Aurinko nousi joskus viiden aikoihin, eli satamaan tullessa oli jo valoisaa.
Lautta oli satamassa kello 5:30 (Ruåtsin aikaa), minä pääsin ajamaan lautalta ulos klo 5:40.
Tänään oli tarkoitus ajaa Tukhålman ohi, E4:ää kohti Helsingbårgia, ja Puttgardenin kautta Saksaan.
Hampurista olin suunnitellut jatkavani A1:stä kohti Kölniä ja Reinin laaksoa,
ja ajavani tänään niin pitkälle kuin jaksan.
Nopein reitti kohti Fillingesiä Ranskassa - jonne olin matkalla - menisi Hampurista suoraan etelään,
moottoriteitä A7 ja A5 kohti Frankfurtia ja Baselia.
Mutta olin ajanut tuota reittiä jo pariin kertaan,
joten halusin hakea vaihtelua kiertämällä Reinin laakson kautta.
E18 lähtee Kapellskärin satamasta kohti Tukhålmaa.
Tie on hyväkuntoinen, mutta joissakin kohdin hiukan ahdas.
Ensimmäiset parikymmentä kilometriä ovat hyvää tietä metsässä.
Yksi kaista per ajosuunta.
Mutta koska kaistat ovat leveitä, on ohitteleminen helppoa.
Sitten, Nårrtäljen kohdalla, alkaa moottoritie.
Lautalta tulleet rekat ohittelivat toisiaan, ja minä jouduin usein odottelemaan vuoroani hitaampien takana.
Lopulta tie muuttui sellaiseksi rautalankaohitustieviritelmäksi -
sellainen missä on kolme kaistaa,
vuoron perään parin kilometrin matkan keskimmäinen kaista on ohituskaistana suuntaan tai toiseen,
ja vastaantulijan kaista erotetaan rautalangasta viritellyllä aidalla.
Kun menosuuntaan on vain yksi kaista, körötellään 80 km/h.
Ja kun tulee ohituskaista, kaikki ryntäävät sille.
Eli ajo sujui suurin piirtein näin:
- kiihdytys
- ohitetaan pari autoa
- jarrutus
- körötellään jonossa, 80 km/h
- palataan kohtaan 1...
Tukhålmassa etelään vievä moottoritie (E4) löytyi helposti.
Mutta kaupungin ohitustien liittymät saivat kuskin taas totaalisen sekaisin.
Luulin olevani oikealla kaistalla, mutta jouduinkin kaupungin eteläkeskustaan vievälle tielle.
Kaistoista olisi pitänyt osata valita se oikean puoleisin.
Miksi ne Ruåtsalaiset eivät osaa rakentaa moottoritien liittymiä niin,
että niistä olisi mahdollista ajaa eksymättä väärään suuntaan?
Laittaisivat edes kunnon ryhmittymismerkit ja tienviitat reilusti ennen liittymää.
Ajo E4:ää pitkin kohti Helsingbårgia oli aika tapahtumaköyhä - niin kuin aina, onhan tuo tunnetusti Euroopan tylsin tie. Niinpä yritin pitää itseäni hereillä seuraamalla mittariston tapahtumia:
Aamulla Kapellskärissä GPSr arveli minun saapuvan Helsingbårgiin kello 12:32.
Tukhålman jälkeen arvioitu aika oli 12:07,
eli ensimmäiset 100 km olin onnistunut ajamaan reilusti GPSr:n etukäteen arvioimaa nopeammin.
Syy saattoi olla GPSr:n kartta, jonka tiedot ovat jo viitisen vuotta vanhoja -
uudet tiet saattoivat olla vanhoja hieman nopeampia.
Tankkasin Nyköpingsbråssa, ja sieltä lähtiessäni GPSr:n aika-arvio oli 11:54.
Ennen Linköpingiä pidin nopeuden reilussa 120 km/h:ssa, ja Linköpingin jälkeen nostin sen reiluun 130:een.
Tankkasin vielä kerran ennen Helsingbårgia, Markarydissä.
Helsingbårgin satamassa olin klo 11:55.
Ennen matkaa olin asentanut eturenkaaseen Zadi rengaspainemittarin. Aamulla Kapellskärissä se kertoi eturenkaan lämpötilaksi n. 20 °C, ja renkaan ilmanpaineeksi 2,6 bar. Parin kilometrin ajon jälkeen lämpötila nousi yli 30 °C:n ja paine nousi 2,7 bar:iin. Ja siinä paine pysyi, vaikka renkaan lämpötila nousi aina 44 °C:een. Vasta Linköpingin jälkeen paine nousi 2,8 bar:iin. Korkeimmillaan eturenkaan lämpötila kävi 50 °C:ssa, ennen Helsingbårgia, mutta renkaan ilmanpaine pysyi aina vain 2,8 bar:ssa.
Aamulla ulkoilman lämpötila oli 18 °C, Tukhålman jälkeen 19 °C.
Viileä lämpötila auttoi pitämään kuskia virkeänä.
Ennen Jönköpingiä lämpötila oli noin 22 °C, ja se tuntui vielä aika vilpoiselta.
Jönköpingin jälkeen lämpötila nousi jo 24:ään, ja se tuntui mukavan lämpöiseltä.
Helsingbårgissa oli kuuma kesäpäivä, 27 °C.
Lämpöisenä päivänä hyttysiä kertyi kypärän visiiriin.
Viimeksi Helsingbårgiin tullessa satoi niin,
etten nähnyt minne ajoin.
Tällä kertaa näkyvyys oli koko lailla yhtä rajoitettu,
mutta nyt syynä olivat visiiriin kertyneet hyttyset.
Jep, moottoritie E4 Tukhålmasta kohti Helsingbårgia on todella tylsä...
Helsingbårgin satamaan saavuin juuri ennen puoltapäivää.
Valitsin Scandlinesin lautat, sillä aioin tänään jatkaa Rødbyhavnista Puttgardeniin.
Tähän saakka ajaminen oli onnistunut kokolailla ilman jonotuksia,
joten lippujonossa tapahtuneet sekaannukset harmittivat sitäkin enemmän.
Ensin yhdellä lipputiskillä minun edellä ajanut auto sai lipunmyyjän sen verran sekaisin,
että myyjä päätti lähteä kahvitauolle.
Ja sitten seuraavassa jonossa taas tapahtui joku sekaannus,
ja minun edellä ajanut autoilija seisotti jonoa kohtuuttomia aikoja.
Loppujen lopulta vietin jonossa melko tarkkaan kymmenen (10) minuuttia.
Kun on juuri ajanut viisi tuntia (lähes) ilman pysähdyksiä - olin pysähtynyt kahdesti tankkaamaan -
tuollainen jonottaminen tuntui kohtuuttomalta.
Lippu kahteen lauttaan - Helsingbårgista Helsingøriin ja Rødbyhavnista Puttgardeniin - maksoi yhteensä 515 SEK.
Kun lopulta sain lipun, ehti edellinen lautta juuri lähteä.
Joten jouduin odottelemaan satamassa vielä hetken.
Pääsin seuraavaan lauttaan, joka läksi Helsingbårgista klo 12:20.
Lautalla sain pestyä visiirin, ja ostettua 0,5 l vesipullon sekä salmiakkipussin.
Samalla tuli syötyä yksi sämpylä ja light-olut.
Olinkin jo nälkäinen.
Aamulla en ollut syönyt aamiaista, ja Nyköpingsbråssakin ostin vain yhden jäätelön.
Tanskan puolella alkumatkasta nopeuden määräsi muu liikenne.
Kööpenhaminan ohitustiellä oli remontti, sama joka siellä oli viimekesänä.
Molemmat kaistat vetivät silti hyvin.
Kööpenhaminan lentokentän kohdilla oli ruuhkaa,
ja näin moottoritien varressa kaksi moottoripyöräpoliisia sakottamassa kahta autoa.
Lopulta Køgesin kohdilla -
kun E20 kääntyy länteen kohti Ison Beltin siltaa, ja minä jatkoin E47:ää etelään kohti Rødbytä -
tie muuttui taas melko tyhjäksi.
Iltapäivällä kello kolmen jälkeen olin jo Farø-siltojen (Farøbroerne) kohdalla.
Arvelin edenneeni sen verran hyvää vauhtia, että voisin pysähtyä ottamaan kuvan noista silloista.
Tienviitat veivät näköalapaikalle, joka antoi etelän puolella olevalle sillalle.
Taustalla häämötti vanha Storstrøm-silta, jota korvaamaan Farø-sillat rakennettiin vuonna 1985.
Sää oli aurinkoinen ja lämmin.
Rødbyhavniin saavuin klo 15:50. Kuvittelin ajaneeni reilua vauhtia, joten pettymykseni oli aikamoinen kun laiturissa odotteli kaksi Tukhålmasta tullutta pyöräkuntaa.
Toisessa matkusti suomalainen pariskunta, joka oli tullut Vikingin lautalla Turusta.
Eli en suinkaan ollut ainoa, joka ajelee reippaita päivämatkoja, välttää turhia pysähdyksiä,
ja pyyhältää Ruåtsin läpi reiluhkoa vauhtia.
Toinen pyörä oli uusi BMW GS Adventure.
Sitä ajeli australialainen vanhempi herra.
Mikähän noita australialaisia vaivaa, kun matkustavat kaikki tänne Eurooppaan
(vrt. eiliset tandempyöräilijät)?
Tämä mopoilija kertoi käyneensä Norjassa, ja suunnittelee tänään ajavansa Tukhålmasta Venetsiaan.
Kehui pitävänsä yöajosta...
Olin suunnitellut ajavani Saksassa moottoritietä Puttgardenista Hampuriin,
ja jatkavani A1:stä lounaaseen, kohti Ruhria, Kölniä ja Reinin laaksoa.
Mutta huolenani oli sääennusteiden kertoma saderintama, joka lähestyi lännestä päin.
Puttgardenin lautalta soitin Bochumiin, Ruhrin laaksoon, ja kuulin että siellä sataa jo.
Ja kun Puttgardenissakin oli pilvistä,
aloin arvella että ehkä kuitenkin käännyn Hampurista etelään, moottoritielle A7.
Jos välttäisin sateen,
voisin hyvinkin ajaa illalla pidempään ja ottaa hotellin vasta jostakin Kasselin ja Frankfurtin väliltä.
Puttgardenista eteenpäin ajelimme yhdessä tuon australialaisherran kanssa,
vuorovedoin moottoritietä kohti Hampuria.
Matka eteni reippaasti, pidimme nopeuden jossain 140 km/h:n paikkeilla.
Jossakin Lyypekin ja Hampurin puolessa välin taivas edessäpäin synkistyi siinä määrin,
että pysähdyimme laittamaan sadevarusteet.
Siihen asti olin ajanut ilman gore-kalvoja.
Laitoin goret sekä haalareihin että takin sisään.
Käsineiden päälle vedin PVC-muoviset suojat.
Huomasin että nuo muovisuojat olivat rikki - olivat jo sen verran vanhat, että saumat olivat kuluneet puhki
(olin ostanut ne keväällä 2003).
Olo oli silti parempi niiden kanssa, kuin kokonaan ilman.
Australialainen matkakumppanini laittoi sadehaalarit.
En enää muista, oliko hänellä kuivan kelin asuna kankainen vai nahkainen puku.
Hampurin kohdilla oli ruuhkaa, niin kuin aina. Ruuhka alkoi B5:n ja A25:n liittymien välillä. Ajelimme jonojen välissä aina kun siihen oli tilaa. Ruuhka alkoi hellittää kun ylitimme Südelbe-joen, ja heti A7/A1 liittymän jälkeen saimme nostettua nopeuden taas 140:een. Ei siitä ruuhkasta oleellista viivytystä tullut.
Jatkoimme A7:ää etelään, kohti Kasselia.
Ja lopulta se sadekin alkoi, 50 km ennen Hannoveria.
Aluksi sade ei ollut kovin paha, mutta Hannoverin kohdilla taivas meni aivan mustaksi.
Isoja salamoita, ja vettä tuli tauotta.
Pidin silti aika hyvää vauhtia, 120-140 km/h, mutta näkyvyys alkoi olla aika rajattu.
Lopulta sade rajoitti näkyvyyttä niin, ettei GPSr:n lukeminen enää onnistunut -
joten päätimme pysähtyä ja hakea hotellia.
Kello oli hiukan yli seitsemän.
Kasseliin olisi ollut vielä matkaa 195 km, joten siellä olisin päässyt hotellin suojiin vasta yhdeksän jälkeen.
Sade oli sen verran rankkaa, ettei ajaminen näin pimeällä enää ollut järkevää.
Olo oli aivan läpimärkä.
Coret olivat pitäneet alusvaatteet kuivina, mutta siitä huolimatta olo oli täysin läpivettynyt.
Minulla oli GPSr:ssä valmiiksi ladattuna muutamien hotellien koordinaatteja.
Laatzenin Etap hotelli oli vain viiden kilometrin päässä, joten sinne.
Koordinaatit olivat oikein, joten hotellikin löytyi - pienen ylimääräisen kierroksen jälkeen.
Huone yhdelle maksoi 41,40 €, hintaan sisältyi aamiainen (5 €).
Kyseessä oli ensikokemukseni Etap hotellista.
Opin, että Etap hotellit ovat kaupunkien reunoilla, tyypillisesti teollisuusalueilla.
Ne ovat kaukana kaikista palveluista, kuten kaupoista tai ravintoloista.
Eikä niiden lähellä ole mitään nähtävää.
Hintakaan ei ole mitenkään hirveän halpa, vaikka onhan Saksassa paljon kalliimpiakin hotelleja.
Huoneet ovat siistejä, mutta yltiömuoviyksinkertaistettuja.
Huoneista löytyy peruspalvelut, eli vessa, pesuallas ja suihku.
Suihkukoppi oli sellainen muovielementistä puristettu koppi, samaan tapaan kuin Vikingin tai Finnlinkin lautoilla.
Ensikerralla maksan mielelläni kympin tai kaksi enemmän,
jotta saan hotellin kävelyetäisyydeltä keskustan huvituksista.
Tänään sade ei houkutellut pyöräilemään keskustan ravintoloihin. Onneksi hotellin vastaanotosta löytyi yhteystiedot läheiseen pizzeriaan josta tilaukset toimitettiin hotellille. Hawaii pizza ja kolme olusta (á 0,5 l) maksoivat yhteensä 10 €, eli aika edullista.
Australialainen kertoi nimekseen Bob.
Asuu Amerikoissa, jossa työskenteli ennen kuin jäi eläkkeelle alkuvuodesta.
Keväällä lensi Eurooppaan, osti uuden GS Adventuren, ja on jo ajanut sillä parikymmentä tuhatta kilometriä.
Minun huomiotani kiinnitti, että hänen pyöränsä laukut olivat selvästi suuremmat kuin minulla.
Bob kertoi kirjoittavansa FIM:n (Fédération Internationale de Motocyclisme) lehteen.
Nyt hän on matkalla Norjasta Kreikkaan, ja tänään oli suunnitellut ajavansa Tukhålmasta Venetsiaan.
Sateen vuoksi joutui kuitenkin pysähtymään jo tänne Hannoverin likelle.
Suunnitelmani oli ajaa huomenna Ranskaan, Fillingesiin. Bobilla oli mukanaan kannettava tietokone, jossa uusin Garminin Euroopan kartta. Sen avulla totesin että Fillingesiin oli 980 km. Eli matkaa on vielä melkein puolet jäljellä. Juuri sen verran vähän, ettei voi soittaa Fillingesiin ja sanoa etten ehdi sinne huomenna. Ja kuitenkin sen verran paljon, että sen ajaminen vie koko päivän. Etukäteen olin suunnitellut huomenna ajavani Ranskan Vogeeseilla Huippujen Tien. Mutta nyt arvelin etten ehtisi tekemään mitään ylimääräisiä kierroksia.
Puttgardenissa ajoin ulos lautalta tasan kello neljä.
Eli hyvällä säällä olisin hyvin ehtinyt ajamaan ohi Göttingenin.
Viime kesänä
etelään ajaessani en ollut ollut varma hotellihuoneen löytymisestä, ja jäin yöksi Göttingeniin.
Nyt minulla oli tiedossa hotellien osoitteita esim. Kasselissa, joten uskoin voivani ajaa ainakin sinne.
Mutta sitten alkoi aikaa kulua kohtuuttomasti.
Ensin pysähdyimme laittamaan goret, ja heti perään pysähdyimme tankkaamaan.
Hampurin kohdille saavuimme melkein samaan aikaan kuin viime vuonna.
Lopuksi tuli sade, joka oli aika rankkaa ja hidasti vauhdin 130...150:stä alle 100 km/h:iin.
Ja niinpä pysähdyin hotelliin jo 100 km ennen Göttingeniä.
Saksassa en ehtinyt nähdä mitään. Kaiken huomion vei toisen matkaseuran seuraaminen peilissä/edessä, ja muun liikenteen seuranta, ja lopuksi vielä sateen pilaama näkyvyys. Saksan moottoriteillä on aina paljon liikennettä, eikä lainkaan maisemia.
Tänään ajaessa pidin päällä:
- Lyhyet alushousut
- Coolmax alusasu
- Takki ja haalarit ilman gorea
- Büse ajokäsineet
- Saappaat, ohuet coolmax sukat
- Kypärä, coolmax-kypärähuppu
Lyypekin jälkeen lisäsin takin ja haalareiden gore-vuoret.
Lisäksi laitoin PVC-suojat käsineille, vaikka suojat olivat rikki.
Ajokäsineet pysyivät kuivina aina Hannoverin kohdille asti.
Kun päätimme mennä "lähellä" olevaan hotelliin, jätin suojat pois.
"Lähellä" oli kuitenkin sen verran kaukana että hotellille saapuessa käsineet olivat läpimärät.
("lähellä" oli kahdeksan kilometriä, mutta käännyimme kerran harhaan joten ajoa tuli yhteensä 15 km.)
Hotellilla laitoin ajovarusteet roikkumaan ympäri huonetta. Toivoin että kuivuvat hiukan huomiseksi.
Illalla pyörän moottorin öljyikkunassa näkyi öljyä noin 1/2 ikkunan korkeudesta.
| Liikuttu aika | 11 h 58:25 min |
| Keskinopeus | 118 km/h (Ruåtsi) |
| 100 km/h (koko päivä) | |
| Maksiminopeus | 145,8 (Ruåtsi) |
| 156,7 km/h (Saksa) | |
| Keskikulutus | 5,51 l/100 km
(Turku (2.7.) - Hildesheimer Börde (4.7), 1 252 km, 68,93 l) |
| 05:40 | Kapellskär, lautasta |
| 06:35 | Tukhålma, E4 liittymä |
| 07:00 | Södertälje, E4/E20 liittymä |
| 07:35 | Nyköpingsbrå, 25 min tauko |
| 08:20 | Nårrköping, E4/E22 liittymä |
| 08:45 | Linköping, E4/36 liittymä |
| 09:45 | Jönköping, E4/40 liittymä |
| 11:40 | Helsingbårg, E4/E6 liittymä |
| 11:55 | Helsingbårg, satama |
| 12:45 | Helsingør, lautasta |
| 13:20 | Kööpenhamina, E47/E20 liittymä |
| 13:40 | Køge, E47/E20 liittymä |
| 14:10 | Farø, 10 min tauko |
| 14:45 | Rødbyhaven, satama |
| 16:00 | Puttgarden, lautasta |
| 16:30 | Oldenburg, A1/B202 liittymä |
| 16:55 | Lyypek, A1/A20 liittymä |
| 17:40 | Hampuri, A1/A24 liittymä |
| 18:00 | Hampuri, A1/A7 liittymä |
| 18:35 | A7/A27 liittymä |
| 19:00 | Hannover, A7/A22 liittymä |
| 19:30 | Laatzen, hotelli |
| Scandlines |
| BMW R 1200 GS Adventure 2008 |
| Fédération Internationale de Motocyclisme |
| Etap hotel |
| Finnlink satama, Kapellskär | N59 43 10 E19 03 50 |
| Tankkaus, Nyköpingsbrå | N58 44 59 E16 55 17 |
| Tankkaus, Markaryd | N56 26 43 E13 36 11 |
| Helsingbårg, satama | N56 02 16 E12 41 34 |
| Helsingør, satama | N56 01 59 E12 36 54 |
| Näköalapaikka, Farø-sillat | N54 56 54 E11 59 15 |
| Rødbyhaven, satama | N54 39 34 E11 21 36 |
| Puttgarden, satama | N54 30 05 E11 13 35 |
| Huoltotauko, Trave West | N53 49 09 E10 28 49 |
| Tankkaus, Todendorf | N53 41 37 E10 19 19 |
| Etap hotel, Laatzen | N52 17 48 E09 49 22 |
