Taas aurinkoista. Iltapäiväksi lupasi ukkosmyrskyä.
Hotellin maksuiksi tuli 30 € huone, 0,30 € city tax, 6 € aamiainen, 4,50 € pesukone ja 4,50 € kuivausrumpu.
Läksin ajamaan kohti Megeveä. Tie ei ollut erityisen kiinnostava, olisi kai kannattanut valita Suuri Alppitie pohjoiseen (Col des Aravis). Ennen Megeveä oli jostakin kohtaa upea näköala Mont Blancille. Mutta taas se oli vain yhdetä paikasta, joten kiireessäni ajoin sen ohi.
Megevestä käännyin isolle moottoritien tapaiselle kohti Chamonix'ta. Sama tie länteen päin olisi ollut mutkaisempi ja mielenkiintoisempi. Itään menevä osuus on lisätty kun tie on muutettu moottoritieksi. Tuo lisätty osuus kulkee betonisillalla, keskellä laaksoa.
Ajattelin kurvata katsomaan Mount Blancin tunnelin pohjoispään. Tunnelin suuta kohden noustessa tuli muutama vesipisara, ja vaihdoin jo tennarit ajosaappaisiin. Mutta sade loppui, joten en vaihtanut shortseja core-tex haalareihin. Sadepisaroiden vuoksi jätin kuitenkin nousematta viimeiset kilometrit tunnelin suulle. Alas tullessa eksyin pariin kertaan, ja ajelin Chamonix'n keskustaa ympäri etsien tietä eteenpäin.
Sitten jatkoin kohti Martignya, yli Col de la Forclazin (1527 m). Ennen Sveitsin rajaa tie oli hetken aikaa hiukan mielenkiintoisempi. Laakso, jossa tie kulki, oli noin kilometrin leveä. Juuri ennen Martignya tie tulee parin vuoren välistä ja lähtee jyrkästi serpentiinein alaspäin kohti kaupunkia. Serpentiinien yläpäässä hyvä näköala laaksoon jossa Martigny sijaitsee.
Martignysta laakso leveänä ja tasaisena itään ja pohjoiseen. Etelään menevä kapea laakso kiertää Martignyn eteläpuolella olevan kukkulan länsipuolelta. Martignysta länteen ei mene varsinaista laaksoa, vaan tie nousee ylätasangolle, ja jatkuu sitten vuorien välissä.
Martignysta käännytty pohjoiseen. Sade alkoi heti Martignyn jälkeen. Lämpötila oli silti 28 °C. Minulla oli shortsit ja paljaat kädet, ja hetken aikaa sadetta tuli kovin.
Pysähdyin vaihtamaan ajohaalarit ja sadekäsineet. Varsinkin käsineet olivat hankalia päälle laitettavia, ja sade oli jo lakannut sekä aurinko tullut esiin ennen kuin sain ne päälleni. Kun minulla lopulta oli täysi sadevarustelu, olivat kaikki sadepilvet hävinneet ja aurinko poltti kuumana.
Suusta pääsi muutama valikoimaton sana - jos sieltä sadevarusteiden seasta siellä auringon paahteessa nyt yleensä mitään pystyi sanomaan.
Seuraavaksi tankkaamaan, ennen nousua vuoristo-osuudelle kohti Thunia. Bensa-aseman miehellä näkyi olevan omakin moottoripyörä. Hän heti neuvomaan - ranskaksi - että 95 on täysin kelvotonta vuoristoajoon. Kehotti ottamaan 98:aa.
Samalla vaidoin sadehanskat ja tankkilaukun sadesuojan pois. Pääseepähän tankkilaukku kuivumaan tuulessa.
Nopeasti huomasin että vuorilla 98 oktaaninen tosiaan toimii 95:tä paremmin. Viime päivinä on pyörä röpöttänyt kummasti aina mäkiä alas tullessa moottorijarrutuksilla. Kun olin tankannut 98:aa, nuo ongelmat vähenivät selvästi.
Seuraava vuoristo-osuus oli Pikku Heidi -tyyppistä maaseutua vuorten rinteillä.
Kapea tie, jonkun verran liikennettä ja jonoja.
Pysähdyin lounaalle paikkaan nimeltä Col du Pillon (1546 m).
Samaan pöytään istui Porchella ajeleva kaveri.
Auto on kuulemma ollut useissa ralleissa voittajana,
ja sen nykyinen omistaja lähti katselemassa Ranskan ja Italian kilparatoja.
Kaveri kertoi olevansa Ruotsista, johon heti ilmaisin pahoitteluni.
Muuten oikein mukavaa juttuseuraa - hänkin on lomamatkalla Alpeilla.
Meillä oli paljon yhteisiä keskustelunaiheita, kuten kuinka pitkiä ajopäiviä ajamme.
Col du Pillonista pääsee köysivaunulla 3000 metriin, Les Diableretsille. Vaunu kulkee joka 20 minuutti, hintaa tulee 17 CHF, ja nousu kestää 20 min. Aikaa pitää varata koko aamu- tai iltapäivä, siellä ylhäällä joutuu vielä kävelemään varsinaiseen näköalapaikkaan. Tänään oli sen verran pilvistä - sadepilvet näkyvät tulevan taas lännestä päin - että jätin kokonaan väliin. Mutta kirkkaalla säällä ylhäältä on kuulemma todella hienot näköalat.
Lounaan jälkeen jatkoin kohti Thunia. Samalla kun sain pyörän liikkeelle, alkoi tippua pisaroita. Gstaadista eteenpäin oli jatkuvaa sadetta ja näkyvyys visiirillä valuvan veden vuoksi pahasti rajoittunutta.
Thunista käännyin järven pohjoisrantaa kaakkoon. Sade oli aika hirvittävä, ja oli aivan pimeää - ilman aurinkokasejakaan oli vaikea nähdä mitään. Toisen järven kohdalla valitsin etelärannan. Kuten ensimmäisenkin, tämänkin järven eteläranta on vain isoa tietä.
Sateen lisäksi järvellä oli hirvittävä tuuli.
Siitä oli haittaa varsinkin järvien välistä kannasta ja toisen järven etelärantaa ajaessa.
Lopulta sade loppui hiukan ennen toisen järven itäpäätä.
Valitsin GPSr:n tarjoaman hotelli Alpenrosen, Hostetten bei Brienzissä.
Samalla kun ajoin hotellin pihaan, alkoi sade uudelleen.
Hotellissa pyysivät 95 CHF / 1hh.
Mutta kun sanoin pitäväni hintaa korkeana, tiputtivat pyynnön samantien 70:een.
Mihinkähän hinta olisi laskenut jos olisin alkanut tinkiä?
Hotellille tullessa takki ja haalarit aivan vettyneitä. Alusasut kuivia, paitsi että haalarit päästää hiukan vettä jalkoväliin.
Iltapäivällä, Gstaadin jälkeen, sateessa ajaessa tuli ihan muumipappamainen olo. Niinpä illalla hotellissa kirjoitin päivän tapahtumista blogiin tarinan otsikolla "Muumipappa ja Myrsky".
Eikä koko päivänä ketään ohittanut minua kaupunkien ulkopuolella
Col du Pillonissa oli portugalilainen tarjoilija.
Hän oli ajanut kyykkypyörällä Portugalista tänne, kuulemma 5000 km.
Kertoi että täällä vuoristossa pyöränsä renkaat kuluvat pelkästään reunoilta - V-mäisiksi.
Että sellaisia ongelmia täällä...
Samainen portukaali varoitti että Sveitsissä poliisi sakottaa ylinopeuksista.
Sakot pitää maksaa heti, ja ovat kuulemma isoja summia.
Loppupäivän yritinkin hillitä nopeuksiani.
Tosin siinä kaatosateessa ei niin kovaa olisi pystynytkään ajamaan.
Matka | 4012,2 km |
Liikekeskimäärä | 64,5 km/h |
Liikeaika | 62h 12min |
Megeve |
Col de la Forclaz |
Les Diablarets |
Col du Pillon |
Gstaad |
Brienz |
Col des Montets | N46 00 15 E06 55 25 |
Col de la Forelaz | N46 03 29 E07 00 06 |
Col du Pillon | N46 21 09 E07 12 07 |
Saanenmöser | N46 30 45 E07 18 07 |
Col de Megève, 1 115 m | N45 52 04 E06 37 39 |