Tälle päivälle olin suunnitellun ajavani Camandonaan, Italiaan, jossa aion viettää seuraavat nelisen viikkoa.
Aamulla aurinkoista, pieniä pilviä.
Läksin hotellilta klo 8:20, kohti Ammersattelia (1115 m).
ST2060-tie tuolle passolle kulkee metsässä.
Nopeita mutkia, mutta metsän takia rajoitettu näkyvyys.
Pari kylää, muuten sai ajaa 100 km/h.
Hyvät maisemat viereisille vuorille (Kreuzspitze?).
Ennen Itävallan rajaa, Saksan puolella, muutamia kilometri töyssyistä päällystettä ja kapeaa tietä.
Muutoin hyvä ajaa.
Ja hyvät maisemat.
Itävallan puolella tie kulkee kauniin Planseen rantaa.
Sitten tie 179 kohti Imstiä. Iso maantie, menee Fernpasson yli (1210 m). Passolla ei mitään maisemia, kunhan on jyrkkä nousu. Eteläpuolella yksi serpentiinimutka.
Landeckin jälkeen tie 180. Se ei ollutkaan niin hyvä ohitteluun, kuin aiemmilta kerroilta muistelin. Metsikköä tien reunoilla, rajoittaa näkyvyyttä mutkissa. Vain nopeita mutkia, mutta rajoitettu näkyvyys ja suurehko määrä vastaantulijoita vaikeuttivat ohittelua.
Sveitsin puolelle, tie 27 lounaaseen - Engadinin laakso. Ensimmäiset muutama kymmenen kilometriä on mutkaista tietä, hitaita ja puolinopeita mutkia, ei serpentiinejä. Hyvä mutkatie, huono näkyvyys mutkissa.
Yritin ensimmäiselle passolle - Flüelapass - ja sieltä Davosiin.
Mutta sinne olikin menossa polkupyöräilijöitä - joku kilpailu -
joten jatkoin Inn-joen vartta etelään kohti seuraavaa passoa.
La Punt -nimisen kylän kohdalta käännyin oikeaan, Albulapassolle.
Tie ylös oli todella kuhmurainen ja töyssyinen, ei ollenkaan hyvä ajaa.
Heti alkumatkasta oli muutama serpentiini.
Ne olivat matkani ensimmäiset, ja olin hiukan huolissani.
Pyörä oli pakattu täyteen tavaraa, se oli raskas ja yläpainoinen, ja sen hallinta oli hankalaa.
Pelkäsin että yläpainoisena pyörä saattaisi kaatua jossakin ahtaassa ja
jyrkästi nousevassa serpentiinimutkassa.
Olin tyytyväinen kun pääsin mäen ylös ongelmitta.
Ylhäällä Albulapassolla - 2315 m - oli paljon moottoripyöriä ja polkupyöriä. Hyvä sää. Maisemiakin passolta oli nimeksi, lähinnä länteen päin jatkuvaan laaksoon. Ja tietenkin ravintola ja turistirihkamaa myyvä kioski.
Tankkivalo syttyi nousun alussa.
Silti päätin yrittää passon yli ja tankata vasta toisella puolen.
Passolta alaspäin tullessa bensamittari meni nollille,
ja matkaa seuraavalle bensa-asemalle oli kilometrejä.
Jatkoin pintakaasulla alamäkeen, pääsin automaattiasemalle, mutta se ei huolinut Visa-korttiani.
Tietenkään minulla ei ollut Sveitsin paperirahaa.
Seuraava huoltoasemalle löytyi 17,5 kilometriä myöhemmin.
Mutta jostakin syystä bensa riitti, ja siellä automaatti kelpuutti Visani.
Matkaa edellisestä tankkauksesta tuli 435 km, ja nyt tankkasin 23 litraa.
Vaikka tehdas väittää tankkiin menevän 25 litraa, luulen ajaneeni viimeisillä desilitroilla...
Seuraavaksi ohitin Thusisin,
ja käännyin etelään kohti San Bernardinoa.
En ollut ostanut Sveitsin moottoriteillä ajoon vaadittavaa tarraa,
joten valitsin moottoritien (A13/E43) sijasta maantien numero 13.
Tie meni kapeaan solaan,
ja parin kilometrin jälkeen on jyrkkä rotko nimeltään Viamala Schlucht.
Via Mala on vanha roomalainen tie Milanosta San Bernardinon kautta Lindauhun.
Kuuden kilometrin matkan tie kulkee tuon kapean ja jyrkkäreunaisen rotkon reunaa.
Syvyyttä rotkolla on 490 metriä, ja sen on kaivertanut Hinterrhein, toinen Reinin alkujoista.
Paikka on pakollinen kohde kaikille alueella liikkujille,
ja se on yksi Sveitsin tunnetuimpia nähtävyyksiä.
Kovin isosta alueesta ei ole kysymys,
sillä rotkon kohdalla tien vartta pääsee kävelemään vain muutaman sadan metrin matkan.
Rotkon pohjalle pääsee portaita pitkin - sisäänpääsymaksua vastaan.
Paikalla käyntiin kannattaa varata noin tunti.
Sitten eteenpäin, kohti San Bernardinoa.
Tie tulee pois kapeasta rotkosta, ja jatkaa leveämpää laaksoa kohti länttä.
Tie 13 kulkee aivan moottoritien A13 viertä.
Välillä tuota pienempää tietä joutui oikein etsimään,
sillä aina se tuntui ohjaavan moottoritien liittymille.
Splügenin jälkeen, juuri ennen St.Bernardille nousua, alkoi sade.
Nousussa paljon serpentiinejä.
Ajoin todella hiljaa, autotkin menivät ohi, sillä pyörä tuntui epävakaalta ja yläpainoiselta.
Ylhäällä passolla (2065 m) oli täysi sade.
Passon vierellä on järvi - Lago D'Isola - mutta sateessa en jäänyt sitä katomaan.
Passon kohdalla on myös kivitalo, jossa ravintola.
Siellä nautin teen ja lämpimän voileivän, samalla kun lämmittelin kohmeisia sormiani.
Sateen vuoksi ei passolta mahdollisesti avautuvista maisemista jäänyt mitään muistikuvaa.
(BikeCam sivuilta löytyy upea video siitä, miltä San Bernardinolle ajo näyttää kun sää on suopea.
Kesällä 2006 kuvatussa videossa passo ajetaan pohjoisesta etelään, aivan kuten minäkin tänään.
BikeCamiltä löytyy video myös Viamala tiestä.
Sekin on edustava, ja siinäkin tie ajetaan samaan suuntaan kuin minä tänään kuljin.
2006 kuvatun videon alussa, kohdassa 2:15, vilahtaa Viamala Schlucht.
Alempana tällä sivulla linkit BikeCam sivuille.)
San Bernardinolta alaspäin tullessa sade nopeasti väheni. Lopulta otin takin core-vuoren pois, ja ennen Bellinzonaa lämpötila kävi jo 29 °C:ssa. Välillä pieniä tihkusateita, välillä aurinkoa. Lago Maggioren rannoilla lämpötila nousi 30 °C:een.
Sveitsin puolella oli pari poliisiratsiaa, ensimmäinen juuri ennen Bellinzonaa. Ohitin jonkun auton aika reippaasti, ja vastaantulevan auton kuljettaja vilkutti ja huitoi hidastusmerkkiä. Parin sadan metrin päässä puiden takana poliisit kirjoittelivat sakkolappujaan, mutta huitoivat minut eteenpäin - olin ehtinyt hidastamaan.
Kaarsin Lago Maggioren itärantaa etelään.
Italian rajalla ei passia tarkastettu - kuten ei Sveitsiin tullessakaan.
Kovaa ruuhkaa ennen Luinoa, josta meni laiva järvelle.
Laiva ei ottanut kyytiin ajoneuvoja.
Seuraava iso kaupunki oli Laveno, sieltä pääsin lautalla Verbaniaan.
Lauttoja menee parinkymmenen minuutin välein, matka kestää 15 min.
Lippu pyörälle ja yhdelle henkilölle oli 6,50 €.
Verbaniasta jatkoin moottoritielle (A26 kohti Genovaa), ja nostin nopeuden 130...140 km/h:iin. Liikenne Italian moottoriteillä ja autobaanoilla on paljon sujuvampaa kuin Saksassa, pienemmistä liikennemääristä johtuen. Varsinkin raskasta liikennettä autostradoilla on vähän. Siitä huolimatta liikennettä oli sen verran, ettei ainakaan keskinopeutta olisi voinut tuosta enää kasvattaa.
Kohta alkoi taas sade, ja Milano-Torino tiellä (A4) oli onnettomuus. Liikenne seisahtui kaikilla kolmella kaistalla, mutta mopolla mahduin vielä jotenkin köröttelemään kaistojen välistä. Lopulta takaa tuli ambulanssi, jota kaikki väistivät - minä sen perään, ja pääsin reilua vauhtia koko tukoksen läpi.
Camandonassa klo 20:20, juuri ennen auringon laskua.
Päivän aikana näkyi useita pyöräkuntia.
Varsinkin Engadinin laaksossa ja Albulapassolla.
Mutta myös muilla passoilla, sekä useimmilla teillä aina Itävallan Reuttesta Italian Lavenoon asti.
Sää oli suosiollinen, poislukien San Bernardinon sade.
Oikein hyvä ajopäivä, sopivan mittainen, hyviä teitä ja paljon maisemia.
Liikuttu aika | 9 h 20 min |
Keskinopeus | 60 km/h |
Maksiminopeus | 170,2 km/h |
Keskikulutus | 5,4 l/100km (Krüni (7.7.) - Bellinzona, 554 km) |
08:20 | Oberammergau, lähtö hotellilta |
08:40 | Ammersattel |
09:20 | Fernpass |
09:40 | Imst |
10:00 | Landeck |
10:30 | Sveitsin raja |
11:35 | La Punt, nousu Albulapassolle |
12:00 | Albulapass |
13:30 | Viamala Schlucht, 30 min tauko |
14:40 | Hinterrhein, nousu San Bernardinolle |
15:00 | Passo del San Bernardino, 30 min tauko |
16:45 | Bellinzona |
17:35 | Italian raja |
18:15 | Laveno, satama |
18:45 | Verbania, lautasta |
20:20 | Camandona |
Imst |
Landeck (Wikipedia) |
Engadin (Wikipedia) |
Thusis (Wikipedia) |
Viamala Schlucht |
Viamala (Gaskrank) |
San Bernardino (YouTube) |
Bellinzona |
Lago Maggiore |
Luino (Wikipedia) |
Laveno (Wikipedia) |
Gestione Navigazione Laghi, Lago Maggioren lautat |
Lago Maggiore Express |
Verbania (Wikipedia) |
Camandona (Wikipedia) |
Ammersattel | N47 32 02 E10 52 09 |
Fernpass | N47 21 38 E10 49 49 |
Albulapass | N46 34 56 E09 50 16 |
Viamala Schlucht | N46 39 48 E09 26 51 |
Passo del San Bernardino | N46 29 45 E09 10 14 |
Laveno, satama | N45 54 32 E08 37 07 |
Verbania, satama | N45 56 01 E08 34 26 |