Tänään luvattiin lämmintä - 30 °C - ja huomiseksi pilvistyvää. Niinpä päätin käydä Valkoiselle Vuorelle nousevalla junalla, Chamonix'ssa. Sieltä kuulemma näkee maisemia, joten retki tulee tehdä kirkkaalla säällä.
Moottoritie A40 Genevestä kohti Chamonix'ta - "White Motorway" - on maksullinen. Maksuja välttääkseni ajoin pikkutietä Cluses'hin asti. Sieltä eteenpäin tuo moottoritie on ainoa tie kohti Chamonix'ta, eikä sillä ajamisesta enää peritty maksua.
Sää oli upea. Chamonix'ssa kaupungin yllä näkyi riippuliitäjiä.
Vuorelle nouseva juna - Train de Montenvers - löytyi helposti.
Lähtöpaikka sijaitsee aivan Chamonix'n keskustassa, lähellä kaupungin juna-asemaa.
Juna vuorelle kulkee kolme kertaa tunnissa, ensimmäinen 08:00, viimeinen 18:00.
Aikuiselle lippu on 21 €, joka sisältää edestakaisen matkan, sekä kaikki sisäänpääsyt ylhäällä Montenversissä.
Juna mutkittelee vuoren rinnettä, joten maisemia näkyy vuoroin vaunun molemmilta puolilta.
Chamonix'n keskustassa, josta juna lähtee, ollaan noin 1 050 metrissä.
Radan toisessa päässä juna tuo Montenversin hotellille, 1 913 metriin.
Ylhäältä löytyy muutama ravintola, ja maisemat yli Valkoiselta Vuorelta valuvan jäävirran.
Tuon jäävirran nimi on Mer de Glace, eli Jään Meri.
Se on ollut turistikohteena jo reilusti yli sata vuotta.
Lisäksi Montenversistä löytyy luontopolkuja, sekä kaapelihissi satakunta metriä alemmas, jäätikön reunaan.
Jos juna ei jylhistä rinteistä huolimatta juuri korkeakammoisiakaan pelota,
niin jäätikön lähelle laskeutuva kaapelikori antaa jo hiukan vuoristoradan tuntua.
Alapäässä jatketaan kävellen portaita - 300 kpl - kunnes tullaan jäätikön reunaan.
Siellä on jäätikköön louhittu tunneli, jota japanilaiset turistit hämmästelivät.
Japanilaisten lisäksi turistien joukossa oli paljon ranskalaisia.
Tunneli on viitisenkymmentä metriä pitkä.
Sisällä saa mm. otattaa itsestään valokuvan Bernhardilaiskoiran kanssa - kuvalle tulee hintaa kuusi euroa.
Jäätunneli on käymisen arvoinen, vaikka pohjoismaalaiselle se ei niin ainutkertainen olisikaan.
Tunneliin päästäkseen joutuu Montenversistä ensin laskeutumaan kaapelihissillä -
tai vaihtoehtoisesti kävelemällä vuoren rinteellä kulkevaa kivistä polkua.
Lopuksi laskeudutaan jyrkkää kallioseinämää vielä 300 porrasta alaspäin.
Ja takaisin tullaan samaa reittiä.
Ei siis mikään jalkavaivaiselle sopiva lomakohde.
Kaapelihissi kulkee joka päivä klo 10 - 17:30.
Monet matkailijoista näkyivät lähtevän patikoimaan jäätikölle. Ryhmissä, hakut ja reput varusteinaan. Mukaan tarvitaan myös kunnon varsikengät. En nähnyt mitään esteitä, ettei kuka vain olisi voinut tuolle jäätikölle tallustaa. En tosin suosittele sitä kenellekään täysijärkiselle - jätetään se mieluummin ranskalaisille.
Jään Meri -jäätikkö on seitsemän kilometriä pitkä ja parisataa metriä syvä. Se alkaa 2 400 metristä, ja laskeutuu 1 400 metriin. Montenversin kohdilla jäätikkö liikkuu 90 metriä vuodessa, eli senttimetrin tunnissa. Vanhoista kuvista voi päätellä, että nykyisellään jäävirran pinta on selvästi alempana kuin esimerkiksi sata vuotta sitten. Eli jäätä on vähemmän, ja se lienee seurausta yleisestä lämpenemisestä - siitä samasta jonka positiivisia vaikutuksia kaukana pohjoisen arktisissa oloissa toiveikkaina edelleen odottelemme.
Montenversistä löytyy muutakin nähtävää. Esimerkiksi fauna museo, eli luonnontieteellinen museo täynnä täytettyjä vuoriston eläimiä.
Montevenversissä kannattaa käydä aurinkoisena päivänä. Junamatka vie 20 min per suunta. Aikaa ylhäällä kannattaa varata 1,5 tuntia. Mukaan tarvitaan myös aurinkovoidetta.
Alhaalla Chamonix'ssa selvittelin tietoja hissistä, joka vie Valkoisen Vuoren huipulle. Kyseessä on maailman korkein kaapelihissi. Se nousee 1 035 metristä 3 842 metriin, eli yhdellä vedolla nousua tulee melkein kolme kilometriä. Ja jotta ylhäältä näkisi paremmin, on vuoren huipulle rakennettu vielä 60 metrinen torni. Torni tunnetaan nimellä Keskipäivän Neula (Aiguille du Midi), sillä Chamonix'sta katsoen on aurinko keskipäivällä suoraan tuon neulamaisen rakennuksen yläpuolella.
Kuulin että kaapelihissi aloittaa aamulla seitsemältä, ja kulkee joka 20 minuutti.
Paras aika on heti aamusta, ruuhka alkaa kuulemma kymmeneltä ja helpottaa kello kahden jälkeen.
Kuulemma myös maisemat näkyvät parhaiten juuri aamusta.
Valitettavasti tuo kaapelihissi jäi tänä kesänä kokematta.
Maddalena vaati että meidän olisi mentävä sinne yhdessä,
mutta koko kesänä häneltä ei koskaan riittänyt siihen uskall... ei kun "aikaa".
Seuraavaksi läksin ajamaan kohti Martignyä. Reitti on melko tärkeä yhdysväylä, eli sillä kulkee jonkun verran muutakin liikennettä. Niinpä tiekin on kohtuullisen leveä. Ei se kuitenkaan mikään leveä valtatie ole, vaan vuoristossa kulkeva hyväkuntoinen tie.
Ensimmäinen passo - Col des Montents (1 461 m) - ei ole kummoinen. Passo on syvällä laaksossa, laakso vajaan kilometrin levyinen. En huomannut mitään erityistä passolla, paitsi isohko parkkipaikka ja paljon autoja.
Sveitsin raja on viitisen kilometriä passolta pohjoiseen.
Jostakin syystä Ranskan rajavartijat pysäyttivät minut, ja alkoivat tavata passiani oikein pikkutarkkaan.
Lopulta rajavartija vei passin sisälle toimistoonsa, ja minä jouduin odottamaan ulkona.
Koska keli oli aika kuuma ja jouduin odottamaan auringon paisteessa,
ei täysissä ajovarusteissa pyörän päällä istuminen tuntunut ollenkaan mukavalta.
Kesti viisi minuuttia, ennen kuin pääsin taas jatkamaan matkaa.
Tämä oli ensimmäinen kerta tämän kesän matkalla, kun passini tarkistettiin.
Seuraavaksi päätin nousta Emossonjärvelle (Lac d'Emosson). Se on tekojärvi, jolla on 180 metrinen pato. Järvi on aivan kiinni rajassa, sen Sveitsin puolella.
Tie ylös oli kapea ja autio.
Luulin jo joutuneeni suljetulle - tai ainakin väärälle - tielle.
Mutta sitten tie kulki parin pienen kylän lävitse.
Eli ei tie ainakaan kokonaan hylätty ollut.
Ylhäältä löytyi passo - Col de la Gueulaz (1 960 m) - ja iso patojärvi.
Lisäksi löytyy ravintola, matkamuistomyymälä, kappeli, iso parkkipaikka ja parkkipaikka täynnä autoja.
Joukossa pari turistibussiakin.
Koska ollaan Sveitsissä, ovat kaikki hinnat frangeissa.
Maksaa voi myös euroissa, mutta vaihtokurssi ei ole ollenkaan yhtä hyvä kuin pankeissa.
Onneksi sveitsiläiset osaavat enklantia, joten tarjoilu ainakin toimi.
Söin omeletin ja olusen (3 dl), jälkiruoaksi jäätelöä.
Yhteensä 24,50 CHF.
Padolta on hyvä näköala Valkoiselle Vuorelle ja Chamonix'n laaksoon, sekä myös Rhônen laaksoon Martignyn suuntaan. Upeimmat panoraamat mitä missään Alpeilla olen nähnyt.
Tuolla padolla ja passolla kannattaa käydä, maisemien vuoksi.
Ylös vievä tiekin on ihan kohtuullinen, vaikka kapea ja päällyste jo vanhaa.
Ylös vie vain yksi tie, eli alas on tultava samaa reittiä.
Ylös kannattaa mennä aamulla.
Silloin aurinko valaisee Valkoisen Vuoren lounaassa.
Minä olin passolla klo 13-14:40, ja lämpötila alkoi kuumana päivänä nousta turhan korkealle -
vaikka olin lähes kahdessa kilometrissä.
Ylös padolle pääsee myös maailman jyrkimmäksi mainitulla vaijerikäyttöisellä junalla, Le Châtelard Funicular. Sen suurin kallistuma on 87 %, eli nousu on kohtuullisen jyrkkää.
Emossonilta jatkoin kohti Martignyä.
Col de la Forclaz (1 527 m) oli parempi passo kuin viime käynniltä muistin. Länsipuolella tie oli hyvä, itäpuolella en tällä kertaa käynyt. Passolta on näköalat itään Martignyyn vievään laaksoon, sekä länteen kohti Ranskaa vievää laaksoa (Vallée du Trient). Ylhäällä passolla on pari ravintolaa.
Kun tulin passolle, oli siellä pysäköitynä yksi aivan minun oman pyöräni näköinen RT.
Omistaja oli 67 vuoden ikäinen ranskalaismies, jostakin Välimeren rannalta.
Hän kertoi ajelleensa Sveitsin isoja passoja.
Kehuimme hetken pyöriämme.
Minä en puhunut patonkia.
Eikä hän ranskalaisena osannut mitään muuta.
Mutta silti saimme jotenkin kommunikoitua.
Mies kertoi olevansa menossa kohti Albertvilleä.
Sovimme ajavamme alkumatkan yhdessä.
Niinpä läksimme ajamaan kohti Chamonix'ta.
Kaksi aivan samannäköistä pyörää peräkkäin, toinen Suomen ja toinen Ranskan rekisterissä.
Mahtoi siinä ohikulkijoilla olla ihmettelemistä.
Vanha herra ajeli aika selvästi minua hitaammin,
mutta jotenkin selvisimme tasangolle ja Valkoiselle Moottoritielle, josta hän kääntyi kohti Annecyä.
Minä puolestani ajoin isoa tietä Fillingesiin.
| Liikuttu aika | 3 h 49:55 min |
| Keskinopeus | 59 km/h |
| Maksiminopeus | 167,6 km/h |
| Keskikulutus | 5,50 l/100 km
(Chancy (9.7.) - Le Châtelard, 171 km, 9,41 l) |
| YouTube: Train de Montenvers |
| Le Châtelard Funicular |
| Train de Montenvers, Chamonix | N45 55 22 E06 52 32 |
| Montenvers hotelli | N45 56 00 E06 55 00 |
| Col des Montents, 1 461 m | N46 00 15 E06 55 25 |
| Col de la Gueulaz, 1 960 m | N46 04 09 E06 56 17 |
| Le Châtelard Funicular | N46 03 38 E06 57 28 |
| Col de la Forclaz, 1 527 m | N46 03 29 E07 00 06 |
| Tankkaus, Le Châtelard | N46 03 13 E06 57 04 |
