Matkan tavoitteisiin kuului ajaa Fillingesin lähialueen passoja.
Pyörällä ajoin yhteensä 55 passoa tai vastaavaa.
Lisäksi autolla kävimme kolmella muulla passolla.
Mieleen jäi niin monia paikkoja, ettei niitä kannata tässä enää listata.
Matkan parhaaseen antiin kuuluivat mm.:
- Huippujen Tie, Vogeesien vuoristossa.
- Jura, jossa olin jo aiemminkin halunnut käydä.
- Emosson, jossa kävimme kahdesti.
Kauniina päivänä sieltä avautui upea panoraama Valkoiselle Vuorelle ja
Chamonixista Martignyn suuntaan kulkevaan laaksoon.
- Col de la Forclaz de Montmin,
jolta avautuu panoraama yli Annecy järven.
- Rochers de Naye,
jonne nousimme sveitsiläisellä maisemajunalla.
Matkakohteesta jäi ristiriitaisia kokemuksia.
Yhtäältä on todettava, että ranskalaiset ovat kertakaikkiaan vastenmielisiä:
- Ranskalaisilla on voimakas tunne omasta ylivertaisuudestaan -
juuri samanlainen, mistä 30-luvun saksalaisia syytettiin.
- (Kulttuuri)rasismi on kaikkialla näkyvää, eikä sitä edes yritetä piilottaa.
- Kielitaito on "huono" - kohteliaasti asian ilmaistakseni.
- Palvelukulttuuri on kieroutunutta
- Jos asiakas ymmärtää olevansa huono ja halveksuttava olento, palvelu on kohteliasta.
- Mutta jos asiakas yrittää saada palvelua, hänet jätetään totaalisesti huomiotta.
Näin kuinka ravintolassa tarjoilija käveli päin asiakasta, jota hän ei halunnut palvella -
koska asiakas jätettiin huomiotta, ei asiakas tarjoilijan mielestä voinut seistä tarjoilijan edessä,
eikä häntä näinollen tarvinnut väistää.
- Ranskalaiset ovat aika hyviä liikenteessä, ja yleensä mopoilijoille annetaan hyvin tilaa.
Mutta samaa kohteliaisuutta ei osoiteta ulkomaalaisille.
Tavallinen tilanne on, että kapealla tiella annetaan tilaa takaa tulevalle mopoilijalle.
Ja mopon ohittaessa, kun rekisterikilvestä selviää mopoilijan tulevan ulkomailta,
yrittää autoilija kiilata mopon pois tieltä.
Maantiellä tuo ei ole niin vaarallista, sillä autoista pääsee eroon kaasua kääntämällä.
Mutta kaupungeissa syntyy vaarallisia tilanteita,
kun ranskalaiset yrittävät risteyksissä kiilata ulkomaalaisia.
Paikallisella vuokra-ajoneuvolla ajaessa vastaavia tilanteita ei synny.
Toisaalta, positiivisiakin asioita löytyi, jopa ranskalaisista:
- Yleensä mopoilijoille annetaan hyvin tilaa.
- Ranskalainen ruoka on syötävää.
Ja englantilaiseen ruokamaailmaan verrattuna se on hetkittäin jopa hyvää.
Kovin hyvänä heidän ruokaansa en sentään pidä.
Ranskalaisilla tuntuu olevan pyrkimys syödä kaikkea mikä kuulostaa tai
näyttää mahdollisimman vastenmieliseltä.
Sveitsin puolella - patonkia puhuvalla alueella - ihmisten käyttäytyminen oli jo paljon positiivisempaa.
Lisäksi on todettava, että patikointi on todella suosittu harrastus Ranskassa.
Vuoristoalueella kaikki pysähdyspaikat olivat täynnä pysäköityjä autoja,
joilla paikalliset olivat saapuneet ja lähteneet sitten jalkaisin tarpomaan metsiin ja vuorille.
Keväällä, ennen matkaa, hankin pyörään muutaman lisävarusteen.
Matkalla opin niistä:
Lampaannahka
Lampaannahkainen istuinpäällys pehmensi istumista.
Alkujaan hankin sen viilentämään istuinta kuumalla ilmalla.
Mutta tärkein etu tulikin esiin pitkinä ajopäivinä.
Toisaalta, se piti aina poistaa sateella.
Ja pyörän luota poistuttaessa.
Kuitenkin pidin sitä hyvänä lisävarusteena.
Zadi
Zadi oli tosi mainio ajanviete.
Ajaessa se kertoi rengaspaineen ja renkaan lämpötilan.
Eli se toimi ajanvietteenä pidempinä ajopäivinä.
Renkaan ilmanpaineita ei tarvinnut kertaakaan tarkistaa huoltoaseman mittarilla.
Zadi kertoi täsmälleen ilmanpaineen muutokset, ja milloin renkaaseen piti saada lisättyä ilmaa.
Pidin sitä hyvänä laitteena.
Toisaalta, maksoin siitä yli 100 €.
Eli se oli aika kallis antamaansa hyötyyn nähden.
Matkan jälkeen, Suomessa ajaessani, näyttöyksikkö irtosi ja tipahti tienvarteen ja hävisi.
Takalaukku (Givi E 460)
Ennen matkaa olin päättänyt jättää pyörän takalaukun kotiin,
mutta viime hetkellä muutin mieltäni.
Tuo osoittautui virheeksi.
Heti ensimmäisenä pitkänä ajopäivänä huomasin,
että moottoritiellä takalaukku teki pyörän kulusta epävakaan tuntuisen.
Lisäksi laukku oli tyhjä melkein koko matkan.
Toivottavasti seuraavalla pidemmällä matkalla muistan jättää sen kokonaan pois.
Throttlemeister
Mekaaninen "automaattinopeudensäädin" toimi odotettua paremmin.
Tasamaalla se toimii vakionopeudensäätimenä.
Mutta Keski-Saksassa ja siitä etelään tiet olivat mäkisiä.
Eikä siellä tuollaista "kaasujarrua" voinut käyttää.
Suurin etu olikin varusteen mukana tullut lisäpaino ohjaustankoon.
Se vähensi tangon korkeataajuista tärinää.
Aiempina kesinä, pitkän ajopäivän jälkeen kädet olivat särkeneet usean päivän ajan.
Muutama vuosi sitten vaiva oli niin paha, että vasen käsi jouduttiin operoimaan -
ja sen seurauksena sormien liikeradat ovat rajoittuneet.
Mutta tänä kesänä - ensimmäistä kertaa sitten mopoilun aloitettuani - kädet eivät olleet kipeät.
Koko kesän aikana, kädet särkivät vain kerran tai pari.
Lisäpeilit
Sivupeileihin liimatut lisäpeilit sekä toimivat että eivät toimineet.
Moottoritiellä ne auttoivat näyttämällä viereisellä kaistalla kuolleessa kulmassa ajavan auton.
Mutta toisaalta ne myös peittivät peilin näkyvää osaa.
Ehkä nämä lisäpeilit ovat kohtuullinen apuväline.
Mutta parempi ratkaisu olisi, jos pyörän oman peilin ulkoreuna taipuisi kuperaksi.
Matala etupleksi
Pyörää ostaessa otin siihen korkeamman etupleksin.
Tänä kesänä, ennen matkaa, vaihtoin tilalle lyhyemmän mallin.
Ajatus oli, että helteisinä päivinä lyhyempi pleksi päästää enemmän ilmavirtaa kuskia viilentämään.
Mutta matalan pleksin suurin etu tulikin muuta kautta.
Korkean pleksin turbulenssi iski kypärään ja meteli oli lähes sietämätön.
Matalamman mallin turbulenssi tulee sen verran alemmas, että ajaessa meteliä oli selvästi vähemmän.
Sateella lyhyempi pleksi päästää enemmän vettä syliin.
Mutta muutoin lyhyempi malli on selvästi korkeaa mallia parempi.
Motorcycle Journeys Through The Alps & Beyond
John Hermannin kirjasta oli lopulta vain rajallinen ilo.
Paljon tärkeämpi apu oli Michelinin keltainen aluekartta numero 328 (Ain, Hte-Savoie).
Kartan mittakaava on 1:150 000, joten sillä näkyivät useimmat pikkutietkin.
Lopputulemana voisi todeta, että pyörä toimi täydellisesti,
ja lisävarusteet tekivät ajamisesta entistäkin hauskempaa.
