Tänään halusin käydä katsomassa lähikukkulalla olevan näköalapaikan.
Aloitin ajamalla Boëgen kautta Saxel passolle (Col de Saxel, 994 m). Passon kohdalta käännytään länteen, pienemmälle tielle. Tie on kapea mutta päällystetty. Osittain uutta päällystettä. Pääosa noususta kuljetaan metsän sisässä. Tie on mutkainen, mutta näkyvyys mutkissa ei ole erityisen hyvä. Siellä täällä tien varrelta aukeaa panoraama etelään ja itään, vuorille.
Tien päässä on parkkipaikka - matkalla niitä löytyy muutamasta paikasta - mutta siitä ei avaudu kunnon näköalaa. Varsinaiselle näköalapaikalle - Signal des Voirons (1 480 m) - pitää jatkaa jalkaisin. Nousua on ainakin 50 m, metsässä, pitkin hankalakulkuista polkua. Ylhäältä avautuu laaja panoraama Geneven suuntaan.
Paikkaan pääsee useampaa eri tietä. Yksi vaihtoehto tulee Col de Saxelilta, sitä ajoin tänään. Toinen tulee pohjoisesta, Saint-Cerguesin kylän suunnalta. Jälkimmäiseltä saattaa olla helpommin käveltävä polku tuonne ylös. GPSr:n kartan mukaan kolmas vaihtoehto näyttäisi tulevan lännestä, Lucingesin kylästä.
Signal des Voirons jätti pienen pettymyksen. Minulle oli kerrottu että sieltä näkisi kaikki ympäristön Alpit yhdellä kertaa. Minä en sellaista paikkaa löytänyt. Näköalaa kyllä avautui Geneven suuntaan - pohjoiseen ja länteen, aina lounaaseen asti. Mutta kukkulan huipullakin kasvoi metsää, ja se rajoitti näkyvyyttä. Olen nähnyt parempiakin panoraamapaikkoja. Ja jos haluaa nähdä Geneven kaupungin, lienee paras paikka Mont Salève, eli se kukkula jossa kävin tiistaina.
Iltapäivällä läksimme Maddalenan autolla Camandonaan, Italiaan.
Koska oli perjantai, oli Valkoisen Vuoren tunnelin suulla ruuhkaa.
Jono oli reilun kilometrin mittainen, ja eteni aika hissukseen.
Koska jono on ylämäessä, tuottaa se rekoille aikamoisia vaikeuksia.
Meiltä meni puolisen tuntia päästä tunneliin.
Tunneliin jonottaessa, sekä itse tunnelissa, vastaan tuli useita yksittäisiä matkamoottoripyöriä. Mikähän niitäkin tähän tunneliin vetää? En nähnyt ainuttakaan mopoa menevän etelään päin, kaikki olivat tulossa pohjoiseen. Kaikki näkyivät olleen yksittäisiä pyöräkuntia, pyörän päällä yksi tai kaksi henkilöä.
Jäljestäpäin kuulin, että perjantaina iltapäivällä oli joku 71 vuoden ikäinen mieshenkilö kyllästynyt jonottamaan, ja ajanut Mersunsa ohi lippujonojen suoraan tunneliin. Vartijat tietenkin hälyttivät poliisit heti tunnelin Italian puoleiselle suulle. Mutta mies väisti poliisiautot, ja jatkoi pysähtymättä eteenpäin. Poliisi pystytti vielä toisen esteen hiukan edemmäs, mutta mies täräytti läpi mokoman poliisiautoista kasatun barrikadin. Lopulta poliisi sai tuon mersukuskin pysäytettyä 40 kilometriä myöhemmin, Aostassa. Siinäpä oikeaa urheiluhenkeä, tyyliin "Ranskasta on päästävä pois, äkkiä!"
Meillä oli suunnitelmana käydä katsomassa Venyn laakso
(Val Veny).
Se on Italian puolella, Valkoiseen Vuoreen vievän tunnelin suulta länteen.
Olimme jo usein suunnitelleet käyvämme katsastamassa tuon laakson.
Mutta kesken matkan Maddalenalle selvisi, että hänen onkin kiirehdittävä Valle Mossoon.
Joten jälleen kerran Venyn laakso jäi meiltä näkemättä.
Sen sijaan meidän pitikin ehtiä Valle Mossoon puoli kuudeksi.
Aikataulu oli aika tiukka, sillä Valkoisen Vuoren tunnelista Italian puolelle tullessa kello oli 15:25.
Onneksi meillä oli reitittävä GPSr mukana.
Ensimmäistä kertaa Maddalenakin myönsi, että reitittävä GPSr on aika hyvä.
Se kun osaa arvioida perilletuloajan ja siten kertoa kuinka kovaa kiirettä on pidettävä.
Ehdimme Valle Mossoon ajoissa, Maddalena sai hoidettua asiansa, ja illalla majoituimme Camandonaan.
| Liikuttu aika | 1 h 14 min |
| Keskinopeus | 51 km/h |
| Signal des Voirons, 1 480 m | N46 13 51 E06 21 20 |
| Col de Saxel, 994 m | N46 14 52 E06 23 52 |
