Huomenna tulisi kolme viikkoa siitä, kun olin lähtenyt kotoa Suomesta. Takaisin työpaikalla minun olisi oltava vajaan kahden viikon kuluttua. Eli ensiviikolla minun olisi ajettava Ranskasta Suomeen.
Suunnittelin lähteväni Fillingesistä viikon kuluttua tiistaina, 29.7..
Aikataulussa oli löysää, ja saatoin tarpeen tulleen viivästyttää lähtöä ainakin keskiviikon puolelle.
Matkaan laskin tarvitsevani kolme päivää.
En aikonut ajaa samalla tavalla ylipitkiä taipaleita, kuten olin tehnyt tänne tullessa.
Tosin tulomatkalla kilometrit olivat kertyneet aika helposti.
Mutta silti pidin kohtuuttomana ajaa koko matkaa kahdessa päivässä.
Mieluummin paluumatkalla käyttäisin yhden ylimääräisen päivän tienvarren maisemien ihmettelyyn.
Suunnitelma oli etsiä jotain bongattavaa matkan varrelle - samaan tapaan kuin tulomatkalla ajoin Huippujen Tien. Ehkä ajaisin lautalla Frederikshavnista Göteborgiin, ja kävisin katsomassa Ruåtsin länsirannikkoa. Ja ehkä löytäisin jotain myös ensimmäiselle ajopäivälle.
Minulla ei ollut varattuna paluulauttaa Ruåtsista Suomeen. Enkä halunnut tehdä sellaista varausta, koska etukäteen lukkoon lyöty aikataulu veisi matkasta vapauden tunnun. Toisaalta, perjantai-illan lautat Tukhålmasta Turkuun saattavat olla täysiä. Siksi olisi hyvä olla Tukhålmassa jo torstaina.
Niinpä suunnittelin lähteväni Fillingesistä jo tiistaina aamulla, yöpyisin ensimmäisen kerran jossakin Saksassa, toisen yön viettäisin Tanskassa tai Götebårgissa, ja kolmantena iltana ajaisin Tukhålman lauttasatamassa Turun lauttaan. Olisin kotona perjantaina aamupäivällä, ja voisin levätä pari päivää ennen ensimmäistä työpäivää seuraavana maanantaina.
Tänään katsoin Internetistä Autozug-junien aikatauluja.
Tarkoitus oli etsiä junayhteys, jolla säästyisin ajamasta Saksan lävitse.
Sopiva junareitti olisi ollut Lörrahista Hampuriin.
Ensimmäisenä ajopäivänä voisin ajella hissukseen Lörrahiin, Baselin likelle.
Samalla ehtisin kiertää muutaman kohteen Sveitsin puolella.
Toisena ajopäivänä heräisin Hampurissa, josta jatkaisin hissukseen kohti Tukhålmaa.
Matkalla voisin vielä yöpyä kerran josskin Ruåtsin puolella,
ja silti ehtisin perjantaiaamuksi Turkuun.
Mutta kaikki sopivat lähdöt tuolle reitille olivat loppuun myytyjä.
Joten joudunkin ajamaan koko Saksan lävitse, ja paikkojen katseluun jää vastaavasti vähemmän aikaa.
Geneven eteläpuolella on jonomainen kukkula nimeltä Mont Salève. Se on Ranskan puolella, mutta on suosittu piknik kohde myös Sveitsiläisille. Kukkulalle tuo kaapelihissi aivan Sveitsin rajalta, läheltä Geneven kaupunkia. Hyvällä säällä kukkulalta avautuu erinomaiset maisemat yli Geneven kaupungin ja Genevejärven länsiosien, aina pohjoispuolella oleville Juravuorten rinteille.
Tänään ajoin Mont Salève kukkuloille.
Ensimmäinen kohde oli Col de la Croisette (1 176 m).
Passolta näkee länteen, Alppien suuntaan, sekä itään, kohti Geneveä ja Juraa.
Passolla on kylä, jossa kauppa ja baari.
Passon kohdalta tie lähtee neljään suuntaan.
Lounaan ja koillisen suuntiin tie jatkuu pitkin kukkulan huippua, nousten passolta ylöspäin.
Kaakon suuntaan tie laskee alas tasangolle, ja luoteeseen vievä tie laskee suoraan kohti Geneven kaupunkia.
Minä läksin kukkulan huipulla kulkevaa tietä koilliseen.
Valitettavasti tie muuttui öljysoratieksi.
Ja vielä ikävämpää oli että tiellä oli paksu kerros uutta soraa.
Olo oli kuin olisi irtosoralla ajanut.
Ja sitähän se olikin.
Vähän matkan päässä selvisi, että tänään tuolle tielle levitettiin uutta päällystettä.
Siksi tuo sora tiellä.
Työkoneet ja tiejyrät olivat tien koillispäässä.
Sieltä tuleville tie oli kokonaan suljettu.
Mutta minä tulin lounaasta päin...
(Tänään oli ainut kerta koko matkan aikana, kun näin ranskalaisen tietyömiehen töissä.
Ei niissä työkoneissa ketään ollut.
Mutta kukkulan koillispäässä yksi mies poltteli tupakkaa,
ja muistaessaan huitaisi kädessään olleella Stop-merkkillä kukkulan suuntaan yrittäviä autoja.)
Soran vuoksi tie oli tosi hankala ajaa.
Köröttelin viitisen kilometriä kahtakymppiä.
Onneksi matkalla oli pari kolme näköalapaikkaa, joilla sain välillä pysähtyä.
Jälkimmäisessä sain napattua kuvan lentävästä haukasta, joka kierteli näköalapaikan edustalla.
Kukkulan koillisosan korkein kohta on Grande Gorge (1 283 m). Palveluja siellä ei ollut, mutta maisemaa avautuu kukkulan molemmille puolille.
Tänään oli Maddalenan syntymäpäivä. Yritin ostaa hänelle kukkia, mutten löytänyt kukkakauppaa Fillingestä tai sen lähialueelta. Joten ajoin Annemasseen etsimään jotain värikkäitä kasveja.
Ensimmäinen ongelma oli keksiä, mihin pyörän voi kaupungissa pysäköidä.
Selvisi että sen voi pysäköidä melkein minne vain jalkakäytäville, kunhan se ei ole esteenä kenellekään.
Seuraava ongelma oli löytää kukkakauppa.
Uskomatonta kuinka vaikeaa yksinkertaisten asioiden löytäminen voi olla,
jos on päästänyt ranksalaiset niitä "järjestämään".
Kaupungissa oli markkinat.
Päätin etsiä jotain syötävää ja juoda yhden olusen.
Ostin döner kebabin, ja se oli ihan hyvän makuinen.
Myyjä oli turkkilainen, joten sain tehtyä tilaukseni turkin kielellä.
Ja se kukkakauppakin löytyi.
Mutta olusta en saanut.
Baareissa ei minua suostuttu palvelemaan, koska olin ulkomaalainen.
Että tällaista Ranskassa.
Kukkakaupassakin myyjä puhui aluksi vain patonkia. Mutta kun ei saanut viestiään muuten ymmärretyksi, sanoikin sen sitten enklanniksi. Ja puhui oikein hyvää enklantia. Eli paikalliset kyllä osaavat enklantia, eivät vain suostu puhumaan tai ymmärtämään sitä.
Iltapäivällä pesin pyörän. Oli taas aika likainen, soralla ajojen ja muutaman sadepäivän jäljiltä.
| Liikuttu aika | 2 h 11:17 min |
| Keskinopeus | 42 km/h |
| Maksiminopeus | 98,4 km/h |
| Keskikulutus | 5,80 l/100 km
Troistorrents (21.7.) - Meyrin (23.7.), 392 km, 22,50 l) |
| AutoZug |
| Col de la Croisette, 1 176 m | N46 07 10 E06 10 18 |
| Grande Gorge | N46 08 22 E06 10 51 |
