Eilen selvisi, ettei Mado ollut koskaan kuullut satua Keisarin uusista vaatteista. Ehkä tuota satua ei tunneta Alppien eteläpuolella?

Eilen kävin varaamassa pyörälle 50 tkm huollon. BMW merkkihuolto Cossatossa. Ainut vapaa aika ennen syyskuuta oli maanantaina 30.7.
Kuulin että Italiassa elokuu on vähän kuin heinäkuu Suomessa - kaikki paikat ovat kiinni. Auton tai pyörän huolto ei onnistu koko kuussa, ainakaan missään Italian alueella.

Eilen ostin myös vara-avaimen pyörään. Avain sekä pari mutteria takavaloa varten maksoivat 4,50 €.

Tänään aamupäivällä kävimme katsomassa pyörää. Huomasimme, että satulan alta puuttuu kumin palanen, sekä osa etuvaloista on rikki. Ne pitää korjata 50 tkm huollossa.
Tein seuraavan listan asioista joita huollon yhteydessä tulisi hoitaa:

• Öljyt + öljysuodatin vaihto
• sylinterien säätö
• etuvalojen tarkistus
• Satulasta puuttuu kumipala
• Tarkista jarrupalat
• Rengaspaineen tarkistus
• Ilmansuodattimen puhdistus?

Huolto on siis sovittu ensiviikon lopulle. Nyt pyörän mittarissa on reilut 48 tkm. Eli reilun viikon aikana voisi / pitäisi ajaa vajaat 2 tkm. Pitänee lähteä pariksi päiväksi ajelulle jonnekin. Kohteita esim.:

• Sveitsin puolelta jäi viime perjantaina muutama reitti ajamatta.
• Italian puolella, laaksoja Maggiorejärven (Lago di Maggiore) pohjois- ja länsipuolella.
• Kohti Torinoa ja siitä etelään rajan Italian puolta.
• Sama kuin edellinen, myös Ranskan puolelle.
• Aostan laakso (Valle Aosta), siitä Ranskan puolelle ja Suurta Alppitietä etelään.
• Asti, ja muita vanhoja kaupunkeja Piemonten alangolla.
• Apenniineille, Cento Croci ja muita passoja.
• Vaihtoehtoja riittää...

Ongelmina on ainakin:

• Laiskuus. Pitäisi saada aikaiseksi että lähtee liikkeelle.
• Parikin motivaatioon liittyvää:
  • Käsien / sormien särky. Ajopäiviä seuraavina päivinä sormet ovat aivan kipeät. Sama vaiva on ollut aiempinakin vuosina. Sormien jäykkyyttä ja särkyä jatkuu ainakin kolmisen päivää (aamua) ajon jälkeen. Varsin vahva syy motivaation laskuun!
  • Kuumuus. Lämpötilat ovat olleet yli 30 °C joka ainut päivä viime lauantaista asti. Kaikkialla alle 1000 metrissä! Jo perjantaina Sveitsissä oli kohtuuttoman kuuma, mutta lauantaina alkoi vielä kuumempi helle.

Kuumuutta pystyy jotenkin kestämään uusilla varusteilla. Mutta vain jotenkin.
Ajaessa tuuli tulee housujen ja takin läpi, ja se on hyvä. Huono on mm. se, että niska (vasen puoli, niskan ja hartian välistä, selän puolelta, jokin lihas) kipeytyy pistävän kipeäksi. Olen huomannut, että se kipeytyy käsivarren jännityksestä - eli on huolehdittava ettei vasen olkapää ole minkäänlaisessa jännitystilassa ajon aikana. Mutta se kipeytyy myös ilmavirrasta. On siis huolehdittava ettei vasemman puolen olkapäähän, selkäpuolelle, pääse vetoa. Käytännössä tuo tarkoittaa että on takin kaulan tuulisuoja kiinni. Ja se taas tarkoittaa että (i) niska on kuuma (ei viilentävää ilmavirtaa), ja että (ii) koko ylävartalo on kuuma (ilmavirta takin sisään on oleellisesti rajoitettu). Eli niskan kipeytymisen saa kyllä estettyä, mutta samalla maksaa todella kovan hinnan olemalla takin sisällä tuulen suojassa (kuumassa).
Parhaan tuloksen olen kokenut saavani laittamalla kaulasuojan kiinni, ja jättämällä alla oleva takin vetoketju tuuman verran raolleen. Ilmavirta pääsee vetoketjun raosta takin sisään, mutta niska ja hartiat ovat täysin tuulen suojassa. Ja koska vetoketju on raollaan vain tuuman verran, ei takki kaatuessakaan pääse kuoriutumaan päältä pois.

(SafariPark, Pombia (NO), Piemonte, Italia - 18.7.2007 15:45)

Iltapäivällä ajoimme yhdessä Maddalenan kanssa Pombiaan, lähelle Malpensan lentokenttää, SafariParkiin. Menimme autolla, minä ajoin menomatkan. Meillä oli hyvä sää, ehkä turhankin kuuma ilma.

Toisin kuin etukäteen odotin, SafariPark olikin tosi hieno. Siellä pääsee ajamaan safaria pienessä puistossa, jossa eläimet liikkuvat melko vapaasti.
Sisäänpääsy 34 € kahdelta henkilöltä ja yhdeltä henkilöautolta. Aika kallis, mutta sisältää mahdollisuuden safariajeluun omalla autolla, sekä sisäänpääsyn alueen huvilaitteisiin.
Ensin istuimme safari-junaan, joka kiersi tuon safaripuiston. Safarijuna maksoi euron henkilöltä. Kaikki muut alueen laitteet olivat vapaasti käytettävissä ilman eri korvausta. Alueella myös ravintoloita ja baareja, piknikpuistoja sekä varsinkin lasten leikkipaikkoja ja -laitteita, joten siellä saa kulumaan suuren osan päivästä. Puiden seasta löytyy myös varjoa, joka kuumana päivänä oli tarpeen.
Safarilla näimme seeproja, puhveleita, dromedaareja, kirahveja, virtahepoja, sarvikuonoja, kauriita, sekä monia muita elikoita. Isommat lihansyöjät - leijonat ja tiikerit - oli eristetty omiin puistoihinsa. Muut isot nisäkkäät vaeltelivat vapaasti toistensa seassa.

(SafariPark, Pombia (NO), Piemonte, Italia - 18.7.2007 16:10)

Jotkut eläimet ovat pienemmissä häkeissä - esimerkiksi apinat, jotka muutoin kävisivät liian aktiivisesti turistien autojen kimppuun. Lisäksi näimme Euroopan ainoat kaksi valkoista leijonaa. Nekin olivat omassa häkissään, kahdestaan, eristettynä safaripuiston leijonista.
Safariajelun jälkeen kävelimme alueen muissa puistoissa, joissa on teemoina mm. villi-länsi (biisoneita ja "kotieläimiä" - sikoja, vuohia, jne.), ja dinosauruspuisto (muovisia, luonnollisen kokoisia dinosauruksia metsän keskellä).
Alueella on myös terraariotalo matelijoille ja liskoille, sekä akvaariotalo eksoottisille kaloille. Molemmissa taloissa kiinnitti huomiota niiden puhtaus ja hajuttomuus. Toisin kuin esim. Helsin elikkosaarella, taloissa pystyi kiertämään ilman että vatsa lähtisi omalle kierrokselleen.

(SafariPark, Pombia (NO), Piemonte, Italia - 18.7.2007 16:36)

Todella käymisen arvoinen paikka. Aikaa paikan päällä oloon pitää varata pari tuntia, perheelliset saavat helposti kulumaan enemmänkin. Safariajeluun tuosta ajasta menee puolisen tuntia.
Meiltä jäi se ajelu omalla autolla tekemättä, sillä safarialue suljettiin jo klo 17. Muu osa puistosta sulkeutuu klo 19.

(SafariPark, Pombia (NO), Piemonte, Italia - 18.7.2007 17:50)

Jos on alueella ensimmäistä kertaa, kannattaa mennä ensin tuohon safarijunaan ja sitten ajaa omalla autolla sama reitti uudestaan. Junasta näkee mitä elikoita paikalla on ja missä ne ovat. Sitten on helpompi poimia ne omalla autolla ja ottaa niistä kuvia mielin määrin.
Oman mopon kanssa tuolle safarialueelle ei päästetä.
Alueella kaikki kuulutukset ja pääosa teksteistä on vain italiaksi. Puiston infopisteestä löytyi enklanniksi vain kartta ja pari ohjelappusta. Koko puisto on selvästi rakennettu italialaisille, mutta muunmaalaistenkin turistien kannattaa siellä käydä.

Paluumatkalla kävimme Bocassa, katsomassa Santuario di Bocaa.

Santuario di Boca.

(Boca (NO), Piemonte, Italia - 18.7.2007 19:19)

Santuario di Boca.

Tänään lähdimme matkaan autolla, minä jälleen pelkääjän paikalla. Suunnitelma oli mennä ensin Portofinoon ja sieltä Montaleen, Passo Cento Crocikin oli tarkoitus kiertää. Etukäteen arvelimme matkaan menevän kaksi tai kolme päivää.
Maddalena ajoi, ja minä (GPSr:n neuvomana) päätin minne mentiin.

Ruuhkaa italialaisella autostradalla.

(Alice Castello (VE), Piemonte, Italia - 19.7.2007 08:40)

GPSr neuvoi moottoritietä A4 kohti Torinoa, Santhiasta A26:lle ja sitä pitkin Genovaan.
Hyvä muuten, mutta Santhian kohdilla Torinoon menevä kaista oli suljettu ja liikenne ohjattiin A5:lle kohti pohjoista - eli juuri päinvastaiseen suuntaan kuin mihin me olimme menossa. Jouduimme ajamaan reilut 15 km, kovassa ruuhkassa, ennen kuin löysimme seuraavan liittymän ja saatoimme kääntyä takaisin kohti Genovaa. Tuohon kierrokseen suttaantui 40 min, mutta onneksi meillä ei ollut erityistä kiirettä minnekään.

Etelään päin A26 veti hyvin, eikä sää aamulla ollut vielä liian kuuma - autossa ei ollut ilmastointia. Ovadan kohdilla - samalla kun A26 alkaa nousta Apenniineille ja maisemat muuttuvat hiukan kiinnostavimmiksi - käännyimme tielle SS456. Rossiglionessa tie muuttuu SP456:ksi. Tuolla osuudella moottoritie (A26) on melko mielenkiintoinen ajaa, mutta tämä pienempi - ja vanhempi - tie kulki kapeita solia pitkin tarjoten koko ajan jotain nähtävää.

Näkymä Turchio passolta kohti Välimeren rannikkoa.

(Passo di Turchino, Liguria, Italia - 19.7.2007 10:13)

Passo di Turchinon kohdalla tie kulkee läpi yksikaistaisen tunnelin. Liikennevalot tunnelin päissä oli piilotettu aika tehokkaasti, ja vasta tunneliin ajettuamme huomasimme punaisen valon. Onneksi ketään ei tullut vastaan..
Tunnelin toisessa päässä, passon kohdalla, oli ravintola, ja puiden välistä näkyi hiukan maisemaakin.
Parasta passossa olivatkin maisemat molemmilla nousuilla. Etelään päin laskeutuessa A26:n mahtavat rotkojen yli rakennetut sillat näkyvät Välimeren sineä vasten.

Seuraavaksi alas passolta, ja Välimeren rantaan Voltrin kaupungin kohdalla.
Genovan kohdilla moottoritiet menevät tunneleihin, ja oikean liittymän löytäminen on aika hankalaa. Mutkia ja liittymiä tulee tuhkatiheään, moottoritiellä ei voi pysähtyä lukemaan karttaa, eikä GPSr toimi tunneleissa. Jostakin syystä onnistuimme löytämään reitin, ilman että olisimme eksyneet Genovan keskustaan tai jatkaneen Milanoon vievälle A7:lle.

Isot skootterit ovat suosittuja kulkupelejä kaikkialla Italiassa.

(Recco (GE), Liguria, Italia - 19.7.2007 11:32)

Genovan jälkeen käännyimme Välimeren rantaan ja jatkoimme SP1:stä itään.
Tiellä oli paljon kevyttä liikennettä, skootteripariskuntia matkalla aurinkorannoille. Useissa kaupungeissa näkyi upeita hiekkarantoja ja uima-altaita. Tuo tie on aika hieno ajaa - paljon nähtävää. Muu liikenne pitää kuskin koko ajan hereillä, ja toisinaan matkustajankin.

Paikkakunnan nähtävyydet.

(Recco (GE), Liguria, Italia - 19.7.2007 11:53)

Halusin jäätelön, joten pysähdyimme Reccossa. Se on hieno kaupunki - niin kuin kaikki muutkin tällä osalla rannikkoa - ja siellä on uimarannat sekä paljon turisteja. Paikalliset ihmiset osoittautuivat ylettömän ystävällisiksi - pariinkin kertaan tietä kysyttyämme paikallinen lähti saattamaan meitä perille, vaikka jälkimmäisellä kerralla kävelymatkaa tuli reilu kilometri.

Reccossa paikallinen ruokaerikoisuus on "Focaccia al formaggio", lämmin juustoinen lettu, eräänlainen juustopizza. Saa paikallisista konditorioista ja leipomoista - kadunvarsikaupoista. Kannattaa kokeilla, oli hyvää.

Ja kun olen kerta perusteellinen kaikessa, niin selvitinpähän myös mistä aineksista tuo paikallisherkku tehdään:

• Fariinisokeria
• vesi
• suola
• oliiviöljy, vain parasta laatua
• hiiva
• juustoa joka kuumana on pehmeää eikä ole sitkeää.

Pohja on hyvin ohut, sen päälle laitetaan juusto ja sitten uusi pohjakerros päälle. Juusto jää siis sisään. Loppputulos on ohut, lettumainen piiras, joka syödään yleensä uunilämpimänä. Fariini tekee siitä hiukan makean.

Seuraavaksi Portofinoon. Nimensä mukaisesti se on hieno satamakylä. Niin hieno, että on Hollywoodin tähtien suosiossa - asia mistä paikalliset aina muistavat kertoa.
Autolle löytyi parkkitalo - parkkeerasimme ison Jaguarin viereen - ja siitä sitten rantaan kävelemään. Kylän keskusta koostuu värikkäistä kivitaloista suojaisen lahden ympärillä. Lahden ja avomeren välillä on kukkula, josta näköalojen lisäksi löytyy mm. kivilinna ja niemen kärjestä vielä majakkakin.
Portofinon satama on täynnään ravintoloita, mutta ovat aika hintavia.
Paikka on isorikkaiden suosiossa, kuten laituriin ahdetuista jahdeista pystyi päättelemään. Hiukan edempänä, Rapallon lahdella, seisoi joku risteilyalus, josta matkustajia kuljetettiin pienemmillä yhteysaluksilla Portofinon laituriin. Aika hieno paikka - vähän niin kuin Naantali, mutta paljon parempi.

Portofinon upea lahti oli aikoinaan merirosvojen suosiossa, sillä se on sopivan suojaisa eikä näy avomerelle.

(Portofino (GE), Liguria, Italia - 19.7.2007 13:32)

Portofinon upea lahti oli aikoinaan merirosvojen suosiossa, sillä se on sopivan suojaisa eikä näy avomerelle.

Turistille vielä sellainen vinkki, että auto kannattaa pysäköidä jonnekin lähikaupunkiin ja tulla Portofinoon vesibussilla. Niitä kulkee paljon, ne ovat halpoja, niiltä näkee maisemia, ja rahaakin säästyy kun ei tarvitse maksaa Portofinon korkeita parkkimaksuja. Vesibussiliikennettä tarjoaa ainakin Servizi Marittimi del Tigullio, katso linkki alempana tällä sivulla.
Mopon kanssa tilanne voi olla toinen, mutta usein Portofinon (ilmaiset) mopoparkitkin ovat epätoivoisen täyteen ahdettuja.

Huoltoliike, jossa tarkastutimme auton pakoputken.

(Casarza Ligure (GE), Liguria, Italia - 19.7.2007 16:35)

Sitten eteenpäin. Seuraavaksi halusimme Passo Cento Crocille.

Heti Portofinosta lähdettyämme selvisi että autoon oli tullut vika - ihmeellistä kolinaa aina kiihdyttäessä ja jarruttaessa. Pian ymmärsimme että meteli tuli pakoputkesta, jonka kiinnikkeet olivat palaneet rikki.
Sestrissä löysimme autohuollon - ystävällinen omistaja nosti auton ylös, totesi vian, vakuutti että kyllä sillä vielä voi pari päivää ajaa, nauroi ystävällisesti kun kerroimme matkasuunnitelmistamme, ja lopuksi vielä kätteli meidät hyvän matkan toivotuksin - kaikki tietenkin ilmaiseksi. Ja jotkut moittivat että italialaiset huijaa? Seuraavat päivät auto toimi ongelmitta - tuo pakoputken kolina poislukien.

Sestristä käännyimme sisämaahan, kohti SP523:a. Halusimme ajaa Passo Cento Crocille, sillä olimme kuulleet sen olevan yksi tärkeitä - ja vaarallisia - passoja.
Missanon kohdilta tie alkoi nousta kukkuloille. Maaseututie, niin kuin Passo di Turchinollakin, muttei yhtä mutkainen eikä yhtä syviä laaksoja. Mukava tie matkustajalle, "helppo" sanoi kuljettaja.
Kukkuloilla tie meni välillä pitkään tunneliin, jonka suulta olisi kääntynyt tie Passo del Braccolle.

Passo Cento Croci, 1 055 m.

(Passo Cento Croci, Liguria, Italia - 19.7.2007 17:28)

Varese Ligurasta tie lähti nousemaan Cento Crocille. Nousussa uutta päällystettä. Jonkun verran mutkia, jonkun verran maisemia, puita harvassa, tie tyhjä. Ylhäällä kukkula tasaantui, aukeaa josta näkyvyys ainakin lounaaseen, ja aukean pohjoispäässä sitten tuo passo. Ei siinä passossa mitään erityistä nähtävää ollut, ei edes rakennuksia ympärillä. 1055 metriä.
Pohjoispuolella päällyste paikoin huonossa kunnossa, kuhmuroilla ja korkeilla paikoilla. Maisemat antoivat vastapäisille - reilut 1000 metriin nouseville - kukkuloille. Se olikin tämän passon kautta kulkevan reitin parhaita näköaloja.

Myöhemmin Maddalena - auton kuljettaja - kommentoi Cento Crocia

• Ei ollenkaan vaikea ajaa (etukäteen meille oli kerrottu että tuolla tiellä olisi kuollut mopoilijoita jokaisessa sen mutkassa).
• Ei kovin korkea passo.
• Hyvä tie, hyvä päällyste ja normaalin levyinen tie.
• Passo itsessään ei ollut erityisen näyttävä, eikä siellä ollut mitään nähtävää.

Lisäksi minulta:

• Reitti passolla oli aika pitkä. Etelästä tullessa piti ensin ylittää yksi kukkula, että pääsi aloittamaan varsinaisen Cento Croci -kukkulan ylittämisen.
• Ennen moottoritien valmistumista passo on saattanut olla tärkeä reitti Parman ja La Spezian välillä. Nyt se on sivussa, ja sillä on merkitystä ainoastaan paikallisliikenteelle.
• Maine vaarallisena reittinä on selvästi liioiteltu. Reittihän ei ole mitenkään vaikea, ja mielenkiintoisempiakin löytyy sekä Apenniineilta että Alpeilta.

Passon pohjoispuolella laskeudutaan Bertorellan kylään. Bertorellasta Taron laaksoa (Val Taro) pitkin moottoritielle oli 25 km - tylsää ja tasaista, mutta uutta ja leveää ja nopeaa tietä. Laakso oli melko leveä, pari kolme kilometriä, eikä erityisen kiinnostava.

(Aulla (MS), Toscana, Italia - 19.7.2007 18:44)

Moottoritie A15 kohti La Speziaa oli hyvin mutkainen - niin kuin A26:kin Apenniinien yli kulkiessa - ja maisemina ympäröivät vuoret.

Etukäteen olin suunnitellut reittiä Aullasta länteen, Bargan ohi kohti Luccaa. Mutta kello oli jo niin paljon että päätimme jäädä yöksi Aullaan.
Moottoritiemaksua maksaessaan Mado kysyi lipunmyyjältä suositusta paikallisista hotelleista. Hyvä idea, hehän tuntevat paikkakunnan. Tosin puhuvat vain italiaa, mikä rajoittaa heidän hyötykäyttöään merkittävästi.
Kaupungissa oli kuulemma vain kaksi hotellia, toinen heti moottoritien liittymältä tullessa ja toinen kaupungin keskustassa. Päätimme yrittää keskustaan. Demy Hotel, 3 tähteä, löytyi helposti. 40 €/henkilö, siistit huoneet, laattalattia, siisti koko hotelli. Ei mitään näköaloja, sillä Aullassa sellaisia ei ole tarjolla. Vain viereisten kukkuloiden rinteet, nekään ei kovin korkeita. Hotellissa on hyvä keittiö, maukasta ruokaa. Hotellilla on myös autotalli.
Asiakkaina hotellilla on tietyöläisiä, rakennustyöläisiä, sekä turisteja - meren rantaan alle 1/2 h ajomatka, täällä huone paljon halvempi kuin La Speziassa.

(Aulla (MS), Toscana, Italia - 19.7.2007 21:44)

Aulla on pieni paikka, 10 000 asukasta, ei mitään nähtävää. Keskustassa näkyi sentään Internet-kahvila. Kaupunki taitaa elää lähinnä turisteista - kesällä rantaturisteja, talvella laskettelijoita.

(Aulla (MS), Toscana, Italia - 19.7.2007 20:07)

Aullassa tuotetaan myös viinejä. Illalla pääsimme pariin otteeseen maistamaan paikallisia tuotteita, ja hotellissa illallisen kanssa joimme punaviininä makeaa mutta voimakkaan marjaisen makuista tuotetta nimeltään "Colli di luni di salzana rosso della cantina di bozone". Oli hyvää.