Juna pysähteli siellä täällä, välillä jopa yli puoli tuntia, näytti antavan tilaa muulle liikenteelle. Vajaa tunti Niebüllista lähdön jälkeen alkoi sade.

Illalla otin vielä unilääkkeen, sekä laitoin korvatulpat. Juna kolisee raiteilla kulkiessaan. Lisäksi naapurihytissä nuorehko äiti viiden (!) lapsensa kanssa. Nuorin lapsista osaa juuri kävellä, vanhin saattoi olla juuri aloittanut koulun.

Aamulla saimme aamiaista hytteihimme. Vaunun hoitaja kysyi jo illalla, otanko teetä tai kahvia. Aamulla toi pyydetyn teen, sekä lisäksi kroissantin, appelsiinimehupurkin ja omenan.
Olin jättänyt puhelimen laturin pyörän sivulaukkuun, joten kysyin laturia vaunun hoitajalta. Hän kävi hakemassa sellaisen kollegaltaan, mutta emme saaneet sitä toimimaan. Joka hytistä sekä käytävältä löytyy pari sähköpistoketta, mutta niissä ei ole sähköä.

Kello 8:10 ohitamme Heidelbergin. Vaunun hoitaja kertoi meidän olevan n. puoli tuntia myöhässä aikatulusta, pysähdyksistä johtuen, mutta vakuutti että pääsemme ottamaan aikataulua kiinni. Tuntuu että juna etenee suuren osan ajasta varsin hissukseen.

Eilisestä ajosta: Pyörän moottori ei näyttänyt käyvän kuumana, vaikka välillä pidin nopeutta 150:ssä pidempiä matkoja. Öljyn lämpömittari pysyi tasaisesti tuossa puolessa välissä, eli ei mitään merkkejä moottorin ylikuumenemisesta.

Aamulla kädet eivät ollenkaan kipeät, vaikka eilen ajoin yli 1000 kilometriä. Jo eilen tuntui että pyörä väristää vähemmän kuin aiemmilla matkoilla. Keskiviikkoisessa 30 tkm huollossa säätivät venttiilit sekä renkaiden ilmanpaineet, saattaa olla yksi syy ettei kädet tulleet ajosta kipeiksi. Lisäksi yritin olla puristamatta ohjaustangon kahvoja, jottei värinä liikaa välittyisi käsille.
Toivottavasti tämän matkan aikana eivät kädet kipeydy ollenkaan (vrt. esim. huhtikuun matka, kun sormet olivat kipeitä Lindaussa, sekä toukokuussa, kun kädet muuttuivat pelkäksi särkeväksi massaksi joilla ei voinut tehdä enää mitään).

Junassa yön yli matkustaminen on todella kätevää. Saman matkan pystyy ajamaan päivässä, ja hiukan enemmänkin. Mutta näin säästyy aikaa ja vaivoja, ei tarvitse ajaa tylsiä moottoriteitä läpi koko Saksan maan. Varsinkin kun saksalaisilla moottoriteillä ajo on todella puuduttavaa ja tylsää. Ainoat asiat mitä siinä moottoripyörällä ajaessa tapahtuu, ovat takapuolen kipeytyminen, silmien väsyminen, ohitettavien rekkojen pelkääminen ja tankkimittarin seuraaminen. Muutoin se on vähän kuin istuisi elokuvateatterissa samassa penkissä koko päivän, odottamassa elokuvaa joka alkaa illalla.

Aamulla on pilvistä. Sadetta ei näy, välillä aurinko pilkahtaa ohuemman pilven läpi.

Junan ikkunasta ei juuri ollut mitään nähtävää. Kuten ei illallakaan. Jossakin välin aamulla (Heidelbergin kohdilla?) ilmestyi kukkuloita junan vasemmalle (itä?) puolelle, oikealla oli aivan tasaista. Ehkä yöllä olimme ajaneet Reinin laaksoa, mutta aamulla en havainnut mitään jokilaaksoa.
(Myöhemmin selvitin kartalta, että Heidelbergin pohjoispuolella rata siirtyy tasangolle, jota jatkuu Stuttgartiin asti.)

Minulla oli paha ongelma matkasuunnitelmieni suhteen. Olin jo eteläisessä Saksassa. Mutten edelleenkään ollut päättänyt, haluanko mennä jonnekin Alpeille, vai Norjan vuoristoon! Mukanani kannoin karttoja molemmista alueista. Alpeilla olin tänä kesänä ajanut jo kahdesti, kun taas Norjassa olin käynyt viimeksi kaksi vuotta sitten. Junamatkan olin ostanut pikaisena heräteostoksena, mutta jotenkin ajattelin että äkkiäkös sitä ajaa läpi Saksan takaisin pohjoiseen, ja siitä pyräyttää Norjan puolelle. Kuitenkin, keskusteltuani junassa muiden motoristien kanssa, päätin ensin käydä ainakin katsomassa Mustat Metsät (Schwarzwald) - kun ne kerta tuossa vieressä ovat.

Juna saapui perille ajallaan (aikataulun mukaan klo 09:31). Pyörä ulos, hiukan pölyinen junamatkan jäljiltä. Lämpömittari näytti 14 °C.
Lähdetty liikkeelle, laitoin GPSr:ään Herrenberg. Ajatus oli jatkaa sieltä Mustien Metsien läpi Strasbourgiin, edelleen Reinin länsipuolten kukkuloita etelään, pysähtyä Baselissa, ja lopulta kohti Alpen Hauptroutea. (Toukokuussa olin yrittänyt ajaa Alpen Hauptrouten itäisempää osaa. Tällä kertaa voisin kierrellä sen läntisempää osaa.)

Heti Stuttgartin asema-alueelta poistuttuani ihmettelin että miksi GPSr vie ihan ihme kaduille eikä tunnista kaikkia katuja. Ensin arvelin syyksi saman kuin eilen aamulla Tukholmassa. Boottasin GPSr:n, mutta edelleen sama tulos. Sitten arvelin että ehkä olen GPSr:ään talletettujen karttojen ulkopuolella. Ennen Suomesta lähtöä olin päättänyt jättää Stuttgartin itäpuolen kartat tallettamatta GPSr:ään. Sille alueelle minulla ei ollut tarkoitus mennä ollenkaan. Ehkä olin nyt joutunut juuri tuolle alueelle?
Ajelin ympäri kaupunkia ja eksyin useampaan kertaan. Lopulta puolen tunnin etsimisen jälkeen löysin reitin kohti tietä nro 14. Samalla keksin GPSr:ää vaivanneen ongelman syyn. En ollut vaihtanut sen muistikorttia! GPSr:ssäni katutason kartat ovat erillisellä muistikortilla. Ennen matkaa olin tallentanut yhdelle muistikortille Ruotsin ja Norjan eteläosat, sekä suurimman osan Tanskaa ja Niebüllin alueen - eli alueen jolla eilen ajoin. Etelä-Saksa ja Alpit olin laittanut toiselle - isommalle - muistikortille. Laitteessa oli eilisen jäljiltä edelleen tuo ensimmäinen muistikortti.
Kun muistikortti oli vaihdettu ja GPSr:n ei enää tarvinnut elää pelkällä laitteen omalla pohjakartalla - jossa näkyvät vain suurimmat kadut - homma pelitti taas ja GPSr osasi neuvoa kaikki kadut ja liittymät oikein.

Opetus: GPSr:n pohjakartalla ja tarkalla Europe City Select kartalla on iso ero!

Herrenbergistä valitsin tien B28 läpi Mustien Metsien. Ihan hyvä ajettavaksi, mutkaa ja loivia mäkiä. Hidasteina oli muutama rekka, kuorma-auto ja pakettiauto, vastaantulevalta liikenteeltä ohituspaikkoja ei löytynyt helposti.

Stuttgartissa 12...16 °C. Mustissa Metsissä ylhäällä alle 10 °C.
Mustiin Metsiin mennessä alkoi sade. Välillä satoi, välillä poutaa, välillä hiukan aurinkoa. Aika paljon sadetta.
Kun aloin laskeutua kohden Reinin laaksoa, vei GPSr jollekin pikkutielle. Metsäinen, kapea tie (L92/L402), paljon hitaita mutkia. Tuolle tielle tullessa jouduin pilven sisään, näkyvyys laski välillä muutamaan kymmeneen metriin.

Mustissa Metsissä oltiin jopa yli 900 metrissä. Sieltä alas Reinin laaksoon tuota metsäistä pikkutietä. Alhaalla oltiin 250 metrissä, ja lopulta Rein 140 metrissä. Liekö GPSr ollut viallinen? Bodensee on n. 400 m:ssä, ja sieltä tänne on vain poronkusema (noin sata tai pari sataa kilometriä). Vielä Mainzin kohdilla ja sieltä Koblenziin päin ollaan reilusti yli 100 metrissä. Pitää kotona tarkistaa että mikä on oikea korkeuslukema.
(Myohemmin tarkistin asian kartoista, ja kyllä GPSr näytti oikein. Strasbourgin kohdalla Rein-joki todella on jo laskenut alle 140 metriin, eli silta yli joen kulki ym. korkeudella. Konstanzista - Bodenseen itärannalta - tänne on linnuntietä noin 140 km. Koblenzin kohdilla joki on noin 70 metriä merenpinnan yläpuolella.)

Strasbourgin keskusta löytyi helposti. Se on kaupungin keskellä, saarella. Sisääntuloteiden varsilla on kaupungin karttoja, joissa keskusta oli hyvin merkitty.
Keskustasta löytyy iso tuomiokirkko. Todella paljon koristeltu, patsaita ja muuta ulkoseinät täynnään. Ilmankos kutsuvat sitä Strasbourgin Notre Dameksi. Sisällä urkuri soitti juuri uruilla, suuressa hallissa kuulosti hienolta. Valitettavasti lopetti hetki sen jälkeen kun olin tullut sisälle. Lienee lähtenyt oluselle?
Kirkko täynnään turisteja. Siellä - niin kuin muuallakin kaupungissa - näin saksaa puhuvien turistioppaiden kierrättävän ryhmiään. Amerikkalaisia näkyi/kuului turistikaupoissa.
Kaupunkia kiertää "turistijuna". Sellainen jossa vetoauto vetää perässään lukuisia vaunuja jonossa, kussakin vaunussa istuu puolenkymmentä turistia. Lisäksi saarta kiersi ainakin yksi turistivesibussi.

Paikallisesta kaupasta ostin grillisämpylän lounaaksi. Patonki, jonka sisällä grillattua lihaa. Hintaa kertyi 6,30 €,.olusella. Sain kuitin. Hiukan myöhemmän poikkesin paikalliseen Kebab-paikkaan, ja tilasin tavallisen lihakebabin. Nuori myyjätär ei osannut turkin kielen lisäksi muuta kuin ranskaa, ja tuntui kovin kypsältä asiakkaaseen joka ei puhunut tuota jälkemmäistä - paikallista - mongerrusta. Rangaistukseksi minä en suostunut puhumaan turkkia (jota osaan), ja palvelu oli sen tasoista. Olusen kanssa maksoi 6,50 €, mutta kassakone ei toiminut (!) joten en saanut kuittia. Onneksi edes kebab oli hyvä (ja olut myös).

Kaupungista lähtiessä moottoritiet pahasti tukossa. Varsinkin A35 (länteen Pariisin suuntaan ja suoraan etelään vievä tie) aivan täynnä. Moottoripyörällä pääsin jonojen välistä, autoilijat ovat tottuneet antamaan tietä. Isot bussitkin tekivät parhaansa antaakseen tilaa ohittavalle pyöräilijälle.

Ajettu kohti Ranskan puolen kukkuloita (nimeltään Vogeesien vuoristo). Välillä sataa, välillä poutaa. Kukkuloilla tiet samanlaisia kuin Mustissa Metsissä, jotka ovatkin vain muutaman kymmenen kilometrin päässä idässä. Mäet ovat havumetsää, aukeita vain harvassa. Sateen ja pilvien vuoksi en nähnyt maisemia. Tiet ovat pääosin hyväkuntoisia, joistakin paikoin päällyste on kulunut rikki.
Kellon lähestyessä kuutta aloin etsiä majapaikkaa. Kysyin GPSr:ltä neuvoa. Valitsin sen tarjoamista vaihtoehdoista hotellin Le Hohwaldista, koska olin menossa siihen suuntaan. Paikka löytyi jostain korvesta, ja lisäksi näytti kalliilta, joten jatkoin pysähtymättä eteenpäin.
Seuraava GPSr:n tarjoama paikka oli kiinni, mutta kolmannella tärppäsi. Auberge de la Charbonnière, kahden tähden hotelli.
Taas jossakin kaukana (lähin kyläkauppa kuulemma 12 km:n päässä!), kahden paikallistien risteyksessä. Ei naapuritaloja näköetäisyydellä. Huoneen hinnaksi kerrottiin 34 €, joten en viitsinyt kovin valittaa.

Vaikka Saksan raja onkin likellä, kaikki hotellin asiakkaat kuuluivat olevan ranskankielisiä. Hotellissa on sauna (ainakin yhden huoneen ovessa luki niin), muttei se kuulemma ole auki kesäisin (!). Myös saunan sijoittelu herätti kummastusta: suoraan ravintolasalin yläpuolella.

Illalla taivas pilvessä, sadetta aika-ajoin, asfaltti märkää, maisemia ei näe. Tämä paikka on metsän keskellä, joten maisemia ei näy edes aurinkoisena päivänä.

Päivälliseksi pyysin jotain paikallista. Tarjosivat kahta vaihtoehtoa. Ensimmäinen olisi ollut "Rips" (paahtokylki) ranskalaisilla. Minä otin lihapataa, jossa perunasuikaleita ja jokunen vihannes. Raskasta, niin kuin liharuoat aina iltasella.

Ainoa hotellin lähellä toimiva GSM (2G) verkko on F_Bouygtel. GPRS roumaus ei toimi.

Aamulla ja päivällä tavattu muutamia mopoilijoita, jotka kyselivät matkani suuntaa. Kun kerroin ettei suunnitelmia ole, viisi viikkoa aikaa, ei mitään majoitusvarauksia edes seuraavalle yölle ja saatan käydä Sveitsissä tai Norjassa tai molemmissa, totesivat kaikki kateellisina että juuri noinhan sitä lomaa kuuluu mopon kanssa viettää .

Tänään opin, että jos haluaa päivän aikana pysähtyä katselemaan kaupunkia tai jotain muuta nähtävyyttä, ei päivässä ehdi ajamaan juuri yli 300 km. Pidempi päivämatka vaatisi ettei jäädä katselemaan paikkoja . Ja jos haluaa nähdä nähtävyyksiä, pitää ymmärtää että sinä päivänä ei kovin kauas ehditä.

Huomisesta: Jos jään (kuten olen suunnitellut) katselemaan Baselia, voi hyvin olla etten siitä pidemmälle huomenna ehdi. Tosin saattaa hyvin olla että tiet Ranskan kukkuloilla vievät koko päivän, enkä ehdi edes Baseliin.
Huomenna voisin yrittää Ranskan puolen kukkuloita etelään, sitten Baseliin, ja lopuksi toivottavasti sinne Alpen Hauptroutelle Länsi-Alppeja kiertämään.

Aamulla pilvistä, poutaa. Ei yhtä tummia pilviä kuin eilen iltapäivällä.

Aamukaste oli tiivistynyt pyörän tuulilasiin. Ja se kosteus ei ollut puhdasta, liina tuli pyörän pyyhkimisestä tosi likaiseksi. Mitä lie pölyä ilmassa, luulin täkäläistä ilmaa puhtaaksi.

Tänään aamulla sormet taas jäykät ja sormenpäät puutuneet. Eilen aamulla eivät olleet. Vasemman käden sormet enemmän kuin oikean. Pienen venyttelyn jälkeen toimivat melko normaalisti ja vain hiukan särkyä nivelissä kun taivuttaa sormet nyrkkiin.

Huoneesta maksoin 34 €, aamiainen lisäksi 6 €.

Ajettu jotain pikkuteitä eteenpäin. Eilisten sateiden jäljiltä metsistä nousi valtavat määrät vesihöyryä, alkumatkasta ajoin suuren osan aikaa pilvien sisässä.
Hotelli oli 960 metrissä. Tiet vei alas laaksoon, mutta löysin reitin takaisin kukkuloille. Tiet nopeita ajaa, ei mitään serpentiinejä. Pääosin havumetsän sisällä, joten näkyvyys ei riitä mutkien taakse. Onneksi GPSr näyttää täsmällisesti missä on seuraava mutka, mihin se kääntyy ja kuinka terävä se on. On kuin ajaisi tutuilla teillä .

Ranskalaiset näyttivät valmistautuvan valtaamaan moottoripyörämarkkinat modernilla teknologialla. Huomaa kuinka polttoainetankin kiinnitys on turvallisuussyistä varmistettu joustavalla kiinnikkeellä.

(Ribeauville, Ranska - 9.7.2005)

Ranskalaiset näyttivät valmistautuvan valtaamaan moottoripyörämarkkinat modernilla teknologialla. Huomaa kuinka polttoainetankin kiinnitys on turvallisuussyistä varmistettu joustavalla kiinnikkeellä.

Myös etuvetoinen versio näkyi oleven kehitteillä.

(Ribeauville, Ranska - 9.7.2005)

Myös etuvetoinen versio näkyi oleven kehitteillä.

Klo 11 jälkeen pysähdytty pikkukaupunkiin, Ribeauville. Hieno vanha keskusta.
Ohutta yläpilveä, lämpöä juuri alle 20 °C, aurinko paistaa pilven harsojen läpi.
Ostettu pipareita (3,60 €) ja olut (2,50 €). Kysyin paikallisen hotellin huoneen hintaa. 45 €.

Hohkönigsburg, näkymä länteen.

(Selestat, Ranska - 9.7.2005)

Hohkönigsburg, näkymä länteen.

Kaupungin horisontissa, kukkulan syrjällä, näkyi linna. Joten sinne! GPSr vei, kun ensin annoin suunnan noin suurin piirtein, ja sitten kysyin että onko tässä lähellä jotain nähtävyyksiä. Laite tarjosi listaa, josta kaikkien n. 30 viinituvan joukosta tuo linna oli helppo erottaa. Kun valitsin kohteen, GPSr neuvoi reitin perille. Todella mainio laite!!

Linnan nimi on Haut-Königsbourg (saksaksi Hohkönigsburg). Kukkulalla, metsän keskellä. Sisääntuloväylän likeltä löytyy parkkipaikkoja autoille, vajaan kilometrin verran, tien molemmin puolin. Mopon sai parkkiin aivan sisäänkäynnin viereen. Sisäänpääsy 7 € (alhaalta Ribeauvillen turisti-infosta ostettaessa olisi ollut 5,50 €), pysäköinti ilmainen. Kesällä auki 09:30 - 18:30. Auki läpi vuoden, talvella lyhyemmän ajan per päivä. Auki kaikkina viikon päivinä.
Linnasta on näköalat Reinin laaksoon ("Alsace plain"). Iso kivilinna, kokonaan restauroitu raunioista 1900 luvun alussa, Hagsburgien viimeisen keisarin toimesta. Todella hyvässä kunnossa. Lisäbonuksena linnan piha on aurinkoisena päivänä miellyttävän vilpoinen.
Linnan vanhimmat osat ovat 1100 luvulla. Vuonna 1479 linnaa on laajennettu huomattavasti.

Sitten yritin takaisin Vogeesien vuoristoon. Ribeauville on jo kukkuloiden itäpuolella, tasangon reunalla. Ja Haut-Königsbourg on aivan kukkuloiden itäreunalla.
Ajoin takaisin kukkuloille. Tie vei minne sattui, ja minä sen mukana. Täällä kaikki tiet ovat järjestään päällystettyjä, kapeat yksikaistaiset metsätietkin. Pääosin ollaan metsissä, mutta varsinkin laaksoissa tulee oikea maalaistunnelma. Pelloilla paljon lehmiä ja hevosia.

Ajelin tietä D48 etelään. Yhtäkkiä - hiukan ennen Soultzereniä - tie oli täynnä mäkeä alas ajavia autoja ja polkupyöriä. Autoista kolmannes tai neljännes oli matkailuautoja. Jono alaspäin oli lähes seisaallaan, tie oli kapea kaksikaistainen. Onneksi pyöräilijät pääsivät käyttämään vastaantulijoiden kaistaa, ylöspäin meneviä kun oli vain vähän. Siinä sitten köröteltiin ykkösellä, vastaantulijoiden kaistaa, polkupyörien joukossa, reilut kymmenen kilometriä, kunnes tultiin johonkin kaupunkiin (kaupungin nimeksi selvisi Munster). Siellä kaikki joilta kysyin hotellihuonetta, nauroivat kuin pahaiselle hölmölle. Lopulta selvisi että se jono autoja & polkupyöriä oli tulossa kukkuloilta, jossa tänään oli ollut Tour de France. Olivat ajaneet jostain parinkymmenen kilometrin päästä Munsteristä, ja nyt kaikki majapaikat ovat täynnä urheiluhulluja ranskalaisia katselijoita, sekä kisaan osallistuvia ja heidän huoltojoukkojaan.

No minä siitä päätin lähteä Munsteristä etelään, kohti tietä N66. Pikkuteitä, noustiin reiluun 1250 metriin (Grand Ballon siinä vieressä 1424 m). Ylhäällä ja sieltä etelään laskevalla rinteellä teiden varret olivat täynnään yöpymään pysäköityjä matkailuautoja. Näin myös yhden teltan (ainoan koko matkan aikana!). Matkailuautoja varmasti reilusti yli sata.
Kun lopulta tulin N66:lle, aloin kysellä vastaantulevista hotelleista majapaikkaa. Kaikki täynnä. Jossakin neuvottiin menemään Mulhouseen, 50 km päähän.
Jatkoin kaakkoon - kohti Mulhousea - ja olin jo päättänyt ajaa tuonne isoon kaupunkiin. Matkalla pysähdyin vielä kerran kyselemään paikallisia majoitusvaihtoehtoja, kaupungissa nimeltä Thann. Ensimmäinen hotelli oli täysi. Mutta neuvoivat käymään toisessa, ja sieltä sain huoneen yhdeksi yöksi (seuraavina öinä tämäkin hotelli on täysi). 45 € yö, plus 10 € aamiainen.

Hotellilla sitten selvisi, että Tour de France ajaa huomenna juuri tuota samaista N66:tta, ja läpi juuri tämän Thannin kaupungin. Eli jos oli Munster huono paikka majoittumiseen - polkupyöräreitin mennessä reilun kymmenen kilometriä kaupungin ulkopuolelta - niin Thannista sain huoneen 50 m:n päästä tuosta pyöräreitistä. Ajavat kuulemma tästä ohi huomenna n klo 16.

Samalla kun pääsin hotellille, alkoi ripottaa sadetta.

Tänään sormia on särkenyt ajaessa. Eilen särkyä ei ollut, joten huomisaamusta voi odottaa tämänaamuista pahempaa. Kysyin hotellilla, josko tänne voisi jäädä toiseksikin yöksi. Olisin voinut rauhassa naureskella polkeville pyöräilijöille, ja samalla pitää lomaa sekä itselleni että sormille. Muttei se kuulemma onnistu, hotelli on täysi.

Illalla ravintolassa tavattu kolme saksalaismiestä, tulleet polkupyörillä Stuttgartista. 300 km eilen ja tänään, yli Mustien Metsien. Huomenna eivät jää katsomaan Tour de Francen ohipyrähdystä, vaan ajavat Baseliin. Sieltä junalla takaisin kotiin.
Kysyin Baselista, olin suunnitellut meneväni sinne. Heidän mukaansa Basel ei ole mitenkään mielenkiintoinen paikka. Neuvoivat menemään mieluummin Zürichiin. Kehuivat myös Freiburgia, sanoivat sitä Strasbourgia mielenkiintoisemmaksi.

Tie N66 on alhaalla laaksossa, ja tasainen kuin eteläpohjanmaalainen maisema. Thann puolestaan on jo kaukana tasangolla. Niin kaukana että viimepäivinä ajamani kukkulat tuskin lännessä näkyvät.

Taas tänään tuli todistettua, että nähtävyyksien katselupäivänä ei kolmea sataa kilometriä enempää ehdi. Syynä kaksi nähtävyyspysähdystä: Ribeauville ja Haut-Königsbourg. Kumpikin vei pari tuntia. Lisäksi jälkimmäinen vei ylimääräistä ainakin tunnin, kun pois lähtiessä eksyin väärälle tielle.

Illalla ensin kaupungille päivälliselle, sen jälkeen parille oluselle, ja lopulta puoleksiyöksi (23:53) takaisin hotellille.
Hotellin kaikki ulko-ovet sekä pihan portti olivat lukossa. Se oli tietenkin hyvä siinä mielessä, etteivät ulkopuoliset pääse hotelliin varastamaan sinne jätettyjä tavaroita. Huonoa sen sijaan oli, ettei portin ja ovien avaamiseen tarvittavaa koodia oltu kerrottu minulle. Eli en päässyt enää takaisin hotelliin.
Yritin etsiä jotain puhelinnumeroa johon voisi soittaa, muttei sellaista näkynyt. Lopulta menin kadun toisella puolen olevaan hotelliin (Salles Climatisees, kaksi tähteä), ja selitin ongelmani. He soittivat jonnekin ja selvittivät tuon ovikoodin. Erittäin ystävällinen palvelu! Kysyin vielä, olisiko heillä huonetta seuraavaksi yöksi, ja toivottivat tervetulleiksi. Siihen hotelliin olisi pitänyt mennä heti ensimmäiseksi!

Walking the dog.

(Thann, Ranska - 9.7.2005)

Walking the dog.