Tänään olin suunnitellut kiertävän Genevejärven. Mutta eilen illalla Maddalena ehdotti että kävisin Vouglansjärvellä (Lac de Vouglans). Se on kuulemma samantapainen tekojärvi, kuin aiemmin näkemäni Emosson. Matkalla voisin poiketa Saint-Clauden kaupungissa, joka on kuulemma tunnettu piipuista.
Aloitin ajamalla läpi Geneven keskustan, ja jatkoin yli Juran. Juran ylitin Col de la Faucille passon kohdalta.
Faucille passon länsipuolella, ennen Saint-Claudea,
tie laskeutuu kauniiseen Flumenin rotkoon
(Gorges du Flumen).
Paikalliset autoilijat pudottelivat jyrkästi laskevaa tietä aika vauhdikkaasti,
mutta minä käytin aikaa enemmän maisemien katseluun.
Etukäteen en tiennyt tuosta rotkosta yhtään mitään.
Niinpä en osannut sieltä hakea mitään erityisiä näköalakohteitakaan.
Vasta kotona Suomessa minulle selvisi,
että Internet on täynnään kauniita kuvia Flumenin rotkossa olevasta vesiputouksesta.
En muista että olisin nähnyt tuota vesiputousta.
Seuraavaksi St.Claude.
Harhailin kaupungin läpi useampaan kertaan, läpikulkureittiä etsien.
Lopulta totesin että voisin samantien pysähtyä katsomaan tuon kaupungin vanhaa keskustaa.
Kaupunki on rakennettu jyrkän rotkon reunoille.
Rotkon yli kulkee iso silta, joten kaupunki on levinnyt rotkon molemmille puolille.
Vanha keskusta on rotkon itäpuolella, jonkinlaisen linnanmuurin ympärillä.
Laaksossa, jossa kaupunki sijaitsee, on paljon uusia rakennuksia pitkin rinteitä.
Sen verran paljon että kaupunkia tuskin vanhaksi tunnistaa.
Kaupunki on nimetty samannimisen, vuonna 699 kuolleen piispan mukaan.
Kaupungista löytyy tuon pyhimykseksi julistetun hemmon katedraali.
Kaupunki mainostaa itseään "Piippujen Pääkaupunkina". Keskustasta löytyy piippumuseoita, ja tietenkin piippukauppoja. Kenenkään en nähnyt piippua polttavan, mutta useampikin matkaileva ranskalainen näkyi ostoksilla noissa erikoiskaupoissa.
Kaupunki ei oikein tehnyt vaikutusta.
Laakso johon se on rakennettu, ja rotko jonka ympärillä keskusta sijaitsee,
tarjoaisivat hyvät puitteet kauniille kaupungille.
Mutten löytänyt mitään näkemisen arvoista.
Ei kannata pysähtyä St.Claudessa.
Kielitaidottomuuskin on tässä kaupungissa kova sana.
Etsin yli puoli tuntia ravintolaa, josta saisi tilattua esim. voileivän.
Olin jo luopunut toivosta,
kun lopulta löysin italialaisen baarin jossa tarjoilija suostui palvelemaan ulkomaalaisittain puhuvaa asiakasta.
Hän puhui patonkia, minä enklantia, mutta sain ostettua voileivän ja olusen.
Tyypillistä Ranskassa - voileipäkin pitää ostaa ei-ranskalaiselta.
Kaupungin turistitoimisto oli piilotettu tehokkaasti. Tienviitat näyttivät suunnan, mutta toimistoa en löytänyt.
Voileipälounaan jälkeen jatkoin kohti Vouglansjärveä.
Tie oli leveää ja nopeaa, ja matka taittui nopeasti.
Loppumatkasta käännyin pienemmälle tielle, ja kiersin järven eteläpään.
Vouglans on tekojärvi. Patoja on useita peräkkäin, ja ne valmistuivat vuonna 1968. Järvi on pitkulainen ja kiemurtelee kanjonissa, kuin leveä joki ikään.
Turistioppaista opin, että tekojärvi on rakennettu Ain-joen kovertamaan rotkoon.
Aiemmin paikalla oli useita peräkkäisiä koskia.
Rakennusprojekti alkoi vuonna 1963.
Ensin tehtiin joukko uusia teitä, ja levennettiin vanhoja.
Työmaa-asuntolat rakennettiin 500:lle työntekijälle, jotka työskentelivät padolla vuodesta 1963 vuoteen 1968.
Valmistuttuaan järvi peitti 1 600 hehtaaria maata, ja 150 paikallista asukasta menettivät kotinsa.
Järvellä on pituutta 30 km pitkä, ja leveys vaihtelee 300:sta 800 metriin.
Sen tilavuus on 600 miljoonaa kuutiometriä, ja se on Ranskan kolmanneksi suurin tekojärvi.
Kaikki järven padot tuottavat yhteensä jopa 400 000 kW,
joka on kuulemma 1,5 kertaa koko Juran alueen sähköntarve talvisaikaan.
Vuoden aikana järven padot tuottavat 750 miljoonaa kWh sähköä,
joka vastaa Besanconin ja Bourg en Bressen - alueen kahden suuren kaupungin -
yhteenlaskettua sähköntarvetta.
Läksin ajamaan järven ympäri kulkevaa reittiä.
Järvi oli kaunis, vesi vihreää.
Muutamissa paikoin järveä kiertävältä tieltä oli panoraamanäköalaa järvelle.
Toisin kuin Emosson, täällä näköalat olivat järvelle.
Emossonilla näköalaa tarjosivat patoa ympäröivät vuoret,
kun taas Vouglansjärveä ympäröivät kukkulat ovat matalia.
Tie järven ympäri - varsinkin järven länsipuolella - oli todellista maaseutukruisailua. Tie oli käytännössä tyhjä, loivaa mutkaa toisensa perään, avointa peltomaisemaa, aurinkoista kesäsäätä.
Seuraavaksi läksin etelään, kohti Oyonnax'n kaupunkia.
Tie oli iso ja nopea ajaa.
Jossakin kohdin oli muutaman kilometrin matkalla uutta öljysoraa.
Irtosoraa oli kuitenkin paljon vähemmän kuin eilen ajamallani tiellä.
Tie Oyonnaxista itään, Saint-Germain-de-Jouxiin, kulki metsässä, jonkun kukkulajonon yli.
Mukavaa kruisailua maaseututeillä, ei paljoa muuta liikennettä.
Loppumatkan ajoin moottoritietä A40 kohti Annemassea. Moottoritielle tultaessa otettiin automaatista tiketti, joka sitten maksettiin muutama kymmenen kilometriä myöhemmin. Tähän asti näkemäni tietullit Ranskassa oli maksettu tielle tultaessa tai tiellä olevissa tulleissa. Tämä oli ensimmäinen kerta kun tietullin määrä määräytyi tiellä ajettujen kilometrien mukaan.
Vouglansjärvi (Lac de Vouglans) oli aika kaukana. Matkaan tarvittiin pari tuntia suuntaansa. Mutta järvi oli kaunis, joten siellä kannatti käydä. Ja lisäksi matkallakin näin mielenkiintoisia paikkoja.
Tänään oli ensimmäinen lämmin päivä pitkään aikaan. Iltapäivällä lämpötila nousi n. 27 °C:een.
Illalla kävimme Maddalenan kanssa autolla Yvoiren kaupungissa.
Yvoire on keskiaikainen linnoituskaupunki, Genevejärven etelärannalla.
Nykyisellään kaupunki on turistikohde, josta löytyy taidekauppoja ja antikvariaatteja.
Ja varsinkin ravintoloita, joita lähikaupunkien ihmiset suosivat illallispaikkoina.
Kaupungin pienvenesatamassa on isorikkaiden aluksia. Kannattaa muistaa ettei järveltä pääse purjehtimalla mihinkään, vaan venettä voi käyttää vain Genevejärvellä seikkailemiseen.
Ravintoloissa tarjotaan kala-aterioita, korkeaan hintaan. Todellisuudessa Genevejärvestä ei enää vuosikymmeniin ole saanut kalaa. Ja makuunsakin nähden kala-ateriat olivat ylihintaisia.
Ranskan nopeusrajoituksista:
Yleisimmät nopeusrajoitukset ovat 90, 70, 50 ja 30 km/h.
Lisäksi isoilla teillä on 110 km/h, ja moottoritiellä 130 km/h.
Perusnopeus on 80 km/h, joka siis on voimassa aina kun muuta ei ole ilmoitettu.
Vain isommilla maanteillä on 90 km/h rajoitus. Vuoristoteillä ja muilla pienemmillä teillä suurin sallittu nopeus on 80 km/h.
Käytännössä ainoastaan 30 km/h rajoitus on sellainen, jota joutuu oikeasti noudattamaan. Se on vain paikoissa joissa asfalttiin on rakennettuja töyssyjä, eli "korotettuja suojateitä". Töyssyt ovat tällä aika korkeita, ja monasti aika jyrkkäreunaisia. Niistä ei hidastamatta minkäänlainen enduro selviä ilman etupään vaurioita.
Kylien reunoilla nopeusrajoitus muuttuu 50:stä 70:een. Korkeampi nopeusrajoitus ei välttämättä tarkoita, että tietä voisi ajaa kovempaa. Esimerkiksi, näin neulansilmämutkan heti nopeusrajoituksen muuttumisen jälkeen. Mutta koska kylä loppui, niin nopeusrajoituskin muuttuu. Täällä ei rajoitusalueita suotta venytetä. Säännöt näyttäisivät olevan selvät siitä milloin rajoitus alkaa tai loppuu. Kunpa Suomessakin olisi niin...
| Liikuttu aika | 4 h 38 min |
| Keskinopeus | 58 km/h |
| Maksiminopeus | 144,5 km/h |
| Tankkaus, Meyrin | N46 13 50 E06 05 06 |
| Col de la Faucille, 1 320 m | N46 22 10 E06 01 09 |
| Cathédrale Saint-Pierre | N46 23 12 E05 51 56 |
| Pato, Lac de Vouglans | N46 23 50 E05 39 45 |
