Nukuin huonosti. Verensokeri oli korkealla illalla syömisestä. Ja huone oli kuuma. "Halvassa" hotellissa ei tietenkään ollut minkäänlaista ilmastointia. Keksin vasta aamulla, miten ikkunan sai avattua.
Hotellin aamiainen oli positiivinen yllätys. Vaikkei tarjolla ollut mitään lämpimiä ruokia, ja tuoreita olivat vain sämpylä ja tee/kahvi, oli se silti hyvinkin maksetun viiden euron arvoinen.
Aamulla neuvoin Bobille reittiä kohti Venetsiaa. Hänellä(kin) oli GPSr pyörässään - uusi BMW:n lisävarusteena myymä malli, uusilla kartoilla - joten kerroin hänelle muutamia pääreittejä Alppien yli.
Hotellilta läksin kello 8:20.
Bob jäi omaan huoneeseensa pakkailemaan tavaroitaan, minä halusin päästä eteenpäin mahdollisimman nopeasti.
Sade oli lakannut, mutta tie oli edelleen märkä ja taivas synkkä.
Takin ja haalarin sisälle laitoin gore-vuoret, mutta käsineiden PVC-suojat jätin takalaatikkoon.
Puolisen tuntia myöhemmin alkoi taas tihuttaman, ja vettä tuli ehkä 15-30 minuuttia.
Myöhemminkin aamupäivällä taivas synkisteli, mutta tuo jäi tänään viimeiseksi sateeksi.
Moottoriteillä oli taas liikennettä ihan riittävästi. Pahoja ruuhkia ei ollut paljoa. Mutta koko ajan oli muuta liikennettä ympärillä sen verran, ettei keskittyminen saanut hetkeksikään herpaantua.
Jossakin Kasselin jälkeen pyrähti ohi yksi mopo, reilusti yli 200 km/h.
Mitenkähän se onnistui niissä liikennemäärissä noin kovaa ajamaan?
Minulla oli 140-150 km/h, ja hitaammat tuottivat koko ajan vaivaa.
Mutta tuo toinen mopo meni noin tuplasti minun nopeutta, ja hävisi nopeasti maisemaan.
Sellaisessa nopeudessa takaa tulevaa ei havaitse ennen kuin se on jo sivulla.
Peileistä sellaista ei ehdi havaita olenkaan.
Onneksi en ollut juuri vaihtamassa kaistaa!
Hänen pyöränsä näkyi olleen pakattu täyteen - sivulaukut ja takalaukku.
En nähnyt pyörän merkkiä.
Saattoi olla BMW K-1200-S?
Kuski näkyi heiluvan pyörän puolelta toiselle ja takaisin - taisi parannella istuma-asentoaan.
Täytyi pyörän olla tosi vakkaa, että voi sillä tavoin heilua tuollaisessa nopeudessa.
Frankfurtin kohdilla - hiukan ennen puoltapäivää - aurinko pilkisti pilvien välistä. Sadepilvet jatkoivat tanssiaan horisontin kanssa vielä pitkin iltapäivää. Välillä tummat pilvet nousivat hiukan korkeammalle, välillä hävisivät kokonaan näkyvistä. Mutta eivät enää tulleen sitä lähemmäksi, eli päivä pysyi poutaisena.
Frankfurtin lentokenttää ohittaessani bongasin lentokonebongarin. Tai ainakaan en keksinyt mitään muuta selitystä sille, että mies seisoo moottoritien pientareella, lentokentän aidan vieressä, pitkäobjektiivinen järjestelmäkamera kädessään.
Saksassa opin "kaasujarrusta":
Pohjois-Saksa on tasaista, siellä vielä voi käyttää tuota "jarrua".
Muu osa Saksasta on niin täynnä liikennettä ja varsinkin niin kumpareista
ettei tuollaisesta tasakaasulla ajamisesta tule mitään.
Tanskassa ja Ruåtsissa "vakionopeudensäädin" toimi hyvin.
Sää parani, ja matka eteni taas vauhdikkaasti.
Lounastauolla Frankfurtin jälkeen päätin, että yritän sittenkin ajaa sen Huippujen Tien (Route des Crêtes).
Vogeesien kukkuloilla olin ajanut kesällä 2005,
ja viime kesänä paluumatkalla
yritin ajaa tuon tien.
Mutta eri syistä se oli aina vain jäänyt kokeilematta.
Nyt minulla näytti olevan juuri ja juuri riittävästi aikaa ajaa se tänään, ja silti ehtiä Fillingesiin illaksi.
Ja jos aika loppuisi kesken, voisin aina jäädä yhdeksi yöksi jonnekin, ja jatkaa Fillingesiin vasta huomenna.
Olin ladannut tuon reitin GPSr:ään,
joten se tarvitsi vain valita laitteen valikoista.
Ja laitehan alkoi opastaa.
Ensin ajettiin moottoritietä A5 etelään, ohi Karlsruhen.
Tiet eivät olleet enää ihan täysiä,
mutta kyllä siellä liikennettä oli ihan riittävästi keskinopeuksia rajoittamaan -
nopeudet olivat luokkaa 120-140 km/h.
Strasbourgin kohdalla käännyttiin Ranskan puolelle, pois moottoriteiltä.
Samalla nopeudet laskivat.
Strasbourgista etelään tie oli ruuhkainen,
eikä ennen Innenheimiä olleella kaksikaistaisella osuudella päässyt ohittelemaan.
Nopeus oli luokkaa 50 km/h.
Sitten tie muuttui jonkinlaiseksi moottoritieksi, ja pääsin rekkojen ohitse.
Joten nopeuskin nousi hiukan.
Muistaakseni nopeusrajoitus oli 90 km/h.
Sélestatin kohdalla käännyin länteen, N59:lle, kohti Vogeesien vuoristoa.
Tie oli aika nopea ajaa, nopeusrajoitus 70 km/h.
Lopulta, Le Petit Liepvren jälkeen, tie nousee vuoristoon.
Liikkeelle lähdetään noin 400 metrin korkeudesta.
Ensimmäinen passo - Col des Bagenelles - on 911 metrissä.
Huippujen Tien pohjoispäässä on Bonhomme passo (Col du Bonhomme, 949 m). Kyseessä on kahden tien risteys, josta löytyy matkamuistomyymälä ja pari ravintolaa.
Valitettavasti Huippujen Tietä ei ole merkitty maastoon/tien varteen millään tavoin.
Reitti koostuu useasta pienemmästä tiestä.
Välillä tiet ovat tosi kapoisia, melkein metsäpolkuja.
Risteyksissä ei ole ollenkaan selvää mihin suuntaan pitäisi kääntyä.
Ilman hyvää karttaa tai opastavaa GPSr:ää on mahdotonta tietää, missä tuo reitti kulkee.
Suuri osa reitistä on metsän sisällä.
Vogeeseilla metsäraja kulkee n. 1 180 metrissä.
Aivan reitin eteläpäässä metsä nousee reiluun 1 200 metriin.
Tuota ylemmät osat ovat aukeaa ja mutkissa on hyvä näkyvyys.
Parhaat maisemat ovat metsäosuuksien varrella, metsän välistä välillä aukeavilla kohdilla - tosi upeita maisemia.
Nimensä mukaisesti reitti kulkee vuorijonon huippua myötäillen.
Kolmiulotteisissa kartoissa reitti erottuu selvästi.
Huippujen Tie kannattaa ajaa.
Samalla kannattaa varata ylimääräistä aikaa ja pysähdellä katsomaan tien varrelta aukeavia upeita maisemia.
Minä ajelin reitin hissukseen - ilman liikaa kiiruhtamista, mutten juuri pysähdellytkään.
Alkumatkasta minulla oli vaikeuksia seurata GPSr:n näyttöä,
joten ajoin hiukan harhaan ja kiersin jonkun kukkulan "väärältä puolelta".
Onneksi se ei haitannut paljoa, sillä täällä kaikki tiet ovat mainioita ajaa.
Col du Bonhommelta Cernayhyn matkaa tuli 85 kilometriä, ja aikaa kului tunti ja 40 minuuttia.
Seuraavaksi ajoin Baseliin, ja jatkoin kohti Fillingesiä.
Sveitisin rajalla rajavartiomiehet huitoivat jatkamaan pysähtymättä.
Tankkasin heti rajan jälkeen - Sveitsissä kun bensiinin verotus on naapurimaita selvästi kevyempi.
Samalla ostin Sveitsin moottoriteillä ajamiseen oikeuttavan tarran.
Maksoi 40 CHF.
Minulle neuvottiin, että se pitää liimata kiinni ajoneuvoon.
Ei tarvitse olla näkösällä, vaan mopossa voi liimata esim. penkin alle.
Minä olin varautunut laittamalla mopon tuulilasiin kontaktimuovisen tarran.
Moottoritietarran liimasin tuon kontaktimuovin päälle,
ja niinpä seuraavan kuukauden aikana saimme käytettyä samaa tarraa sekä mopossa että autossa.
Laitonta, mutta toimivaa.
Sveitsin läpi ajoin moottoriteitä pitkin.
Berniin saakka oli ruuhkaista, siitä eteenpäin tiellä oli enemmän tilaa.
Missään vaiheessa tiet eivät olleet aivan tyhjillään,
mutta vähiten liikennettä oli Neuchateljärven (Lac de Neuchâtel) eteläpuolella.
Lausannea lähestyessä liikennemäärät taas kasvoivat.
Sveitsin moottoriteillä ei ole mitään maisemia. Pelkkää tylsää ajamista.
Maisemia tulee Lausanneen saapuessa, kun Chablais'n massiivin
(Massif du Chablais)
vuoret näkyvät Genevejärven eteläpuolella.
Samat maisemat jatkuvat, kun ajetaan Genevejärven pohjoisrantaa kohti Geneven kaupunkia.
Laskeva aurinko valaisi vuorten huiput upean värisiksi.
Myös Valkoinen Vuori (Mont Blanc) näkyi selvästi.
Valitettavasti moottoritiellä ei voinut pysähtyä ottamaan valokuvaa.
GPSr:n ohjaama reitti meni läpi Geneven keskustan.
Reitti oli helppo, ja kulki läpi keskustan kauneimpien osien.
Ranskan rajalla, Geneven keskustasta kaakkoon, sai taas ajaa pysähtymättä - kuten Baselissa kolme tunti aiemmin.
Lopulta saavuin perille Fillingesiin klo 21:40. Vastaanottokomitea oli jo nukkumassa - ei kovin mieltä ylentävä vastaanotto reilun 2 000 km ajon jälkeen Turusta Ranskan Fillingesiin.
Pyörän moottorin öljyikkunassa näkyi öljyä noin 1/4 ikkunan korkeudesta. Eli ei sitä öljyä mitenkään kohtuuttomasti moottoritiellä kulunut.
| Liikuttu aika | 10 h 56:40 min |
| Keskinopeus | 99 km/h |
| Maksiminopeus | 162,6 km/h |
| Keskikulutus | 5,50 l/100 km
(Hildesheimer Börde - Pratteln, 789 km, 43,37 l) |
| 08:30 | Laatzen, lähtö |
| 08:35 | Laatzen, A37/A7 liittymä |
| 09:35 | Göttingen, A7/A388 liittymä |
| 10:05 | Kassel, A7/A44 liittymä |
| 10:30 | A7/A5 liittymä |
| 11:05 | Giessen, A5/A45 liittymä |
| 11:30 | Frankfurt, A7/A3 liittymä |
| 11:45 | Alsbach, 50 min tauko |
| 13:05 | Mannheim, A7/A6 liittymä |
| 13:25 | Karlsruhe, A7/A8 liittymä |
| 13:55 | Strasbourg, A7/B28 liittymä |
| 14:25 | Strasbourg, A35/N83 liittymä |
| 14:55 | Sélestat, A35/N59 liittymä |
| 15:35 | Col du Bonhomme, 20 min tauko |
| 17:40 | Cernay |
| 18:15 | Sveitsin raja |
| 18:30 | Pratteln, 30 min tauko |
| 19:20 | Neuenborf, A2/A1 liittymä |
| 19:50 | Bern, A1/A6 liittymä |
| 20:40 | Lausanne, A1/A9 liittymä |
| 21:05 | Geneve, A1/A1a liittymä |
| 21:20 | Ranskan raja |
| 21:40 | Fillinges |
| BMW K-1200-S (2008) |
| Huippujen Tie |
| Tankkaus, Hildesheimer Börde | N52 07 37 E10 03 01 |
| Tankkaus, Alsbach | N49 44 50 E08 35 30 |
| Col des Bagenelles, 911 m | N48 11 33 E07 06 50 |
| Col du Pré de Raves, 1005 m | N48 11 58 N07 06 25 |
| Col du Bonhomme, 949 m | N48 09 56 E07 04 47 |
| Col du Louschbach, 978 m | N48 08 11 E07 03 40 |
| Col du Calvaire, 1 144 m | N48 08 11 E07 05 18 |
| Col du Wettstein, 882 m | N48 05 16 E07 06 58 |
| Col de la Schlucht, 1 135 m | N48 03 50 E07 01 20 |
| Col d'Hahnenbrunnen, 1 180 m | N47 57 06 E07 01 10 |
| Col du Haag, 1 231 m | N47 54 18 E07 05 25 |
| Col du Grand Ballon, 1 343 m | N47 54 14 E07 06 11 |
| Col Amic, 828 m | N47 52 31 E07 07 39 |
| Col de Silberloch, 916 m | N47 51 30 E07 08 55 |
| Col de Herrenfluh, 835 m | N47 50 44 E07 08 36 |
| Tankkaus, Pratteln | N47 31 30 E07 41 24 |
