Aamulla alkoi suurimman osan päivää jatkunut tihkusade.

Iltapäivällä pakattu tavaroita - kovalla kiireellä tietenkin, eikä aikaa jäänyt sen enempää tarkistaa niitä kun koeajaa niitä pyörän päällä.
Ongelmia tuotti varsinkin GPSr:ään ladattavat reitit. Olin tehnyt reitit jo aiemmin, ja luulin onnistuneeni niiden lataamisessa GPSr:ään. Mutta nyt tuli "Reitti lyhennetty" ilmoitus, ja ladatut reitit näyttivät aivan oudoilta. Usean tunnin yrittämisen jälkeen luovutin, ja latasin reitit ja kartat niin kuin sattuivat latautumaan. En ole varma missä virhe oli. Ehkä GPSr:n siirtoprotokollissa on joku bugi. Ei vaikuta todennäköiseltä syyltä, mutta en parempaakaan tiedä. Toivotaan että reitit jotenkin toimivat, sillä olisi vahinko joutua matkalla toteamaan ettei GPSr toimikaan toivotulla tavalla.

Lähtiessä mukana 700 € käteistä. 200 lompakossa, 500 vararahastossa. Jos ja kun menen Italian puolelle, pitää siellä kuitenkin maksaa kaikki muut paitsi bensa käteisellä. Ja Saksassa tarvitaan myös käteistä, aina kun tekee "pieniä" ostoksia (ainakin jos hinta on alle 10 €).

Lähtö kotoa klo 18. Kuten sanottu, en ehtinyt koeajaa tavaroita, vaan lähtö suoraan baanalle. Tankattu Halisten Jetillä, tankki niin täyteen kuin sai. Sitten Turun ohitustien, ja 1-tien kautta Saloon, 52:sta Tammisaareen ja sieltä Hankoon.
Heti alkumatkasta huomasin ongelman tankkilaukun sadesuojan kanssa. Jos sitä ei laita todella huolellisesti ja tiukasti paikalleen, tuuli pääsee sen alle ja nostaa sitä irti laukusta. Ajaessa pelottaa että tuuli repii sen irti ja heittää tielle. Pysähdytty pariin kertaan laittamaan sadesuojaa tiukemmin paikalleen.

Tie märkä, vaikkei sadetta enää tullutkaan. Toisten autojen takana näkyvyys pahenee nopeasti, ja yksinkin ajaessa pitää etulasi olla yläasennossa.
Lämpötila 7,4 ... 6,8 astetta, laski kohti Tammisaarta ja Hankoa.

Hangon keskustassa tankattu uudelleen. Ettei huomenna Rostockista Berliiniin ajaessa tarvitse pysähtyä tankkaamaan.

Saavuin sataman check-iniin klo 19:40. Kertoivat aloittavansa lastauksen vasta klo 21, joten käännyin takaisin keskustaan ja kävin syömässä kalasatamassa.

Laivaan alettiin ottaa tasan yhdeksältä, näytti että laiva ei tule lähellekään täyteen.
Minulla on jaettu neljän hengen ikkunaton hytti.
Nuorehko venäläinen hyttikaveri kertoi tulleensa Pietarista bussilla ja menossa käymään Rostockissa. Bussilippu Pietarista oli kuulemma 20 €. Ilmastoidussa bussissa hinta olisi ollut 35 €. Eli halvalla saavat venäläiset matkustaa.

Satamassa lähtöä odotellessa, klo 21:30, on ulkona jo miltei pimeää. Ja sateen jälkeensä jättämä sumu rajoittaa näkyvyyttä vielä lisää. Eli ei mitään maisemien katselua enää tälle illalle.

Hytissä vaatteita vaihtaessani huomasin unohtaneeni kamman kotiin. Toivottavasti mitään muuta tärkeää ei jäänyt pois eikä mitään turhaa tullut mukaan.

Istuttu baariin olusille. Tarjoilu sentään alkaa jo ennen satamasta lähtöä. Kaikki tähän asti näkemäni henkilökunta on ei-suomalaisia. Matkustajista iso osa on venäläisiä.

Opittu: Tilausta tehdessä pitää ilmoittaa että maksaa luottokortilla. Muuten kelpuuttavat vain käteismaksun.

Jo klo 22:40 hävisivät Suomen GSM (2G) verkot kuuluvilta, ja ainoaksi jäi laivan oma Siminn. Ei tue GPRS:ää, joten Internetin ja sähköpostien selailu ei onnistunut.

Illalla otin unipillerin, jotta saisin varmemmin nukuttua. Nukuinkin (Saksan aikaa) 23:sta 4:30:een, ja sen jälkeen vielä hiukan lisää. Se nuori venäläinen oli laittanut herätyskellon soimaan klo 6, ja varmuuden vuoksi soitatti sitä vielä 6:30 ja 7:00. Toinen venäläinen taas oli valmistautunut matkan rasituksiin siinä määrin reilusti, että heräsi kesken yön tipahdettuaan yläsängystä lattialle.

Ylös 7:30. Ulkona sumuista, näkyvyys pari sataa metriä. Laivan monitorin mukaan olemme ohittaneet Öölannin keskiosan. Siminn on edelleen ainoa saatavilla oleva GSM (2G) verkko.

Aamiaiselle klo 8, maksoi 9,90 €.
Aamiaispöydässä juttelin erään henkilön kanssa. Kertoi työskentelevänsä EU:n lähettämänä, johtaa jäteveden puhdistamo -projekteja uusissa EU maissa. Nyt oli Virossa, palaa juuri kotiin Frankfurtin eteläpuolelle, ja pian menee vastaavaan EU projektiin Bulgariaan. Kotoisin Mauritiukselta, Intian valtameren saarelta, 4000 km päiväntasaajalta etelään. Saari on ollut asuttuna 375 vuotta, alkujaan ranskalaisia. Englannin hallinnoima Napoleonin sodista vuoteen 1968. Virallinen kieli englanti, ihmiset puhuvat kotona ranskaa. Pääsaaren koko 80x60 km, korkeimmillaan 800 m. Pääsaarella on kuollut tulivuori, naapurisaarella osittain aktiivi sellainen. Asukkaita 800 000. Rikkaita turisteja, kaikki hotellit 5-tähden hotelleja. Rannikolla lämpötila kesällä 32 °C, talvella (heinä-elokuussa) 20 °C. Saarella oli se kuuluisa Dodo -lintu, joka on jo tapettu sukupuuttoon. Oli iso lentokyvytön lintu, jossa paljon lihaa eikä kyennyt juokseman nopeasti. Nykyisin on suurin nisäkäs Indonesiasta tuotu kauris. Saari on vihreä, koska siellä sataa paljon.

Klo 9 löytyi Siminnin lisäksi kaksi muuta verkkoa. Sain hetkeksi GPRS:n toimimaan, mutta pian Siminn palasi ainoaksi saatavilla olevaksi verkoksi.
Klo 10 oltiin Ruotsin kaakkoisnurkassa, ja Telia välillä palasi kuuluviin ja välillä taas hävisi.

Baarissa oli aamupäivällä yksi suomalainen rekkakuski todella humalassa. Saksalaiset kollegat ja baarineiti yrittivät rauhoitella kuskin juomista, jotta hän Rostockissa voisi vielä siirtää autonsa laivasta. Kuski vakuutteli että hänellä on kaveri joka siirtää auton ulos, ja hän itse on jäämässä Rostockiin yöksi.
Baarineiti kertoi että samanlaisia humalaisia rekkakuskeja näkyy "joka päivä". Kertoi että kuukausi sitten oli joku kuski ollut hukassa, ja kokonainen jono autoja odotti kannella ulospääsyä. Lopulta, puoli tuntia myöhemmin, kuski löytyi vessasta nukkumassa.

Tavattu lahtelainen nuori pariskunta, joka matkalla Italian Riminille. Ovat ensimmäistä kertaa pyörien kanssa ulkomailla, ja muutenkin ulkomaan kokemukset ovat Kanarialta ja Tukholmasta. Molemmilla oma Yamaha R6. Kolmen viikon matka, perjantaina tai lauantaina Riminillä, siellä viikko, ja paluumatka hissuksiin Venetsian, Gardajärven, Tanska-Ruotsi sillan ja Tukholman kautta.
Arvelin heille että eka päivänä ehtivät Berliinin kohdille. Huomenissa ehtivät Münchenin ohi, ja suosittelin jäämään yöksi heti Alppien pohjoispuolelle. Perjantaina voivat ajaa hissukseen Alppien yli, ei niitä moottoriteitä pitkin. Ja Riminille ehtivät lauantaina.

Kuulin että huomenna Saksassa on pyhäpäivä (helatorstai), joten rekkaliikenne on kielletty moottoriteillä klo 18:aan.

Sää on päivän mittaan kirkastunut hieman, ja klo 17 ulkoilma vaikuttaa kuivalta. Näkyvyys on usvasta johtuen edelleen vain pari kilometriä.

Laiva laiturissa klo 17:50, pyörä ulkona klo 18.
Tie kuiva, sisämaassa paistoi aurinko. Oikein hyvä keli ajaa. GPSr laski minun olevan perillä klo 20:20, mutta ajoin sen verran nopeammin että olisin ollut perillä jo ennen 20:ta.
Ensin pidin nopeuden 160:ssä. Hetken kuluttua ohitin tuon lahtelaisparin, ja he lähtivät seuraamaan. Mutta vauhti oli heille liian kova, ja muutaman kilometrien jälkeen jäivät jälkeen. Hidastin niin, että saivat uudelleen kiinni, ja sitten ajoimme melko tasaista 140 km/h kohden Berliiniä.
Tie oli melkein tyhjä siihen asti, kun A24 (Hampurista) ja A19 (Rostockista) yhtyivät. Siitä eteenpäin Berliiniä lähestyessä liikenteen määrä kasvoi, ja välillä oli pitkiä jonoja ajamassa nopeudella 120 tai jotain.

Minä olin laittanut GPSr:n reitittämään Berlin-Wannsee rautatieasemalle, josta jatkan junalla kohden Müncheniä. Koska GPSr reititti hyvin, en edes katsellut tieviittoja. Niinpä minulta jäi kokonaan huomaamatta kun A10 kääntyi etelään, ja lahtelaiset sinne samaan suuntaan. Ihmettelin että mihinkäs ne nyt hävisivät, loppuiko niiltä bensa. Yritin ajaa hiljaa heitä odottaen ja mietin jo että pitääkö mennä takaisin jos ovat vaikka joutuneet onnettomuuteen. Kun olin ajanut noin 15 km nopeudella 80...100 km/h, käännyin tien varressa olevalle huoltoasemalle. Tankin täytettyäni annoin GPSr:n viedä perille. Aivan uskomattoman hyvä laite! Opasti jokaisen liittymän juuri oikein, ja vei täsmällisesti perille. Oli kyllä syytäkin, sillä minulla ei ollut minkäänlaista paperikarttaa Berliinistä, enkä olisi mitenkään voinut löytää Wannsee asemaa omin avuin.

Vasta matkan jälkeen kotona GPSr reittejä tarkastellessa huomasin, että olin itse ajanut ohi A10-liittymän. Lahtelaiset olivat varmaan kääntyneet oikeassa liittymässä, vaikka itse muistan selvästi sekä GPSr:n että tieopasteiden opastaneen ajamaan reittiä jota ajoin tuolle ym. huoltoasemalle.

Saavuin Berlin-Wannsee asemalle klo 20:20. Täysin kuollut paikka, ei ketään näkyvillä ja koko paikka täysin pimeä.
Lämpötila Rostockista Berliiniin oli luokkaa 17 °C. Illan pimetessä lämpötila hiukan laski.

Tuntia myöhemmin, kun palasin paikallisesta baarista, oli jo aseman lippukojun edessä hiukan jonoa ja mies jakoi tikettejä. Kun pyörät ajettiin sisään, laitettiin keskituelliset vasemmalle, ja ilman keskitukea oikealle. Lisäksi joka toisena oli pyörä sivulaukuilla, ja joka toisena ilman.

 

Juna tuli paikalle hiukan ennen klo 23, ja nuo autovaunut liitettiin siihen. Juna oli lähes täysi jo tullessaan, aloittanut Berliinin keskusasemalta. Makuuvaunussa oli tasoja vaunun kahta puolta ja kahdessa kerroksessa. Minä sain yläpedin. Ei erityisen miellyttävää, jos nyt olikin edes puhdasta.