Aamulla taivas lähes pilvetön.

Italialaiseen tapaan on hotellin ravintola aamulla täynnä kylän perheitä lapsineen. Tulevat kai tapaamaan toisiaan aamusella?

Hotellin ohi kulkee junarata, pitkin Bellinzonasta Airoloon kulkevaa laaksoa. Airolosta rata jatkaa vuorten läpi pohjoiseen, kohti Zürichiä.

Radalla kulkee paljon henkilöjunia. Näin myös yhden junan jonka ensimmäisenä vaununa oli "maisemavaunu", sellainen jossa ikkunat jatkuvat vaunun katolle asti. Muissa vaunuissa oli tavalliset ikkunat vaunujen sivuilla. Jos haluaa lähteä maisemamatkalle sveitsiläisellä junalla, on maisemavaunu ilman muuta parempi. Tavallisen vaunun ikkunoista ei näe ylöspäin jyrkästi nousevien vuorten huippuja. Vaunujen ikkunat näyttivät likaisilta, en tiedä miten niistä maisemia näkee ollenkaan.

Myös tavarajunia kulki paljon. Jokaisessa näkemässäni junassa ainakin yksi henkilövaunu. En tiedä oliko niissä matkustajia. Lisäksi ainakin yhdessä junassa oli toistakymmentä tyhjää autovaunua.

Laakso Airolosta Bellinzonaan laskee tasaisesti alaspäin. Bellinzona on n. 250 metrissä, kun Airolo yli 1000:ssa. Laakso on välillä alta kilometrin leveä, mutta etelämpänä levenee useaksi kilometriksi. Samassa laaksossa kulkee moottoritie (A2 / E35), maantie (tie nro 2), junarata ja joki. Biascan kohdalla laaksoon liittyy pohjoisesta toinen laakso, jota pitkin pääsee Churin ja Liechtensteinin suuntaan. Myös jälkemmäistä laaksoa pitkin kulkevat joki, maantie ja moottoritie (A13 / E43), en nähnyt junarataa. Molemmat moottoritiet ovat tärkeitä läpikulkuteitä Alppien yli. Etelässä tiet vievät Milanoon.
(Matkalla kirjoitetussa tekstissä on virhe. Pohjoisesta Biascaan tulevassa laaksossa ei ole mottoritietä. A13 on etelämpänä, Bellinzonassa.)

Maantie 2 on moottoritie A2:ta paljon mielenkiintoisempi, mutta samalla paljon hitaampi. Kylien kohdilla on 50 km/h nopeusrajoitukset, kyliä muutamien kilometrien välein.
Ajotapa täällä on melko italialainen, eli moottoripyörille annetaan hyvin tilaa.

Laaksossa kulkeva joki on useita kymmeniä metrejä leveä, mutta tänään siinä kulkeva vesi riittäisi tuskin isoon suomalaiseen metsäpuroon. Joen pohja on täynnä parin nyrkin kokoisia kiviä

Bellinzonassa laakso loppuu. Sieltä Locarnoon kulkeva tie on vuorten eteläpuolella, ja tien eteläpuolella aukeaa tasanko.

Locarno on sveitsiläinen kaupunki Maggiorejärven (Lago di Maggiore) pohjoiskärjessä. Kaupunki on 200 metriä meren pinnan yläpuolella. Sen keskustassa on iso juna-asema, josta pääsee mm. Aorlon laaksoon meneviin juniin. Ja tietenkin kaupungista löytyy satama järvellä kierteleville turistilaivoille, sekä paikallisten omille purje- ja moottoriveneille. Tunnelma on melko lailla samanlainen kuin Comojärven tai Gardajärven rantakaupungeissa. Järvien pohjoisrantaa ympäröivät vuoret miltei joka puolelta.

Locarnosta länteen, vuorten väliin, aukeaa laakso. Kaupungin pohjoispuolella vuoriston reuna muodostaa yhtenäisen itä-länsi -suuntaisen linjan. Läteen vievän laakson eteläpuolinen vuoristo muodostaa rinteen, joka kääntyy järven rantaa pitkin etelään, jatkaa suurin piirtein Verbanian kohdille, ja siellä taas kääntyy lounaaseen.

Locarnossa, samoin kuin oli Gletschin laaksossa ja jo Thunin kaupungissa, maksuksi kelpasivat paikallisten Sveitsin frangien lisäksi myös eurot. Ilmeisesti täällä käy niin paljon saksalaisia ja italialaisia? Kaikkialla palvelun saa paikallisen italian lisäksi myös saksan kielellä. Enklantia ymmärretään, muttei puhuta kovin paljoa. Nuorilta enklanti sujuu vanhoja ihmisiä paremmin.

Sataman matkamuistomyymälöissä yhden suomalaisperheen. Olivat ilmeisesti matkalla omalla autollaan.

Olen kehitellyt teoriaa siitä, miksi moottoripyöräilijät vaihtavat isompiin ja isompiin moottorikokoihin. Teoriani mukaan 600cc:tä - tai vielä vähemmän - on sopiva kokoluokka aloittelevalle pyöräilijälle. Kun sitten on muutaman vuoden ajellut hyvillä maanteillä - varsinkin pidempiä matkoja kuten minä - on vatsa kasvanut siinä määrin että on pakko hankkia lisää heppoja sitä kasvanutta massaa liikuttamaan. Siinä pyöräillessähän istutaan vain paikallaan, ja ainoastaan pyörä liikkuu. Väistämätön seuraus on että vatsa - ja sitä myöten myös paino - kasvaa. Joten isomman pyörän hankkiminen on suoraa seurausta pyörällä ajon aiheuttamista sivuvaikutuksista.

Itselläni 1150cc on (vielä) tarpeeksi. Jos vielä parin vuoden päästä olisin ajelemassa, pitäisi minunkin varmaan taas vaihtaa isompaan pyörään

GPSr:ää olen kehunut paljon, enkä suinkaan aiheetta. Muutamia parannuksia kuitenkin toivoisin.

Yksi on, että siihen pitäisi voida asettaa "oletus resoluutio". Eli resoluutio, jota aina käytetään kun kartta näyttää eteenpäin ajettavaa reittiä. Nyt GPSr muuttaa näytön resoluutiota automaattisesti, jotta seuraava risteys josta käännytään olisi koko ajan näkyvillä. Eli näyttö zoomaa sitä mukaan, kun lähestytään seuraavaa käännöstä.
Mutkateillä GPSr on mainio, kun se näyttää seuraavat mutkat. Sen avulla tietää aina milloin mutka on tulossa, mihin päin se kääntyy, kuinka terävä se on, ja onko sen jälkeen heti uusi mutka. Mutta kun GPSr aika ajoin vaihtaa resoluutiota, ei siitä aina pysty yksittäisiä mutkia erottamaan. Siksi olisi hyvä, että se koko ajan käyttäisi yhtä ja samaa resoluutiota. Silloin olisi helppo nopeasti hahmottaa, mitä seuraavasta mutkasta kerrotaan.
Resoluutioista olen todennut, että 1:8000 on maksimi jotta seuraavan mutkan hahmottaa nopeasti (suurempi resoluutio tekee mutkat liian pieniksi), ja 1:20 000 on minimiresoluutio jotta näkee kyllin kauas (pienempi resoluutio zoomaa kuvan niin että näytölle mahtuu tuskin edes seuraava mutka). Joten olen yrittänyt käyttää 1:12 000 resoluutiota - saan samalla kompromissoitua sekä erotuskyvyn että näkyvyyden...

Locarnossa on aurinkoista, lämpötila luokkaa 25 °C. Tuntuu todella kuumalta viime päivien 9...16 asteisten päivien jälkeen. Itse asiassa vain Ruotsissa ja Tanskassa (viime torstaina) oli 24 astetta. Joten Turusta lähdön jälkeen tämä on lämpimin päivä. Aamulla kuulin että Turussa on tänään 30 °C.

Locarnosta länteen päin lähtiessä lämpötila alkoi nopeasti nousta. Vielä 550 metrissä oli 30 °C.

Tänään sattui sellainenkin ihme että hiukset kastuivat hiestä märiksi kypärän sisällä. Sellaista ei ole sattunut sitten 2004 kesäkuun, kun ostin Berliinin Louisesta Coolmax kypärähupun. Tänään edes se ei riittänyt pitämään hiuksia kuivana ajon aikana!

Laakso Locarnosta länteen oli syvä ja kapea. Pohjalla tietenkin joki, mutta reunat hyvin jyrkät. Tie hyvin kapea ja mutkikas, laakson pohjoisrinteellä. Tieltä on hyvät näkyvyys alemmas laaksoon. Laaksosta löytyy myös tekojärvi.

Otin useita valokuvia. Kamerassa oli 1 GB:n muistikortti, mutta pian sekin tuli täyteen, joten jouduin vaihtamaan tilalle varakorin. Minulla piti olla varakorttina toinen 1 GB:n muistikortti. Mutta nyt pyörän laukusta löytyikin vain 32 MB:n muistikotti !!! Uskomatonta, miten olin kotona voinut ottaa mukaan väärän muistikortin, vaikka tein oikein yksityiskohtaisen muistilistan mukaan otettavista tavaroista !!! Mukaan oli tarkoitus ottaa kaksi kappaletta 1 GB muisteja, mutta nyt niitä olikin siis 1x1 GB ja 1x32 MB. Joten tästä eteenpäin ei oteta kuvia, jollei jotain vanhoja samalla poisteta. (Myöhemmin opin että myös Kommunikaattorilla saa otettua kohtuullisia kuvia)

Italian raja oli noin 550 metrissä. Siitä eteenpäin tie leveni ja suoreni selvästi. Samoin kyliä oli harvemmassa. Tie jatkoi nousua 830 metriin, jonka jälkeen se taas laski 250:een Domodossolaan tullessa.

Domodossola on tylsä paikka. Ei mitään nähtävää koko kaupungissa. En edes löytänyt ravintoloita, käydäkseni syömässä. Paikalliset puhuvat vain italiaa, palvelua ei saa enklanniksi.
Kaupunki on vuorten ympäröimällä tasangolla. Laakson nimi on Val D'Ossola. Laaksossa yhtyvät tiet Locarnosta, Brigistä ja Verbaniasta. Laakso on luokkaa kymmenen kilometriä pitkä (etelä-pohjois suunnassa), ja viisi kilometriä leveä. Etelässä sola jatkuu kohden Verbiniaa, kaakkoon.

Verbania on Maggiorejärven rannalla - saman järven pohjoispäästä löytyy Locarno. Verbaniasta menee autolauta vastarannalle, Lavernoon. Lautta aloittaa klo 5:30, ja viimeinen lautta lähtee klo 24. Suurimman osan päivää lauttoja menee 20 minuutin välein. Matka vastarannalle on kai 15...20 min. Lautta on samaa kokoluokkaa kuin Paraisilta Nauvoon kulkeva saaristolautta.
Lisäksi Verbaniasta kulkee henkilölauttoja järven kaikkiin suurimpiin kaupunkeihin.

Verbanian turisti-info löytyy satamassa. Iltapäivisin auki klo 14 - 17:30. Tänään se oli jostakin syystä kiinni.

Järven rannalla, kaupungin keskustassa, hotellihuoneet ovat arvokkaimpia. Ensimmäisessä kysymässäni 1hh järvinäköalalla ja aamiaisella 96 €. Parkkipaikka pyörälle olisi ollut 100 metrin päässä, 13 €.
Seuraava hotelli oli keskustasta hiukan sisämaahan. Huoneen hinta olisi ollut 40 €, mutta tänään oli täyttä.
Kolmas hotelli (hotel Aurora) myös hiukan järven rannalta, sain huoneen ja aamiaisen 50 €:lla.

Hotelleja jatkuu järven rannalla keskustan eteläpuolella. Siellä saattavat olla edullisempia? Mutta sieltä puuttuvat keskustan palvelut, on vain järven ranta uimapaikkoineen ja muine vastaavineen.

En ole nähnyt mitään hiekkarantoja. Mutta ihmisiä näkyy olevan rantatuoleineen ja aurinkovarjoineen järven ja jokisuiden rannat täynnään.

Kävin paikallisessa kameraliikkeessä kysymässä SD muistikorttia kameraani. Suurin mitä löytyi, oli 512 MB, 62 €. Turhan kallis, jätin ostamatta. Voisihan niitä joka matkalta ostaa uuden, mutta jotenkin typerältä sekin tuntuu. Minulla on jo kaksi 1GB muistikorttia, ainoa ongelma on että mukanani on niistä vain toinen.

Jo Domodossolassa näin kaukana lännessä sadepilvien kertyvän vuorten huipuille. Illalla (19:30) sadepilvet alkavat näkyä järven pohjoispään vuorilla, ja pikkuhiljaa levitä kohden järveä. Ilmeisen hyvä valinta etten päivällä lähtenyt paremman sään hämäämänä takaisin Sveitsin vuorille (esim. takaisin Furkalle).

Illalla keskusteltu hotellin omistajan tyttären kanssa. 24 vuotias, hyvän muotoinen nuori nainen. Kertoi järvellä olevan muutamia saaria, joissa kauniita nähtävyyksiä. Linnasaarella (en tiedä oliko niitä useampia?) menee lauttoja tunnin välein koko päivän. Matka saarelle kestää noin tunnin. Jollakin järven saarista on nunnakunta, joka ei halua olla missään tekemisissä ulkopuolisten kanssa. Eivät puhu eivätkä katso ketään ulkopuolista.

Tyttö opiskelee ekonomiaa yliopistossa, Domodossolassa. Yliopistolla on useita sivuosastoja, yksi myös Verbania Intrassa. Hänen koulutuksensa on kolmivuotinen. Hän on luokkansa parhaita - sai luokan viidelle parhaalle myönnettävän 1000 €:n stipendin.
Opiskelun kuuluu mm. turismin managerointia (matkojen järjestelyä). Siitä huolimatta hän kertoi suunnittelevansa oman asunnonvälitys agentuurin perustamista. Perhe kertoi tukevansa tyttöä, mutta selvästi ovat vielä epävarmoja josko suunnitelma on paras mahdollinen. Isä ja tyttö istuivat molemmat hiljaa kuuntelemassa kaikkia kommentteja noista tulevaisuuden suunnitelmista.
Opiskeluun kuuluu myös enklannin ja saksan opiskelua. Silti tytöllä oli sanat välillä hakusessa, ja joutui pyytämään isää auttamaan enklannin kielisten sanojen löytämisessä.

Tytöllä on parhaillaan lopputyön (thesis) viimeistely. Teksti on jo kirjoitettu, työn esittely yliopistolla tämän kuun 22:n päivä. Aiheena oli jotain sellaista kuin ekonomisesti tehokas ja ympäristöystävällinen tapa lämmittää asuntoja. Kuulosti kovin samantasoiselta kuin Turun Teknillisessä Oppilaitoksessa kirjoittamani opinnäytetyö.

Hotellin asiakkaista kuulemma suurin osa on saksalaisia. Toisena tulevat italialaiset ja enklantilaiset. Myös hollantilaisia käy. Pohjoismaalaisia ei ole käynyt.

Iltakeskustelujen jälkeen, kun hotellin isäntä eli tytön isä oli mennyt nukkumaan, tapahtui asioita joista aikuiset puhuu kuiskuttaen - eli asioita joista ei kaikille kerrota.

Aamulla yhtä aurinkoista kuin eilenkin.

Pesin pyörän hotellin pihalla. Oli likainen pitkästä ajosta ja useista sadepäivistä. Nyt se taas kiiltää hienosti

Eilen pidin päälläni Outlast-alusasua, ajotakkia ja farkkuja, Rukka Coolmax sukat ja ajosaappaat. Locarnossa otin pitkät alushousut pois, koska kesäinen päivä niissä oli jo tuskastuttavan kuuma.

Tänään valitsin ajovarusteiksi shortsit. Sää kerta kaikkiaan on niin lämmin, että farkutkin on liikaa. Shortsien lisäksi laitan puuvillaisen t-paidan ja ajotakin, jalassa pidän Louis Coolmax sukat (ohuemmat kuin Rukkan sukat) ja tennarit. Myös Rukkan ajotakki on hiostava. Mutta koska sille ei ole tilaa sivulaukuissa, pidän sen ajon aikana päälläni. Suurella vaivalla sain ahdettua ajosaappaat ja -haalarit pyörän sivulaukkuihin.

Myös tarjoilu toimi.

(Camandona, Italia - 13.7.2005 (*))

Myös tarjoilu toimi.

Jatkoin Alpen Hauptroutea länteen, Borgomaneron ja Borgosesian kautta kohti Biellaa, Ivreaa ja Aostaa. Alkumatkasta tie oli aika tylsä. Isot vuoret näkyvät oikealla (pohjoisella) puolella, mutta tie kulkee tasangolla. Vasta Borgosesian jälkeen tuli hiukan mäkisempää osuutta.

Hiukan puolenpäivän jälkeen olin ajellut hyvän matkaa kapeassa laaksossa upeita italialaisia pikkuteitä. Lopulta, Valle Mosson jälkeen, päätin kääntyä päätien sivuun, hakemaan jäätelöä. Sivutie alkoi heti nousta serpentiineinä ylöspäin kukkuloille. Kukkuloilta löytyi pari kylää, joista yhteen pysähdyin jäätelölle. Ravintolan emäntä oli niin miellyttävän oloinen, että jäin samalla myös lounaalle. Kylän nimi oli Camandona, koko 300 asukasta. Emäntä omisti ravintolan. Yritin tietenkin heti kosia - tein oikein paperiruusun, ja lupasin kosia vaikka polvillani lattialla jos siitä olisi apua. Onneksi hän kieltäytyi, joten pääsin taas jatkamaan matkaa. Ja on tuo lonkkakin sen verran vaivannut, että olisi ollut tosi vaikea päästä ylös jos olisin polvistunut siihen ravintolan laattalattialle...

Aostan laaksoa länteen. Aosta häämöttää kohdassa jossa laakso tekee mutkan lounaaseen.

(Colle di Joux, Italia - 13.7.2005)

Aostan laaksoa länteen. Aosta häämöttää kohdassa jossa laakso tekee mutkan lounaaseen.

Reittini kulkee vuoriston eteläreunaa. Oikealla puolen ovat Alpit, vasemmalla Po-joen laakso.
Koko päivän on vuorilla näkynyt sadepilviä. Eivät kuitenkaan ole levinneet tasangon suuntaan.

Jatkoin kohti Biellaa. Tiet kohtuullisen mielenkiintoisia, kapeita ja mutkaisia. Biellasta kohti Ivreaa on tasankoa, melko paljon liikennettä ja varsinkin paljon hidastavia kylien keskustoja. Juuri ennen Ivreaa ylitetään La Serra -kukkulat.
Ivrea noin 250 metrissä. Sieltä lähtee vuorten välissä pari kilometriä leveä tasapohjainen laakso pohjoiseen/luoteeseen (Valle d'Aosta). Solassa menee taas ne perinteiset: joki, maantie, junarata ja moottoritie. Maantie on nopea ajaa, vaikka sillä onkin paljon nopeusrajoituksia. Liikennettä maantiellä on aika paljon.

Muutama kymmenen kilometriä Ivreasta pohjoiseen laakso kääntyy länteen, kohti Aostaa. Hiukan ennen tuota laakson mutkaa, GPSr vei minut sivuteille. Olin kotona katsonut että tuossa on mielenkiintoisen näköinen mutkatie, ja ohjelmoin reitin GPSr:ään sitä kautta. Hyvä niin, sillä se todella oli hieno reitti. Taas kerran tie oli kapea, ja tällä kertaa nousi serpentiineinä aina 1600 metriin (Colle di Joux). Sieltä tie alas kohti Chatillionia vasta serpentiinejä täynnään olikin. Rinteeltä oli myös upea näköala tuonne länteen antavaan solaan, jossa Aosta näkyi selvästi.

Italiassa on kesäisin paljon tietöitä. Ja jos tiellä ei ole tietyö, on sinne kuitenkin laitettu joku hidaste ja usein myös liikennevalot. Maaseututeitä ajaessa on hyvinkin viiden kilometrin välein joku työmaa, siinä liikennevalot ja jono odottamassa valojen vaihtumista. Mopot tietenkin pääsevät jonon etummaisiksi, jos tiellä vain on tilaa jonon ohittamiseen. Tänään tuolla ym. mutkapätkällä menin heti alkumatkasta autojonon ohi ja saman tien jätin ne jälkeeni. Mutta sitten tuli tuollainen liikennevalo ja keräsi meidät uudelleen kasaan kuin F1 turva-auto ainakin. Ja valojen jälkeen, kun olin saanut tehtyä selvän eron takana tuleviin, taas tuli uudet valot...

Chatillionista Aostaan ajoin taas laakson pohjalla. Maantie edelleen täynnään nopeusrajoituksia, muuten nopea ajaa.

Aosta on laaksojen risteyskohdassa. Yksi laakso menee luoteeseen kohti Martignya (Sveitsi). Päälaakso jatkuu länteen, jossa mm. Mont Blancin tunneli Ranskaan.

Aostassa on vanha kaupunki, josta löytyy myös antiikin aikuisia raunioita, mm. muuri, aqveducti ja amfiteatteri.
Kaupungissa on juuri olleet jotkut kaupunkifestivaalit. Illalla kaupungin keskusaukiolla ja muualla puretaan erilaisia festivaalitelineitä, kuten telttakatoksia.

Aostassa paikallisten enklannin taidossa on toivomisen varaa. Useimmissa kahviloissa tarjoilijatytöt (yleensä ikäluokkaa 18...22 vuotta) osaavat enklantia juuri sen verran että tunnistavat sen kieleksi jota eivät osaa.
Kuulin että tällä alueella on koulussa pakollisina kielinä italia ja ranska. Enklanti on vasta kolmas, vapaaehtoinen kieli. Muilla Italian alueilla kielivalinnat ovat erilaisia, ja jossakin kai enklanti on pakollinenkin?

Aostassa näkyy paljon hienoja uusia moottoripyöriä. Uuden kiiltävä BMW K1200R seisoi keskusaukion laidalla. Useimmat pyöristä näyttivät paikallisten omistamilta, mutta myös matkailijoita on paljon - kaupunki on risteyskohta moottoripyöräilijöiden suosimilla reiteillä.

Aostassa on paljon hotelleja. Kaupunki on eräänlainen laaksojen risteyskaupunki, ja siellä on nähtävyytenä vanha keskusta. Ensimmäiseksi kysyin huonetta hotelli Turinista. 40 € per yö, lisäksi aamiainen 6 €. Pyörä talliin talon kellariin. Kuulemma kaupungin parhaita halpoja hotelleja.
Vielä edullisempi (30 € ilman aamiaista) olisi ollut Mignon, lähellä kaupungin sairaalaa ja tietä kohti Martignya. Koska Turin oli aivan kaupungin keskustassa, ja kello jo paljon (juuri yli 18), päätin tyytyä hotel Turiniin.

Tänään ajoin shortseissa, auringonpaisteessa, ja illalla jalkojen iho alkaa tuntua rapealta. Onneksi käytin aurinkovoidetta, tehokerroin 6. Suihkepullo on mainio, annostelee ainetta kohtuullisia määriä, ei tarvitse koko ihoa peittää valkoiseen rasvaan. Lisäksi kädet pysyvät puhtaampina. Suosittelen noita suihkepulloaurinkovoiteita.

Italialaisesta pizzasta on todettava että sen pohja - varsinkin katukahviloista tilattuna - on todella sitkeää. Ja lisukkeita pohjan päällä on lähinnä väriä antamassa. Italiaanojen pitäisi käydä Suomessa katsomassa millainen hyvän pizzan tulisi olla.
Katukahviloissa on aina kaksi pizzaa valittavana. Ja toinen niistä on aina Margherita. Tyypillinen hinta pizzalle on 4,5...6 €. Olut maksaa 2,50 € (2 dl), viini 2,50 € (1 dl), konjakki 4 €.

Italialaisessa kaupungissa tyttöjen tärkeintä iltatekemistä on kävellä pitkin kapeita katuja, tiukkoihin ja lyhyisiin vaatteisiin pukeutuneina. Vastaavasti pojilla on tapana istua katukahvilan terassilla kahvia juoden ja tyttöjä katsellen. Jostakin syystä tämä riitti ei koskaan näytä kehittyvän siitä pidemmälle, vaan tytöt laittavat joka ilta mitä rohkeimmat asusteet (tai ennemminkin: mitä rohkeimmin jättävät asusteet laittamatta), ja pojat viheltelevät tyttöjen perään - mutta tytöt sen kun vain kävelevät nokka pystyssä eteenpäin. Melkein yhtä töykeää käytöstä, kuin keskiverto suomalaistytöltä. Mutta italialaiset tytöt sentään pukeutuvat mielenkiintoisemmin

Thunissa maanantaiaamuna murtamani oikean jalan pikkuvarvas on särkenyt ja haitannut kävelemistä. Maanantaina illalla siinä oli valtava mustelma, tänään keskiviikkoillalla mustelma on jo lähes hävinnyt ja varvas "vain" särkee ja on arka taivuttelulle.

Lämpötiloja tänään:

• Aamulla Verbaniassa: 24 °C
• Biellassa: 30 °C
• Vuorella (1500 m) ennen Chatillonia: 20 °C
• Aostassa (klo 18): 32 °C