Taas aurinkoinen aamu. Tulee taas kuuma päivä, jollei aja vuorille.

Aamulla kaupungin keskusaukiolla pystytettiin festivaalitelttoja. Niitä samoja joita eilen illalla purettiin. Miksihän ne piti yöksi poistaa?

Tänään pitäisi päättää, missä olen tulevan viikonvaihteen. Minulla on kaksi vaihtoehtoa: voin ajaa pohjoiseen pois lomailijoiden jaloista, tai jatkaa Alpen Hauptroutea Ranskan Alpeille.
Jos lähden Aostasta pohjoiseen, ehdin illaksi Sveitsin pohjoisosaan, ja perjantaina sieltä jonnekin Keski-Saksaan.
Jos taas jatkan Alpen Hauptroutea etelään, en enää ehdi perjantai-illaksi pohjoiseen pois Alpeilta.
Keski-Saksasta luulisi löytyvän majapaikkoja tulevana viikonvaihteena, mutta täältä etelästä sellaisen löytäminen voi olla vaikeaa. Paikalliset ovat antaneet ymmärtää että hankalaa on perjantai-illasta maanantai aamuun, kun taas viikolla hotelleissa on vapaata tilaa.

Lopulta päätin lähteä länteen, jatkamaan tuota Alpen Hauptroutea. Tosin jo alkumatkasta GPSr vei tielle joka oli tukossa ja jouduin kiertämään pohjoiseen vievään laaksoon, sieltä takaisin Aostaan ja yrittämään uudestaan kohti länttä.
Mutkatiet länteen vievän laakson rinteillä olivat kapeita, ja kulkivat metsien sisällä. Tunti Aostasta lähdön jälkeen olin edennyt ehkä kymmenen kilometriä linnun tietä, niin mutkaisia tiet olivat.

Palasin takaisin alas laaksoon, ja jatkoin maantietä nopeasti luoteeseen. Jossain kohdin Mont Blanc tuli näkyviin. Kun ajelin eteenpäin, huomasin pian että paras kuvauspaikka olisi ollut juuri siinä missä se ensimmäisen kerran näkyi. Mutta digikamerani reistaili tänään, joten sillä ei saanut hyviä kuvia vaikka kuinka hyvään paikkaan olisi osannut pysähtyä. Kännykän kameralla sain otettua pari kuvaa hiukan huonommasta paikasta.

Vähän ennen Mont Blancia reittini kääntyi vasemmalle, vuorelle nousevalle serpentiinitielle. Tie vie solaan nimeltään Piccolo St. Bernardo. Huipulla, 2188 metrissä, on Ranskan raja.
Rajan jälkeen tie muuttui suoremmaksi. Huipulla lämpötila n. 18 astetta.

Sitten tie laski alas laaksoon, taisi käydä 900 metrissä. Alhaalla käännyin tietä D902 etelään, kohti Col de l'Iserania.
Tie kulki suoraan parikymmentä kilometriä, ja koko matkan se nousi tasaisesti. Tien varressa oli pari turistikaupunkia, ja niissä turisteja - autojen rekisterikilvistä päätellen - useista maista. Suurin osa tietenkin Ranskasta, seuraavana Italia ja Saksa. Myös yksi asuntoauto Belgiasta.
Belgialaisista todettakoon, että he kaikki tuntuvat osaavan sanoa "hyvae paivae" aina suomalaisen nähdessään. Suurin piirtein yhtä hyvin suomen kieltä murtaen kuin vaikkapa savolainen suomea yrittäessään.

Val d'Iseresta tie lähti jyrkkänä nousuun, aina 2769 metriin asti. Siellä ylhäällä lämpötila laski jo alle 17 asteen.
Toisella puolella taas jyrkkää laskua, kunnes Bonneval-sur-Arcssa maasto tasaantui ja tie jatkoi laskuaan pikkuhiljaa kohti lounasta.

Lanslegourgissa tankatessa pumppu ei katkaissut bensan virtausta tankin täyttyessä. Bensaa roiskui joka puolelle, koko pyörän päälle. Kaikki paikat haisi ja likaisia. Annoin ohikulkevien ranskalaisten kuulla mielipiteeni Ranskasta - mutta eihän se mitään auttanut, kun ne reppanat ei ymmärrä muuta kuin ranskaa.

Val d'Isere näkyy alhaalla laaksossa, 1800m metrissä. Kuva otettu 2500 metristä.

(Col de l'Iseran, Ranska - 14.7.2005 (*))

Val d'Isere näkyy alhaalla laaksossa, 1800m metrissä. Kuva otettu 2500 metristä.

Lanslegourgista reittini kääntyi Col du Mont Cenisin kautta kautta takaisin Italiaan. Col du Mt Cenisille noustessa tapahtui sellainenkin ihme että yksi mopo meni minusta ohi. Samantien kun se ilmestyi peiliini, huidoin sen ohitseni. Kyykkykuski, iso pyörä, italialainen. Ajeli yli sataa siellä missä minä ehdin hädin tuskin saada nopeuden nousemaan 80:een.

Viimeksi muistan olleeni Ranskassa, kun huidoin ohi jonkun itseäni nopeamman mopoilijan. Tai no, Ranskassahan tämänkin päivänen tapahtui, mutta viimeksi oli sunnuntai (vai olikohan se lauantaina?)

Taas kerran Italian puolella tie on paljon mielenkiintoisempi. Mutkia ja mutkia, ja varsinkin paljon mutkia. Teräviä ja loivempia, lähes kaikki ovat pimeitä (eli mutkan taakse ei näe). Tiellä on loma-autoilijoiden lisäksi jonkun verran myös raskasta liikennettä. Näin ainakin kaksi isoa rekkaa. Ranskan puolella niiden ohittelu on helppoa, mutta Italian mutkaisemmilla teillä saa sopivaa paikkaa hakea pidemmän aikaa. Onneksi taas GPSr auttoi, kertomalla millainen seuraava mutka on ja missä on pidempiä suoria.

Lopulta tie laskeutuu Torinoon johtavaan laaksoon, ja siellä Susan kaupunkiin. Susa on pienehkö kaupunki, vuorten välissä puristuksissa, vuoret etelässä, lännessä ja pohjoisessa, 70 000 asukasta. Kaupungissa ei juuri ole mitään nähtävää, mutta silti jouduin maksamaan Napoleon hotellissa vaivaisesta yhden hengen kopperosta peräti 55 € (aamiaisella). Pyörä kellarissa olevaan autotalliin.
Talvisin täällä on hiihtoturisteja, kesäisin ihmiset käyvät uimassa Mont Cenisillä olevassa tekojärvessä.

Kaupungissa näkyy paljon moottoripyöriä, varsinkin enduroita. Näin yhden enklannin rekkareissa, joku belgialainen, ja loput Saksasta ja Italiasta.
Kyselin joltakin saksalaiselta, kertoi viereisiltä vuorilta löytyvän paljon hyviä pikkuteitä enduropyörille. Osoitti kädellään passoa jonka yli olin juuri tullut Ranskasta, mutta kertoi myös etelämpänä olevan erinomaisia enduroreittejä. Mainitsi paikan nimeltä Sestriere.

Susassa paikalliset tuntuvat osaavan enklantia Aostalaisia paremmin. Vain yksittäisiä sanoja, mutta kuitenkin. Mistähän sekin johtuu, en tiedä?

Italialaisista naisista on todettava: Norjalaiset saattavat olla geneettisesti kehittyneempiä, mutta italialaiset ovat kehittäneet esillepanon paljon pidemmälle.

Illalla otettu varakassasta 100 €. Nyt lompakossa 106,70 €.

Tänään ajoasuna olivat taas shortsit, Louis Coolmax sukat, tennarit, t-paita ja Rukka ajotakki. Aloitan päivän ilman käsineitä, mutta kun kädet alkoivat väsyä, laitoin ruskeat käsineet. Aurinkovoide säästämään sääreni pahemmilta palovammoilta.

Käsien särky pysynyt jotenkin hallinnassa. Ei ole pahentunut sitten sunnuntai-aamun. Voi myös johtua siitä, että maanantaista alkaen olen päivittäin syönyt käsien särkyyn lääkärin määräämää särkylääkettä.
Ajaessa huomaan toisinaan puristavani ohjaustankoa "rystyset valkoisina", ja silloin kämmeniä särkee. Varsinkin terävissä laskuissa tulee kämmenille painoa ja kahvoja puristettua. Aamuisin on molempien käsien sormet jäykkiä, vasemman (kytkin) käden sormet enemmän. Pienellä verryttelyllä oikean käden sormet toimivat lähes normaalisti, mutta vasemman käden sormet koskevat aina kun niitä yrittää puristaa nyrkkiin.
Olen alkanut epäillä että kytkin- ja jarrukahvojen käytöllä on ainakin jotain tekemistä sormien säryn kanssa. Ruotsin läpiajossa ei pahemmin kytkintä tai jarrua joutunut käyttämään. Vuorilla ajaessa taas niitä molempia joutuu käyttämään tuhka tiheään. Ja kytkintä käyttäessä sormet aina särkevät. Vähemmällä puristusvoimalla toimiva kytkinkahva olisi arvossaan.

Taas aurinkoinen aamu, ei pilven hattaraakaan taivaalla.

Kahden aurinkoisen - shortseissa ajetun - päivän jälkeen alkaa jalkojen iho jo olla aika lailla rapeaa. Tänään laitan farkut. Ei ne kaatuessa yhtään shortseja turvallisemmat ole, mutta suojaavatpahan ainakin auringolta.

Hotellissa kertoivat että Italialaisten lomat ovat elokuussa. Elokuun kaksi viimeistä viikkoa kaikki paikat Italiassa täynnä lomalaisia.

Tänä aamuna GPSr:ssä Matkamittari-näytön tiedot (mittari nollattu Suomesta lähtiessä)

• Matka 2795,9 k m
• Liikekeskimäärä 66,3 km/h
• Maksiminopeus 166,5 km/h (Ruotsin läpiajosta, 7.7.)
• Liikeaika 42h 09min

Susasta läksin Torinoon menevää laaksoa lounaaseen (eli pois päin Torinosta). Laaksossa oli (taas) joki, maantie, junarata ja moottoritie. Maantie (SS22) oli nopea ajaa, ja sillä oli jonkun verran raskasta liikennettä.

Cesana Torinesen kohdalla tie nousee jyrkästi serpentiineinä kohti Ranskan rajaa (Col de Montgenevre). Lähes koko nousu oli tietyömaata, useita liikennevaloja rytmittämässä liikennettä (vain toinen kaista auki).

Ranskan puolella tie muuttui leveämmäksi ja suoremmaksi, laskien pikkuhiljaa kohti Brianconaa. Ylätasangon jälkeen, ennen Brianconaa, tiessä jonkun verran puolinopeita ja hitaita mutkia. Näkyvyys aika huono. Siinä laskussa tapahtui että yksi ranskalainen kyykky painoi minusta ohi. Ja mikä vielä nolompaa, kyykyssä oli kyytiläinen lisäpainona. Eilen meni italialainen kyykky nousussa ohi, ja nyt ranskalaisetkin alkaa ohitella. Pitää varoa ettei pääse tavaksi, muuten varmaan alkavat hollantilaisetkin kyykyillään yrittämään ohi! (hollantilaiset autoilijat tunnetaan hitaina kuskeina, jotka eivät osaa antaa tilaa takaa tuleville)

Olen huomannut että laskuissa, ja erityisesti hitaissa mutkissa, olen keskivertokuskia hitaampi. Ranskalaisen kyykky tänään aamupäivällä kääntyili paljon tehokkaammin ja pienemmällä kääntösäteellä. Minä taas olen hyvinkin varovainen, enkä ole oppinut optimoimaan nopeutta alaspäin menevissä kurveissa. Usein jarrutan paljon liian aikaisin, ja neulansilmämutkaan tullessa vauhti saattaa pysähtyä kokonaan. Ylöspäin mennessä ongelmia on paljon vähemmän (niin kuin kaikilla kuskeilla).
Col de Varsilla ohitin yksin ajavan RT kuskin. Ylätasangon nopeissa mutkissa jätin kaverin seisomaan. Ja alastulossa, missä oli paljon serpentiinejä ja muita tosi hitaita käännöksiä, sama kuski tuli melkein perään kiinni. Kaverilla taisi olla tarvetta näyttää ja yrittää pysyä ulkomaalaisen RT:n perässä? Hitaissa mutkissa se selvästi sai minua kiinni, mutta nopeissa mutkissa minä menin paljon häntä nopeammin. Liekö auttanut, että GPSr kertoi mitkä mutkat ovat nopeita (silloinkin kun mutkan taakse ei muuten nähnyt)?

Brianconissa minulla oli vaikeuksia löytää reittiä oikealle tielle. Kaupungin kadut ovat sekavia, ja GPSr neuvoo ihmeellisille kujille.

Klo 12 olin Col de l'Izoardilla. 2360 metriä meren pinnasta. Ostin yhden limpparin (2 €)
Seuraava passo oli Col de Vars. Sieltä Barcelonnetteen tie on erittäin pomppuinen. Suoremmilla osuuksilla voi ajaa toistasataa, mutta pomput vaivaavat ajoa koko ajan.

Klo 14 saavuin Barcelonetteen, ja söin lounaan. Ranskassa näkyy olevan tapana tuoda pöytään heti yksi pullollinen vettä. Tuosta vesipullosta ei erikseen veloiteta.
Taivas on pilvetön.

Melkein kaikkialla voi maksaa luottokortilla. Toimii Ranskassa, Sveitsissä ja Italiassa. Oletettavasti myös Saksassa. Ainakin ravintoloissa syödessä, lounas ja päivällinen. Visa ja Masters Card ovat yleisimpiä, American Express ja Diners Club hyväksytään selvästi harvemmissa paikoissa.

Barcelonnettessa lounastaminen oli onnistunut valinta. Sinne tullessa kello oli pari minuuttia vaille kaksi, joten valinta oli luonnollinen. Mutta vasta pysähdyttyäni huomasin, että (1) kylä on moottoripyöräilijöiden suosiossa (paljon moottoripyöriä parkissa, kuskit ja matkustajat lounaalla. Näin yhden ranskalaisissa rekkareissa olevaan johon oli laitettu tarroja useista maista, mm. Itävallasta. Joukossa myös Suomen lippu ja Savonlinna-tarra), ja että (2) se on Alpen Hauptrouten eteläisin piste. Siispä juhlistin jokaisen alppimatkan yhtä tärkeintä tapahtumaa: käännöstä takaisin pohjoiseen päin. Tosin harkitsin vielä käynti Andorrassa (joku oli sitä ehdottanut).

Barcelonnettesta länteen tie oli taas hyvässä kunnossa ja todella nopea ajaa. Juuri ennen Lac de Serre-Ponçon'n järveä olin ajaa harhaan, ja lähteä kiertämään järveä sen eteläpuolelta. Onneksi huomasin erheen, sillä järvi oli todella näkemisen arvoinen. Tie kiersi sen itä- ja pohjoisrannan, välillä nousten korkealle ja välillä kulkien lähes rannassa. Järven ympärillä on paljon hiekkarantoja ja leiriytymisalueita. Myös hotelleja näkyi. Näin purjeveneitä sekä vesihiihtäjän. Tiet olivat aika tukossa, lomailijoiden saapuessa.

Seuraava kaupunki oli Gap.

Pyöräni eturengas on odottanut vaihtamista Suomesta saakka. Kaupunkiin tullessa näin rengasliikkeen ja kurvasin samantien sinne. Michelin olisi maksanut 166 €, Bridgestone 164 €. Piti Bridgeä parempana, joten sanoin että laitetaan se. Heillä ei ole Metzeleriä (takarenkaaksi vaihdettiin kaksi kuukautta sitten Metzeler, Italiassa).

• Takarengas on Metzeler Roadtec Z6
• Eturenkaana oli Maxxis Supermaxx Radial (käsittääkseni tehdasasennettu?)
• Eturenkaaksi laitettiin Briedgestone Battlax BT020

Huoltomiehillä oli ihmettelemistä, kun selvisi että olen Suomesta. Lisäksi ihastelivat GPSr:ääni.

Ensimmäinen kokeilemani hotelli tärppäsi. Hotel de Verdun, 34 €. Huone on samaa tasoa kuin Susassa. Gapissa huone on hiukan isompi, Susassa oli ilmastointi. Susassa maksoi aamiaisen kanssa 55 € Molemmissa huone näyttää asumiskelvottomalta.

Hotellin henkilökunta ei osannut sanaakaan enklantia. Kansainvälisesti tuttuun tapaan he turvautuivat äänen korottamiseen, sen sijaan että olisivat yrittäneet jotain toista kieltä (ikään kuin ranska olisi helpommin ymmärrettävää kun sanat HUUTAA). Jotenkin onnistuimme lopulta ymmärtämään, että

1. haluan huoneen
2. yhdelle
3. haluan nähdä huoneen
4. paljonko maksaa (vastaus arabiaksi, joka olikin ainoa yhteinen kielemme)
5. otan huoneen
6. passi pitää näyttää (otti sen ja vei jonnekin, toivottavasti saan joskus takaisin?)
7. pyöräkin pitäisi parkkeerata

Siinäpä olikin paljon asioita käyttämättä yhtään ainutta vastapuolen ymmärtämää sanaa (poislukien numerot, jotka kirjoitettiin paperille, arabiaksi). Sellaiset vähemmän tärkeät asiat kuten

8. saako täällä myös aamiaisen
9. mihin aikaan ulko-ovi menee kiinni

eivät nyt niin tärkeitä olekaan. Eli aikamoisen määrän asioita onnistuin selvittämään - ranskalaisten kanssa !

Pyörän sain parkkiin autotalliin, jossa paikalliset pitävät omia autojaan. Oikein kahden lukollisen oven takana, takapihan perällä paikassa josta kukaan ei autotallia osaisi edes hakea.

Gap on pieni kaupunki, 38 000 asukasta. Keskustorilta löytyy usean ravintolan terassit. Tänään kaikki terassit olivat täynnä, sillä onhan heinäkuun helteinen perjantai-ilta.

Myös se selvisi, että Andorra on 600 km:n päässä Gapista (kysyin paikallisessa baarissa).
Hetken aikaa harkittu vakavasti käyntiä Andorrassa. Vaatisi kaksi päivää (6h meno, 6h paluu). Mutta totesin se kohtuuttomaksi. Renkaat kuluisi taas neliskanttisiksi, eikä minulla ole edes tuon alueen karttoja GPSr:ssä. Niinpä huomenna aamulla jatkan Alpen Hauptroutea pohjoiseen. GPSr:n mukaan ajoaikaa Albertvilleen tulee 6 tuntia, joten en usko ehtiväni huomenna sinne asti. Sunnuntaina toivottavasti jonnekin Genevejärven tienoille, ja maanantaina takaisin Thuniin (Sveitsi), josta läksin viime maanantaina aamuna.

Lämpötila on ollut korkealla koko päivän. Susa 24 °C, Lac de Sierre-Ponçon järvellä n. 29 °C, Gapissa 32 °C.

95 oktaanisen hinnoista selvisi tänään: Italiassa 1,25 €, Ranskassa 1,23 €. Ranskassa 98 oktaaninen on 1,33 € - Ranskassa sen hinta laitetaan mainoskylteissä ylimmäksi, kun muualla kallein on mainospylväissä alimpana.

Tänä iltana GPSr:ssä Matkamittari-näytön tiedot (mittari nollattu Suomesta lähtiessä)

• Matka 3037,1 k m
• Liikekeskimäärä 65,6 km/h
• Liikeaika 46h 16min