Tämän päivän tavoitteena on ajaa Ruåtsin ja Tanskan läpi, mahdollisimman pitkälle Saksan puolelle.
Yritän olla Garmischissa huomenna illalla.
Matka oli väsyttävä, ja lepohetki tarpeen - joillekuille.
(M/S Isabella, Tukhålman saaristå, Ruåtsi - 5.7.2007 05:11)
.
(M/S Isabella, Tukhålman saaristå, Ruåtsi - 5.7.2007 05:16)
.
(M/S Isabella, Tukhålman saaristå, Ruåtsi - 5.7.2007 05:18)
.
(M/S Isabella, Tukhålman saaristå, Ruåtsi - 5.7.2007 05:18)
.
(M/S Isabella, Tukhålman saaristå, Ruåtsi - 5.7.2007 05:1)
Herätty 4:30 Ruåtsin aikaa.
Aamiaiselle klo 5:30, kaupat aukeavat klo 6:00, lautta satamassa klo 6:30.
Tukhålman saaristossa pilvistä, kuten eilen Turussa.
Aamulla laivasta poistuessa näin että mukaan oli tullut vielä kaksi muuta kyykkypyörää.
Päälle Outlast alushousut ja urheilupaita, Rukka APR2 haalarit ja Allroad takki.
Haalareissa on core-kalvot, takin kalvon jätin pyörän takalaukkuun.
Ulos lautalta klo 6:40.
GPSr ei meinannut löytää sijaintiaan, joten läksin ajamaan ja yritin löytää reitin ulkomuistista.
Viimekertaisesta viistastuneena tällä kertaa reitti löytyi nopeasti.
Ja heräsihän se GPSr:kin sitten ajallaan.
Tukhåmasta ulos ajaessa tie oli märkä sieltä täältä.
Nårrköpingin jälkeen märkiä kohtia yhä enemmän.
Linköpingin jälkeen koko tie oli märkä, ja autot nostavat siitä sadesumun.
Moottoritiellä nostin nopeuden aluksi 90 km/h:iin.
Tukhålman taajama-alueelta päästyäni pidin nopeutena hiukan alle 140 km/h.
Tiesin kokemuksesta että polttoaineen sekä moottoriöljyn kulutus kasvaa jyrkästi tuosta nopeudesta ylöspäin.
Raskaaksi pakattu pyörä toimi ongelmitta tuossa nopeudessa,
mutta kovemmassa vauhdissa sen käyttäytyminen olisi muuttunut epävakaampaan suuntaan.
Vätternin rannalle saapuessa alkaa ilma olla sakea vesisumusta.
Joissakin kohdin järven rantaa oli myös tavallista sumua -
niin sankkaa että näkyvyys oli luokkaa 100 m, ja oli vaikea pitää nopeutta edes 110 km/h:ssa.
Vätternin eteläpäässä visiiriin tuli ensimmäiset sadepisarat,
ja sitä sadetta jatkuikin sitten aina Tanskan eteläosiin asti.
En halunnut pysähtyä pelkästään varusteita lisäämään,
mutta onneksi tankkivalokin syttyi juuri Jönköpingin jälkeen, joten pysähdyin tankkaamaan.
Siinä sain samalla laitettua takkiin core-kalvon sekä kaulan tuulisuojan -
Rukkan Allroad-takissa on irroitettava kaulus, jolla voidaan suojata koko kaula ja niska tuulelta.
Lopuksi vedin vielä ajokäsineiden päälle PVC-suojat.
Sitten taas ajamaan, ja sade senkun yltyi.
Onneksi uudet core-vaatteeni pitivät kuskin kuivana.
Kunnes reilut 100 km myöhemmin, Örkelljungan kohdilla, tuntui vesipisaroita valuvan housujen sisään.
Istuin aikamoisessa vesilammikossa -
pyörän katteet kasasivat sadevettä pyörän penkille, kuskin haarojen väliin -
ja luulin uuden core-asuni vuotavan.
Mutta syy olikin asusteiden leikkauksessa.
Istuessa housujen core-kalvo hiljalleen valuu alas ja takin core-kalvo ei enää yletä siihen.
Väliin syntyy rako josta vettä pääsee housujen core-kalvon sisään.
Onneksi sisään tuli vain pari pisaraa, mutta sekin vähä tuntui todella kylmältä ja epämiellyttävältä.
Siinä Rukkalle kehiteltävää:
takin ja haalareiden irrotettavat core-kalvot pitäisi jotenkin voida yhdistää niin
ettei vesi pääse sisään niiden välistä.
Kohta vuodon havaittuani pysähdyin huoltoasemalle kohentamaan varusteitani.
Puhdas varustelutauko, mutta aikaa meni puolisen tuntia.
Huoltoaseman pihalla tapasin Kööpenhaminassa asuvan suomalaistytön,
joka oli ajamassa pyörällä kohti Tukhålmaa ja Suomea.
Hän naureskeli minut nähdessään että vain suomalaiset ajavat tällaisessa kelissä.
Pyörä sadevarusteissaan.
(Örkelljunga, Ruåtsi - 5.7.2007 11:25)
Varustelutauolla.
(Örkelljunga, Ruåtsi - 5.7.2007 11:37)
Jos sateelta jokin paikka oli vielä säilynyt kuivana, niin Helsinbårgissa lautan kostea sisäilma senkin kasteli.
(HH-Ferries, Helsingbårg, Ruåtsi - 5.7.2007 11:37)
Sateessa pahinta on, että se vie näkyvyyden.
Vaikka pyörän katteet suojaavat hyvin, tulee kypärän visiiriin vesipisaroita,
ja niitä kertyy myös visiirin sisäpuolelle.
Onneksi minulla on kypärän visiirissä pinlock-kalvo, joka käytännössä estää sen höyrystymisen.
Höyrystyvä visiiri voisi muuttaa näkyvyyden vaarallisen huonoksi.
Toiseksi pahinta on, että tulee kylmä.
Uudet ajovarusteeni ovat hyviä, ja pitävät melko lämpimänä.
Mutta muutaman tunnin sateessa ajon jälkeen alkoi kylmä kalvaa.
Tauoilla sai hiukan lämmiteltyä, ja tauon jälkeen olo oli aina paljon parempi.
Kolmas juttu liittyy pyörän käyttäytymiseen.
Märällä tiellä pyörän kääntäminen mutkaan vaatii ylimääräistä rohkeutta.
Isoa tietä kovaa ajaessa renkaat aika-ajoin nykivät, ilmeisesti pientä vesiliirtoa.
Ja sateen jatkuessa tuntuu myös moottori nykivän - saa kai vettä ilman mukana sisäänsä?
Vettä tuli ja tuli lisää.
Pahimmillaan sade oli hiukan ennen Helsingbårgia,
jossa minun piti kääntyä kohti Malmötä ja Juutinrauman siltaa.
Sateelta en nähnyt lukea GPSr:ää enkä tienviittoja, ja ajoin suoraan Helsingbårgin kaupunkiin,
joten päätin sitten mennä lautalla Helsingøriin Tanskan puolelle.
Satamaa etsiessä eksyin vielä uudestaan - märkä visiiri teki GPSr:n lukemisesta todella vaikeaa.
Lopulta, sataman löydettyäni ja lipun ostettuani, sain ajaa suoraan lautalle, ilman enempiä odotteluja.
Lautta osoittautui hyväksi vaihtoehdoksi.
Sain puhdistaa ja kuivata kypärän visiirin sekä muutoinkin kohennella varusteitani.
Taas yksi tauko, jonka jälkeen ajo tuntui miellyttävämmältä.
Jälkeenpäin selvitin, että reitti Malmön sillan kautta olisi ollut hieman nopeampi -
viidestätoista minuutista puoleen tuntiin.
Mutta siellä ei olisi ollut mahdollisuutta vastaavaan taukoon sateensuojassa.
Ja yksi pysähdys matkalla olisi nopeasti syönyt reitin nopeusedun.
Helsingbårgin ja Helsingørin väliä kulkevat lauttayhtiöt HH-Ferries ja Scandlines.
Sattumalta ajoin HH-Ferriesin lipputiskille.
Se osoittautui huonoksi sattumaksi,
sillä heidän lauttansa - erityisesti niiden vessat -
ovat likaisempia kuin Scandlinesin vastaavat.
Lauttamatka kesti 20 minuuttia.
Lautan lastausajat tulee tuohon päälle, eli matkaan pitää varata puolisen tuntia.
Tanskasta ei paljon jäänyt mieleen, paitsi että siellä satoi.
Kööpenhaminan eteläpuolella ajoin vahingossa ohi E7:lle kääntyvästä liittymästä,
ja jouduin kiertämään hyvinkin parinkymmen kilometrin lenkin E20:ltä takaisin E7:lle.
Päivän toinen tankkaus 80 km ennen Rødbytä, Tappemøjen kohdalla.
Tankkivalo ei ollut vielä syttynyt, mutta laskin tankin olevan tyhjenemässä ennen Rødbytä.
Sade jatkui edelleen, joten taas kohenneltiin varusteita.
Sitten sade lakkasi, ja viimeiset 50 kilometriä Rødbyhyn tie oli tyystin kuiva.
Sadetta oli kestänyt viisi ja puoli tuntia, jona aikana ehdin ajaa 400 kilometriä.
Keskinopeuteen sade ei juuri vaikuttanut - poislukien tuo puolen tunnin varustelutauko Ruåtsin puolella.
Lautalla kohti Puttgardenia.
(Scandlines, Rødby, Sjælland, Tanska - 5.7.2007 15:32)
Saksassa.
(Puttgarden, Schleswig-Holstein, Saksa - 5.7.2007 16:22)
Rødby-Puttgarden -lautalla kuivattelin varusteita, ja laitoin PVC-hanskat pois.
Samalla söin lounaan - spagettiannos olusella.
Muita mopoilijoita ei päivän aikana pahemmin näkynyt.
Ruåtsin puolen huoltotauolla oli yksi, mutta lautoilla en nähnyt ainnuttakaan.
Alunperin suunnitelma oli ajaa Hampurista Müncheniin kulkevaan Autozug-junaan.
Junan lastaus alkaisi Hampurissa klo 20:45, ja Müncheniin saavuttaisiin aikaisin seuraavana aamuna.
Mutta minua oli varoiteltu, ettei päivässä ehdi Tukhålmasta Hampuriin,
joten olin luopunut tuosta suunnitelmasta.
Sen sijaan olin päättänyt yrittää Oldenburgiin, jonne uskoin saapuvani illalla kahdeksalta.
Mutta nyt saavuinkin Puttgardeniin jo puoli viideksi, eli reilusti arvioitua aiemmin.
Matkaa Oldenburgiin oli enää 35 km.
Eilen kuulemani tarina RT-kuskista ajamassa Tukhålmasta Müncheniin yhdessä päivässä
ei enää tuntunutkaan niin uskomattomalta - vaatii reilua ylinopeutta,
eikä maisemien katseluun jää aikaa, mutta silti mahdollisen rajamailla.
Päätin jatkaa ajamista ohi Hampurin, ja niin kauas kuin valoisaa riittäisi.
Heti alkumatkasta Saksassa sattui ikävä tilanne.
Se oli pilata koko loman ja pilasikin osan lomatunnelmasta.
Puttgardenin jälkeen, siinä pitkillä suorilla, vastaan tulee lautalle meneviä autojonoja.
Ja eikös sieltä joku puolalaisrekistereillä varustettu farmarilada lähde ohittamaan rekkaa.
Tilaahan siinä tiellä oli.
Mutta ilmeisen tarkoituksella hän valitsi ajolinjansa siten ettei minulle jäänyt tilaa lainkaan.
Vilkutin valoja, mutta se vaan tulee suoraan kohti.
Lopulta rekkakin tööttää ja jarruttaa, mutta puolalainen vain jatkaa tasaisella nopeudella.
Viime hetkellä ehdin ajamaan pyörän ojaan, puolalainen ei missään vaiheessa vaihtanut ajolinjaansa.
Tilanne oli totaalisen absurdi.
Tiellä oli hyvin tilaa kaikille kolmelle rinnakkain.
Ladan ja rekan väliin jäi tilaa hyvinkin yhdelle autolle.
Hän valitsi ajolinjansa siten että vastaantulevalle mopoilijalle jäi vaihtoehdoksi vain oja tai nokkakolari.
Tähän asti olin kuvitellut paluumatkalla kulkevani Puolan kautta,
tämän jälkeen se ei enää tullut mieleeni.
Hetken mietin ajanko perään ja käyn hakkaamassa ensin auton ikkunat ja
sitten kuskin pään siihen samaan kuntoon mihin hän oli juuri minua ajamassa.
Mutta sitten totesin ettei minulla ollut mukana lenkkiavainta tai muuta käyttökelpoista tuliaislahjaa.
Ja sataman turvamiehetkin olisivat saattaneet erehtyä luulemaan minun tekevän jotakin väärää.
Joten nostin pyörän ojasta takaisin tielle ja jatkoin kohti Hampuria.
Opittua:
- Pidä aina pitkävartinen lenkkiavain käsillä,
siltä varalta että löytyisi puolalaisia farmariladoja.
Puttgardenissa taivas oli pilvessä.
Lyypekin kohdalla aurinko jo näkyy pilvien läpi, ja Hampurissa taivas oli enää puolipilvinen.
Alkumatkasta ennen Oldenburgia oli tietöitä, molempiin suuntiin yksi kaista käytössä.
Oldenburgin jälkeen tie muuttuu moottoritieksi, ja veti hyvin aina Hampuriin asti.
Siellä sitten olikin pahempi tukos - toinen ajorata oli kokonaan suljettu,
ja kuusi kaistaa (kolme per suunta) oli tungettu kolmen normaalin kaistan tilaan.
Kaistojen välissä ei mahtunut ajamaan, mutta onneksi vasemman puoleisin kaista veti jotenkin.
B5:n ja A7:n liittymien väliseen matkaan - 21,4 km - kului tasan puoli tuntia.
Ja tuo väli siis kuljetaan tietä numero A1,
joka nimensä mukaisesti on Saksan vilkkaimmin liikennöityjä moottoriteitä...
Hampurista A7 etelään, tie veti taas hyvin.
Taivas kirkastui koko ajan lisää, liikennettä oli enemmän vain isojen kaupunkien kohdilla,
ja sain pidettyä hyvää keskinopeutta.
Päivän kolmas tankkaus Hannoverin kohdilla.
Käskin GPSr:n hakea huoltoasema moottoritien ulkopuolelta,
sillä siellä polttoaineen hinta on moottoritien varren asemia alhaisempi.
Lopulta aurinko alkoi laskea,
ja kahdeksan jälkeen päätin hakea hotellin seuraavasta kaupungista.
Olisin jaksanut ajaa vielä useamman tunnin,
mutta pelkäsin hotellin löytämisen vaikeutuvan illan muuttuessa yöksi.
Ajoin moottoritietä, joten kysyin GPSr:ltä.
Se vei Göttingeniin, johonkin hotelliin aivan keskustan kupeessa, mutta hotelli oli kallis.
Kysyin tietä kohti halvempia hotelleja, ja lopulta otin huoneen Zum Stresemann hotellista hintaan 52 €.
Hotelli oli aika kaukana keskustasta, eikä siinä vierelläkään ollut mitään kiinnostavaa,
joten kaupunkiin tutustuminen jäi tänään tekemättä.
Päivän tilastoja (1234 km pyörällä)
| Liikuttu aika | 11 h 28 min |
| Keskinopeus | 107 km/h |
| Maksiminopeus | 147,9 km/h (Ruåtsi) |
| 165 km/h (Saksa) |
| Keskikulutus | 5,8 l/100km (Turku-Hannover, 1098 km) |
Päivän toteutunut aikataulu
| 06:50 | Tukhålma, lähtö terminaalialueelta |
| 08:10 | Nårrköping |
| 08:25 | Linköping |
| 09:20 | Jönköping |
| 12:00 | Helsingbårg, E4/E6 liittymä |
| 12:25 | Helsingbårg, satama |
| 12:55 | Helsingør, lautasta |
| 13:35 | Kööpenhamina, E47/E20 liittymä |
| 15:20 | Rødbyhaven, satama |
| 16:20 | Puttgarden, lautasta |
| 16:50 | Oldenburg |
| 17:15 | Lyypek |
| 17:35 | Hampuri, A1/A24 liittymä |
| 18:10 | Hampuri, A1/A7 liittymä |
| 19:10 | Hannover |
| 20:20 | Göttingen, A7/A388 liittymä |
| 20:50 | Göttingen, hotelli |
