Aurinkoinen aamu, kukkuloilla hieman usvaa.

Kuulin eilen että Verbanian eteläpuolella oleva Stresa on erityisen kaunis kaupunki. Mutta olen suunnitellut matkani pohjoiseen menevän tuon järven itäpuolelta, joten Stresa jää näkemättä.

Tänä aamuna Saku Sammakko päätti, että nyt kutuaika saa olla loppu. Tosin niin Saku oli päättänyt jokaisena aamuna viimeisen viikon ajan, mutta aina italialaiset tytöt olivat uskotelleet hänelle että kutuaika jatkuu vielä yhden päivän ("Huomenna voit lähteä takaisin Suomeen").

No, Sakun tavoin minäkin yritän siirtyä juoksuaikaan, ja lopultakin päästä ajamaan Pohjoiseen päin. Vielä aamulla ei ole tarkempia suunnitelmia suunnasta, mutta tarkoitus on ajaa Bellinzonan kautta. Siitä eteenpäin on vaihtoehtoja ainakin mennä Sankt Moritz - Landeck - Garmisch, tai Biasca - Altdorf - Wattwil - Konstanz.
Huomiseksi SMS-tekstiviesti (Radiolinja, 16161) lupaa kovaa sadetta Bochumin korkeuksilla, mutta tänään Sveitsissä ja Etelä-Saksassa on kaunista. Saa nähdä miten ennustukset pitävät paikkansa.

Viime päivinä lämpötilat Biellan alueella 24 ... 31 °C. Eilen oli jopa sadetta! Löysin viisi (5) vesipisaraa pihalta. Tänään näkyy tulevan aurinkoista.
Pyörä toimii, mutta motivaatio pitkälle ajomatkalle puuttuu. Suomeen meno vaatii vähintään kolme tai neljä päivää. Nopeimmillaan eka päivänä Etelä-Saksaan, toisena läpi Saksan, kolmantena läpi Ruotsin. Ja jos matkalla pysähtyy katsomaan mitään, tipahtaa päivämatka alle 300 kilometrin.

Myöhemmin samana päivänä:

Maddalena sai taas kerran puhuttua minut ympäri, jäämään vielä ainakin yhdeksi yöksi. Kerroin että huomenna on tulossa huonoa säätä Saksaan, joten joudun sitten jäämään vielä ainakin kahdeksi yöksi. Hän oli selvästi tyytyväinen.
Kerroin hänelle samalla, että minun on lähdettävä viimeistään viikon kuluttua. Muutoin minulle ei jäisi yhtään vapaata aikaa kotona ennen loman loppua.

Koska matkasuunnitelmani näin muuttuivat, päätin lounaan jälkeen lähteä Stresiaan. Sitä kun oli kehuttu niin kauniiksi.
Matkalla Stresian suuntaan lämpötilat nousi yli 30 °C.

Stresa on Maggiorejärven (Lago di Maggiore) rannalla. Saman järven rannalla ovat myös Locarno ja Verbania. Stresan edustalla on kolme saarta, joille pääsee laivoilla. Isola Bella on noista saarista kaikkein kaunein. Isola Madrea on kehuttu toisiksi parhaaksi.
Laivalippu Isola Bellaan maksoi 5,20 €. Lähtöjä puolen tunnin välein.
Lippu Isola Bellan linnaan oli 9 €. Linna on täynnä taideaarteita, eräänlainen taidemuseo siis. Mutta varsinkin saaren puutarha on todella upea. Saarelta löytyy useita ravintoloita ja turistitavaraa myyviä kioskeja.
Ehdottomasti käymisen arvoinen, kun ajaa täällä päin. Koko hommaan (laivamatkat ja saaren katselu) varattava kolmisen tuntia (minimi).

Isola Bella.

(Stresa, Italia - 28.7.2005)

Isola Bellan rantapuutarhaa.

(Stresa, Italia - 28.7.2005)

Aamulla klo 7:15, taivas lähes pilvetön, kukkuloilla usvaa, nouseva aurinko jää usvan taakse, lämpötila 23 °C. Tälle päivälle ennustettu 40 °C, alempana laaksoissa tietenkin vielä kuumempaa.

Paikalliset lukevat La Stampa -sanomalehteä. Lehti maksaa 90 senttiä. Kolme ensimmäistä sivua pääosin terrorismiin liittyviä uutisia. En tiedä johtuuko se Lontoon ja Egyptin pommi-iskuista, vai onko näin ollut jo pidempään. Tänään etusivulla kerrotaan terrorismihälytyksen olevan punaisella, pelkäävät iskua Italiaan.

Tänään läksin Aostan ja Martignyn väliselle passolle (Grand Saint Bernard pass).
Alkumatka samaa tietä kuin viimeksi Biellan kautta Aostaan, tällä kertaa jätin vain ennen Aostaa olleen mutkapätkän väliin ja ajoin laaksoa pitkin aina Aostan kaupunkiin asti. Matkalla lämpötilat 31...32 °C.

Aostasta käännyin pohjoiseen, kohti tuota passoa. Taivas pilvessä, vuorilla usvaa ja pilviä. Tien noustessa ylöspäin alkoi lämpötila äkkiä laskea - 1100 metrissä oli enää 25 °C. Tuntui oikeasti kylmältä, varsinkin kun aurinko oli pilvessä. Hetki myöhemmin alkoi tihuttaa, ja lämpötila laski alle 20:en.
Juuri ennen kuin päätie menee avotunneliin, kääntyy pienempi tie kohti passoa. Alkumatkan tie kulkee metsässä, mutta sitten maisema muuttuu paljaaksi kallioksi. Italian puolella metsä loppuu 1800 metrissä. Kalliomuodostelmat tuolla eteläisellä rinteellä ovat todella ihmeellisiä: näytti kuin isot, sadan tai useamman metrin kokoiset kalliolohkareet olisivat nousseet pystyyn seisomaan. Tie oli erittäin kapea, usein ei tilaa edes kahdelle autolle vierekkäin. Silti vastaan tuli henkilöautoja, matkailuautoja, polkupyöräilijöitä ja yksi turistibussikin. Ja tietenkin moottoripyöriä.

Sveitsin raja 2473 metrissä, lämpötila 14 °C, edelleen tihuttaa. Maisemia ei juuri voinut katsella, mutta ainakin viereiset kalliorinteet näkyivät.

Kuva Italian puolelta, edessäpäin näkyy Sveitsin puoleiset rakennukset.

(Grand Saint Bernard, Italia - 29.7.2005 (*))

Camandonasta tänne passolle kului n. 3 tuntia.
Ajovarusteina tänään farkut, tennarit, t-paita ja ajotakki. Sateen alettua laitoin ruskeat hanskat ja suljin ajotakin vetoketjun (vielä laaksoon ajaessa olin pitänyt vetoketjun melkein kokonaan auki). Kypärän alla pidän Louis Coolmax kypärähuppua, vähentämässä hiusten hikoilua kuumalla ilmalla.

Italian puolelta Aostasta pohjoiseen ja luoteeseen kaartuvan laakson nimi on Valle del Gran San Bernardo. Laakso jää kokonaan Italian puolelle. Sveitsin puolella alkaa laakso Vallée d'Entremont, ja se vie pohjoiseen kohti Martignya.

Rajalla, Sveitsin puolella, oli hotelli. Huone yhdelle olisi maksanut 28 €, kahden hengen huonen hinta oli 21 € per henkilö.
Passolla on paljon turistimyymälöitä rajan molemmin puolin. Täällä myyvät varsinkin Bernhardilaiskoiran mallisia nukkeja ja muuta koiraan liittyvää. Rajan molemmin puolin voi maksaa euroilla.
Passolla näkyi paljon moottoripyöriä, kuskit ja matkustajat istuivat kahvilla kuivattelemassa itseään.

Lounas passolla, Sveitsin puolella, maksoi 16 €. Lisäksi sain ostettua sveitsiläistä suklaata, 5,80 €.
Lounaan aikana sade lakkasi ja nousi sumu. Näkyvyys passolla laski kymmeneen metriin. Mutta onnneksi vajaan kilometrin ajomatkan jälkeen Sveitsin puolella sumu taas hävisi.

Kävin Sveitsin puolella tankkaamassa, takaisin Aostaan ajoin samaa reittiä kuin olin passolle noussut. Sveitsissä, Italian suuntaan tullessa, on avo- ja umpitunnelia n. 4 km ennen rajaa. Juuri ennen rajaa pitää kääntyä ulos tunnelista (oikealle), ja sieltä tie vie passolle. Se on helppo löytää, kunhan vain osaa kääntyä tunnelista ennen rajaa.

Paluumatkalla passolta Italian suuntaan oli taas tosi tiheää sumua, joka sitten muuttui sateeksi. Pisarat olivat isoja ja niitä tuli paljon, ja tietenkin kastelivat kaikki vaatteet läpimäriksi. Joten kun sade lopulta lakkasi, pysähdyin pyyhkimään sateen tuomaa vettä satulalta. Siinä pysähtyessä, ehkä laitoin sivujalan huonosti, mutta pyörä kaatui kyljelleen. Sen verran sain pidettyä kiinni, ettei pyörä lyönyt asfalttiin kovin. Ei siitä mitään näkyviä naarmuja jäänyt, sama kylki kuin toukokuussa. Joku ohi ajanut auto pysähtyi auttamaan pyörän pystyyn.

Eilen hukkasin viimeisen palan mukana ollutta korvakittiä, joten Aostassa pysähdyin ostamaan korvatulppia. Apteekista löytyi pari pumpulin palasta, joista veloittivat 4,60 €. Tosi tosi kallista. Samalla kysyin Viagaraa, mutta sitä apteekkari ei suostunut myymään ilman reseptiä.
Aostassa ollessa sade alkoi taas uudestaan. Se oli tullut perässäni passon yli ja laaksoa pitkin Aostaan. Joten läksin Aostasta autostradaa pitkin, sadetta karkuun, kohti Ivreaa ja Camandonaa. Autostrada olikin paljon nopeampi kuin aamulla käyttämäni tiet - Aostasta Camandonaan ehdin alta kahdessa tunnissa.

Kylän positiivisin henkilö, Franco.

(Camandona, Italia - 29.7.2005 (*))

Suunnitelmia huomiseksi:
Maddalena on jo pariin kertaan ehdottanut menemään Genovan lähellä olevaan Portofinoon. Se on kuulemma hieno rantalomapaikkakunta Genovan kaakkoispuolella, niemen kärjessä.
Ajoaikaa moottoritietä pitkin Genovaan menee kuulemma kolme tuntia per suunta

Oletko varma - Tässä muistutetaan naismopoilijoille hyvien suojavarusteiden tärkeyttä.

(Bourg-Saint-Bernard, Sveitsi - 29.7.2005 (*))