Aamulla puolipilvistä.

Jäi hiukan epäselväksi, onko hotellilla aamiaista. Mutta se pöperö jota ihmiset aamulla näkyivät syövän ei houkutellut ollenkaan. Jotain papuja ja kastiketta? Kahvin kanssa!

Aamukahdeksalta kaupungilla alkoivat katumarkkinat. Kaikki keskustan kadut täynnä kojuja, joissa vihanneksia ja hedelmiä ja muuta syötävää ja tavaraa - mitä nyt markkinoilla on: kukkia, koruja, leluja, ...

Paikallisten enklannin taidoista sai hieman sekavan kuvan. Keskikaupungin isossa ravintolassa tarjoilijat eivät osaa enklantia sanaakaan, kun taas syrjäkaupungilla pikkukioskissa myyjä-tyttö puhui sitä lähes täydellisesti.

Kaksi edellistä päivää olen ajanut Suurta Alppitietä etelään, Mt.Blancin likeltä Barcelonnetteen. Tänään lähden Napoleonin reittiä pohjoiseen, Gapista Grenobleen. Tavoitteena on päästä mahdollisimman lähelle Albertvilleä (sinne on yli kuuden tunnin ajo, joten en varmaankaan ehdi sinne asti).

Hotelli 36 €, 32 € huone, 4 € autotalli. Aamiainen olisi maksanut erikseen, mutta kävinkin syömässä sen kaupungilla.

Gapin pohjoispuolella tie heti nousee muutaman sata metriä. Jyrkkiä serpentiinejä, paljon autojonoja.
Sen jälkeen tie jatkaa tasaisena keskellä leveää laaksoa, kohti Grenoblea. Pitkiä suoria, tasaista tietä ensimmäiset 35 km. Sitten tulee hiukan mäkisempää ja mutkaisempaa tietä, edelleen nopeaa ajaa. Tie kulkee noin 800 metrissä. Lopulta hiukan ennen Grenoblea lasketaan alas Vizilleen, 280 metriin.
Vizillen liikennejärjestelyt olivat todella ihmeellisiä, ja sain tovin etsiskellä oikeaa tietä. Moottoritien pätkä, valtavat ruuhkat, kaupungin ulkopuolella kaksikaistainen maantie vetää kohtuullisesti.

Gapista Grenobleen oli paljon ja pitkiä autojonoja. Varsinkin etelän suuntaan. Olivat pääosin henkilöautoja, lienevät perheitä matkalla lomille.

Seuraava passo oli Col du Glandon, 1924 metrissä.

Sen jälkeen Col de la Madeleinelle (1984 m), jolle noustessa alkoi tihuttamaan. Ensimmäistä kertaa moneen päivään - olisiko viimeksi ollut maanantaina Furkalta alas tullessa? Verbaniassa satoi illalla, mutta silloin on enää ollut ajossa.

Näitä ranskalaisia ei oikein voi moittia kohteliaiksi. Positiivisia poikkeuksia tietenkin löytyy. Mutta yleensä kaikki aina tökkää sarjaan ranskankielisiä kysymyksiä, joihin vastaus millä tahansa muulla kielellä aina johtaa peruuttamattomasti umpikujaan. Yritäpä vaikkapa tilata tavallista sämpylää. Kun myyjä ei ymmärrä sanaakaan kaikista viidestä yrittämästäsi kielestä (minun tapauksessani suomi, ruotsi, saksa, enklanti ja turkki), vaan aina jatkaa sönköttäen ranskaksi että "en ymmärrä", niin lopulta käytät kolmatta kotimaista (osoitat sormella sämpylän kuvaa ravintolan ruokalistassa). Siihen vastauksena tulee heti lista kysymyksiä, kaikki tietenkin vain ranskaksi. Ja jos et anna ranskankielistä vastausta niistä jokaiseen, ei hän osaa tuoda minkäänlaista ruokapalaa. Saksalainen sentään osaa tehdä kauppaa vaikkei ymmärtäisi sanaakaan puheestasi, mutta ranskalainen on täysin avuton jos puheessasi on yksikin hänelle tunnistamaton sana tai ele.

Päätät sitten yrittää helpompaa vaihtoehtoa, menemällä paikalliseen konditoriaan jossa myytävät tuotteet ovat näkösällä. Yrität ostaa yhden kroissantin, osoitat sitä sormella ja toisella kädellä näytät että yksi kappale, kiitos. Siihen sitten tulee vastauksena että "Haluatko kroissantin vai jotain muuta?", "Mikä noista kroissanteista saisi olla?", "Haluaisitko kuitenkin jotain muuta?", "Otatko jotain muuta kroissantin kanssa?", "Haluatko sen lämmitettynä, ja jos niin mikrossa vai uunissa? Kuinka lämpimänä?", "Vai haluatko mahdollisesti kylmänä? Laitanko jääkaappiin, ja kuinka pitkäksi ajaksi?" ja niin edelleen ja niin edelleen - kaikki ranskaksi. Lopulta sanot "Anna nyt se v###un kroissanti niin mä syön sen heti ja tässä ja paljain käsin, ilman lautasia ja servettejä!", ja yrität tempaista kroissantin myyjän kädestä. Myyjä parka ei ole ymmärtänyt sanaakaan siitä mitä konditoriaan astuttuasi olet sanonut, ja seisoo hölmön näköisenä kroissanti kourassa eikä suostu sitä sinulle antamaan. Kroissantia et saa, mutta saat sentään kiukkuisen mielen, etkä joudu edes maksamaan mitään. Poistut paikalta nälkäisenä.

Aamulla luulin ettei päivässä ehtisi Albertvilleen. Mutta tänään ajamani tiet olivatkin etukäteen olettamaani paljon nopeampia. Viimeiset parikymmentä kilometriä ennen Albertvilleä oli moottoritietä, jossa sain nostettua nopeuden 140...150:een, ja perillä olin jo klo 15:30.
Majapaikkaa kysyin kaupungin turisti-infosta. Heillä oli pitkä lista, ja valitsimme kartalta pari B&B paikkaa, molemmat 25...26 €.
Läksin pyörällä hakemaan niistä ensimmäistä. Kartta oli ok, mutta paikkaa itseään ei ollut mitenkään merkitty kadun varressa. Kadulta ei löytynyt myöskään talojen numeroita. Lopulta kyllästyin etsimiseen, ja läkstin eteenpäin kohti Annecya.

Taas tie oli suoraa ja nopeaa. Matkalla oli tapahtunut joku onnettomuus, ja poliisi ohjasi liikennettä kiertotielle. Järjestelyt antoivat taas selkeän kuvan ranskalaisten järjestelytaidoista. Poliisi huitoo liikenteen pois päätieltä, mutta missään ei ole mitään opasteita että mihin sitten ajaa. Autot yrittävät jokaista mahdollisia sivuteitä päästäkseen takaisin päätielle. Osa sivuteistä oli umpikujia, mutta kun liikennettä oli niin paljon, jäi tuollaiset umpikujat pelkiksi loukuiksi joista ei päässyt peruuttamallakaan pois.

Annecya ennen on järvi, Lac d'Annecy. Järven vesi on hyvin kirkasta, niin kuin alppijärvellä kuuluukin. Alpit nousevat järven itä- ja eteläpuolella. Pohjois- ja länsipuolella kukkulat ovat matalampia. Järvi on n. 460 metrissä.
Järven länsiranta täynnään hotelleja ja rantapaikkoja. Tänään vesi on 22 °C, arvelivat ensiviikon alussa olevan 24 °C. Ilman lämpötila nyt luokkaa 29 °C.
Kaikki rannat olivat täynnä lomalaisten rantaelämää. Myös kaikki kysymäni majapaikat olivat täynnä.

Annecy on järven pohjoiskärjessä, ja järven pohjoisella rannalla on turisti-info. Sinne on tienviitat järveä kiertävältä päätieltä. Suureksi yllätyksekseni turisti-infossa puhuivat enklantia! Lisäksi löytyi lista paikallisista hotelleista ja niiden hinnoista. Pyysin heitä soittamaan ja varmistamaan että hotellissa on tilaa. Sain lopulta huoneen hiukan alta 50 €:lla, lisähintaa tulee aamiaisesta ja autotallista.
Turisti info on auki joka päivä klo 19:ään. Saavuin sinne n. klo 17, sillä olin pysähtynyt kysymään huonetta useasta hotellista järven itärannalla.

Infossa oli tyttö ja poika, reilut 20 vuotiaita molemmat. Ovat töissä tämän kuukauden, sen jälkeen tulevat toiset nuoret. Tytöllä oli myös tuo esillepano hallussa - jos ei ihan erityisen mallikelpoisesti, niin edustavasti kuitenkin.

Ranskalainen turistiopas esittelee reittiä kakkospesälle.

(Annecy, Ranska - 16.7.2005 (*))

Ranskalainen turistiopas esittelee reittiä kakkospesälle.

Annecyn vanha keskusta on pari kilometriä pidemmällä, järven luoteisnurkassa. Sieltä löytyy viihtyisä vanha kaupunki, jonka läpi virtaa joki. Joen rannalta löytyy paljon kapeita katuja joilla on myymälöitä ja ravintoloita.

Bussilinja 2 olisi kulkenut vanhan kaupungin ja hotellini väliä. Mutta viimeinen bussi menee jo klo 20. Turisti-infon tyttöön teki vaikutuksen, kun kerroin kotikaupungissani bussien kulkevan aikaisesta aamusta iltaan asti ja vielä puolen yönkin jälkeen.

Annecyssa ja sen vanhassa kaupungissa yhteensä asuu yhteensä noin 60 000 asukasta. Näistä 20 000 uuden keskustan alueella.

Annecyn vanhaa keskustaa.

(Annecy, Ranska - 16.7.2005 (*))

Annecyn vanhaa keskustaa.

(Annecy, Ranska - 16.7.2005 (*))

Annecyn vanhaa keskustaa.

(Annecy, Ranska - 16.7.2005 (*))

Illalla otin varakassasta 100 €. Nyt toinen varakassa on tyhjä, ja lompakossa on 126 €.

Tänään oli paljon nopeita teitä. Ensin Gapista Vizilleen, sitten Col de la Madeleinen jälkeen Lac du Annecyn eteläkärkeen. Eli suurin osa matkasta. Jos hotellia ei olisi tarvinnut hakea niin aikaisin, olisin helposti ehtinyt vielä lähemmäksi Genevejärveä, ehkä jopa järvelle asti.

Tänään minut taas ohitettiin. Kohta alkumatkasta noustessa Col du Glandonille. Kahdesti! Ensin meni yksinäinen kyykky ylämäessä ohi. Se oli minua selvästi nopeampi. Sitten tuli toinen pyörä, jossa oli vielä kyytiläinen. Näkyi olevan V-Strom. Alamäen hitaissa mutkissa sai kiinni, muuten ei ollut minua nopeampi. Molemmat pyörät olivat ranskan rekkareissa.

Aurinkoinen aamu. Ilmassa vesihöyryä jonka vuoksi kaukaisimmat vuoret näkyvät hiukan epäselvinä.

Tänään on tarkoitus ajaa Genevejärvelle ja jatkaa sen kaakkoisnurkkaan, Alpen Hauptroutea seuraten. GPSr:n mukaan sinne menee vajaat viisi tuntia.

Viikonvaihteen aikana olin kirjoittanut muutaman postikortin, jotka halusin lähettää Italiaan. Niinpä halusin kiertää Italian kautta, esim. Aostaan, josta kortit ehtisivät perille jo tiistaina. Tosin Aostaan tulee jo sen verran matkaa, että minulla olisi aika kiire.

Huone maksoi 46 €. Lisäksi aamiainen 4,50 €, ja vero 0,50 €.

Ensimmäiset reilut 100 km Aostasta kohti Genevejärveä ajoin maalaisteitä. Ei jyrkkiä nousuja tai laskuja. Välillä metsissä, välillä aukealla. Tiellä näkyi paljon polkupyöräilijöitä - ja soraa. Ranskassa on soraa teillä vähän joka paikassa. Autot tuovat sitä tielle liittymien nurkista ja mutkien reunoista. Kukaan ei näytä niitä siivoavan, vaan ne jätetään odottamaan sadetta.

Genevejärvellä 28 °C. Järven eteläranta on täynnään upeita lomakyliä ja rikkan näköisiä turisteja.
Sveitsin rajan jälkeen ranta kääntyy etelään, kohti Montreux'ta.
Aivan järven itäpäässä näkyi paljon purjeveneitä. Ilma edelleen hieman utuinen.

Tie jatkoi etelään, kohti Martignya. Jossakin kohdin Alpen Hauptroute kääntyi itään, mutta minä jatkoin etelään, tarkoituksenani ajaa Aostaan. Viitisen kilometriä leveän laakson molemmin puolin on vuoria. Laaksossa kulkee moottoritie (A9) ja maantie (9). Maantie oli nopea ajaa, helposti yli 100 km/h. Ei mitään erityistä tuolla tiellä.

Martigny on pikkukaupunki laaksossa vuorten keskellä. Pohjoisesta Genevejärveltä tuleva laakso kääntyy tässä kohdin itään. Etelään yli vuorten menee tie kohti Aostaa. Tänne on tie myös lännestä, mutten onnistunut näkemään mistä vuorten välistä se tulee. (Jo seuraavana päivänä ajoin sitten tuonkin reitin).

Martignysta ajoin Aostaan. Alkumatka isoa tietä, 120 km/h, paljon ohituskaistoja. Sitten tuli usean kilometrin mittainen avotunneli (sellainen, missä yksi seinä on paaluja joiden välistä näkyy ulos). Sitten olisi pitänyt kääntyä oikealle - pois siitä tunnelista - mutta kun en tiennyt, ajoin suoraan. Heti risteyksen jälkeen perittiin tunnelimaksu (11 €), siten tulli, ja sen perään kolmen tai neljän kilometrin kalliotunneli. Tunnelin (Tunnel del Gran San Bernardo) toisessa päässä perittiin maksu pohjoiseen menijöiltä. Tie jatkoi avotunnelina vielä usean kilometrin matkan mäkeä alaspäin.

Jos olisin osannut kääntyä juuri ennen tunnelimaksua, olisin päässyt vuoren yli menevälle Grand Saint Bernard passolle. Sieltä tie olisi tullut takaisin päätielle vasta hiukan tuon jälkimmäisen avotunneliosuuden jälkeen.

Kalliotunneli on 1900 metrissä. Kun tulin ulos noista avotunneleista, olin jo 1600 metrissä, tulossa alas kohti Aostaa. Lämpötila alkoi äkisti nousta, ja 800:ssa oli jo 30 astetta. Alhaalla Aostassa oli 38 °C, eli todella kuuma.

Pääsin Aostaan paljon aikaisemmin kuin aamulla olin olettanut. Genevejärven olin ohittanut jo puoleen päivään mennessä.
Tänään pääsin hiukan maksamaan takaisin edellispäivien ohituksia. Ranskalaiset sekä varsinkin sveitsiläiset saivat kyytiä, sekä yksittäin että porukoissa.

Aostassa keskusaukion laidalla seisoi sama uuden kiiltävä BMW K1200R jonka näin siellä viime keskiviikkona. Ilmeisesti viereisen kahvilan pitäjän omistama?

Aostasta jatkoin matkaa taas kohti Col du Perit St. Bernadia, ajatuksena ajaa illaksi Albertvilleen.

Klo 16:45, kuvattu Mount Blanc, 795 metrissä, lämpötila 34,5 °C.

Valkoinen Vuori.

(Morgex, Italia - 17.7.2005)

Valkoinen Vuori.

Klo 17 nousin Col du Petit St. Bernrdille. 1100 metrissä 29,9 °C, 2200 metrissä (passolla) 22,2 °C.

Ranskan puolella alaspäin tullessa on tosi monta serpentiiniä. Siinä puolessa välin vastaan tuli kaksi mopoa, taaemmaisessa kuskina nainen ja pyörässä liehui Suomen Lippu. On niitä suomalaisia täälläkin...

Torstaina käännyin laaksossa etelään, kohti Col de l'Iserania. Tällä kertaa ajoin vastakkaiseen suuntaan, Suurta Alppitietä luoteeseen. Tien numero oli D902, jonkun matkaa ajettuani numeroksi muuttui D925. Tie ylittää kukkulat Cormet de Roseland (1968 m) ja Col de Meraillet (1605 m).

Tie nousi ylängölle, josta oli upea näköala Mont Blancille. Varsin mahtavia vuoristomaisemia. Mutta suuri osa matkasta - varsinkin loppuosasta - oli vasten aurinkoa. Eli tuo ei ole hyvä reitti ajettavaksi illalla kohti Albertvilleä.

Tie toi alas laaksoon. Pari kilometriä Beaufortin kylän jälkeen Suuri Alppitie kääntyi oikealle (tie nro D218). Tie suoraan eteenpäin olisi vienyt Albertvilleen. Ilta oli jo tulossa, mutta hetken mietittyäni päätin että Suuri Alppitie on Albertvilleä kiinnostavampi. Niinpä käännyin oikealle, kohti Col des Saisies'ta (1633 m).
Taas aluksi oli paljon serpentiinejä, niin paljon että aurinko ehti jo paistaa jokaisesta mahdollisesta suunnasta, väillä myös häiritsevästi suoraan silmiin. Ajosuunnasta riippumatta tuo reitti on paljon parempi ajaa päivällä, kun aurinko paistaa ylempää.
Taas Mont Blanc näkyi hienosti ilta-auringossa. Sitten ylätasankoa eteenpäin. Tie ohitti muutaman turistikylän, ja lopulta kääntyi laskuun. Siinä laskussa näin hotellin kyltin ja kurvasin sinne. Kello oli jo 19:30.

Kylän nimi on Notre Dame de Bellecombe. Tavallinen talviurheilukylä hiihtohisseineen. Kesäisin melkein tyhjä. Huoneen hinta 30 €, aamiainen ja autotalli muutaman euron siihen päälle. Sain myös pestyä pyykin - hotellin palveluihin kuuluuvat maksullinen pesukone ja kuivausrumpu.

Hotelli 1150 metrissä. Iltapäivällä lämpötila on ollut 32 °C.