Paikallisjuna Biellasta Santhiaan.

(Biella (BI), Piemonte, Italia - 24.7.2007 07:00)

Tänään kävimme Torinossa. Ensin autolla Biellaan, ja sieltä junalla Santhian kautta Torinoon. Italiassa juna toimii hyvin, sillä junat ovat hyvin aikataulussa. Lisäksi junat ovat pääosin siistejä. Menopaluulippu Biella-Torino kakkosluokassa kahdelle maksoi 21,20 €, eli edullista.

Ensimmäinen kohde oli Palazzo Reale, Torinon Kuninkaallinen palatsi. Sisäänpääsy 6,50 € per henkilö. Sisään pääsee vain ryhmässä, enintään 25 henkeä per ryhmä. Meidän kierroksemme kesti 35 min. Lipunmyynnistä sai 3,50 eurolla vuokrata nauhurin josta sai kuunnella opastuksen enklannin, patonkin, saksan tai italian kielillä. Nauhoitusta kuunnellen kierrokseen olisi mennyt tunti, mutta vartijat tönivät koko ajan eteenpäin joten suurin osa nauhoituksesta jäi kuuntelematta.

Palazzo Reale.

(Torino (TO), Piemonte, Italia - 24.7.2007 12:53)

Palatsin vierestä löytyy joukko muitakin samanaiheisia nähtävyyksiä, kuten museo jossa säilytetään kuninkaiden vanhoja aseita (Armarie Reale), sekä kuninkaallinen puisto.

Via Po on suuri katu kaupungin keskustasssa. Sen varrelta löytyy ruokapaikkoja ja katukirjakauppoja.
Söimme hyvän kebabin.

(Torino (TO), Piemonte, Italia - 24.7.2007 14:39)

Sitten Elokuvamuseoon (Cinema Museum).
Se on Mole Antonelliana -tornissa, joka oli aikanaan maailman korkein tiilirakennus (167 m).
Museokin on hieno, varsinkin sen alkuosa missä kerrotaan optiikan ja liikkuvien / muuttuvien kuvien historiaa. Myös iso elokuvateatteri löytyy.

Torniin ylös pääsee hissillä. Sieltä avautuu näköalat ympäri koko kaupungin.
Lippu molempiin (museo ja näköalatasanne) maksoi 6,80 €/henkilö.

Näkymä yli Torinon keskustan.
Oikealla Kuninkaallinen puisto, vasemmalla taustalla Susan laakson suu.

(Torino (TO), Piemonte, Italia - 24.7.2007 15:52)

Näkymä yli Torinon keskustan.
Oikealla Kuninkaallinen puisto, vasemmalla taustalla Susan laakson suu.

Torinon ruokaerikoisuus on "gianduiotto" -suklaa. Puhdasta maitosuklaata, ei mitään pähkinöitä tai muuta häiritsevää. Gianduiotto tehdään läpileikkaukseltaan kolmion muotoisiksi konvehdeiksi.

Toinen Torinon ruokaerikoisuus on grissini (Grissini di Torino). Italiassa ruoan kanssa tarjotaan usein kuivia tikkuleipiä - suolatikun tapaisia. Tarina kertoo, että Torinon kuninkaan ensimmäinen poika ei voinut syödä leipää (joku leipäallergia), ja häntä varten kehitettiin tuollaiset kuivat leipätikut. Nykyisin vastaavanlaisia puikkoleipiä saa muuallakin Italiassa, mutta Torinolaisessa versiossa ne ovat ohuita tikkuja.

Illalla ajoin pyörän tallista, mittariin tuli taas 1 km.
Sääennusteet Ranskan merialpeille lupaavat huomiseksi kuivaa ja kuumaa säätä.

Aamulla läksin kohti Cuneota ja sen länsipuolella olevia kolmea passoa.
Pakkasin mopoon mukaan tankkilaukun sekä vasemman sivulaukun. Toisen sivulaukun ja takalaukun jätin Camandonaan.
Ajopuvun alle laitoin coolmax-aluspaidan ja lyhyet alushousut. Toivoin APR2-housujen läpi päästämän tuulen pitävän kuskin hengissä kuumana ajopäivänä.
Edessä oli todella kuuma ajopäivä, josta ainakin alkuosa piti ajaa pitkin tasankoa. Vasta Cuneon tienoilla nousisin ylemmäs vuorille, jossa ilma olisi edes hieman viileämpää.

Panoraama Alppien etelärinteelle. Vasemmassa reunassa Aostalaakson suu, keskellä näkyy Monte Rosan valkoiset huiput, ja oikeassa reunassa kurkistaa Valle Mosso.

(Fornace Crociccio (VC), Piemonte, Italia - 25.7.2007 09:06)

Panoraama Alppien etelärinteelle.

A4 kohti Torinoa. Kaupunkiin tullessa eksyin - ajoin ohi A5:n liittymästä - mutta GPSr ohjasi takaisin oikealle tielle.

Torinon ohitustiellä joku mopoilija huitoi että minulla on ongelmia takavilkussa. Ymmärsin heti että sama vika kuin Sveitsissä. Ajoin ulos ensimmäisestä liittymästä - tarkoituksena pysähtyä laittamaan takavalo takaisin paikoilleen. Liittymä vei Susaan johtavalle moottoritielle A32, joten huoltotauon jälkeen jouduin maksamaan vielä A32:n tietullin (0,90 €, peritään tielle tullessa).
Takavalo roikkui taas johtojen päässä. Onneksi kaikki näytti sentään olevan ehjää. En löytänyt viime viikolla hankittuja muttereita joilla olin valon kiinnittänyt, mutta sen sijaan löysin alkuperäiset kiinnitysmutterit. Molemmat, siis myös sen jota en Sveitsissä löytänyt!
Mikähän ne ajossa irrottaa? Tietenkin se on tärinä, mutta miksi ne nyt ovat alkaneet tippua yhtenään, kun aiemmin olen ajanut 47 tkm ilman että olisivat pudonneet?

Tuo irtoileva takavalo laski ajomotivaatiota aika lailla. Nyt ei voi koskaan olla varma, putosiko se valo jo hetki sitten, tai putoaako se juuri nyt, tai nyt, tai ehkä juuri nyt. Koko ajan pelkää että se saattaa taas olla irti. Ja koska kyseessä on takavalo, sitä ei pysty tarkistamaan millään sen helpommalla tavalla kuin laittamalla pyörän parkkiin ja kävelemällä pyörän peräpäähän katsomaan.
Myöhemmin iltapäivällä kehitin tavan kurkottaa vasemmalla kädellä ajon aikana ja tunnustella josko lamppu on vielä paikallaan.
Ei se sitten pudonnut enää uudestaan tänään. Mutta ehkä huomenna...
(Loppujen lopulta takavalo ei enää irronnut, vaan molemmat mutterit olivat tiukasti paikallaan vielä Suomeen saavuttuani)

Torinon alueen moottoritieliittymät osoittautuivat hankaliksi. GPSr:kään ei riittänyt, sillä liittymiä oli niin paljon ja vierekkäisiä eri suuntiin meneviä kaistoja niin monia ettei oikean löytäminen ollut enää mahdollista. Ajelin useita kierroksia lähitienoon eri teillä. Lisähankaluutta toivat visiirin hyttyset sekä vastaan paistavan auringon tekemät heijastukset GPSr:n näytöllä.
Minulla oli hiukan vanhahko kartta GPSr:ssäni. Tietä SS23 kohti Pineroloa ja Chisonen laaksoa (Val Chisone) on levennetty, moottoritien osuutta on jatkettu, ja tie kulkee osittain uudessa paikassa. Ilmankos GPSr siinä eksyi.

(Dronero (CN), Piemonte, Italia - 25.7.2007 13:34)

Koko aamupäivän Biellasta Droneroon tie kulki tasangolla. Dronero on kaupunki Mairan laakson (Valle Maira) suulla, ja kaupungissa on kaunis kivisilta.
Dronerosta Mairan laaksoa länteen, tie (SP422) oli hyvä, vain vähän muuta liikennettä, mutkikas.

Sitten käännyttiin etelään, Marmoran laaksoon (Vallone di Marmora). Marmoran kylän kohdilta tie alkoi nousta nopeasti ylemmäs ja muuttui todella kapeaksi. Vastaan tuli kuorma-auto, kovaa vauhtia, hyvä kun mahtui yksin tiellä kulkemaan. Hyvin vähän liikennettä - onneksi, sillä tie on tosi kapea. Päällyste ei ollut kovin hyvää, mutta tie oli silti hyvä ajaa. Jonkun verran serpentiinejä, pääosin metsäistä mutkatietä. Hyvä mopotie.

(Colle d'Esischie, Piemonte, Italia - 25.7.2007 15:02)

Colle d'Esischie, 2366 m, lämpötila 15,5 °C. Metsärajan yläpuolella, maisemat avautuivat kahteen suuntaan. Täällä Marmorasta tuleva tie menee Demontesta (etelässä) Pradlevesiin (idässä) kulkevalle tielle (SP268/SP333/SP112), jolla on hiukan enemmän liikennettä.

(Colle dei Morti, Piemonte, Italia - 25.7.2007 15:20)

Seuraava passo - Colle dei Morti, 2481 m - muutaman sata metriä edellisestä.

(Colle di Valcavera, Piemonte, Italia - 25.7.2007 15:32)

Kolmas passo - Colle di Valcavera, 2416 m - taas muutama sata metriä edellisestä.
Millään näistä passoista ei ole palveluja. Ovatpahan vain kohtia missä tie kulkee kukkulan yhdeltä rinteeltä toiselle. Kaikilta kolmelta avautuvat maisemat. Viimeisellä oli turisteja ottamassa aurinkoa.

Sitten Arman laaksoon (Vallone dell' Arma, SP268), kohti Demontea ja Sturan laaksoa (Valle Stura di Demonte).

(Vallone dell' Arma, Piemonte, Italia - 25.7.2007 15:37)

Alaspäin tullessa näin murmelin. Ison kissan kokoinen. Pari sataa metriä myöhemmin tien yli juoksi toinen, ison oravan kokoinen - poikanen?

Alas tullessa 1600 metrissä lämpötila 25 °C. Alhaalla Sturan laaksossa 700 metrissä 32 °C. Aika lämmin päivä siis.

Demontesta itään, ja seuraavaksi etelään kohti Colle di Tendaa. Tuo matka oli aika tylsä, kunnes Limone Piemonten jälkeen tie alkoi taas nousta vuorille. Yritin etsiä tietä ylös Tendalle, siinä kuitenkaan onnistumatta. Päätin mennä tunneliin, joka vie vuoren toiselle puolen, Ranskaan.
Kyseessä on maailman vanhimpia pitkiä maantietunneleita, 3,2 km pitkä kalliotunneli. Tunneli on niin kapea, että raskasta liikennettä päästetään vain yhteen suuntaan kerrallaan. Henkilöautot ja mopot mahtuvat ajamaan molempiin suuntiin samanaikaisesti. Sen verran kapea se on, että ahtaanpaikan kammo alkoi iskeä vastaantulevia autoja katsellessa. Tunneli on ilmainen.

Tunnelin toisesta päästä, Ranskan puolelta, löytyi pikkuinen tie tuolle Tenda passolle. Mutta se oli liian hankala ajaa, ja jätin nousun kesken. Kapea tie, päällystetty, hiekkaa mutkissa, teräviä serpentiinejä joissa hyvin vähän tilaa kääntyä. Pidin liian hankalana, pelkäsin kaatumisriskin olevan liian suuri.
Oli ensimmäinen passo, jonne nousun jätin kesken koska pidin reittiä liian vaikeana. Häpeähän se on, mutta miksi sitä ehdoin tahdoin tunkisi pyöränsä tielle jolle se ei mahdu.

Löysyin Internetistä valokuvan tuosta noususta. Vasemmassa alareunassa näkyvä leveämpi tie tulee tunnelilta. Siitä rinnettä ylöspäin nouseva kapeampi tie on se jota ajoin muutaman serpentiinin verran. Passo jää kuvan oikean yläreunan ulkopuolelle.

Ranskan puolella laakso passolta/tunnelilta etelään on kapea ja syvä. GPSr ei tahtonut löytää satelliittia, sen verran syvällä laaksossa tie kulki. Hienoa ajella sellaisessa rotkossa.

(Col de Brouis, Provence-Alpes-Côte d'Azur, Nöf-nöf-maa - 25.7.2007 18:10)

Jatkoin toiselle passolle (Col de Brouis, 879 m). Ei mitään erityistä siellä.

Hotellihuoneet ovat halvempia Italian puolella, joten halusin mennä sinne puolelle yöksi. Mutta sitä ennen päätin lähteä hakemaan vielä yhden passon (Col de Castillon). Yllättäen tie meni Suurelle Alppitielle, ja muuttui leveämmäksi ja paljon nopeammaksi ajaa. Liikenteenkin määrä kasvoi.

(Col de Castillon, Provence-Alpes-Côte d'Azur, Nöf-nöf-maa - 25.7.2007 18:49)

Passo oli sivussa päätieltä, 706 metrissä. Sieltä avautui maisema Välimerelle asti. Päätie - se Suuri Alppitie - kulki passon ali tunnelissa.

Sieltä jatkoin kohti rannikkoa. Rannikolla tullaan kaupunkiin nimeltä Menton. Samanlainen kuin kaikki tuon rannikon ranskalaiset kaupungit - marmorihotelleja ja kivisiä laitureita, kalliita paikkoja täynnä kauniita turisteja ottamassa aurinkoa.

Jatkoin saman tien Italian puolelle, halvempaa hotellia hakemaan.
Rantalomarakennukset loppuivat rajalle, Italian puolella rantakalliot ovat jyrkempiä.
Ei rajamuodollisuuksia, rajavartijoiden ja tullin rakennukset tyhjillään.
Pari kilometriä myöhemmin saavuin Ventimigliaan. Ero Mentoniin on kuin menisi Suomesta Neuvostoliittoon (silloin parikymmentä vuotta sitten), tai Kreikasta Turkkiin. Kaikki näyttää jotenkin huonommalta ja likaisemmalta ja rikkinäisemmältä. Kun aurinkokin jo laski, oli ensivaikutelma täydellisen masentava.

Ventimiglian keskustassa mainostettiin liikennemerkein kahta "halpahotellia": Posta (3 tähteä) ja Calypso (2 tähteä). Posta oli täysi, otin huoneen Calypsosta. Vain kahden hengen huoneita. 76 € suihkulla, 64 € jos suihku on käytävällä. Suihku käytävällä ei juuri häiritse, mutta huoneissa ei ole ilmastointiakaan.
Onneksi huone oli varjossa, eli ilta-aurinko ei sitä ollut kuumentanut. Kun vielä parvekkeen oven jätti auki, nukkuminen onnistui kohtuullisen mukavasti.

Aurinko laskee Ventimiglian länsipuolelle.

(Ventimiglia (IM), Liguria, Italia - 25.7.2007 20:34)

Aurinko laskee Ventimiglian länsipuolelle.