Iltapäivällä läksin käymään Varallossa.

Varallon luostarissa on puu- ja vahaveistoksista rakennettu näyttely evankeliumien tapahtumista. Tässä viimeinen illallinen.

(Sacro Monte di Varallo, Italia - 22.7.2005)

Varallon luostarissa on puu- ja vahaveistoksista rakennettu näyttely evankeliumien tapahtumista. Tässä viimeinen illallinen.

Varallossa on kuuluisa luostari, Sacro Monte di Varallo, jossa on puu- ja vahaveistoksista rakennettu pysyvä näyttely Jeesuksen elämästä. Kuhunkin kappeliin on laitettu yksi kohtaus, jossa on luonnollisen kokoisia ihmis- ja eläinhahmoja. Veistokset on alunperin tehty 1400 luvun lopun ja 1700 luvun alun välisenä aikana. Kappelit on numeroitu ja niitä on yhteensä 46. Kappelien välillä kävellään mäkeä ja portaita ylös ja alas. Koko kierroksen jälkeen on jalat jo aika puutuneita.

Lisäksi luostarissa on kirkko, jossa paljon patsaita ja tavallisia seinämaalauksia.

Luostari sijaitsee n. 600 metrissä, Varallon kaupungin viereisellä kukkulalla. Paikka näkyy hyvin, jos löytää Varallon kaupunkiin. Kaupungista menee kukkulalle myös köysirata. Luostari on saanut Unescon Maailman Perintö -statuksen vuonna 2003. Hieno paikka käytäväksi, jos on kiertämässä jossain täällä päin. Kierrokseen luostarissa kannattaa varata kahdesta kolmeen tuntia. Kukkulalta löytyy myös useita ravintoloita, joista saa myös jäätelöä ja limpparia ja muuta pientä. Mitään sisäänpääsy- tai parkkipaikkamaksuja ei peritty.

Varallo on pieni kaupunki jonka läpi virtaa vuoristosta joki. Kaupungissa ei ole erityisesti nähtävää, tavallinen italialainen pikkukaupunki. Kaupunkia ja luostarikukkulaa ympäröivät vuoret melkein kaikilta puolin. Etelään menee laakso, jota pitkin joki virtaa Borgosesiaan ja edelleen Po-jeon laaksoon. Joen vartta kulkee maantie.

Varallossa oli lämpötila 28,8 °C, pilvistä. Eli selvästi viileämpää kuin aiempina päivinä on ollut. Välillä ripotti muutama pisara, iltaa kohden tuli lisää tihkua.

Illalla autoin ravintolassa. Kaasin muutaman paukun ja hoidin tiskin koneeseen sekä kuivaamisen. Opin jotain uutta: juominen on hauskaa myös baaritiskin toisella puolella

Italialainen skootteripoliisi.

(Varallo, Italia - 22.7.2005, 18:41 (*))

Italialainen skootteripoliisi.

Pilvinen päivä, lämpötilat alempana kuin eilen.

Tänään läksin käymään Santuario di Oropassa (Sacro Monte di Oropa).

Söin lounaan kirkon parkkipaikan viereisessä ravintolassa. yllätyksekseni ravintolan henkilökunta osasi enklantia. Pyysin lasin viini, toivat (lasi)pullollisen. Laskutus kuulemma kulutuksen mukaan.
Söin paikallista ruoka: maissijauhoista, juustosta ja voista tehty lämmin soppa, nimeltään Polenta concia.

Luostarin kiviportaassa luki että se sijaitsee 1162 metriä meren pinnan yläpuolella. Iso osa luostarin pihoista oli restauroinnin alla.

Vieressä, hiukan ennen luostaria, oikealla puolella tietä, pitäisi olla erityisen hieno hautausmaa. Kuulemma juuri tuo hautausmaa on se syy miksi Oropassa kannattaa käydä. Valitettavasti minulta tuo hautausmaa jäi näkemättä. Sen sijaan näin luostarin kappeleissa ja isossa kirkossa paljon mustia (neekeri) Maria-patsaita ja -maalauksia.

Illalla Camandonassa ajoin paikallisille kesäfestivaaleille. Syötävää, juotavaa, ei juuri muuta. Klo 22 aloitti italialainen tanssibändi. Kesäfestivaalin tuntua. Iso olut maksaa 3,50 €.

Ruokaa ja juomaa varten myydään lippuja, mutta (ulkomaalaisena?) sain olutta myös rahalla suoraan tiskiltä. Kun pääsin juttuun paikan tarjoilijoiden kanssa, ei juotava enää maksanut mitään. Vanhempani ovat opettaneet minut säästäväiseksi, joten...

Paikallisilla on Isoja kyykkypyöriä. Tuhatkuutioisia tai isompia. Naapuritalossa on uudehko BMW R-1150-GT. Paikalliset osaa ajaa paikallisilla mutkaisilla teillä, eikä onnettomuuksia näillä teillä kuulemma tapahdu. Paikallisilla myös (1) hyvät kypärät ja (2) nahka-asut. Jotkut pitävät nahkahousuja farkkujen alla - en onnistunut selvittämään syytä moiseen käytökseen. Ja tietenkin joukossa on aina muutama, jotka ajelevat pelkissä lyhytlahkeisissa housuissa.

Joillakin paikallisilla miehillä on moottoripyörän sijasta pienet skootterit. Sellaisilla ei näillä kukkuloilla käydä kovin kaukana, vaan saavat tyytyä ajellaan vain läheisten kylien väliä.

Camandonan pienessä kylässä (300 as) tuntevat minut jo jokainen. Ja joka ainoa kylän asukas on kysynyt ainakin kerran, että miten ihmeessä olen eksynyt näin syrjäiseen paikkaa. Olen vastannut että "Minulla on GPSr !".
Se vempain kun on vähän kuin Internetti, jossa on paljon tietoa muttei mitään hierarkiaa tietojen kesken. Samoin minun reitittävässä GPSr:ssäni on karttoja ja paikkakuntia, muttei mitään tapaa tietää miksi mihinkin paikkakunnalle pitäisi mennä. Perinteisessä paperikartassakin mielenkiintoisemmat kohteet on merkitty erikseen, mutta GPSr:ssä kaikki on vain samanarvoista mössöä. Siitä sitten pitää vain arpoa...

 

Italia

(Oropa, Italia - 23.7.2005 (*))

Italia