Siipiratasalukset liikennöivät järvellä useamman kerran päivässä.

(Navene (?), Italia - 13.5.2005, 11:01)

Siipiratasalukset liikennöivät järvellä useamman kerran päivässä.

Aamu alkoi pilvisenä ja kylmänä. Mutta jo yhdeksän jälkeen aurinko taas pilkotti pilvien välistä.

Vasemman käden nimetön, keskisormi ja pikkurilli ovat entistäkin jäykemmät. Niillä ei tänään taida tehdä paljoakaan.

Jos minulla olisi aikaa yksi päivä enemmän, voisi tänne jäädä päiväksi. Ajaisi järveä ympäri ja lähivuorilla. Mutta huomenillalla pitää olla Münchenin rautatieasemalla. Lisäksi tänä aamuna CNN TV kanava lupasi lauantaiksi koko Eurooppaan isoa sadetta. Tänään näyttäisi olevan vielä kuivaa, joten yritän mennä esim. Innsbruckiin.

Tie Gardajärven itärantaa pohjoiseen olikin tosi upea. Paljon nähtävää.
Sitten noustiin nopeasti serpentiinitietä korkealle. Serpentiinien jälkeen tie ei ollut erikoisen mielenkiintoinen ennen kuin alettiin nousta Madonna di Campigliolle.

Menomatkalla huomasin että verensokerin ollessa alhaalla alkaa olla vaikeampi havaita oikea jarrutuspaikka ja nopeus mutkaan tullessa. Ajoin useamman mutkan todella huonosti - jarrutin aivan liian aikaisin, sitten kiihdytin liikaa mutkaan ja ajoin sen pitkäksi vastaantulevan puolelle, ja mutkassa sekä sieltä lähtiessä pyörän hallinta tuotti vaikeuksia - pyörä ei kulkenut suoraan vaan vaappui vastaantulevankin kaistalle.

Passon nimi oli Passo Campo Carlo Magno (1681 m). Tuolta passolta alastulo oli serpentiinejä metsikössä. Sitten tultiin tielle, joka oli tosi tylsä (SS42), sitä ajettiin itään kohti Bolzanoa. Sitten käännyttiin Mendel passolle (1360 m). Sieltä oli upea näköala alas laaksoon, jossa näkyi myös Bolzano. Taas serpentiinejä alaspäin. Oli useampi tietyömaa ja niiden kohdilla liikennevalot.

Alhaalla Bolzanossa lämpötila oli taas korkeampi. Kun ylhäällä oli vähän yli 10 °C, oli Bolzanossa 25 °C. Ja kaupunki on sentään 250 metrissä.

Penser passolle noustessa näkyi sekä lumihuippuisia vuoria että vihreitä laaksoja.

(Penser pass, Italia - 13.5.2005, 16:57)

Penser passolle noustessa näkyi sekä lumihuippuisia vuoria että vihreitä laaksoja.

Bolzanon jälkeen mentiin Penser passolle (2214 m). Menomatkalla noustiin pitkiä suoria aivan aukeassa maastossa, toi mieleen Lapin maisemat. Ylhäällä lämpötila oli noin 8 °C. Pohjoispuolella oli näkyvyyttä vähemmän, ja enemmän serpentiinejä. Oikein hyvä passo - ilmankos sillä tuli vastaan suuri määrä moottoripyöräilijöitä, lähinnä ryhmissä.

Lopulta laskeuduttiin laaksoon, jossa kulkee Brennerin solan moottoritie. Ajettu moottoritien viereistä SS12:ta kohden Innsbruckia. Vastaan tulee paljon moottoripyöriä, moottoritiellä näkyi lähinnä isoja rekkoja. Saksassa on alkamassa kahden viikon koululomat, joten monet saksalaiset ovat seuraavat kaksi viikkoa matkoilla. Joten vastaantulijat varmaan ovat lomalaisia menossa Italiaan.

Brennerin jälkeen, Itävallan puolella, tie menee muutaman kylän läpi. Niissä nopeus pysyy pakosta alhaisena. Pitää myös muistaa, että Itävallassa sakotetaan ylinopeudesta - toisin kuin Italiassa ja Saksassa.

Lopulta tie laskeutuu metsään, ja muuttuu mutkaiseksi. Suorat ovat vajaan sata metriä, joten ohituspaikkoja on vaikea löytää. Heti alkaa syntyä jonoja.

Muutama kilometri ennen Innsbruckia oli hotelli info. Auki 24h! Kysyin mahdollisimman edullista huonetta, ja kertoi edullisimman olevan Pension Stoi. Yhden hengen huone 36 €. Nyt siellä ei ollut huonetta suihkulla, joten hinta oli 30 €. Lisäksi joudun maksamaan 3 € varausmaksun hotellin infoon.

Kun aamulla läksin Torrista, kädet toimi ongelmitta. Koko päivän ovat toimineet lähes moitteetta, vain hiukan särkyä molemmissa. Illalla, kun läksin kävelylle Innsbruckissa, huomasin vasemman käden keskisormen olevan taas jäykkä eikä taivu nyrkkiin. Vasemmassa kämmenessä on hiukan lämmön tuntua, lieneekö jonkinlainen tulehdus.

Täälläpäin ihmiset maalavat kuvia talojensa seiniin.

(Mione, Italia - 13.5.2003, 14:51)

Täälläpäin ihmiset maalavat kuvia talojensa seiniin.

Innsbruckin keskustaa.

(Innsbruck, Itävalta - 14.5.2005, 09:18)

Innsbruckin keskustaa.

Aamulla taas täysin pilvistä ja koleaa, 14 °C.
Kun läksin ajamaan, aurinko välillä pilkotti ohuempien pilvien läpi.

Ensin parikymmentä kilometriä Innsbruckista länteen pikkuteitä kohti Ötziä. Pyöriä tuli vastaan paljon varsinkin alkumatkasta. Se oli oikein mielenkiintoinen reitti, ja loppumatkasta nousi Kühtai-Sattelin päälle. Korkeutta taisi olla 2000 metriä, ja näin hiihtäjien keräilevän suksiaan! Aika erikoisen tuntuista ajaa pyörällä samalla kun toiset ovat menossa hiihtämään. Saman koin reilu kuukausi sitten Resiassa.

Tie ei ollut kovin nopea, sillä se oli kapea, mutkissa huono näkyvyys ja ajettiin usean kylän läpi. Ihan tien lopussa tultiin alaspäin jonkun verran, kohti Ötziä, takaisin laaksoon jossa Innsbruckista länteen menevä moottoritie on.

Özin jälkeen Imstiin ja sieltä yritin Hahntennjochille (tie L72). Se oli kuitenkin kiinni lumivyöryvaaran vuoksi, joten päätin kiertää Lechin kautta.

Sitten moottoritien vieressä menevää tietä (olisiko ollut 182?). Taas tulee paljon pyöriä vastaan. Tasaista, ei kovin mielenkiintoista, mutta varmasti mielenkiintoisempi kuin viereinen moottoritie. Moottoritie on osittain edelleen rakenteilla. Välillä tiet yhtyvät, välillä eroavat.

Lumilautailevia nuoria.

(Albergpass, Itävalta - 14.5.2005, 12:50)

Lumilautailevia nuoria.

Nousin St.Antonille. Viimeksi menin tunnelia pitkin, kun en vielä tajunnut Alpeilla ajosta mitään. Tällä kertaa vältin tunnelin, ja menin sen sijaan Arlbergpasson (1793 m) kautta. Ylös noustessa alkoi vähitellen satamaan, ja ylhäällä oli jo oikea sade. Lämpötila ylhäällä oli 8 °C, ja viereisellä rinteellä pari nuorta poikaa lasketteli lumilaudoilla.

Seuraavaksi Flexenpass (1784 m), ja vettä vain sataa. Tuotti vaikeuksia nähdä mitään. Pinlock pitää visiirin sisäpuolen kirkkaana, mutta ulkopuolelle kertyi niin paljon pisaroita ettei meinannut eteensä nähdä. Samalla jäi kaipaamaan niitä kauan ostoslistalla olleita sähköisesti lämpiäviä hanskoja. Niillä saisi lämmön sinne missä sitä ensin tarvitsee. Lämpökahvat ovat hyvät, mutta niitä pitää puristaa koko ajan jotta lämpö johtuisi käsiin.

Lechin jälkeen oli kuivaa tai ainakin melkein. Tie oli kohtuullisen mielenkiintoinen, nopea mutta mutkainen, yleensä hyvä näkyvyys. Warthissa pysähdyin kuivattelemaan ja syömään. Ei mitenkään yllättävää että ravintola oli täynnä lounastavia moottoripyöräilijöitä, kuivattelemassa varusteitaan. Onhan Warth risteys, josta tiet menevät Lechin suunnan lisäksi Hochtannbergpassolle (Bergenzin suuntaan) ja Lechin laaksoon (Reutten suuntaan).

Warthista ajoin Lechin laaksoon (Lechtal). Satunnaiselle matkaajalle saattaa olla yllättävä tieto, että Lechin kaupungin läpi virtaava Lech-joki virtaa myös läpi tämän Lechin laakson. Mistähän ne keksivät noita nimiä?

Laakson puolivälissä käännyin Berwangin kautta kulkevalle tielle L21. Reitillä on Kelmer Sattel, 1360 m. Se olikin varsin hyvä. Alkumatkasta muutamia kilometrejä ei ollut mitään taloja, mutta sitten oli kyliä ja majataloja tasaisin välein.

Loppumatka Garmischiin oli teitä joita ajoin jo huhtikuun alussa.

Warthista eteenpäin oli tihkuin sekaista pilvipoutaa. Vasta Garmischin jälkeen alkoi sataa enemmän, ja päätin ajaa moottoritietä Müncheniin. Vähän ennen Müncheniä sade lakkasi ja tiet oli aivan kuivat. Kun olin pysäköinyt München Ostille ja pessyt pyörän viereisen huoltoaseman ikkunasienillä, alkoi kova sade.

Tänään ajetut tiet oli kaikki ainakin kohtuullisia, useimmat hyviä ajoteitä (Garmisch - München moottoritie tietenkin pois lukien).
Eilen Itävallan puolella oli huoneita tarjolla tasaisesti Breneristä Innsbruckiin asti. Samoin tänään oli kaikilla ajamillani teillä ainakin joitakin majataloja. Vähiten ehkä Lechin laaksossa sekä L21:n jälkeen.

Pyörä parkkeerattu Ost Bahnhofin AutoZugin pihalle klo 19.

Koska aikaa oli, läksin jalkaisin käymään kaupungilla. Ost Bahnhofilta Marienplatzille pääseminen oli tavallisen vaikeaa - tavallisen siinä mielessä että Münchenissä on aina ollut vaikea löytää oikeaa S-junaa tai metroa. Kummallista sikäli että olen ollut kaupungissa puolen tusinaa kertaa, useimmiten kolmesta neljään päivää kerrallaan. Eli kokemustakin pitäisi olla.
Lopulta selvitin itselleni että kaikki Ost Bahnhofin raiteilta 1 ja 2 ja osa raiteelta 3 lähtevistä junista menee Marienplatzin suuntaan. Lipun hinta 2,20 € (1 zone).

Marienplatz täynnä juhlivia ja (suurimmalta osin) humalaisia ihmisiä. Tänään juhlittiin sitä että paikallinen FC Bayer München oli voittanut Saksan Bundesliigan. Sade latisti tunnelmaa paljon, tosiasia jota paikallinen mellakkapoliisi ja punainen risti näyttivät pitävän pelkästään hyvänä asiana.