Aamulla satoi, tauotta.
Eilen meille oli kehuttu Davosin laakson maisemien olevan kauniita. Joten tänään läksimme moottoritietä pitkin Sveitsiin, kohteena Davosin laakso.
Matkalla näimme Heidilandin.
Heidi oli se orpo pikkutyttö, joka asui vaarinsa luona vuorilla.
Lastenkirja taitaa olla tunnetuin sveitsiläisteos.
Televisiosarjan kuvaukset tehtiin Maienfeldissä, Churin pohjoispuolella.
Heidiland oli moottoritie 13:n (E43) varressa, Maienfeldin kohdalla.
Koska sadetta tuli tauotta, ja koska näimme Heidilandin tienviitan vasta liittymän kohdalla,
päätimme tällä kertaa jättää paikan väliin.
Hetkeä myöhemmin GPSr ohjasi meidät pois moottoritieltä, tielle joka meni kapeaan laaksoon.
Kello oli puoli yksitoista, joten laaksossa ei tullut kovin hämärää vaikka ylempänä kaikki oli pilvien sisässä.
Kapea laakso mutkittelee, ja tie (numero 28) kulkee sen tasaista pohjaa.
Sitten, hiukan ennen pikkukaupunkia nimeltä Saas, laakson tasainen pohja loppuu,
ja tie kapenee sekä alkaa nousta vuorille.
Samalla tie muuttuu mutkikkaaksi.
Jossakin vaiheessa tie menee neljä kilometriä pitkään tunneliin.
Sen jälkeen maisemat alkoivat muuttua kauniimmiksi.
Tiekin oli varmaan jo ihan hyvä moporeitti.
Alempana tie oli sen verran suora, että se oli ollut hyvä lähinnä vain autoille.
Sade jatkui tauotta.
Jossakin sillalla näimme ketun tallustavan tielle. Se huomasi meidät vasta kun olimme kymmenen metrin päässä, ja puikahti takaisin ojaan. Olen aiemminkin nähnyt kettuja tiellä, mutta ne eivät enää juosseet karkuun...
Tie kulki yli passon - Wolfgangpass (1 631 m). Siinä vieressä oli kylä ja kaunis järvi, mutta sateen vuoksi emme pysähtyneet.
Sade jatkui tauotta.
Davos. Kaupungissa oli monia upeita ja kalliin näköisiä hotelleja. Sateen jatkuessa emme pysähtyneet. Mieleen ei jäänyt oikein mitään muistikuvaa koko kaupungista. Siellä ei tainnut olla mitään nähtävää.
Davosin jälkeen sade alkoi vähetä, ja lopulta jossakin lakkasi kokonaan.
Pysähdyimme hetkeksi jaloittelemaan Wiesen nimisen kylän kohdilla.
Pian sade alkoi taas.
Pilviä oli laaksossa meidän alapuolella, joten maisemia ei juuri näkynyt.
Thusin kohdalla käännyimme maantielle 13, kohti Via Mala Schluchtia.
Juuri ennen kuin ajoimme tunneleihin, syöksyi pikkulintu viereisestä metsiköstä automme eteen.
Siinä se lensi puolen kilometrin matkan -
näytti kuin juovan vettä tien pinnalta, ja pysähtyi aina jos mekin pysähdyimme.
Lensi ja käveli siinä muutaman metrin päässä automme edessä.
Ajoimme tunneliin, ja tipu senkun jatkoi tanssia auton nokan kanssa.
Pysäytimme auton, ja lintu pysähtyi.
Läksimme liikkeelle, ja lintu pyrähti heti auton eteen.
Aika erikoinen tapaus, en vastaavaa ole nähnyt missään muualla.
Lopulta tunnelissa, kun vastaan tuli joku toinen auto, lintu kyllästyi meihin.
Lähti kai iskemään sitä toista autoa?
Via Mala Schluchtiin saapuessamme kello oli jo puoli yksi, ja teimme päivän ensimmäisen "pitkän" pysähdyksen. Vettä tuli taivaalta tauotta, mutta yritimme urhoollisesti ihastella luonnon kovertamaa kanjonia. Minä olin nähnyt paikan jo aiemmin, mutta Maddalenalle tämä oli ensimmäinen kerta.
Sade ei hellittänyt, ja kylmäkin alkoi tulla, joten läksimme jatkamaan etelään,
kohti San Bernardino passoa.
Splugenin jälkeen sade hiukan helpotti.
Vuoret olivat pilvien peitossa, mutta sateen hiukan harvettua maisemiakin alkoi taas sumun seasta erottua.
Päätimme yrittää passolle - Passo del San Bernardino (2 065 m).
Valinta oli onnistunut siinä mielessä, että sade oli muuttunut "pelkäksi" tihkusateeksi,
ja pohjoisrinteen nousussa saimme pysähdyttyä katselemaan maisemia.
Sen verran vettä kuitenkin tuli, ettemme passolla viitsineet nousta autosta ulos.
Passon jälkeen, etelärinteellä, alkoi kauemmaisten vuorten rinteillä näkyä auringon paistetta. Meidän kohdalla sade silti jatkui. Kello oli vähän yli kahden, ja vettä valui laaksoa reunustavien vuorten jokaisesta kolosta.
Pitää vähän kehua Maddalenan ajotaitoja.
Hän on ikänsä ajanut vuoristossa, joten kokemusta löytyy.
Meillä oli -96 mallinen diesel Seat Ibiza.
Yhtaikaa meidän kanssamme alas San Bernardinolta tuli kaksi itävaltalaista mopoilijaa.
Päästimme heidät ohitse jo alkumatkasta.
Ja pojat ilmiselvästi yrittivät parhaansa.
Suorilla eroa syntyikin, mutta mutkissa Seat aina sai heidät kiinni.
Voin kuvitella, että itävaltalaispojat tunsivat itsensä noloiksi -
naisen ohjaama henkilöauto olisi laskenut mäkeä kovempaa kuin he.
Ja toisin kuin mopoilijat, ei auto missään vaiheessa käynyt vastaantulevien kaistalla.
Yritimme olla ystävällisiä, ja pidimme turvallisen välimatkan mopoihin.
Mutta totuus oli, että olisimme tulleet alas nopeammin, jos Maddalena olisi saanut ajaa omaa vauhtiaan.
Huonona puolena asiassa oli, että tuon mutkaisen alamäen jälkeen kaikki tavarat takapenkillä -
sekä minun vatsassani - olivat vaihtaneet paikkaansa.
Maddalena osoitti olevansa nopea, tarkka ja turvallinen vuoristoteiden kuski.
San Bernardinolta etelään vievä tie kulkee laaksossa, joka päättyy Bellinzonan kaupungin kohdilla.
Maddalenalla oli käsitys, että Bellinzona on kaunis paikka.
Joten päätimme yrittää jäädä sinne yöksi.
Saavuimme Bellinzonaan juuri viiden jälkeen.
Olimme tyytyväisiä,
sillä olisimme kerrankin hotellilla hyvissä ajoin ja ehtisimme kiertää kaupunkia ennen nukkumaan menoa.
Mutta Bellinzonan turisti-info oli kiinni.
Eikä koko kaupunkikaan näyttänyt kovin kiinnostavalta.
Keskustassa on vanha roomalaisajan linnoitus, mutten sateella viitsinyt sitäkään lähteä kävelemään.
Niinpä jatkoimme seuraavaan isoon kaupunkiin, Locarnoon.
Taas turisti-info löytyi GPSr:n avustuksella.
Tällä kertaa info oli auki, ja pääsimme kysymään vapaita hotellihuoneita.
Alueen hintataso oli aika korkea, mutta saimme kohtuu(?)hintaisen huoneen Asconasta.
Kahden tähden hotelli, kahden hengen huone, 230 CHF.
Sääkin alkoi pikkuhiljaa kirkastua, ja Asconassa sade taukosi kokonaan.
Hotellihuoneesta oli näköala Maggiorejärvelle (Lago Di Maggiore), ja me olimme tyytyväisiä.
Meille kerrottiin Asconan olevan Sveitsin tunnetuin turistikohde.
Meille molemmille paikka oli täysin uusi tuttavuus.
Kuulimme, että Asconassa kausi on maaliskuun 20:stä marraskuun ensimmäiseen viikonloppuun.
Talvella ei ole asiakkaita, paitsi joinain kauniina päivinä.
Talvella jotkut paikat ovat auki, mutta useimmat ovat kiinni koko talven.
Pienempiä määriä asiakkaita saapuu myös jouluviikolla ja uuden vuoden tienoilla.
Kaupunki on Maggiorejärven (Lago di Maggiore) rannalla, Locarnosta lounaaseen.
Kaupungin keskustassa on rantakatu, josta upea näköala lounaaseen.
Illalla rantakadulla oli katusoittaja soittamassa pianoa -
oikeaa akustista pystypianoa, jonka hän yöksi raahasi johonkin suojaan.
En missään muualla ole nähnyt katusoittajaa soittamassa akustista pianoa kadulla.
Hotellimme oli keskellä tuota rantakatua.
Rantakatu on suljettu liikenteeltä,
mutta tavaroiden purkamisen ja pakkaamisen ajaksi auton sai sentään ajaa hotellin eteen.
Illalla sade alkoi uudelleen.
| 09:20 | Lindau, lähtö |
| 09:30 | Itävallan raja |
| 09:55 | Sveitsin raja |
| 10:25 | Sargans, A13/A3 liittymä |
| 10:35 | Mastrils, A3/28 liittymä |
| 10:55 | Saas |
| 11:10 | Wolfgangpass |
| 11:15 | Davos |
| 12:30 | Via Mala Schlucht, 45 min tauko |
| 13:35 | Splügen |
| 14:00 | Passo del San Bernardino, 5 min tauko |
| 15:10 | Bellinzona, A13/13 liittymä |
| 16:00 | Locarno, turisti-info |
| 16:25 | Ascona, hotelli |
| Heidiland |
| Hotel Piazza Au Lac, Ascona |
| Heidiland | N47 00 40 E09 30 45 |
| Wolfgangpass, 1 631 m | N46 50 13 E09 51 25 |
| Via Mala Schlucht | N46 39 48 E09 26 51 |
| Passo del San Bernardino, 2 065 m | N46 29 45 E09 10 14 |
| Castello Grande, Bellinzona | N46 11 35 E09 01 20 |
| Turisti-info, Locarno | N46 10 11 E08 47 56 |
| Hotel Piazza Au Lac, Acona | N46 09 14 E08 46 08 |
