Tänään oli taas arkipäivä, joten Maddalena läksi töihin ja minä pääsin mopoilemaan.
Halusin käydä katsomassa muutaman passon hieman idempänä,
lähellä Abondancen laaksoa
(Vallée d'Abondance).
Aamulla karttaa tutkiessa löysin vielä yhden uuden passon, Col de Reculaz,
ja päätin käydä katsomassa myös sen.
Päivän tavoitteena oli käydä Illiez'n laaksossa (Val d'Illiez)
(Val d'Illiez),
Morgins passon eteläpuolella Sveitsissä.
Päätin aloittaa päivän katsomalla
Suuren Alppitien
pohjoispään alkutaipaaleen.
Koska tuo tie alkaa Thonon'n kaupungista, Genevejärven rannalta, ajoin ensiksi Thonoon.
Sieltä Suuri Alppitie lähtee eteläkaakkoon, tietä D902.
Alkumatkasta reitti on leppoisaa kurvailua kukkuloiden välissä, nopeusrajoitus 70 km/h.
Jo muutaman kilometrin jälkeen laakso kapenee rotkoksi.
Rotkon jälkeen tulee risteys josta vasemmalle tie vie Abondancen laaksoon,
Suuren Alppitien jatkaessa Aulpsin laaksoon
(Vallée d'Aulps).
Heti risteyksen jälkeen Suurella Alppitiellä on Pont-du-Diable rotko (Gorges du Pont-du-Diable).
Rorkossa tie muuttuu paljon mutkikkaammaksi, ja soraa ilmestyy sisäkurveihin.
Heti Aulpsin laakson levetessä minä käännyin Corbinier passolle
(Col du Corbier, 1 235 m) vievälle tielle.
Nousu oli hyvää tietä, eikä sillä ollut juuri mitään liikennettä.
Passolla oli hiihtokeskuskylä, ravintola ja hotelli.
Passon itäpuolella tie laskeutui Abondancen laaksoon.
Seuraavaksi yritin tuolle aamulla löytämälleni passolle - Col de la Reculaz. Ylös vei yksikaistainen pikkuinen kylätie. Tieltä oli hyvät näköalat Abondancen laaksoon. Mutta passolle asti tuota tietä ei päässyt. Loppumatka oli portilla aidattu vain metsäkoneita varten.
Ylhäällä, ennen tuota porttia, oli paljon autoja. Ihmiset tulevat tänne autoilla, ja jatkavat jalkaisin patikoimaan kukkuloilla.
Seuraava kohde oli Col de Bassachaux (1 778 m).
Ensin tie vie laakson perälle, josta lähtee hiihtohissit tuolle passolle.
Lisäksi löytyy paljon muutakin vapaa-ajan viettoon liittyvää, kuten mäkiautorata.
Laakson perällä tie lopulta lähtee nousuun, läpi metsän.
Mäessä on useita serpentiinejä, useimmat niistä metsän sisässä.
Tie oli ihan hyvässä kunnossa, kelvollinen ajaa.
Passolta löytyi ravintola, paljon autoja ja patikoitsijoita, sekä muutama polkupyöräilijä.
Näinpä jonkun pyöräilijän vetävän pienessä peräkärrissä koiransakin tuonne vuorelle.
Ylhäällä päällyste päättyi, ja tie jatkui hiekkatienä länteen -
ehkä kohti Les Lindaretsia, jossa kävin pari viikkoa sitten.
Huomasin Zadin keskusyksikön telineen löystyneen. Bassachaux passolla kiristin telineen mutteria. Pitää jatkossa muistaa olla varovainen, ettei mutteri pääse löystymän niin että koko keskusyksikkö putoaa.
Sitten Pas de Morgins (1 382 m). Ei mitään erityistä, olen ollut täällä ennenkin. Passo on Sveitsin rajalla. Rajatarkastus tehdään vasta passon jälkeen, samannimisessä kylässä, Sveitsin puolella.
Listalla seuraavana kohteena oli Portes de Culet.
Morgins passolta lähti pikkutie sinnepäin, ja GPSr näytti että sitä pitkin olisin päässyt perille.
Joten sinnehän minä läksin.
Tietä ajaessa ei tiennyt, oliko se Ranskan vai Sveitsin puolella.
Veikkaan jälkimmäistä.
Hetken päästä tie muuttui hiekkatieksi, ja vei parin pikkutalon pihaan.
Joten käännyin takaisin ja jatkoin Morginsin keskustaan.
Tänään rajavartio ei ollut paikalla, raja oli kokonaan miehittämätön.
Kello oli juuri yli puolenpäivän, joten päätin syödä lounaan Morginsissa.
Kylästä löytyi pari ravintolaa, ja sain hyvää ruokaa kohtuullisen edullisesti.
Palvelukin toimi - ainakin jotenkin - vaikka tein tilaukseni enklanniksi.
Sitten kohti Portes de Culetia.
Morginsista läksi kapea, yksikaistainen ja päällystetty tie ylös rinteelle.
Tosi jyrkkään nousuun.
Siis todella jyrkkään!
Onneksi tiellä ei ollut vastaantulijoita.
Niin jyrkässä ylämäessä olisi ollut vaikea saada pyörä uudelleen liikkeelle.
Tai edes pitää pyörää pystyssä.
Tie näköalapaikalle Portes de Culet (1 787 m) oli päällystetty. Taas kerran löytyi paikka josta maisemat olivat mahtavat. Valitettavasti tänään oli pilvistä, joten viereisten vuorten huiput olivat pilvien peitossa.
Ylhäällä näin useita maastopyöräilijöitä. Kertoivat polkeneensa ylös, ja lähtivät nyt syöksyyn mäkeä alas. Totesin, että minä pääsin mäkeä ylös helpommin kuin he, mutta he varmaan ovat alhaalla minua nopeammin.
Minä jatkoin eteenpäin, mäen pohjoispuolelle.
Kilometri myöhemmin tie vei vuorelle rakennetun ravintolan pihaan.
Päällystetty tie olisi jatkunut eteenpäin, mutta se oli suljettu portilla eli oli vain maastopyörille.
Joten jouduin kääntymään takaisin.
Paluumatkalla Morginsiin valitsin hieman idemmän reitin.
Mahtavat maisemat jatkuivat, ja maastokin oli avointa.
Ajoin tosi hiljaa, kun pelkäsin kapeaa tietä ja vieressä laskevaa jyrkännettä.
Samalla opin miten tuollaisella tiellä väistetään vastaantulijoita.
Tiellä on siellä täällä levennettyjä kohtia,
mutta mopon ja auton kohdatessa useimmiten riitti että jompikumpi ajoi tien pientareelle.
Periaate on, että se väistää joka ensin ehtii.
Eli minun ei tarvinnut välttämättä mennä tuollaiselle levennykselle,
kun vastaantulija jo ehti ajaa pientareelle.
Ja vastaavasti he heiluttivat kättä kiitokseksi, jos minä ehdin väistää ensin.
Tie vei Morginsin ohi, alas Illiez'n laaksoon
(Val d'Illiez).
Illiez erkanee Rhonen laaksosta lounaaseen, Montheyn kohdalta.
Olin halunnut käydä katsomassa tuon laakson, ja tänään siihen tuli mahdollisuus.
Laakson pohjoisrinteellä kulki tie laakson perällä olevaan pikkukaupunkiin nimeltä Champéry. Se vaikutti hiihtokeskukselta. Jatkoin niin pitkälle kuin ajettavaa tietä riitti, ja riittihän sitä.
Tie kapeni ja kapeni, ja jatkui sitten huonokuntoisena aina seuraavan kukkulan yli. Kukkulan takaa löytyi laakso, jossa on Barmen kylä. Kylässä taitaa olla kymmenkunta taloa, ja melkein kaikki näyttivät varatun palvelemaan turisteja - ravintola, matkamuistomyymälä, jne. Ei Barme mikään vilkas turismikohde ole, sen verran huonokuntoinen tie sinne kulkee. Mutta taas kerran näkyi paljon patikoitsijoiden autoja. Ja taisi siellä olla muutama asuntoautokin asettunut taloksi kylän parkkipaikan nurkkaan.
Barmesta eteenpäin tie oli suljettu ajokieltomerkillä. Samalla tiestä loppui viimeinenkin päällyste - edellisen kukkulan yli kulkiessa sitä ei enää aina ollut riittänyt ihan koko tien leveydelle.
Barmesta takaisin Fillingesiin ajoin GPSr:n nopeimmaksi arvioimaa reittiä, Pas de Morginsin ja Col des Arcesin kautta.
Päivä oli hyvä, ja sen parasta antia olivat varsinkin Barme ja Portes de Culet. Sää oli pilvinen, joten panoraamat olivat rajalliset, mutta silti näin upeita vuoristomaisemia. Olin jo kauan halunnut käydä katsomassa Illiez'n laakson, ja tänään se vihdoin onnistui.
| Liikuttu aika | 6 h 10:06 min |
| Keskinopeus | 45 km/h |
| Maksiminopeus | 124,4 km/h |
| Keskikulutus | 5,74 l/100 km
Bonne (18.7.) - Troistorrents, 392 km, 22,50 l) |
| Suuri Alppitie |
| Col du Corbier, 1 235 m | N46 17 02 E06 38 41 |
| Col de la Reculaz | N46 18 20 E06 49 05 |
| Col de Bassachaux, 1 778 m | N46 13 21 E06 46 20 |
| Pas de Morgins, 1 382 m | N46 14 58 E06 50 46 |
| Portes de Culet, 1 787 m | N46 15 30 E06 52 23 |
| Tankkaus, Troistorrents | N46 14 11 E06 55 35 |
| Col des Arces, 1 164 m | N46 16 06 E06 29 31 |
