Käyty Pompein rauniokaupungissa,
sisäänpääsy 10 €.
Aamulla otin toiset 100 € rahavarastostani. Sinne jäi vielä 300 €.
Pompein rauniokaupungissa klo 9:45 - 11:40. Kuuma, aurinko paistoi koko ajan. Onneksi rauniokaupungista löytyy helposti varjoa (toisin kuin esimerkiksi Efesoksessa, Turkissa). Siitä huolimatta onnistuin polttamaan ainakin kasvoni.
Menin sisään kaakkoisnurkasta. En tiedä onko muita sisäänkäyntejä? Kaupunki on vihreä, monilla raunioilla kasvaa viiniköynnöstä ja melkein kaikkien talojen lattiat kasvavat ruohoa. Useat talot oli suljettu yleisöltä, monissa paikoin näkyi että ainakin joskus yleisöä päästetään myös sisään.
Monin paikoin oli jalkakäytävää tai seiniä korjailtu uudella betonilla, eikä työn jälki aina ollut aivan priimaluokkaa. Usein oli vaikea sanoa, mikä on vanhaa ja mikä uutta - eikä se johtunut siitä että uusi olisi tarkoituksella tehty vanhan näköiseksi. Muurareita tuskin oli valittu ainakaan korkean ammattitaidon perustella.
Joihinkin taloihin on rakennettu uudet katot. Alkuperäisethän tuhoutuivat. Suurimmassa osassa rakennuksia on pelkät seiniä, ilman kattoa tai lattiaa. Lisäksi roskia oli paljon, turistien jättämiä papereita ja muovipusseja, sekä tupakan tumppeja ja tyhjiä tupakka-askeja. Mutta kaikkein eniten oli kuivia puiden lehtiä ja oksia, kaikki nurkat täynnään.
Kadunvarsien seinillä olevia kirjoituksia oli suojattu läpinäkyvillä muovilevyillä. Näin niitä pääsi katsomaan, muttei koskemaan. Talojen sisällä seinämaalauksia ei oltu suojeltu samalla tavoin, ja useamman kerran näin turistien niitä raaputtavan vain nähdäkseen että ovatko ne edelleen kunnolla kiinni seinässä. Eli ei ihme jos suuret turistimäärät saavat tuollaiset teokset tuhottua.
Nähtävää riitti yksinkiertäjällekin. Suurin osa oli tietenkin ryhmissä, oppaan kanssa. Erityisesti koululaisryhmiä näkyi, olivat kai italialaisia. Mutta näin myös muita yksin tai pareittain kierteleviä.
Käveleminen kävi raskaaksi. Sen lisäksi että ehdin polttamaan itseni auringossa, oli myös vasemman jalan polven ulkosyrjä kipeä. Löin tai väänsin sen eilen siinä pyörän kaatuessa. Se vaivasi kävellessä, vaikka sattuikin vain polvea kiertäessä.
Sitten takaisin hotellille tekemään check-out. Hotellin emäntä istui tiskin takana, niin kuin eilenkin. Kykeneeköhän edes liikkumaan, ylipainoinen vanha akka! Hän kontrolloi koko paikkaa, hänen lupansa tarvitaan huoneen antamiseen, ja hän kerää kaikki rahat. Ilmeisesti hänen poikansa toimivat kakkosmiehinä, jotka hoitavat kaiken käytännön työn. Mutta tuo mummo tekee kaikessa viimeisen päätöksen.
Sitten BMW huoltoon. Soitin aamulla BMW:n numeroon, josta vastasi suomalainen nainen. Kerroin että RT moottoripyörästäni on peili rikki. Kysyi että missä olen ja mikä on pyörän täsmällinen malli. Kerroin olevani Pompeissa. Lupasi kysellä lähitienoon merkkihuoltojen osoitetta ja laittaa tekstiviestinä. Pyysin myös GPSr koordinaatteja, muttei pystynyt lupaamaan. Vajaa tunti myöhemmin tuli tekstiviesti, jossa katuosoite Napoliin.
Hotellin respassa kakkosmies onneksi tiesi tuon kadun ja yhdessä löysimme sen GPSr:stäni. Hyvä niin, sillä muutoin en sinne koskaan olisi löytänyt.
Ensin ajoin jotain pikkukatuja Pompeista Napoliin. Halusin kokeilla miten tuon välin voi ajaa joutumatta kertaakaan maksulliselle tielle. GPSr ohjasi koko ajan tielle jossa piti maksaa 1,40 €, vaikka olin kieltänyt tietullit. Pompeista Napoliin tuli matkaa noin 30 km, ja aikaa meni yli tunti - niin tukkoisia ja hitaita jotkut noista kaduista olivat.
Matkalla näkyi melkoinen määrä skootterikuskeja. Ajotapa oli aika uskalias, ja lämpötilan ollessa yli 20 °C ei kypärääkään päässä kannattanut pitää. Napolissa näin tytön, jonka oikea käsi oli skootterin kaasukahvalla, ja vasemmassa roikkui kypärä sekä tupakka. Siinä ajaessa oli hyvä sauhutella. Tiet olivat todella huonokantoisia. Kuluneet puhki, monin paikoin asfaltissa reikiä. Niitä väistellen skootterikuskit syöksyivät elämää halveksuviin ohituksiin muun liikenteen joukossa. Useimmissa pyörissä oli ainakin kaksi henkeä (kuski ja kyytiläinen), mutta ei kolme päällä ollut mitenkään harvinaista. Yksisuuntainen katu oli yksisuuntainen tietenkin vain joillekin ja nekin vain autoja. Skootterikuskien toiminnan periaatteena näytti olevan että "tämä ei saa olla elämäni viimeinen järkevä teko!"
Sitten Napolin kaupungissa itsessään, GPSr vei sellaisille pikkukaduille etteivät
varmaan kaikissa kaupungin kartoissakaan ole merkittynä. Lopulta löysin huollon
klo 15. Naapurin mies kertoi että ovat lounaalla ja palaavat 15:30.
Odotellessa otin muutaman kuvan kaupungista. Huoltoliike oli mäenrinteellä, ja kadulta oli upeat näköalat
kaupungin satamaan ja Napolin lahdelle.
Peili maksoi 27 €. Oli hyllytavaraa. Taitaa Napolissa olla aika tavallista vaihtaa
sivupeiliä uuteen.
Liike oli erikoistunut vain BMW pyöriin. Ei ollenkaan autoja, ja myytävät varusteet
oli kaikki BMW:ltä. Liikkeessä oli pari poliisipyörää, ehkä huollossa.
Peilin vaihtamisen jälkeen ajaminen oli yllättäen(?) aivan toisenlaista. Koko ajan näki, mitä takana tapahtuu!
Napolin liikenteestä voisi todeta ainakin seuraavaa:
Rantaa pitkin menevät päätiet ovat tukossa, koska liikennemäärät ovat oleellisesti
toista luokkaa kuin kaupunkia viimeksi rakennettaessa. Liikennejärjestelyt
eivät ole mitenkään erityisen hankalia - verrattuna muihin italialaisiin
kaupunkeihin. Opasteiden perusteella ei minnekään löydy, kuten totesin jo pari
vuotta sitten Genovassa.
Joko pitää lukea karttaa ahkerasti, tai kytätä
automaattista kartanlukijaa (GPSr:ää).
Päätin kokeilla menemistä Sorrentoon, Napolin lahden eteläpuolelle.
Tie lahden eteläpuolisen salmen pohjoisrannalla oli aivan tukossa. Liian kapea tie
noille liikennemäärille. Mutta upea tie se silti oli - välillä meni
vuorenrinnemaisemissa, mutta suurimman osan aikaa kuljettiin pikkukaupunkien
läpi vievillä kaduilla.
Pysähdyin ensimmäisessä huomaamassani turisti-infossa. Kertoi olevansa auki 20:30 asti. Kysyin hotellia yhdelle pyörälle ja yhdelle kuskille, max 50 €. Varasi huoneen kahden tähden hotellista, reilu kolme kilometriä samaa tietä eteenpäin. Antoi mukaan paperikartan, jonka pohjalta syötin tiedot GPSr:ään. Taas, jos ei sitä (GPSr:ää) olisi ollut, olisi hotellin löytämiseen mennyt aikaa varmasti tunnin verran enemmän.
Hotellin nimi on Hotel Angelika, huoneen hinta 50 €, ja kellarista löytyy autotalli, johon parkkeerasin pyöräni. Hotellin edustalla kasvaa useampikin appelsiinipuu, joissa näkyy kypsän näköisiä hedelmiä.
Illalla kävin vielä syömässä Sorrenton keskustassa. Sieltä ostin myös kuvakirjan Pompeista. Lisäksi näin yhden lapsiperheen, joka toissailtana oli ollut hotel Villa Adrianossa. Lomamatkoilla hekin.
Tänään opin että BMW huolto toimii kohtuullisen hyvin kaikkialla Euroopassa. Jos
tarvitsee huoltoa, soittaa vain BMW:n huoltonumeroon (24 h palvelu), ja sieltä
löytyy tieto huoltoliikkeiden osoitteista.
Lisäksi sain lisämuistutuksen GPSr:n tarpeellisuudesta, sillä ilman ei huoltoliike olisi
vieraalla paikkakunnalla löytynyt.
