Tänään tavoitteena on ajaa Oberammergauhun, jossa majoitun seuraavat kaksi yötä.

Eilinen sade keräsi vettä pinlock-kalvon sisään, ja aamulla ajaessa kypärän visiiri alkoi huurtua. Pysähtyessä huurre väheni, ajaessa se pahimmillaan peitti koko näkyvyysalueen.

(Werneck, Baijeri, Saksa - 6.7.2007 11:50)

Toukokuussa hankin kypärään uuden visiirin, ja siihen höyrystymistä estävän pinlock-kalvon. Eilen sateella kalvo toimi hyvin, eikä visiiriin missään vaiheessa syntynyt höyryä. Ilman pinlock-kalvoa, visiirin sisäpinta olisi ollut huurteen peittämä suuren osan päivästä.
Illalla visiiriä pestessä pinlock-kalvon ja visiirin väliin pääsi vettä. Tänään aamulla vesi oli höyrystynyt ja huurrutti koko pinlockin sisustan. Yritin eri tavoin kuivata pinlockin sisustaa, mutta ilman tulosta. En saanut kalvoa irti, joten en saanut kuivattua sen sisustaa.

Tänään koko päivän tuli lyhyitä sadekuujoja. Muutamasta sadasta metristä muutamaan kymmeneen kilometriin. Visiiri oli koko ajan huurussa, ja näkökenttä oli kuin sumun läpi. Pinlockin reunojen ulkopuolella visiiri oli kirkas - ainakin kun ei satanut.
Sateiden välillä pidin visiiriä raollaan, jotta ilmavirta kuivattaisi pinlock-kalvoa. Ei tuottanut tulosta.

A7-tiellä maisemia oli siellä täällä, mutta höyrystyneen pinlock-kalvon takaa en nähnyt kunnolla edes väisteltäviä rekkoja. Yritin kurkkia kalvon yläreunan yli, puolen sentin korkuisesta raosta. Näkyvyys huononi koko ajan. Lopulta en nähnyt edes pyörän mittareita - aamusta alkaen niiden lukeminen oli ollut mahdotonta, mutta nyt en nähnyt edes missä mittarit olivat.

Lopulta kello yhden aikoihin sain päätettyä että on tehtävä jotain. Heitän vaikka koko visiirillä vesilintua ja ostan tilalle uuden. Ohrenbachin kohdalla, ennen Ulmia, ajoin huoltoasemalle, tarkoituksena kysellä tietä lähimpään MP-liikeeseen josta ostaisin uuden visiirin. Varmasti olisi ollut järkevää tehdä tuo päätös jo useampi sata kilometriä aikaisemmin, mutta matka-ajossa sitä vain yrittää jotenkin selvitä ongelmien yli jättämällä ne huomiotta...
Huoltoaseman pihalla oli useita muita BMW-kuskeja, vetämässä sadevarusteita päälleen, matkalla Garmischiin.
Olin valmis rikkomaan visiirin, joten uskalsin yrittää pinlock-kalvon irroittamista hiukan kovakouraisemmin. Ja ihme-kumma: kalvo irtosi ehjänä. Kuivasin sen sisustan, laitoin takaisin paikoilleen, ja vola: ensimäistä kertaa tänään näkyvyys oli taas hyvä!

Hyvää näkyvyyttä jatkui aina seuraavan sateen alkuun. Eli noin kolme ja puoli kilometriä.
Onneksi sateen jälkeen höyry haihtui taas visiiriä avaamalla, eikä näkyvyys enää mennyt yhtä huonoksi kuin aamupäivällä.

Huoltamolla selvisi syy pinlock-kalvon ongelmiin. Syy oli kalvojen kiinnitysruuveissa, jota olivat väärin mitoitetut pikkuriikkisen verran. Tuosta vähäisestä mittavirheestä johtuen kalvon keskikohta ei ota kunnolla kiinni visiiriin. Väliin jää pieni rako, josta vesi ja/tai höyry pääsee kalvon ja visiirin väliin.

Koko päivän tiet olivat täynnä liikennettä, mutta vain harvoin jouduin oleellisesti hidastamaan nopeuttani. Aamupäivällä visiirin höyrystyminen teki ajosta vaarallista, ja se rajoitti huippunopeuksia. Ulmin jälkeen, Baijerissa, sateet vähenivät, ja visiiri sekä pinlock-kalvo kuivuivat. Nyt näköä alkoivat haitata visiiriin iskeytyvät hyttyset. Liikenteen määrätkin alkoivat taas kasvaa.
Jossain Baijerin puolella A7:ää ajaessa pyyhälsi ohitseni moottoripyörä-ambulanssi. Baijerisssa on sellaisia(kin). Näkyi olleen RT. Ajoi todella kovaa, hälytyspillit huutaen. Autot antoivat heti tietä. Hetken ajattelin että lähden perään - hän tekee edellä tilaa, minä pääsen nopeasti perässä. Mutta tilanne oli ohi melkein ennen kuin ehdin tuon ajatuksen saada. Lisäksi hän meni niin kovaa vauhtia että minulla painavien laukkujen kanssa olisi ollut tekemistä pysyä mukana.

Kemptenin kohdilla käännyin kohti Schongauta (B12, B472), ja sieltä edelleen Oberammergauhun (B17, B23). B472 oli mukava maalaistie, pikkukylien lävitse.

Hotellin julkisivu.

(Oberammergau, Baijeri, Saksa - 7.7.2007 09:24)

Minulla oli huone varattuna Oberammergausta. Hotel am Kofel, tämän kesäisen matkani ainoa etukäteen varattu hotellihuone. Saavuin hotellille tasan klo 16. Hienon näköinen rakennus pienellä kukkulalla kaupungin laidalla.
Vastaanoton henkilökunta puhuu pelkästään saksaa. Tänään olin ajon jälkeen paljon väsyneempi kuin eilen illalla, enkä jaksanut pelleillä kielten kanssa. Saimme lopulta asiat hoidettua, pyörälle tallipaikan (4 euroa kahdelta yöltä), ja pääsin huoneeseen.

Tuo hotelli toimii kuntoutuskeskuksena. Sinne tulee vanhuksia ja muita fyysistä kuntoutusta kaipaavia kaikkialta Saksasta, kotipaikkakuntansa KELAn lähetteellä. Hotellissa saattoi olla myös kylpyläpalveluja, mutten ehtinyt niihin tutustua.

Syynä tänne tulemiseeni oli moottoripyörätapahtuma BMW Motorrad Days. Tapahtuma on vuosittain Garmisch-Partenkirchenissä, ja sen järjestää BMW Motorrad. Kyseessä on maailman suurin moottoripyörien kokoontumisajo, ja tietenkin paikalla on myös suuret messut sekä muuta ohjelmaa. Kesällä 2004 eksyin paikalle, eli en enää ollut ensikertalainen.

Oberammergausta Garmischiin on noin 20 kilometriä. BMW oli järjestänyt bussikuljetuksen messupaikalle kaikista lähialueen kylistä. Satelliittibussi oli tietenkin ilmainen, kuten sisäänpääsy koko messualueelle.
Loppuillan vietin Garmischissa, messualueen tunnelmissa. Takaisin hotellille palasin hiukan ennen puoltayötä, jälleen satelliittibussilla.

Tässä pyörässä kartat ovat aina mukana.

(Garmisch, Baijeri, Saksa - 6.7.2007 18:36)

Tämän päivän oli suunnitellut käyttäväni messualueella. Lisäksi suunnitelmiin kuului ajoa läheisillä passoilla.

Näkymä hotellin pihalla.

(Oberammergau, Baijeri, Saksa - 7.7.2007 09:22)

Aamulla kädet olivat kipeitä. Ei särkyä, mutta sormien lihakset jäykät. Vaikka eilen yritin olla puristamatta kahvoja, joutuu ajaessa sormia jännittämään kaasukahvalla. Lihakset ovat jännittyneinä tuntitolkulla peräjälkeen, ja se on ainakin yksi syy tuohon sormien kipeytymiseen. Toinen syy on moottorista ohjaustangon kautta välittyvä korkeataajuinen tärinä.

Tänään aamupäivä pilvistä, koko päivänä ei satanut.
Aamulla ajoin Garmischiin, kiertelin hetken kaupungilla ja lopulta menin messualueelle. Kierrelty messualuetta McHuurteen kanssa. Mukavaa seuraa. Hän oli valmistelemassa Suomen BMW LT tapaamista, 17.-19.8. Tikkakoskella. Oli selvästi innoissaan tulevasta tapahtumasta, onhan hän tapahtuman primus motor.

McHuurre katselee toiveikkaana vuorenrinteille, lumisateita odotellessa...

(Garmisch, Baijeri, Saksa - 7.7.2007 14:59)

Hän oli tullut Saksaan ostamaan käytetyn LT:n, jonka aikoo myydä Suomessa. Pyörä näytti komealta. Seuraavana päivänä hän lähti pariksi päiväksi koeajamaan pyörää lähialueen passoille, ja kierroksen jälkeen ajoi pyörän Suomeen. Italian Alpeilla testasi pyörän myös lumisohjossa.

Messuilla oli näytillä kaikenlaista moottoripyöräilyyn liittyvää: lisävarusteita, erilaisia pyöriä, matkailuun liittyvää, yms. Kiinnostava oli myös alueen keskelle rakennetulla radalla nähty stunt-ajo - Chris Pfeiffer on katupyörien freestyle-ajon maailmanmestari, ja siltä hänen ajonsa näyttikin. Kyllä hänellä pyörä pariin kertaan kaatui, mutta onnistuneet temput olivat sitten aika huimia. Mieleen jäi erityisesti hänen tapansa parkkeerata pyörä - sivujalka alas pyörän vielä liikkuessa, takarenkaan lukkojarrutuksella pyörä käännetään sivuluisuun, ja pyörän pysähtyessä kuski vielä jatkaa tangon yli kerien sekä putoaa lopuksi jaloilleen eturenkaan viereen.

Chris Pfeiffer.
Pyörän pysähdyttyä kuski tekee tasajalka-alastulon pyöränsä viereen.

(Garmisch, Baijeri, Saksa - 7.7.2007 12:26)

Tilankäyttö messuilla oli onnistunut hyvin. Missään ei ollut kovin ahdas, toisin kuin esim. Helsin MP Messuilla. Paikalle oli tullut tuhansia pyöriä - virallisen ilmoituksen mukaan 25 000 pyörää ja 35 000 kävijää. Kauimmainen näkyi tulleen Indonesiasta asti.

Tämä GS oli ajettu Indonesiasta asti.

(Garmisch, Baijeri, Saksa - 7.7.2007 14:10)

Lopputulemaksi kuitenkin jäi, ettei messuilla ollut mitään uutta verrattuna viimeksi näkemääni. Olin jo nähnyt nämä, miksi tulla uudestaan?

Iltapäivällä sää muuttui aurinkoiseksi, ja poltin niskani messualuetta kierrellessä. Lämpötila lähellä Suomen hellerajaa.

Päivän lopuksi läksin vielä kiertämään läheiselle passolle.
Ensin Garmischista itään Krüniin ja sieltä Wallgauhun. Sitten käännytään taas itään, pienelle tielle Isar-joen vartta kohti Sylvesteinseetä. Tuo pikkutie on yksityinen, ja turisteilta peritään tiemaksu. Moottoripyöräilijälle lippu maksoi 3 €. Maksullinen tie oli 11,5 kilometriä, suurimman osan metsässä maisemilta piilossa. Kapea ja päällystetty, juuri mahtui vastaantulijan kohtaamaan. Tasamaata, pientä kumparetta, koko matkan metsän sisällä, siellä täällä tie tuli joen rantaan ja tarjosi paikkoja piknik-retkeilyyn sekä kalastajille. Tiellä näkyi paljon varsinkin henkilöautoja, suosittu perheretkikohde siis.

Sitten ohi Sylvensteinseen - kaunis järvi vuorten keskellä - kohti Achenpassoa (990 m).
Passo on Saksan puolella, kilometrin päässä Itävallan rajalta. Passo itsessään on mitäänsanomaton mäennyppylä, metsän keskellä. Ei juuri kummoisempi kuin joku pikkukumpu mitä kaikilla pikkuteillä on tuhkatiheään. Passon ympärillä on omakotitaloja, maisemia ei ole mihinkään suuntaan. Ei mitenkään mielenkiintoinen. Viereinen Sylvesteinsee sen sijaan on kaunis, ja Itävallan puolella tie vie etelään kohti Achenseetä ja sieltä edelleen Kanzelkehrelle josta näköala Innjoen laaksoon (tuon reitin ajoin keväällä 2005).

Achenpassolta tie laskeutuu metsän sisällä itään kohti Kreuthia, josta maasto tasaantuu kohti Tegernseetä. Kreuthista pohjoiseen tie kulkee peltoaukeilla, mutta maisemat muuttuvat taas mielenkiintoisemmiksi Tegernseen rannoille saavuttaessa - siellä kylät ovat kauniimpia ja rantakohteet keräävät paikalle elämää.
Loppumatkan ajelin isompia teitä kohti Oberammergauta, ja illalla kävin hotellin viereisessä keskustassa syömässä - Oberammergau on pieni kylä, ja viimeiset ravintolatkin menevät kiinni illalla klo 9.