Aamulla läksin kohti Monacoa.
Rajalla, aivan Italian puolella, on bensa-asema, johon melkein kaikki pysähtyvät tankkaamaan. Ranskan puolella - heti rajan tuntumassa - ei huoltoasemia näy. Kertoo jotain polttoaineiden hinnoista.
Rajalla Italian puolella on myös muutama "katukaupustelija", eli hyllyköitä ja peräkärryjä joista saa ostaa hedelmiä ja muuta irtotavaraa. Selvästikin elintarvikkeet(kin) ovat Italian puolella halvempia.

Monacoon tullessa kovia ruuhkia. Mopo tai ilmastoitu auto on välttämätön. Tie on kapea ja mutkainen, mopolla pääsee ohittamaan mutta autossa olo on varmaan aika epätoivoinen.

(Monaco - 26.7.2007 10:10)

Monacossa isoja kalliita marmoritaloja. Kuin tulisi Ameriikkaan.
Yritin ajaa F1-kierroksen. Huonolla menestyksellä. Kasinon nurkilla aina eksyin. Syy selvisi vasta parin kierroksen/eksymisen jälkeen - yksi kapea kadunpätkä menee korkeiden talojen välistä yksisuuntaisena väärään suuntaan. Sellainen sivukatu, ei sitä meinannut siinä liikenteessä edes huomata.

Pyörä parkkiin siihen F1:stä kuuluisan uima-altaan nurkalle. Kävelin hiukan rannan bulevardeja. Kaupunki on hieno ja asukkaat isorikkaita. Kuumakin oli, mutta coolmax-aluspaita viilensi hyvin jos oli varjoa ja pientä tuulenvirettä.

Sitten yritin sille kuuluisalle mutkatielle, jota vanhoissa elokuvissa näytetään. Sitä jossa ajetaan kukkulalta alas kohti Monte Carloa. Ei löytynyt. Sen sijaan jouduin kaupungista pohjoiseen vievälle isolle tielle, joka johti Niceen vievälle moottoritielle (A8). Onnistuin kääntymään takaisin ennen moottoritietä, ja jouduin taas keskellä kaupunkiin jonottavaa ruuhkaa. Kaistat kaupungista merenrannalta ylöspäin olivat tyhjillään, johtui kai aamuliikenteestä.

Lopulta löysin panoraamanäköalan yli Monte Carlon ja sen pohjoispuolella olevan kukkulan - jonka etelärinnettä ne pikkuautot niissä elokuvissa laskettelevat. Ja tiedonhaluisille kerrottakoon, että Monte Carlo on Monacon se osa, joka sijaitsee venesataman ympärillä. Siellä ovat Monacon suurimmat kasinot.

Monaco - Puoli valtakuntaa yhdessä kuvassa.

(Varallo (VC), Piemonte, Italia - 22.7.2007 19:43)

Monaco - Puoli valtakuntaa yhdessä kuvassa.

Seuraavaksi halusin lähteä ajamaan Suurta Alppitietä pohjoiseen. Palasin takaisin Mentoniin, josta käännytään pohjoiseen tielle D2566.
Suuri Alppitie on melko isoa tietä, ja sillä liikkuu myös lomailevia autoilijoita. Tiet on päällystettyjä ja pääosin hyväkuntoisia, mutta joukossa myös aika kuhmuraisia tienpätkiä.

Ensimmäinen "passo" on tuo tunnelinpätkä (n. 500 metrissä), jonka yläpuolella on eilen käymäni Col de Castillon.
Jatkoin ohi Sospelin - jossa eilen tulin Suurelle Alppitielle - kohti Col de Turinia. Tie muuttui mutkaisemmaksi ja mutkaisemmaksi, liikennettä ei näkynyt kuin yksi tai kaksi autoa. Onneksi, sillä jyrkillä serpentiineillä oli ihan tarpeeksi varomista ilman vastaantulijoitakin. Lopulta tie nousi mutkitellen lähes pystysuoraa kalliorinnettä, näköalat olisivat olleet mahtavat jos ohjastamiselta niitä olisi voinut katsella. Tie oli kapea enkä nähnyt paikkaa mihin olisin pyöräni pysäyttänyt, joten kuvat tuosta rinteestä jäivät ottamatta.

Col de Turini, 1600 m. Nousun loppuvaiheessa tie meni metsän sisään, joten passolta ei ollut näkyvyyttä mihinkään suuntaan. Eikä passo ollut kunnolla merkittykään, olipahan vain tien risteys ja tienviittoja neljään eri suuntaan. Kolmessa niissä luki "Nice", ja neljäs kiersi viereisen vuoren ympäri palaten sitten takaisin samaan paikkaan. Arvasin siis olevan edelleen Ranskassa.
Passolta löytyy pari ravintolaa ja yksi hotelli. Söin siellä lounaan - 10 € - samalla kun joukko eläkeikää lähestyviä polkupyöräilijöitä valmistautui jatkamaan matkaa. Tekeeköhän polkupyöräily vanhan näköiseksi?
Lämpötila ylhäällä 26 °C.

Tie D2566 päättyy tuolle passolle. Passolla oli tienviittoja, joista yhdessä luki "Nice 47" ja toisessa "Nice 67". Valitsin jälkimmäisen, eli D70. Tie lähti jyrkästi alaspäin, ja tällä kertaa pääsi kuskikin ihailemaan maisemia.

Col de Turini oli aika hyvä passo, ainakin mopolla ajettavaksi. Ylhäällä ei ole maisemia, koska passo on metsän siimeksessä. Mutta molemmilla rinteillä nähtävää riittää.

Col de Turini, läntinen rinne.

(Col de Turini, Provence-Alpes-Côte d'Azur, Nöf-nöf-maa - 26.7.2007 14:19)

Col de Turini, läntinen rinne.

Alhaalla laskeuduttiin 500 metriin, ja käännyttiin tietä D2565 pohjoiseen. Lämpötila laaksossa 33 °C.

Seuraava passo, Col Saint Martin, 1500 m.
Ei mitään erityistä, ei nähtävää. Passolla on hiihtokeskus.
Nousupuolella hiukan maisemia, pari serpentiiniä, helppo tie ajaa.
Laskupuolella tie vielä helpompi ajaa.

Saint Martinilta laskeutuessa alkoi taivaanrannassa näkyä savua, ja kohta erottui metsäpalo edessäpäin olevan vuoren rinteellä. Samalla erottui kuinka pari helikopteria hääri tuon metsäpalon kimpussa. Hakivat vettä jostakin kymmenien kilometrien päästä ja yrittivät sitten kaataa sitä liekkeihin.

(Vallée de la Tinée, Provence-Alpes-Côte d'Azur, Nöf-nöf-maa - 26.7.2007 15:25)

Pysähdyin pariin kertaan ottamaan kuvia tuosta metsäpalosta. Päivä oli helteinen, joten pysähtyessä aina riisuin kypärän ja kypärähupun - jälkimmäinen oli jo aika hikeentynyt.
Sitten yhdellä tauolla ripustin silkkisen hupun pyörän ohjaustangon päähän - tuulessa kuivumaan - siksi aikaa kun otan kuvaa. Ja eikös vain tuuli sen siitä napannut, ja heitti rinnettä alas jonnekin kauemmas laaksoon. Siitä eteenpäin ajelin ilman kypärähuppua, eikä se ollut hyvä asia. Kypärän sisusta keräsi hikeä, ja päivän päättyessä oli jo aika kostea. Yritin etsiä mopokauppaa, jotta olisin voinut ostaa uuden hupun - vaikka puuvillaisenkin - mutten onnistunut näkemään ainuttakaan. Lopulta ostin uuden kypärähupun seuraavana tiistaina, Italiasta.

Seuraavaksi mentiin pikkutielle - D30 - joka oli kapea ja pomppuinen.
Nousun alussa näin ison lentokoneen lentävän ylitseni hitaasti ja matalalla, kohti tulipaloa. Paloalueen päälle tullessaan se avasi pohjaluukkunsa - kuin suuret pommiluukut anakin - ja päästi sieltä ison määrän punaista(!) jauhetta. Saattoi se olla vettäkin, näytti jauheelta, mutta ainakin se oli punaista. Tietenkään ei ollut kameraa käsillä...
(Tuohon aikaan Ranksassa oli useita suuria ja tuhoisia metsäpaloja, ja vajaa viikko aikaisemmin Ranska oli lainannut ulkomailta erityisvalmisteisia metsäpalojen sammuttamiseen tarkoitettuja lentokoneita.)

D30 on yksi niistä lukuisista Ranskan toivottoman pomppuisista vuoristoteistä. Jostakin syystä Ranskassa monet vuoristotiet ovat tuollaisia, ikään kuin loputtomien routavaurioiden jäljiltä. Italiassa ja Sveitsissä vuoristotiet on tehty paljon paremmin.

(Roubion, Provence-Alpes-Côte d'Azur, Nöf-nöf-maa - 26.7.2007 16:04)

Nousussa oli paljon hienoja maisemia, siihen laaksoon jota pitkin noustiin sekä rinteellä oleviin kyliin. Nousu on helppo, paitsi että että tie oli tosi huonokuntoinen.

Näkymä länsirinteelle.

(Col de la Couillole, Provence-Alpes-Côte d'Azur, Nöf-nöf-maa - 26.7.2007 16:25)

Col de la Couillole, 1678 m. Passolla ei ollut mitään nähtävää. Alaspäin kääntyessä, pari kilometriä passolta länteen, tie muuttui taas hyväksi ajaa.

Alas Beuil'n kylään, n. 1400 m, ja jatketaan oikealle (vasemmalla olisi ollut Cians'n rotko - Gorges du Cians).
Seuraavalle passolle taas helppo, leveä ja nopea tie. Col de Valberg, 1668 m. Ei mitään mielenkiintoista. Ylhäällä on turistikylä Valberg.

Tällä kukkulalla huomasin että tien pikipaikat - joita on paljon - muuttuvat auringon kuumentamina tosi liukkaiksi. Yhdessä mutkassa etupyörä liukastui tuollaiselta paikalta. Sellainen pelästytti aika lailla, vaikka pyörä pystyssä pysyikin. Se loi yhden uuden, ylimääräisen, haitan, kun sai koko ajan pelätä että mutkassa liukastuu tien paikosta.

Alhaalla laaksossa pääsi taas kovempaa. Sain vaihteeksi 5-vaihteen päälle. Tosin vain muutamaksi sadaksi metriksi, mutta taisi olla eka kerta tänään.

Col de la Cayolle.

(Col de la Cayolle, Provence-Alpes-Côte d'Azur, Nöf-nöf-maa - 26.7.2007 17:57)

Seuraavalle passolle nouseva tie muuttui taas kapeaksi ja pomppuiseksi, ja siksi oli hankala ajaa. Muutama serpentiini.
Col de la Cayolle, 2326 m. Ylhäältä hyvät näköalat molempiin suuntiin.
Ylhäällä ollessa sinne saapui pariskunta polkupyörillä. Kuulin kuinka viimeistä mutkaa ylös polkiessa nainen lauloi polkujen tahtiin - en saanut selvää (saattoi olla saksa), mutta kuulosti kuin olisi laskenut polkaisuja laulun tahtiin. Olin taas kerran tyytyväinen siihen että olin ostanut pyöräni tehtaalta jossa siitä ei poisteta moottoria.

Myös alas vievä tie oli hyvin kuhmurainen ja kapea. Kuhmurat tekivät siitä epämiellyttävän ajaa, mikä oli vahinko sillä tie kulki kapeassa ja kauniissa rotkossa.
10 km ennen Barcelonnetteä tie muuttuu ajoittain tasaisemmaksi, mutta samalla laakso leveni. Viimeiset 4 km laaksossa, leveää ja hyvää tietä.

Barcelonnettessa otin ensimmäisen löytämäni hotellin.
Hotel de l'Europe, 2 tähteä, 1hh 45 € (2hh 50 €). Huoneessa on suihku, mutta silti paikka tuntuu eilistäkin karummalta. Huoneessa ei ole edes televisiota tai ilmastointia.
Omistajan neuvosta ajoin pyörän ostoskatua pitkin aivan hotelli/baarin oven eteen kadulle.
Omistaja - vanha mies - puhui pelkkää patonkia, mutta käsiä viittomalla teimme itsemme lähes ymmärretyiksi.

Myöhemmin kylän keskustaa kävellessä selvisi että on täällä paljon muitakin hotelleja.
Esim. Le Grand Hotel, pyörätalli, 1hh 43 €, torin laidalla. Ensikerralla pitää ottaa Grand Hotel.

Aika uskomatonta, muttä patonkimaassa aikuiset miehet leikkivät kuulapelejä puistoissa.

(Barcelonnette, Provence-Alpes-Côte d'Azur, Nöf-nöf-maa - 26.7.2007 19:36)

Mentonista lähtiessä GPSr ilmoitti että olisin Genevejärven rannalla - Suuren Alppitien pohjoispäässä - yöllä klo 00:35. Barcelonnettessa GPSr sanoi että olisin Genevejärvellä klo 03:35. Pysähdykset matkalla Mentosta Barcelonnetteen veivät siis tasan kolme tuntia. Lounas oli yksi tunti, muut pysähdykset valokuvia varten.

Aamulla kädet/sormet olivat hiukan kipeät ja jäykät. Mutta ei yhtä pahasti kuin Sveitsin matkan jälkeen.

Eilen ajaessa yrtin lepuuttaa sormia mahd. usein, mutta kyllä ne rasituksellekin päivän aikana joutui.
Tänään ne joutuivat varmaan enemmälle rasitukselle kuin eilen, ja illalla sormet hiukan särkee.
Eilen illalla otin Burana 600:n, ja siksi aamulla ei ollut särkyä. Aamulla otin toisen Buranan, ja myös tänään illalla päivällisen aikaan. Toivottavasti aamulla kädet ovat taas kunnossa.

Suuri Alppireitti olikin yllättävän hidas.
Aamulla ajattelin että käyn ensin Monacossa ja syön sitten lounaan Barcelonnettessä.
No, Monacon jälkeen pääsin reitille vasta juuri ennen puoltapäivää, ja ensimmäisellä passolla nousu oli paljon rankempi kuin osasin odottaa. Onneksi ymmärsin syödä lounaan jo siellä, sillä seuraava lounaspaikka olisi ollut vasta alhaalla laaksossa. Jos oli nousu ollut erityisen hankalaa, laskukaan ei olisi ollut helppo.

Tänään oli vain kaksi "varsinaista" passoa. Ensimmäinen - Col de Turini, lähellä Välimerta, 1600 metriä - ja viimeinen - Col de la Cayolle, 30 km ennen Barcellonetteä, 2326 metriä. Muut olivat sellaisia kumpareita, ei niille nousuun kovin joutunut töitä tekemään.
Ensimmäiseltä passolta ei ollut näkyvyyttä ollenkaan - metsä ympäröi sen kokonaan.
Viimeinen passo oli selvästi metsärajan yläpuolella, joten näkyvyyttäkin oli molemmille rinteille.

Huoneen hinnaksi tulikin 52,10 €. Aamiainen ei kuulemma kuulunutkaan huoneen hintaan, siitä tuo nousu eilisestä.

Barcelonnette on 1100 metrissä, joten lämpötilakin on hiukan alhaisempi kuin esim. rannikolla. Aamulla klo 8 pyörän lämpömittari näytti 14,5 °C.

Aamulla sormet olivat kipeät ja jäykät. Enemmän kuin eilen. Kovin montaa tällaista ajopäivää ei pysty tekemään peräkkäin, niin hankaliksi sormet menevät.

Näkymä Col de Raspaillonilta kaakkoon, kohti Le Prata.

(Barcelonnette, Provence-Alpes-Côte d'Azur, Nöf-nöf-maa - 27.7.2007 09:39)

Näkymä Col de Raspaillonilta kaakkoon, kohti Le Prata.

Col de la Bonnette, 2715 m, aamun ensimmäinen passo.
Hyvä tie molemmilla nousuilla. Paljon nopeita osuuksia. Ei metsää tai puita estämässä näkyvyyttä. Paljon puolinopeita ja nopeita mutkia, pääosin hyvä näkyvyys.
Ylös nousussa, jossain 2300 metrissä, oli tien vieressä pellolla iso joukko asuntoautoja. Jonkinlainen asuntoautojen kesäleiri.
Passolta sekä molemmilta nousuilta aukeaa upeita näköaloja. Passolla ei ole mitään palveluja. Bonettelta tie olisi jatkanut viereisen kukkulan ympäri, noussut 2802 metriin, ja lopuksi palannut takaisin samaan pisteeseen. Minä jätin tuon lenkin tekemättä.

Alas tullessa, Le Pra kylän kohdalta alkaen, tie oli tosi pomppuista viiden kilometrin matkan, ja piti ajaa tosi hiljaa. Siitä eteenpäin tie oli taas ok.

Alhaalla laaksossa, Bonetten itäisen nousun alussa, on kylä - St Étienne de Tinée - josta kaapelihissi vie ylös kukkuloille. Kaapelihissejä on jokatoisessa kylässä, mutta tämä oli Ranskan kierrokseni ainoa, joka oli toiminnassa.

Seuraavaksi kohti Isolaa. Pian äskeisen kylän jälkeen Tineen laakso ja sen pohjalla kulkeva tie levenivät. Tien viereen oli rakennettu kävely/pyörätie. Kätevää polkupyöräilijöille.

Isola, melkein 900 metrissä.
Isola-kylästä käännyin koilliseen vievälle tielle. Tie nousee nopeasti kapeaan laaksoon. Hyvä ja leveä tie. Tien toisessa päässä on Isola 2000 -nimiseen hiihtokeskukseen, siksi tietä pidetään niin hyvässä kunnossa.
Isola 2000 on kuuluisa hiihtokeskus, nimensä mukaisesti 2000 metrissä ja täynnä hotelleja. Näin turisteja jotka ilmeisesti asustivat noissa hotelleissa. Lienevät retkeilemässä vuorilla? Lisäksi keskukseen rakennetaan koko ajan uusia isoja hotelleja.

Mutkiin ajaessa jarrutan moottorilla. Käytännössä se tarkoittaa että serpentiininousuissa vaihdan ykköselle juuri mutkaan kääntäessä. Isola 2000:lle noustessa kävi kerran niin että mutkaan tullessa vaihde menikin vapaalle. Vauhti loppui tietenkin siihen. Onneksi molemmat jalat ylettivät maahan, eikä pyörä kaatunut. Hiukan enemmän kallistusta tiessä, ja pyörä olisi ollut vasemmalla kyljellään.

Isola 2000:n jälkeen tie hetkeksi kapeni, vanhaa päällystettä. Mutta pian se taas leveni ja tiellä oli aivan uutta päällystettä rajalle asti.

(Col de la Lombarde, Piemonte, Italia - 27.7.2007 11:49)

Col de la Lombarde, 2350 m, Italian rajalla.
Passolta hyvät näköalat varsinkin Italian suuntaan. Pari patonkia puhuvaa teiniä piti nakkikioskia passolla, juuri rajan Italian puolella.

(Vallone di Sant'Anna, Piemonte, Italia - 27.7.2007 12:39)

Tie alas on hyvä, joskin kapea ja aluksi pomppuinen.
Myöhemmin rinteellä muutama hienon näköinen serpentiini. Oli vain vaikea löytää kuvauspaikkaa, kun tie oli niin kapea. Tiellä oli tuskin lainkaan liikennettä.
Aivan laskun lopuksi iso määrä serpentiinejä, metsässä.

Tie laski Sturan laaksoon, jota ajoin keskiviikkona Demontesta itään. Nyt käännyin länteen, kohti Ranskan rajaa.
SS21 kohti rajaa. Iso tie, hyvä ajaa. Nousun loppupuolella on muutamia serpentiinejä, nopeita ajaa sillä tietä käyttää myös raskas liikenne.

Col de Larche, 1991 m, Ranskan rajalla.
Passolla ei palveluja. Hiukan ennen rajaa oli järvi jonka rannalla pari ravintolaa.
Ei mitenkään mielenkiintoinen passo. Hieno järvi Italian puolella, ei muuta nähtävää.
Ranskan puolelle laskeva tie on vielä Italian puoltakin suorempi, ei serpentiinejä. Tosi nopea ajaa.
Kohta passon jälkeen, Ranskan puolella, näin murmelin juoksevan tien yli koloonsa.

Alas laaksoon, ja Suurta Alppitietä pohjoiseen kohti Col de Varsia.
Tie ylös oli pomppuinen, kuten viimeksikin. Puolivälistä nousua tien pinta tasaantui. Nopea tie koko matkan ylös asti. Näköaloja äskeiseen laaksoon sekä ympäröiville - tosi korkeillekin - kalliovuorille. Metsää ei ollut nousussa eikä passolla.

(Col de Vars, Provence-Alpes-Côte d'Azur, Nöf-nöf-maa - 27.7.2007 14:37)

Col de Vars, 2111 m. Ylhäällä kahvila, jossa söin salaattilounaan. Paikalla oli myös muutamia pyöräkuntia - polkupyöriä sekä mopoja.

Pari kilometriä passosta pohjoiseen on hiihtokeskus, joka on antanut nimen tuolle passolle.
Tie alas on nopea ajaa. Loppumatkasta muutama serpentiini, nekin helppoja ja nopeita.
Koko passon ylittävä tie on helppo ajaa. Melkein pelkästään nopeita ja puolihitaita mutkia. Hyvä näkyvyys, ei puita.

Alhaalla käännyin kohti Brianconia, tie N94. Iso tie, laaksossa Col d'Izoardin länsipuolella.
Nopea ja suora tie, vaikka menee muutaman kylänkin läpi. Puolivälissä nousee pari sataa metriä korkeampaan laaksoon, nousussa muutama serpentiini. Paljon liikennettä, aika tukkoinen, muutama ohituskaista. Tylsä tie.

Brianconissa käännyin kohti Italian rajaa. Tien alussa paljon serpentiinejä, sitten tie tasaantuu. Koko matkan nopea ajaa.
Col de Montgenevrelle, 1850 m. Ylhäällä on jonkinlainen hiihtokeskuskylä, ja passon kohdalla on tunneli. En huomannut missä raja meni, mutta se taisi olla vasta passon jälkeen, laskun alkuosassa.
Laskupuolella tietä suoristetaan rakentamalla uusia tunneleita. Osa tunneleista jo valmiina, suuri osa edelleen työn alla. Tämä on yksi pääreitti Italian ja Ranskan välillä, tiellä liikkuu paljon raskasta liikennettä.

Alhaalla tullaan laaksoon, joka kymmenkunta kilometriä pohjoisempana yhtyy Susa laaksoon (Val di Susa). En mennyt kohti Susaa, vaan käännyin länteen, kohti Sestriereä, ja siellä olevia passoja. Tie SS23, joka jatkuu Pineroloon ja sieltä edelleen Torinoon.
Aluksi nousussa on pari serpentiiniä, sitten pitkään loivia mutkia ja hidasta nousua. Ylhäältä löytyy Colle del Sestriere, 2033 m, ja hiihtokeskus. Ei mitään kiinnostavaa täällä.

Yritin etsiä tietä kohti Colle delle Finestreä, mutten löytänyt, joten jatkoin SS23:llä.
Tie kulkee reilun kilometrin levyisessä laaksossa, laskee hiljalleen sen pohjalle. Ei mitenkään erityisen kiinnostava tie, jos ei nyt ihan kaikkein tylsin ajamistani.

Lopulta, Fonestrassa, näin ison linnoituksen, ajoin sen pihaan, ja kysyin joltakulta neuvoa tuolle ylempänä olevalle passolle. Paikallinen pientä turistibussia ajanut mies kertoi tien löytyvän seuraavasta kylästä. Mutta hän lisäsi ettei tie yli Colle delle Finestren ole hyvässä kunnossa. Se on päällystämätön, ja ajaminen onnistuu autolla muttei ehkä mopolla. Kuulemma ajamalla tuota reittiä Susaan tarvitaan kaksi tuntia, vaikka linnuntietä matkaa on vain kymmenen kilometriä.

Löytämäni linnoitus oli Forte di Fenestrelle. Se on suuri kivilinnoitus, rakennettu 1700-luvulla puolustuslinjaksi Ranskaa vastaan. Vastaavia linnoituksia näkee muissakin laaksoissa. Italian puolella ainakin Valle di Aosta (Forte di Bard, kuva), Valle di Susa (Exillesin kohdilla) ja Valle Stura (Vinadion kohdilla, kuva). Myös Ranskan puolelta näitä linnoituksia löytyy, esim. Bianconista vartioimassa Col de Montgenèvreltä tulevaa laaksoa.
Forte di Fenestrelle on todella suuri, sillä se jatkuu ylös koko laakson rinteen mitan. Paikalliset kertoivat että sen katsomiseen tarvitaan kokonainen päivä, ja sen minä uskon. Kiireisemmänkin kannattaa käväistä ainakin linnan alatasanteelle, josta löytyy mm. kahvila ja kirjakauppa (kattava valikoima kirjoja, mutta vain italiaksi). Siinä pihalla seistessä alkaa saada käsityksen linnan koosta ja miksi se on juuri tuohon rakennettu.
Ainakin tuolle alatasanteelle sisäänpääsy oli ilmainen. Parkkipaikoilla oli kymmenittäin autoja, joten ilmeisen suosittu vierailukohde tuo linna on. Jos haluaa nähdä mitään tuon tasanteen lisäksi, pitää mukaan varata hyvät kävelykengät. Kannattaa ajaa pääportin eteen, sillä alhaalla SS23:n varressa olevalta parkkipaikalta joutuu kävelemään jyrkkään rinteeseen päästäkseen ym. tasanteelle.

(Fenestrelle (TO), Piemonte, Italia - 27.7.2007 17:57)

Fonestrasta tie jatkuu levenevää laaksoa kohti Pineroloa, nopea ajaa. Pinerolossa tie muuttuu moottoritieksi. Lämpömittari näytti 36 °C, ja siltä ilma myös tuntui - tuuli oli kuuma.

Isoa tietä illaksi Camandonaan.