Aamulla sormet taas kipeitä, muttei eilisaamua pahempia.

Aurinkoista, lähes pilvetöntä.
Aamulla harkitsin seuraavia mahdollisuuksia:

1. Ajella lisää Ranskan kukkuloilla
2. Jäädä katsomaan hölmöjä polkupyöräilijöitä
3. Mennä Mustien Metsien kautta etelään
4. Käydä Zürichissä
5. Mennä kohti Alpen Hauptroutea

Kolmonen olisi mahdollista yhdistää nelosen tai vitosen kanssa. Mutta koska Freiburg on jo pohjoisessa, päätin jättää Mustat Metsät väliin.
Kakkonen tarkoittaisi jäämistä Thanniin. Se on pieni paikka keskellä tasaista Reinin laaksoa, joten tämäkään vaihtoehto ei houkuttele.
Yksi tämän matkan alkuperäisistä tarkoituksista oli käydä Sveitsin Alpeilla. Mutta saksalaisten lomakausi alkaa jo vajaan viikon kuluttua, ja silloin on oletettavasti oltava takaisin pohjoisessa poissa lomailijoiden jaloista. Joten taidan valita vaihtoehdon viisi, jotta ehdin edes käydä tuolla reitillä.

Päätin sitten lopulta valita kakkosen, ykkösen ja viitosen, tuossa järjestyksessä. Mutta sekin osoittautui vääräksi valinnaksi.
Ensin yritin nousta kukkuloille, mutta valitsin väärät tiet ja ajelin pitkin laaksoja. Kun lopulta ymmärsin että missä ne kukkuloille vievät tiet menevät, oli kello jo melkein puolipäivä, eli Tour de Francen reittiä jo suljettiin. Ja ne polkupyöräilijäthän tietenkin menivät juuri noilla kukkulateillä.

Läksin nousemaan kukkuloille. Tien varret täynnä autoja, tiellä polkupyöräilijöitä ajamassa ylöspäin hyville katselupaikoille. Ilmassa oikeaa suuren urheilujuhlan tuntua. Kun olin aikani yrittänyt siinä ruuhkassa nousta kukkuloille, tuli vastaan poliisi ja komensi kaiken liikenteen kääntymään takaisin tai parkkeeraamaan tien varteen. Minä valitsin ensimmäisen, sillä kuka tietää kuinka kauan tuolla metsässä kukkulan rinteessä kaukana kaikkialta keskellä tungosta olisi joutunut olemaan. Tulin tietä alas ja päätin pysähtyä laaksossa olevaan kaupunkiin (Giromagny), hakea mukavan terassin jonkun paikallisen baarin edestä kapean kadun reunalta, jäädä odottamaan pyöriä ja ottaa niistä pari kuvaa, samalla kylmää olusta leppoisasti siemaillen. No, kaupungissa kuulin etteivät ne kilpapyöräilijät tulekaan kukkuloilta tänne asti, vaan kääntyvät jo 15 kilometriä aikaisemmin...

Lopulta yhden Kronenburgin (2,50 €) jälkeen päätin lähteä kohti Thunia, Sveitsiin. Käskin GPSr:n laskea reitin, mutta se antoi virheilmon "Virhe reitinlaskennassa". Yritin useita paikkoja lähempääkin, mutta aina GPSr reititys antoi ihmeellisiä tuloksia. Lopulta läksin vain ajaman kohti etelää, ajelin Sveitsin rajalle.
Ranskan rajamiehet tarkastivat kaikkien passit, ja jono eteni hissukseen. Kun edessäni oli enää kaksi autoa, alkoivat rajamiehet äkkiä huitoa kaikkia eteenpäin. Sama toistui Sveitsin rajamiesten kanssa. Eli lopulta minun ei tarvinnutkaan näyttää passiani. Sveitsin puolella olivat pysäyttäneet yhden auton ja kävivät läpi sen takakontin sisältöä.

Ajettu maanteitä pitkin Bienneen. Kaupunki on Bieljärven (Bielersee) rannalla. Järvellä näkyy kulkevan useita turistilaivoja, ottavat matkustajia Biennen satamasta. Myös paljon yksityisiä purje- ja moottoriveneitä. Kaupungin satama on ruma, betonilaatoista rakennettu. Sen ympäristö on kauniimpi, vihreä puisto. Sataman eteläpuolen parkkipaikoilla on moottoripyörille varattu ilmainen parkki. Järveä ympäröi kukkulat joka puolelta. Ei mitään korkeita vuoria.
Kaupungissa en nähnyt mitään erikoista. Keskusta vaikutti olevan luokkaa 200 000 ihmistä.

Matkalla Bienneen näin poliisin sakottavan jotain nuoria skootterikuskeja.
Moottoripyöriä näkyy kohtuullisen paljon liikenteessä. Yksin tai kahden ryhmissä, en nähnyt isompia ryhmiä.
Matkalla rajalta Bienneen on mukavia pienempiä - alle 1000 m - kukkuloita. Alpit (kalliovuoristo) alkoi vasta Sveitsin puolella, Ranskan puoli oli lähes tasaista.

Ranskan kukkuloilla teiden päällyste on aika karkeakivistä. Täällä Sveitsin puolella asfaltti näyttää olevan paljon tasaisempaa.

Biennen sataman kahvilassa istuessa alkoi sade. Vettä tuli kymmenkunta minuuttia, aika kovin. Sitten sade jatkui tihkuna.

Sveitsiläiset äidit kai raahaavat lapsensa tänne ja kertovat: "Jos et ole kiltisti niin tuo mies tulee ja syö sinut"?

(Bern, Sveitsi - 10.7.2005)

Sveitsiläiset äidit kai raahaavat lapsensa tänne ja kertovat: "Jos et ole kiltisti niin tuo mies tulee ja syö sinut"?

Läksin kohti Berniä. Matkalla sade loppui kokonaan, ja tiet aivan kuivat.
Bern olikin hieno vanha kaupunki. Keskusta on joen mutkaan jääneellä niemimaalla, melkein kuin saarella jonka koko on hyvinkin neliökilometri tai pari. Kaupungissa on paljon vanhoja punatiilikattoisia rakennuksia, sekä tuolla niemellä että sen ympärillä jokilaaksossa. Joki on nimeltään Aare, ja se laskee Bieljärveen.
Bernissä ollessa alkoi tihkusade. Tuli tietenkin minun perässäni Biennestä.

Sitten kohti Thunia. GPSr vei läpi maalaismaisemien, pikkuteitä pitkin. Pientä tihkua, taivas pilvessä. Sitten yhtäkkiä taivaan rannan takaa nousi esiin vuorijonon silhuetti. Siellä ne Alpit möllötti sadepilvien seassa. Yritin ottaa muutaman kuvan. Liekö onnistuneet, ilma oli sen verran sumuista.

Myös Thun on hieno kaupunki. Paljon pienempi kuin Bern, eikä sen ympärillä ole syvää jokilaaksoa. Mutta kaupungin vieressä, vain muutamien kilometrien päässä, nousevat vuoret.
Kaupunki on Thunjärven (Thunersee) pohjois/luoteis päässä. Aare-joki laskee järvestä läpi kaupungin. Pohjoisempana sama joki kulkee Bernin ohi Bieljärveen (Bielersee).
Joen länsipuolella ei ole mitään mielenkiintoista, vain uusi kaupunki. Joen keskellä on pitkulainen saari, josta löytyy paljon vanhoja rakennuksia. Joen itäpuolella on vanhan kaupungin keskusta, ja kukkulalla jonkinlainen linnoitus ja kirkko. Saaren eteläpäässä on puinen patosilta, ja ainakin tänään siinä virtasi vettä kuin Imatran koskessa. Kaupungin keskustan kohdalla joki siis jakautuu kahdeksi (saaren molemmin puolin), joista kumpikin on n. 30...50 metriä leveä.
Tänään sunnuntaina on kaupungissa ilmeisesti ollut jotain kaupunkifestivaaleja. Ainakin telineitä ja lavoja näkyy siellä täällä keskustassa, ja joen rannassa on maailmanpyörä.
Saa oli pilvinen, ja oli jo myöhäkin (20:30), joten päätin jättää maailmanpyörän käymättä. Hyvällä säällä sieltä olisi voinut saada hyviä kuvia yli kaupungin, tuonne järvelle, Alpeille ja kukkulalla olevaan linnaan.
Paikalliset puhuvat Sveitsin saksaa. Kuulostaa hiukan saksalta, mutta erilaiselta. Hiukan hollantia seassa, yksi äänteistä vähän samanlainen kuin se hollannin ruma kurkun krohina.
Oikein hieno kaupunki, näkemisen arvoinen.

Kokeilin hakea hotellia keskustasta, torin laidalta. Ensimmäinen, suuren näköinen hotelli, oli täysi. Rathaus, torin toisella laidalla, pyysi 250 CHF (kahden hengen huone). Torin laidalta löytyi vielä kolmaskin hotelli, Zu Metzgern. Sen ovi oli auki muttei sisältä löytynyt ketään. Ilmoitustaululla luki kaksi puh. numeroa, joten soitin kännykällä niihin. Mies vastasi, puhui kohtuullista enklantia, ja sovimme asian puhelimessa. Hän kertoi numerokoodin, jolla sain avaimen oven vieressä olevasta "automaatista". Sovimme että aamulla jätän avaimen huoneen oven ulkopuolelle, ja maksun huoneeseen sisälle. Hinta on 75 CHF, mutta voin myös maksaa 50 €.

Illalla otettu 100 € varakassasta. Alkuperäisestä lompakossa olleesta käteisestä jäljellä n 25 €.

Huomenna tarkoitus lähteä järven länsirantaa pitkin Alpen Hauptroutea seuraten kohden Grimselpassoa.

Yksi Thunin puisista silloista ja vesipadoista.

(Thun, Sveitsi - 10.7.2005)

Yksi Thunin puisista silloista ja vesipadoista.

Kukkulalla näkyi linna.

(Thun, Sveitsi - 10.7.2005)

Kukkulalla näkyi linna.

Aamulla pilvistä ja koleaa. Sade alkoi ennen kymmentä.

Ajosuunnitelma: Grimselpass, Furkapass (tai vaihtoehtoisesti kohti Simplonpassoa), Italian puolelle ja jatketaan Alpen Hauptroutea myötäpäivään (kohti läntisiä Alppeja ja Ranskaa). Haluan vuorten eteläpuolelle, sillä toivon sateen lakkaavan Alppien eteläosassa.

Kaupasta aamiainen. Kaksi sämpylää, banaani, litra appelsiinimehua, jogurtti, juustoviipaleita. Yhteensä yli 8 CHF.
Soitin töihin, hoisin muutaman akuutin työasian.

Aamulla oikea jalka iski tuolin jalkaan, ja pikkuvarpaasta murtui luu. Kivulias koko päivä. Vaikka ajosaapas on tukeva eikä varvas sen sisällä joudu juuri ulkoiselle rasitukselle, ei varvas sen sisällä aivan liikkumatonkaan ole. Varpaan kipu ei mitenkään helpottanut kaikkia vaivoja joita päivän aikana tulin kokemaan.
(Puoli vuotta myöhemmin on pikkuvarvas edelleen jäykkä ja särkee kun sitä taivuttelee.)

Sade lakkasi ennen kuin ehdin ajoon. Läksin järven pohjoisrantaa kohti kaakkoon, Grimseliä. Sade alkoi taas kun olin ajanut vähän matkaa.
Järven pohjoisranta on täynnään kyliä joissa hotelleja ja laituri järvellä liikkuville parille turistialukselle. Pohjoisrannan tie kulkee kapealla kannaksella, järven ja vuorten rinteiden välissä. Eteläpuolella häämötti pilvien seasta korkeita vuoria.

Sade paheni. Lisäksi GPSr:llä oli jotain vaikeuksia järven etelä/kaakkois nurkassa, joten jouduin useampaan kertaan kääntymään takaisin ja yrittämään uutta reittiä. Lisäksi satoi niin, että suurimman osan aikaa ei GPSr:n näyttöä nähnyt lukea.
Thunjärven (Thunersee) jälkeen on toinen järvi - Brienzersee - joka on koko lailla saman näköinen ja kokoinen. Tarkoitukseni oli jatkaa tuon toisen järven pohjoisrantaa kohti Grimselpassoa.
Useiden yritysten jälkeen lopulta löysin tien jota kulkien järvi jäi tien oikealle puolen.

Aikani ajeltuani alkoi sade hiukan hellittää, ja tulin järven päässä olevaan kaupunkiin. Päätin heti kokeilla paikallista turisti-infoa. Parkkeerasin pyörän, kävelin sisään ja pyysin kaupungin karttaa. Yllätys oli aikamoinen kun antoivat Thunin kartan. Olin sateessa eksynyt niin pahoin että olin ajanut ensimmäisen järven ympäri ja nyt olin takaisin alkupisteessä. Kaksi tuntia ajoa, aivan hukkaan.

Onneksi aurinko alkoi pilkottaa pilvien välistä ja kuivattaa tietä. Olin jo aika kypsä tuohon sateeseen. Usein Alpeilla ajaessa tulee Norja mieleen. Niin tänäänkin, mutta tällä kertaa se ei johtunut maisemista!

Ensimmäisen järven (Thunersee) pohjois/itäranta on täynnä turistikyliä. Etelä/länsirannalla ei näkynyt paljoa kiinnostavaa, tosin silloin satoi niin ettei mitään voinutkaan nähdä. Toisen järven (Brienzersee) pohjoisrannalla oli vähemmän vastaavia kyliä, mutta olihan niitä sielläkin.

Järvien jälkeen tie kääntyi kaakkoon, vuorten väliseen laaksoon. Järvet olivat noin 550 metrissä. Laakso jatkui tasaisena, kunnes lopulta alkoi hissukseen nousta ylemmäs. Samalla asutus väheni ja kohta loppui kokonaan. Maasto muuttui kallioisemmaksi, ja taivas meni kokonaan pilveen.
Vuorten rinteet oli pilvien peitossa, ja ylempänä pilvien sisällä oli kosteutta niin että olisi ollut sama vaikka olisi satanut.
1 700 metrissä jouduin pilven sisään, näkyvyys laski 100 metriin. Hyvänä puolena tuosta mainittakoon ettei aikaa ainakaan mennyt maisemien katselemiseen - sai täysillä keskittyä pelkästään ajamiseen ja tiellä pysymiseen. Seuraavaa mutkaa tuskin näki ennen kuin jo oltiin mutkassa.
Lämpötila laski alle 15 asteen. Thunista toista kertaa lähtiessäni, auringon paistaessa, oli ollut ruhtinaalliset 17 astetta.

Grimselille noustessa tie kulkee Grimseljärven (Grimselsee) rantaa. Se on padottu tekojärvi (niitä taitaa olla kaksi?).
Jossakin kohdassa tien varressa oli kyltti oikealle ja teksti "Grimsel Hospiz". Sinne vievä tie oli kivetty, ja tien päästä löytyi hotelli sekä kahvila/ravintola. Hyvällä säällä maisemat ovat ilmeisesti mahtavat. Nyt ei kunnolla nähnyt pienen parkkipaikan - olisiko ollut 30 metriä - toiseen päähän. Paikan vieressä tuo Grimselsee, joka sijaitsee 1909 metrissä.

Itse asiassa parkkipaikan toiseen päähän ei nähnyt ollenkaan. Kun yritin lähteä jatkamaan matkaa, en tahtonut löytää tietä pois tuolta parkkipaikalta!
Sumu senkun paheni, ja tie vei vielä ylöspäin. Lopulta passo oli reilussa 2000 metrissä. Siellä oli tietenkin ravintola ja hotelli, vaikka ei niitä sumussa olisi nähnyt jolleivät olisi olleet aivan tiessä kiinni. Parkkipaikalla oli pari kolme moottoripyöräaiheista veistosta, mutta en sumussa jäänyt niistäkään kuvia ottamaan.

Sitten, kaksi sataa metriä myöhemmin, koko maisema muuttui kerralla. Sumu ja pilvet hävisivät, ja laakso edessäpäin näkyi kirkkaasti. Tie jatkoi jyrkästi serpentiineinä alaspäin, laakson pohjalla näkyi iso kivinen hotelli. Laakson vastapuolella, hiukan vasemmalla, näkyi vielä jyrkemmin nouseva Furkapass. Serpentiinejä alaspäin näkyi menevä iso bussi sekä useita henkilöautoja. Brigin ja Simplonpasson suuntaan menevä tie näkyi menevän oikealle ja kääntyvän vuorten väliseen laaksoon, joka näytti laskeutuvan hiljalleen alaspäin.
Laakson nimi on Gletsch.

Otin muutaman valokuvan, mutta sen verran sumuista vielä oli etten tiedä niiden onnistumisesta. Näin myös muutaman murmelin juoksevan kivikoissa. En ehtinyt ottaa kuvaa.

Etualalla tie laskeutuu Grimsel Passolta Gletschin laaksoon. Vastakkaisella rinteellä nousee tie kohden Furka Passoa. Teiden välissä, laakson pohjalla, virtaa joki vasemmalta (Furkalta). Furka Pass kuvan keskellä, pilvien peitossa.

(Grimsel Pass, Sveitsi - 11.7.2005)

Sitten serpentiinejä pitkin alas laaksoon. Alhaalla pysähdyin hotelli-ravintolaan syömään. Hotellissa kertoivat huoneen hinnaksi 50 CHF.
Laaksossa satoi, niin kuin oli satanut ylhäällä Grimselilläkin. Mutta enää en ollut pilvien sisässä. Laakson yläpuolella koko taivas oli pilvessä, tuuli toi pilviä Grimselpasson yli laaksoon.

Laaksosta lähtiessä oli sade hetkeksi lakannut. Mietin hetken, kumpaan suuntaan jatkaisin. Päätin mennä Furkapassolle - olenhan sentään täällä, ja jäisi kuitenkin harmittamaan koko lyhyen loppuelämäni ajaksi jos en siellä kävisi. Sen verran superlatiiveja olen kuullut sitä kuvaamassa.
Tie lähti heti nousemaan teräviä serpentiinejä, Grimselpasson alastulon vastapuolella olevaa rinnettä. Muutaman serpentiinin jälkeen tie siirtyi laakson itärinteelle, ja taas joukko teräviä serpentiinejä. Vihdoin hiukan ennen pilvirajaa oli kivitalo (ei kovinkaan suuri yllätys, että se oli hotelli) ja siinä vieressä tietysti matkamuistomyymäläkioski. Taas pysähdyttiin ottamaan kuvia Gletschin laaksosta.

Gletschin laakso. Grimsel Pass oikealle.

(Belvedere (Furka), Sveitsi - 11.7.2005)

Ja sitten Furkalle. Juuri ennen huippua mentiin pilvien sisään, ja sitten niitä riittikin passon toisella puolella useampi sata metriä alaspäin. Ihan niin kuin Grimselilläkin, mutta nyt tulin Gletschin laaksosta päin, eli olin pilvien sisällä vielä kauan passon ohittamisen jälkeen. Näkyvyys oli todella surkea. En nähnyt oliko passolla edes rakennuksia. Vastaantulevien autojen valot erotti muutaman kymmenen metrin päästä, mutkat näki vasta kun niihin oli matkaa kymmenen metriä. Nopeus oli pakko pitää reilusti alle 50 km/h.

Siinä laskeutuessa, vielä taisi olla 2000 metrissä, oli yksinäinen talo, joka mainosti itseään hotelliravintolana. Mainoksessa oli jotain mainintaa moottoripyöristäkin. Kello taisi olla 17:30, joten pysähdyin teelle. Talon edessä paikallinen TVH levitti ruiskuttamalla jotain ainetta tienvarsiin vuorten rinteelle. En tiedä oliko kasvimyrkkyä vai mitä lie?

Talon emäntä - erinomaisen ystävällinen ja enklantia puhuva yli 50 vuotias nainen - kertoili paikasta. Lunta täällä tulee kuulemma joka talvi 12 metriä. Paikan pitäjät ovat talossa lokakuun puoleenväliin, ja palaavat taas toukokuun puolessa välin. Varsinainen pysyvä lumi tulee marraskuun lopussa, mutta jo syksyllä tulee lunta aika-ajoin. Toukokuun puolessa välin vielä pari kolme metriä lunta, eikä passoa ole avattu. Mutta parissa viikossa lumet sulaa pois, ja toukokuun lopussa passo avataan. Senkin jälkeen voi lunta olla rinteillä, ja joskus lumivyöry voi valahtaa tiellä kulkevan auton tai moottoripyörän päälle.

Moottoripyöriä täällä tietenkin kulkee paljon. Mutta pahoja onnettomuuksia ei ole paljoa - pari kolme kaudessa. Pari viikkoa sitten oli tämän kauden ensimmäinen, moottoripyöräilijä ja autoilija ajoivat vastakkain. Rouva ei erikseen maininnut, mutta ymmärsin pyöräilijän kuolleen.

Korkeat paikat, jyrkät rinteet ja kapeat mutkaiset tiet ovat liikaa monelle autoilijalle - siksi saattavat ajaa mieluummin tien keskellä tai jopa väärällä puolella, ollakseen kauempana äkkijyrkästä rinteestä. Kertoi yhdestä 60 vuotiaasta sveitsiläisherrasta, joka oli pysähtynyt heidän ravintolaansa ja panikoituneena pyytänyt jotakuta ajamaan hänet ja hänen autonsa tietä pitkin alas laaksoon.

Rouva kertoi seuraavassa viikonvaihteessa varsinkin Sveitsin italialainen osan olevan täynnä matkailijoita. Aluetta suosivat kuulemma varsinkin saksalaiset, jotka myös omistavat sieltä paljon kesäasuntoja.

Väillä pilvet väistyivät hetkeksi, ja laaksossa olevat kylät - mukaan lukien Hospental - näkyivät selvästi. Sitten taas pilvet tihenivät ja näkyvyys laski muutamaan kymmeneen metriin.
Emäntä kertoi että tällainen sää on melko tavallista kesäisin. Tällä kertaa on jatkunut jo peräti viikon, joka sentään on tavallista pidempi jakso.

Jatkettu kohti Hospentalia ja sieltä tietä numero 2 kohti etelää. Toiveena ehtiä Italian rajalle asti.

Tien 2 vieressä kulkee moottoritie (A2), jota pitkin Italiaan olisi ehtinyt hetkessä. Myös tie 2 oli iso ja nopea, ainakin aluksi. Sitten jossain Airolon kohdilla tuo tie siirtyi pienemmille teille, ja tietenkin taas eksyin. Ajoin ylöspäin yhden mutkaisimmista koskaan ajamistani serpentiiniteistä, vain todetakseni että palasin takaisin jo aiemmin ajamalleni tielle. Tuo serpentiinipätkä oli kapea ja pääosin kivetty. Useimpien mutkien kohdilla oli asfalttia. Myöhemmin selvisi kyseessä olleen Val Tremola, St. Gotthard-Passolle.

Tien nimi on Val Tremolo, ja sen voi helposti uskoa.

(San Gotthardo Pass, Sveitsi - 11.7.2005)

Sitten 2-tietä takaisin Airoloon, ja sieltä eteenpäin kohti Rodi-Fiescoa, jossa vihdoin pysähdyin sattumanvaraisesti valittuun hotelliin (Hotel Baldi). Huoneen hinta 70 CHF. Talon vieressä, 100 metrin päässä, kulkee rautatie jossa junia noin kymmenen minuutin välein. Huone on neljännessä kerroksessa, ei hissiä. Pyörä katoksessa kellarikerroksessa. Talossa 13 huonetta, minä sain huoneen nro 13. Silti tämä on paljon parempi kuin että olisin jatkanut ajamista vielä illalla.

Tämä on italian kielistä aluetta. Furkalla vielä puhuivat Sveitsin saksaa.
Taas sain saman neuvon: ensiviikonvaihteeksi kannattaa hotellihuone olla varattuna etukäteen. Pienillä paikkakunnilla on kuulemma hiukan helpompi löytää majoitus. Viikolla ei vapaan hotellihuoneen löytäminen olisi hankalaa. Tänään valitsemani hotelli on kuulemma täynnä perjantaista sunnuntai-iltaan, mutta tänään (maanantaina) olen ainoa asiakas. Asiakkaat pääosin italialaisia lomailijoita, myös paljon hollantilaisia. Hollantilaisilla tämä on puolessa matkassa, kun menevät Italiaan rantalomalle.

Jos Grimselillä ja Furkalla lämpötila oli alle 10 astetta (tosin oltiin kahdessa kilometrissä), on täällä lämpötila luokkaa 24 °C. Viimeksi koin näin lämmintä eilen aamupäivällä Ranskassa. Tänään illalla (klo 21) taivas näyttää olevan puolipilvinen. Huomiseksi on siis odotettavissa hyvää säätä.