Aamulla veloittivat huoneen lisäksi 3 € tallipaikasta.

Sää on kirkas ja lämmin. Lähdetty SS302:sta pitkin kohden Firenzeä. Tiellä liikkui koko ajan paljon italialaisia moottoripyöräilijöitä. Alkumatkasta tie todella mutkainen, hitaita mutkia toisensa perään. Keskinopeus pysyi varmaan jossain alle 50 km/h, sillä mutkissa joutui hidastamaan toisinaan jopa alle 30 km/h. Kun vatsa oli jo kipeänä tuosta mutkittelusta, tie lopulta läksi laskeutumaan laaksoon, ja samalla muuttui suoremmaksi (ja tylsemmäksi).

Firenzen tuomiokirkko.

(Firenze, Italia - 7.5.2005, 15:42)

Firenzen tuomiokirkko.

Firenzessä oli mahdotonta löytää vanhaa keskustaa. Sitä ei näyttänyt olevan merkitty mitenkään. Vajaa tunti kierrelty ympyrää alueella jossa tieviitat kertoivat keskustan olevan "tuolla päin" (ja siellä ne kertoivat keskustan olevan siellä mistä olin juuri tullut). Kun olin valmis lähtemään kokonaan pois, päätin vielä katsoa GPSr:llä, missä osassa kaupunkia on eniten ravintoloita yms., ja pyysin GPSr:ää viemään sinne. No, kiersin joitakin katuja ympäri kolme kertaa peräkkäin ennen kuin löysin tien tuolle keskusta-alueelle. Sitten parkkipaikan löytäminen oli toivotonta. Taas moneen kertaan ympäri ajettuani läksin jo etsimään tietä pois kaupungista, kun lopulta näin pyöräparkin jossa oli tilaa (Piazza di San Marcon laidalla).

Daavid patsas.

(Firenze, Italia - 7.5.2005, 13:47)

Daavid patsas.

Vähän matkan päästä löytyi turisti-info, josta sain kaupungin kartan. Lopulta onnistuin löytämään ne kaikki hakemani nähtävyydet: Iso katedraali, Daavid patsas ja joen vastarannalta rinne josta näki yli koko kaupungin.

Lämpötila oli 26...28 astetta, ja taivaalla oli vain joitakin pilviä.

Firenzestä ei jäänyt mitään erityisen hienoa muistoa. Liikennejärjestelyt pois lukien mikään ei ollut erityisen ikävää, mutta ei siellä mitään erityisen hienoakaan ollut.

Kaksipyöräinen kävelijä?

(Firenze, Italia - 7.5.2003, 15:41)

Kaksipyöräinen kävelijä?

Firenzessä ostin Italian kartan. Michelinin kartta oli 1:1'000'000, ja siinä näkyi eilen ajamani pikkutie (SP59). Toiset kartat olivat 1:800'000, mutta niissä SP59:ää ei ollut merkittynä. Mutta vain yksi kartoista (DeAgostini) oli ilman kovaa pahvista kantta, joten jouduin vallitsemaan sen, jotta saan kartan taiteltua tankkilaukun karttataskuun.

Kun olin kiertänyt Firenzeä, päätin lähteä käymään Napolissa - lähinnä siis Pompeissa ja Napolin lahdella. Laitoin reitin GPSr:ään ja läksin ajamaan. Ensin ajattelin vältellä autostradoja. Mutta koska siirtymä on pitkä, menin A1:lle (autostrada Milanosta Bolognan kautta Napoliin) melkein heti Firenzestä lähdettyäni. Tarkoitus oli ajaa nopealla tiellä vain osa matkasta, mutta lopulta ajoin koko loppupäivän siirtymän autostradaa pitkin.

Yhdellä huoltoasemalla tankatessa jäi käteisvarat lompakosta 10 euroon. Suomesta lähtiessä minulla oli lompakossa 200 €, ja varalla 500 €. Niinpä nostin vara-rahastosta 100 € lompakkoon. Eli nyt vara-rahastossa 400 €.

Autostradaa etelään ajaessa, jossakin Orvieton jälkeen, näkyi upean näköisiä kaupunkeja. Rakennettu tornimaisten kukkuloiden huipuille, kaupungin muureilta usein suoraa pudotusta kymmeniä tai satoja metrejä. Vanhoja kaupunkeja, varmaan hienoja vierailla. Ja aurinko valaisi niitä upealla tavalla. Vaan kun oli kiire etelään, jäi kaikki kuvat ja vierailut tekemättä...

Rooman kohdilla oli kello jo yli 18, joten päätin kokeilla majoittumista Tivoliin. GPSr vei hienosti kaupungin keskustaan, mutta ei siellä - hirvittävän ruuhkan lisäksi - mitään ollut. Kaupunki sentään näytti kauniilta mäen rinteellä, laskevan auringon valaisemana.

Tivoli ilta-auringossa.

(Villa Adriana, Italia - 7.5.2005, 19:57)

Tivoli ilta-auringossa.

Kysyin GPSr:ltä, missä on hotelleja. Ensimmäinen sen neuvoma paikka ei ollut enää hotellina ollenkaan. Mutta mäenrinteen alla oleva Villa Adriano hotelli - Villa Adrianan kylän laidalla, saman nimisen historiallisen monumentin pääportin edessä - tarjosi huoneen 95 €/yö. Kohtuuton hinta, mutta olin jo liian väsynyt jatkaakseni etsimistä.
Paikka on aivan Villa Adrianan portin edessä, joten heillä käy ilmeisesti paljon turisteja ruokailemassa, kun käyvät tuota villaa katsomassa.

Villa Adriana on Hadrianus keisarin noin vuonna 130 jaa rakennuttama palatsi. Muistin paikan ensimmäiseltä Rooman käynniltäni syksyltä 1993. Koska nyt olen majoittunut aivan portin eteen, voisin huomenaamulla käydä villan sisällä katselemassa paikkaa.

Illalla joku pysäköi asuntoautonsa aivan palatsin portin pieleen. Haluavat kai olla sisällä aamulla heti ensimmäisten joukossa.

Aamulla kuulin Villa Adrianan olevan auki klo 9 - 19, ja että tarvitsisin kaksi tai kolme tuntia koko vierailuun.

Italialainen aamiainen sisältää:

• Tee/kahvi/cappuccino
• Kakkuja ja makeita piiraita
• korppuja tai leipää
• hilloja ja voita
• vesi ja mehu

Näkyy valikoima Italiassa olevan joka hotellissa lähes sama. Korput ja kakunpalaset on pakattu teollisesti muovipusseihin, hillot ja voi pieniin 15 gramman purkkeihin.

Villa Adrianan puistoa.

(Villa Adriana, Italia - 8.5.2006, 10:22)

Villa Adrianan puistoa.

Aamulla koko taivas pilvessä, joskus aurinko hiukan pilkottaa ohuemman pilvikerroksen kohdalla. Poutaa.
Aamupäivällä kierrelty Villa Adrianaa.

Sitten lähdetty kohden San Benedetto -luostaria Palestrinassa (tai itse asiassa: Subiacossa, kuten myöhemmin päivällä selvisi). Parin tunnin ajamisen jälkeen, kun saavuin perille, selvisi että luostari oli auki klo 9 - 12:30 ja 15 - 18. Minä saavuin klo 13:30...

Ajoin Subiacoon tankkaamaan. Kaikki paikat kiinni, yksi bensa-automaatti löytyi. Sitten syömään. Mutta sama ongelma - kaikki baarit, kahvilat, ravintolat ja kaupat ovat kiinni. Löysin yhden pikapizzerian, jossa tyttö istui yksin. Otin pienen palan pizzaa, jota syödessä muistin että tänään tulee Formula 1. Alakerran ravintolassa oli tv, ja sain luvan katsoa sitä vaikka alakerta muutoin olikin sunnuntaina kiinni.

Klo 3 jälkeen näkyi usea pienempi paikka aukeavan. Taisi olla vain italialainen fiesta.

Keskustassa oli paikallisia uusfasisteja myymässä Mussolini aiheista tavaraa. Olivat kaikki alle 30 ikäisiä nuoria, jakoivat lentolehtisiä kaikille ohikulkijoille. Minullekin tyrkyttivät, mutteivät onneksi osanneet enklantia. Sen sijaan onnistuivat puhumaan jonkun satunnaisen ohikulkijan puolelleen, mukaan jakamamaan kirjallista aineistoa. Toisin kuin uutisissa aina annetaan ymmärtää, ei nämä näyttäneet mitään merkkiä väkivallasta tai vihasta, olivatpahan vain omalla tavallaan "uskovaisia". Mussolini näyttää olevan suosittu täällä.

Tästä portista ei olisi pitänyt ajaa?

(Subiaco, Italia - 8.5.2005, 13:28)

Tästä portista ei olisi pitänyt ajaa?

Sitten ajettu takaisin sinne Benediktiniläis luostariin. Päivällä olin oppinut että portista voi ajaa sisään ja sieltä pääsee ylempänä olevalle pienelle parkkipaikalle. Portin edessä, sen ulkopuolella, on isompi parkkipaikka. Minä ajoin portista sisään ja läksin ajamaan portin kautta tuonne ylemmälle paikalle, koska sieltä on hienommat näköalat ja lyhyempi kävelymatka itse luostariin. Matkalla on yksi terävä mutka, jossa käännytään vasemmalle ylämäkeen luokkaa 150 astetta. Otin mutkan varomattomasti, hiukan liian tiukasti. Vauhti tippui nollaan, yritin laittaa vasenta jalkaa alle, mutta pyörä kallistui liikaa enkä saanut pidettyä pystyssä. Siihen kaatui vasemmalle kyljelleen, renkaat ylämäen puolelle. Tankin luukku aukesi ja varmaan parin litran verran bensaa ehti valua maahan. Yritin heti laittaa sitä kiinni, mutta aukesi saman tien uudestaan. Sitten pidin luukkua kädellä kiinni samalla kun sammutin avaimesta moottorin. Lopulta luukku loksahti lukkoon ja bensan tulo lakkasi. Koska pyörän renkaat oli ylämäen puolella, ei bensaa mennyt moottorille vaan valui tankin kantta pitkin suoraan maahan ja siitä alamäkeen pois pyörältä. Tankkilaukku oli takalaukussa, joten sekään ei kastunut.

Jalat eivät jääneet pyörän alle jumiin - ilmeisesti peili, takalaukku ja moottorin suoja pitivät pyörää sen verran ylhäällä. Ylös noustessa tuntui hiukan vasemmassa polvessa ja nilkassa, joten johonkin olin ne lyönyt. Mutta vain hiukan, sillä mitään isoa kipua ei ollut. Saattoi myös olla että jäivät vain hiukan puristuksiin jossakin vaiheessa.

(Seuraavien viikkojen aikana oli vasen polvi ja sen ympärillä lihakset ja jänteet kipeinä. Lopulta päättelin syynä olleen sen rasituksen, joka siihen kohdistui niiden parin sekunnin ajan kun yritin pyörää pitää pystyssä. Kotiin tultuani vaikutti kuin olisi ollut jännetupin tulehdus. Kolme viikkoa myöhemmin kipu hävisi.)

Pääsin pyörän alta jaloilleni, ja revin kypärää, aurinkolaseja ja käsineitä pois päältäni. Lähellä oli yksi pariskunta mäessä alapuolella (olin ohittanut portin jälkeen ylämäessä) ja kolmen vanhemman hengen ryhmä mäessä yläpuolella. Jälkimmäisestä ryhmästä ainut mieshenkilö (luokkaa 60 v) ensin katseli että olenko satuttanut itseni (sanoin että "Ok. ok!", tarkoittaen että en ole satuttanut itseäni). Kun sain kypärän päästäni, pyysin samaa miestä auttamaan pyörää ylös. Ensin irrotin oikean sivulaukun ja takalaukun - painoa vähentääkseni. Yllätyksekseni kahdestaan nostaessa pyörä nousi helposti pystyyn. Lopulta ajoin pyörällä mäkeä alas portin edessä olleelle parkkipaikalle.

Pyörästä rikkoutui vasen peili ja samassa kotelossa olevan vilkun keltainen lasi. Lisäksi naarmuuntui peilin/vilkun kotelo, etukate (vilkun edestä), vasen sylinterin suoja ja vasemman sivulaukun kansi. Vilkun kotelo (jossa myös rikkinäinen peli on) oli irronnut, mutta meni paikalleen normaalisti, joten sen kiinnikkeet ovat kunnossa.

En halunnut antaa vitutukselle valtaa, joten läksin saman tien siihen luostariin. Aurinko paistoi, sää oli kirkastunut varsinkin parin viime tunnin aikana. Lämpötila varmaan yli hellerajan. Katsoin luostarin kaupan, mutten innostunut mistään erityisestä tavarasta. Sitten luostariin sisälle, ja etsimään sitä "Kuolema saapuu Benediktiniläis luostariin" -freskoa. Kuva on kai tehty hieman Mustan Surman jälkeen, kuvastamaan kuinka sattumanvaraisesti kuolema iski ihmisiin. Nimen freskolle keksin itse, kun näin kuvan ensimmäisen kerran syksyllä 1993. Etsimisen jälkeen se löytyi, joskin ei ihan samanlaisessa paikassa kuin muistelin (muistelin olleen portaiden yläpuolella katossa, mutta olikin portaiden vieressä seinällä). Sen verran oli vitutus pyörän vahingoista edelleen päällä, etten jaksanut ihastella muita (runsaita!) seinämaalauksia.

Kuolema saapuu Benediktiniläis luostariin, fresko Mustasta Surmasta.

(Subiaco, Italia - 8.5.2005, 15:53)

Kuolema saapuu Benediktiniläis luostariin, fresko Mustasta Surmasta.

Sitten takaisin pyörälle. Se käynnistyi kerralla, joten mitään fyysisen lopullista ei ollut hajonnut.
Laitoin reitiksi Pompei, ja GPSr arveli saapumisajaksi 18:40. Itse arvelin että voisin ajella jonnekin sinne suuntaan ja jäädä yöksi johonkin matkan varrelle.

No, Subiacosta autostradalle on pitkä ja mutkikas tie, ja se kannattaa muistaa jos tänne on joskus tulossa. Paikka on yllättävän mutkaisten teiden takana, ja GPSr osoitti itsensä jälleen kerran korvaamattomaksi. Huomattavaa on myös, etten kertaakaan käynyt paikassa nimeltä Palestrina, vaikka se oli yksi päivän tavoitteista. Syynä oli että vasta luostarilla tajusin luostarin olevan Subiacossa ja Palestrina on sieltä kaukana. Toivottavasti joku toinen kerta löydän tieni tuonne Palestrinan(kin) kauniisiin maisemiin.

Maisemia Benediktiniläis luostarin terassilta.

(Subiaco, Italia - 8.5.2005, 15:58)

Maisemia Benediktiniläis luostarin terassilta.

A1:stä kohden Pompeita. Vaikeuksia tuotti puuttuva vasen peili. Oikea peili toimi normaalisti, mutta vasemmalle kaistalle siirtyessä ei tiennyt oliko joku jo ohittamassa minua. Eli takana olevaa liikennettä ei nähnyt. Tuo peili pitää saada korjattua pian, ilman ei pysty ajamaan kaupungissa eikä maantiellä.

Pompei löytyi helposti GPSr:llä. Ilmankin olisi löytynyt, sillä paikka on merkitty hyvin ohi menevällä moottoritiellä.

Milanosta Napoliin tuo Autostrada A1, jolla maksetaan ajetuista kilometreistä. Napolin jälkeen jouduin moottoritielle A3 jolla (ainakin alkumatkasta) oli vakiohinta (1,40 €). Sitä ajoin etelään liittymään josta käännyttiin Pompeihin, joka jäi autostradan itäpuolelle.

Vesuvius erottui selvänä A1:lle Napolia lähestyessä.
A3:sta ajaessa Napolin lahti näkyi oikealla puolella. Lahden etelärannalla näytti nousevan korkeita rinteitä suoraan merestä. Pohjois- ja itäranta taas näyttivät enemmän tasaisilta, maa nousee rannasta vähemmän jyrkästi.

Pompeissa pysäköin johonkin pyöräparkkiin, ja samalla oli viereisen skootterin kuski juuri tekemässä lähtöä. Tuo, noin 15 vuotias poika,- katseli ihastellen pyörääni, ja aloitti keskustelun sanomalla englanniksi että "tuollaisen pyörän minäkin haluan isona". Hetken keskustelun jälkeen kysyin halpoja majapaikkoja. Kertoi ettei täällä ole oikein halpoja paikkoja, mutta suositteli kahta paikkaa: Piccolo Sogno (tarkoitta "Little Dream") ja Villa Laura.
Kävin katsomassa kummatkin, ovat keskustassa. Little Dream tarjosi huonetta 50 € yö ilman tallia. Villa Laura pyysi 55 €, mutta heillä on myös tallipaikka sisäpihalla, lukittavan portin takana.

Kaupungin keskusta suljetaan liikenteeltä ilta puoli yhdeksästä eteenpäin, ainakin niin tehtiin tänään sunnuntaina. Yksi pääkatu muuttui markkinakaduksi. Tai saattoi sen varressa olevat myymäläteltat olla siellä jo päivisinkin? Samalta kadulta on sisäänpääsy historialliseen Pompeihin. Katu täynnä nuoria (15...25 v), mutta myös aikuisia ihmisiä. Kuulin puhuttavan vain italiaa. Tytöillä muotia todella tiukat ja yläpäästä lyhyet farkut. Housujen alta pilkottaa alushousut (takaapäin) ja napa (edestä). Ihmisillä värikkäitä asuja. Jo aiempina päivinä huomattu, että monilla tytöillä on vaaleanpunaiset asut (housut ja takki/paita).

Nykyinen Pompein kaupunki on vain pieni keskusta. Lienee rakentunut historiallisen Pompein tuoman turistiryöpyn ympärille.

Monessa baarissa täällä on tarjoilu ja kassa erikseen. Niin kuin oli Venäjällä joskus, eli tilaus tehdään yhdellä kassalla, ja maksu toisella. Kertoivat että laki määrää niin. Mutta onneksi lakia ei yleensä noudateta, sillä jonottaa ensin kassalle ja sitten varsinaista ostettavaa tiskiltä ei ainakaan minun mielestäni ole paras mahdollinen tapa viettää aikaa.