Aamiaisella Maddalena päätti että lähden takaisin Suomeen vasta huomenna.
Iltapäivällä ajettu ensin Panoraama Tie lännestä itään. Itäpään serpentiinien varrella upeita kukkia.
Sen jälkeen kännyin jollekin pikkutielle, edelleen itään päin.
Luulin sen menevän jonnekin idässä päin olevaan pikkukylään - olisin halunnut käydä katsomassa noita kyliä.
Kohta tie muuttui hiekkatieksi, mutta jatkoin eteenpäin.
Parin kilometrin jälkeen alkoi tiellä olla puolen nyrkin kokoisia kiviä,
mutta joku tuli autolla vastaan, joten päätin jatkaa edelleen.
Sitten tie muuttui oikeasti vaikeaksi ajaa - endurolla olisi ollut ihan ajettava, mutta RT:llä ei.
Vaan minä jatkoin edelleen, arvellen että kai se kohta muuttuu paremmaksi.
Ei muuttunut, sillä seuraavaksi tie oli pelkkiä nyrkin kokoisia ja isompia kiviä.
Pyörän hallitseminen ja pystyssä pitäminen oli jo oikeasti vaikeaa.
Mutta kun kerta tiellä näkyy auton jälkiä, pitää sen jonnekin viedä.
Joten jatkoin edelleen.
Tie kulki upeassa laaksossa, laakson leveys luokkaa sata metriä, jyrkkien vuorten rinteiden välissä.
Lopulta tie tuli tekojärven padolle ja loppui siihen. 15 km ajettu todella
vaikeakulkuista tietä, ja jouduin ajamaan samaa reittiä takaisin.
Myöhemmin ymmärsin että tie oli tarkoitettu (1) huoltoreitiksi padolle, ja (2) kävelyreitiksi patikoitsijoille. Jalkaisin tuolta padolta olisi päässyt vielä eteenpäin kukkuloiden takana olevalle tielle.
Illalla menimme Pion kanssa kesäfestivaaleilla naapurikylään. Tänään oli festivaalien viimeinen ilta. Tapasin siellä pari miellyttävää italialaistyttöä. Yllätys yllätys: he olivat tarjoilijoita. Tai no, menen minne vain niin aina ensimmäiseksi tapaan hotellin respan tai baarin tarjoilijan...
