Tähän asti oli ajopäivien järjestys ollut yksinkertainen.
Arkipäivisin Maddalena oli töissä, ja päiväsaikaan minä sain mopoilla.
Viikonvaihteisin piti istua autossa pelkääjänpaikalla.
Monen päivän mankumisen jälkeen sain lopulta luvan lähteä
useamman päivän moporeissulle.
Suunnitelmana oli tehdä kolmen päivän matka. Ensin ajaisin kohti Grenoblea, ja sieltä sitten hiukan itään ja kaakkoon.
Aamulla halusin ajaa Frêne passolle,
Bauges'n massiivin
(Massif des Bauges)
eteläreunalle.
Joten jouduin aloittamaan ajamalla koko tuon massiivin poikki.
Tie massiiville (D912) nousee Annecyjärven (Lac d'Annecy) länsirannalta,
Sévrier'n kylän kohdalta.
Nousun alussa on pari maisemapaikkaa järvelle,
mutta pääosa noususta kuljetaan metsän sisässä.
Tie jatkaa nousuaan tasaisesti ensimmäiselle passolle, Leschaux passolle (Col de Leschaux, 900 m), asti.
Tuolla passolla olin käynyt jo viime viikolla.
Leschaux laakson päättyessä Chéran-jokeen, käännyin vahingossa väärälle tielle. Jouduin ajamaan takaisin samaa tietä jota viime viikolla liukastelin kohti Prés passoa. Tällä kertaa tie ei ollutkaan hankala ajaa, irtosora ei haitannut ajoa. Liekö tie ollut paremmassa kunnossa, vai auttoivatko uudet renkaat? Irtosora näyttäisi kuluvan tienpinnalta aika nopeasti, ja viikossa tie oli muuttunut lähes sorattomaksi.
Col du Frêne (950 m).
Tie pohjoisesta passolle on tosi suora ja tylsä, nopea ajaa.
Mutkia on vasta pari kilometriä ennen passoa.
Passolla on parkkipaikka, ei mitään palveluja.
Maisemia on lähinnä passon molemmille rinteille,
muttei niiden takia tänne kannata nousta.
Sen sijaan käymisen arvoinen on eteläinen rinne.
Siellä on useampi serpentiini,
ja välillä aukeaa hienoja maisemia alas Grésivaudan'n laaksoon
(Haut-Grésivaudan),
jossa virtaa Isére-joki.
Rinteessä näkyi paljon polkupyöräilijöitä,
useimmat ajamassa yksikseen ja
monet kesälomalaiset jopa "tavallisissa" vaatteissa tai uimahousuissa.
Isére-joen itäpuolella alkaa Belledonnen massiivi (Chaîne de Belledonne). Vuoristomassiivin - tai paremminkin vuorijonon - itäpuolella on Glandon passo (Col du Glandon). Etelässä massiivi jatkuu Grenoblen korkeudelle. Pohjoisessa massiivi rajoittuu Arc-joen laaksoon (Vallée de l'Arc, tai Vallée Maurienne). Belledonnen massiivi on osa Dauphinen Alppeja (Alpes du Dauphiné).
Minä kaarsin tuohon Arcin laaksoon. Se on kapea, ja ainakin alkumatkasta vaikutti kauniilta. Mutta jo parin kilometrin jälkeen käänsin ylös Hurtierès'n vuorijonolle (Chaîne des Hurtières) , Belledonnen massiivin pohjoiskärkeen.
Vuorille nouseva tie kulki metsässä, ilman maisemia.
Mutta sitä oli hyvä ajaa.
GPSr oikutteli, eikä tahtonut saada yhteyttä satelliitteihin metsäkatteen alta.
Ensimmäinen passo Belledonnen massiivilla oli
Col de Grand Cucheron (1 188 m).
Passokin oli metsässä, eli mitään maisemia ei ollut.
Palvelujen tointa hoitivat pieni parkkipaikka ja puiston penkki/pöytä.
Penkillä istui pari polkupyöräilijää.
Patikoitsijoita näkyi tulevan henkilöautoilla ja jatkavan kävellen metsäpoluille.
Maaseututeitä reilut viisi kilometriä myöhemmin on Col du Champlaurent (1 116 m). Nousu passolle on avomaastossa. Tie on pieni ja mutkikas, mutta hyväkuntoinen. Koska ollaan avomaastossa, passolta näkee hiukan viereisille vuorille. Mutta ei tämäkään mikään panoraamapaikka ole.
Passolle tuli pari polkupyöräilijää, joiden kanssa juttelin hetken. Ranskalainen pariskunta, mutta jostakin kumman syystä suostuivat puhumaan enklantia. Heillä oli kesälomaa, ja kertoivat ajavansa tänään 20 kilometrin lenkin, kotiseutunsa lähipassoilla. Kuulemma tosiharrastajat ajavat vuorilla 80 - 100 km päivässä. Ja urheilijat vielä enemmän.
Seuraava löytämäni passo Belledonnen massiivilla oli
Col du Barrioz (1 038 m).
Tie ylös kukkulalle on öljysoraa.
Paikoin pinta oli kulunut aika paljon, mutta silti tie oli kohtuu hyvä ajaa.
Pohjoinen nousu on metsässä.
Paikoin pilkahti taakse jäänyt laakso ja pikkujärvi (Bassin Du Flumet), ja vastakkaiset vuoret.
Koska tie kulkee metsässä ja jyrkällä rinteellä, näkyvyys mutkissa ei ole kovin hyvä.
Passolla näkyi pari taloa, joista toinen taisi olla ravintola.
Ei mitään mielenkiintoista.
Jatkoin eteenpäin, ja tulin Ayes passolle (Col des Ayes, 944 m). Tällä kertaa nousussa ei ollut metsää, joten ajaessa oli hyvä näkyvyys. Tie oli äskeistä passoa paremmassa kunnossa, ja mutkat loivia. Passolla on pari omakotitaloa, ei mitään palveluja. Maisemana häämöttävät viereisen massiivin vuoret. Pelkkä läpiajopasso.
Sitten Grésivaudan'n laakson yli Chartreusen massiiville (Massif de la Chatreuse). Viime viikon maanantaina kävin massiivin pohjoisosassa. Tänään ajaisin sen eteläpään passot.
Nousu oli aika mielenkiintoinen.
Serpentiiniä kalliorinteellä.
Tie oli hyväkuntoinen, ja sillä on melko paljon liikennettä.
Tieltä näkyy maisemia välillä alas Grésivaudan'n laaksoon, välillä ylös vuorelle.
Nousussa on vanha, mutkikas ja kapea kalliotunneli,
joka loi oikein vanhan ajan teiden tuntua.
Coq passolla (Col du Coq, 1 434 m) on parkkipaikkoja,
jotka tänään olivat täynnä patikoitsijoiden autoja.
Ei mitään palveluja, ja näköalaakin aukeni vain viereiselle kalliokukkulalle.
Passossa parasta oli nousu Grésivaudan'n laaksosta.
Itäpuolen rinne on aivan erilainen.
Kapea metsätie, pinta kuhmurainen, ei minkäänlaisia maisemia.
Jossakin keskellä metsätaivalta oli vielä joku metsätyömaa.
Tie oli täynnä hakkuujätettä.
Chartreusen massiivin poikki kulkee tie D512,
joka pohjoisempana muuttuu tieksi D912
(ja kulkee Granier passon yli).
Massiivin keskivaiheilla tuo tie kulkee yli
Cucheron passon (Col du Cucheron, 1 140 m).
Tie on leveä, liikennettäkin jonkun verran.
Mutkat ovat loivia.
Passolta näkyy pohjoisen puolella alkava Entremontsin laakso
(Vallée des Entremonts).
Passolla on parkkipaikka ja hotelliravintola.
Ravintolassa suostuttiin puhumaan enklantia,
joten sain syödäkseni hyvän ja lämpimän lounaan.
Ravintolan baarista löytyi neljää eri ollutta, kaikki lähialueen panimosta.
Maistoin ambree-olusta, ja se vaikutti hyvältä.
Hotellihuone olisi kustantanut 43 € per yö.
Isäntä puhui erinomaista enklantia ja palvelu oli ystävällistä.
Suosittelen paikkaa täällä kävijöille.
Seuraavaksi kurvasin Guiers Vif'n rotkon (Gorges du Guiers Vif) lävitse.
Rotko vaikutti mielenkiintoiselta.
Jatkoin massiivin länsipuolelta etelään, Placette passolle (Col de la Placette, 588 m). Passo on ison maantien varressa, samannimisen kylän kohdalla. Passona se ei ollut mitenkään mielenkiintoinen. Ainoa nähtävyys on länsipuolen kalliomassiivi. Läpiajopasso. Mieleen muistui Col du Marais, mutta täällä oli isompi tie.
Ténaison-joen laakso vie syvälle massiivin sisälle,
ja laakson päässä on Col de la Charmette (1 261 m).
Laaksossa kulkeva tie alkaa Grenoblesta.
Tiellä on maisemia aina Pormareyn kylään asti, jossa laakso kapenee.
Siitä eteenpäin, viiden kilometrin matkan,
kapea tie kulkee metsässä ja jyrkänteen kupeessa, eikä GPSr tahtonut löytää satelliitteja.
Passolta löytyy parkkipaikka.
Pienen soratiepätkän päässä, metsän piilosta löytyy ravintola.
Taisi siinä olla myös hotelli.
Passolta päällystetty tie jatkuu pohjoiseen.
Tie lähtee varsin jyrkkään laskuun, eikä päällystekään ollut kummoisessa kunnossa.
Ja kun maa sitten tasaantuu, niin tie onkin suljettu moottoriajoneuvoilta.
Polkupyörällä tuo on yksi suosittuja reittejä läpi Chartreusen massiivin,
mutta mopolla sinne ei ollut asiaa.
Tarkoitus oli kiertää Porte ja Vence passoille,
mutta nyt jouduinkin ajamaan takaisin Grenobleen.
Kun läksin kokeilemaan tietä passolta pohjoiseen,
pyörä jotenkin käyttäytyi oudosti.
Aluksi luulin sen johtuvan vain huonokuntoisesta tiestä.
Mutta Grenobleen päin palatessa pyörä kokoajan käyttäytyi huonommin ja huonommin.
Ohjaus änkesi voimakkaasti siihen suuntaan mihin oltiin kallellaan.
Niin voimakkaasti, että piti voimakkaasti vasta-vastaohjata
(kääntää vastakkaiseen suuntaan kuin normaalisti vastaohjauksessa).
Pyörä tuntui ottavan yliherkästi ohjausta tien urista, se puolsi koko ajan.
HD-mies olisi sanonut aurauskulmien olevan pahasti pielessä.
Katsoin eturenkaan, mutten huomannut siinä mitään vikaa.
Joten jatkoin tietä alaspäin, ja ihmettelin, ettei se kai ennen tällä tavoin käyttäytynyt.
Vasta Grenoblessa, viisitoista kilometriä passolta, syy lopulta selvisi. Bussikuski tööttäsi torvea ja osoitti sormella mopon tyhjää takarengasta.
Olin aina pelännyt mopomatkoillani kahta asiaa.
Ensinnäkin, että kaatuisin ja loukkaisin itseni jossakin syrjätiellä,
kaukana kaikista ohikulkijoista, ja jäisin tuntemattomalle seudulle avuttomana yksin ojaan.
Ja toiseksi, että jossakin syrjätiellä moposta puhkeaisi rengas,
enkä saisi soittamalla apua paikallisesta huoltoliikkeestä.
Kuvittelin aina, ettei puhjenneella renkaalla voisi ajaa ollenkaan.
Mutta tänään opin, että vyörengas pysyy hyvin muodossaan,
vaikka ilmanpaine sen sisältä häviäisi.
Opetus: Pelko rikkinäisen renkaan kanssa yksin jäämisestä on turha.
Senkun vain ajelee lähimpään kaupunkiin kaljalle.
Päätin kuitenkin ajaa huoltoasemalle,
laitoin renkaaseen ilmaa ja totesin sen hiljakseen tyhjenevän.
Puhki mikä puhki.
Kello oli puoli seitsemän, olin vieraassa kaupungissa, ja matkaa Fillingesiin oli 150 km.
Eli minun oli jäätävä yöksi Grenobleen.
Rengas pitäisi paikkauttaa seuraavana päivänä.
Katsoin GPSr:stani lähimmän BMW huollon, ja valitsin hotellin sen läheltä.
Kerrankin oli hyötyä, että olin tallettanut BMW huoltopisteiden koordinaatit GPSr:eeni.
Huone maksoi 40 € yö, plus 6 € aamiainen.
Pyörän sain lukittavaan autotalliin.
Siellä löysin takarenkaasta rautalanganpätkän.
Rengas oli vaihdettu maanantaina, ja sillä oli ajeltu reilusti alle tuhat kilometriä.
Yritin miettiä, missä se rautalanganpätkä olisi siihen mennyt,
mutten keksinyt mitään ilmiselvää selitystä.
Todennäköisesti se iski jo ennen viimeistä passoa, ja passolla ollessa rengas ehti tyhjetä.
Hotellin henkilökunta ei juuri enklantia osannut, mutta sentään yrittivät. Rengashuolloista he eivät ymmärtäneet mitään. Mutta etsivät Internetistä pizzalähetin, joten sain iltapalaa. Yritin vielä lohduttautua parilla olusella. Hotellissa oli ainoastaan Heinekeniä. No, join sitten sitä, peräti neljä pullollista.
Hotelli on teollisuusalueella, ja sen vieressä on auto- sekä mopoliikkeitä. Hotellihuoneesta ei ole mitään maisemia, vuoret jäävät kaupunkirakenteiden taakse. Jos olisi halunnut tutustua kaupunkiin, olisi kannattanut ottaa hotelli jostakin keskikaupungilta.
Päivän parasta antia olivat:
- Col de Coq, itäpuolen nousu
- Col du Frêne, eteläpuolen lasku
- enklantia puhuvat ranskalaiset (tyttö ja aviomies polkupyörillä Col du Champlaurent'lla, isäntä ravintolassa Col du Cucheronilla)
| Liikuttu aika | 7 h 05 min |
| Keskinopeus | 48 km/h |
| Maksiminopeus | 112,8 km/h |
| 08:14 | Fillinges, lähtö |
| 08:29 | Col d'Evires |
| 09:16 | Col de Leschaux |
| 09:45 | Aillon-le-Jeune Station |
| 10:16 | Col du Frêne |
| 11:25 | Col du Grand Cucheron |
| 11:50 | Col de Champlaurent |
| 12:58 | Col du Barrioz |
| 13:16 | Col des Ayes |
| 14:14 | Col du Coq |
| 15:01 | Col du Cucheron |
| 16:37 | Col de la Placette |
| 17:28 | Col de la Charmette |
| 19:05 | Grenoble, hotelli |
| Col d'Evires, 810 m | N46 02 43 E6 15 24 |
| Col de Leschaux, 900 m | N45 46 18 E6 07 54 |
| Col du Lindar, 1 187 m | N45 33 56 E6 04 57 |
| Col du Frêne, 950 m | N45 34 52 E6 08 08 |
| Col du Grand Cucheron, 1 188 m | N45 29 24 E6 14 54 |
| Col de Champlaurent, 1 116 m | N45 30 19 E6 13 08 |
| Col du Barrioz, 1 038 m | N45 19 53 E6 01 37 |
| Col des Ayes, 944 m | N45 16 27 E5 59 16 |
| Col du Coq, 1 434 m | N45 18 07 E5 50 13 |
| Col du Cucheron, 1 140 m | N45 21 55 E5 50 02 |
| Col de la Placette, 588 m | N45 19 49 E5 39 30 |
| Col de la Charmette, 1 261 m | N45 19 19 E5 44 24 |
| Col de Porte, 1 340 m | N45 17 25 E5 46 01 |
| Col de Palaquin, 1 154 m | N45 16 22 E5 45 56 |
| Hotel Bealp, Grenoble | N45 10 44 E5 41 39 |
