Tänään olivat vuorossa viimeiset väliin jääneet lounaisen Juran passot.
Ensimmäisenä Col de Menthieres (1 128 m).
Nousu alkaa Rhône-joen mutkan tienoilta, Bellegarden kaupungin pohjoispuolelta.
Sieltä avautuu laakso koilliseen.
Laakson pohjalla virtaa Valserine-joki.
Laakson etelärinteelle tie nousee Confort nimisestä pikkukaupungista.
Tie on leveä ja kaksikaistainen.
Mutta rinteessä on metsää, joka peittää näkyvyyden mutkissa.
Silti tien pinnassa oli kuminjäljistä selvästi vain yksi ajoura,
mutkissa aina sisäkurvin puolella.
Ja tulihan se sieltä, mutkassa vastaan yksi farmari, juuri tuota ajouraa.
Ajatteli varmaan että "ei tässä eilenkään ketään vastaan tullut".
Olin varautunut tuota paikallista romurallikuskia paremmin,
ja sain viime hetkellä väistettyä
yhteentörmäyksen
Passolla ei ollut mitään erityistä. Aukea paikka, näkymä alas Valserine-joen laaksoon (Vallée de la Valserine) ja peltomaisemaa.
Tie alas laaksoon ja sieltä Mijoux'n kaupunkiin on nopea, mutta paikoin kovin kuhmurainen. Laaksot näyttivät hienoilta.
Tie Mijoux'sta länteen, ylös kukkulalle ja
sieltä kohti Saint-Glauden kaupunkia on nopea ja helppo ajaa.
Ennen Saint-Glaudea on Flumenin rotko
(Gorges du Flumen).
Sen perällä on kauniiksi kehuttu vesiputous, muutama sata metriä tiestä.
Tiheässä lehvästössä putous näkyy vasta sen juurelta.
Talvella, kun puut ovat pudottaneet lehtensä ja vesi alkaa jäätyä, putous voi olla hienompi.
Nyt se jäi lähinnä lehvästön sekaan piiloon.
Saint-Glaudesta lähtee laakso lounaaseen (Vallée du Tacon). Laakson reunaa kulkee tie D124. Tiellä on paljon suoria, hiukan kuhmuroita, ja mutkia siellä täällä vuorenrinteessä. Maisemat antavat itäpuolen laaksoon ja vastapuolen kukkulan rinteelle. Oikein mukava tie ajaa. Liikennettä vähän, sai ajaa hiukan kovempaa.
Col de la Croix (1 049 m). Passo ei ole kummoinen, eikä siltä ole maisemia. Tie passolle oli passoa itseään mielenkiintoisempi.
Passon vieressä oli pieni peltokukkula.
Siellä kävellessä minua pisti mehiläinen, kaulaan.
Olin jo unohtanut miten paljon sellainen voi sattua.
Mehiläisen piston kyllä tuntee.
Ja se kipu tulee vasta hetkeä pistoksen jälkeen.
Se tuntui kuin paha hammassärky, kipu oli suorastaan sietämätön.
Parin minuutin kuluttua kipu alkoi hellittää, tavallisen hyttysenpiston tasolle.
Ja parinkymmenen minuutin kuluttua kipu oli kokonaan ohi.
Mitä tästä opimme?
Mehiläisen pisto sattuu aivan hirveästi.
Onneksi ei pistänyt useampi mehiläinen samalla kertaa.
Seuraavaksi Col de Richemond (1 060 m), moottoritien A40 eteläpuolella. Tie ylös passolle kulki metsässä. Se olisi ollut muuten hyvä ajaa, mutta oli aivan liian kuhmurainen. Passokin on metsän sisällä, eikä mitenkään mainittava. Passolla on joku muistomerkki, ehkä sodassa kaatuneille?
Alueen laaksoissa on paljon maisemateitä. Niitä oli mukava ajella, vaikka olivatkin hiukan kuhmuraisia.
Col de la Biche (1 325 m). Tie ylös kulkee metsässä, ja on tosi kuhmurainen. Niin kuhmurainen, että sitä oli hankala ajaa. Myös passo on metsän sisässä. Jos tienpinta olisi tasainen, tämä olisi mukava paikka, mutta tällaisena en siellä käyntiä suosittele.
Kilometri passon jälkeen maisema muuttui, ja lähdettiin uuteen nousuun. Enää ei oltu metsässä. Ylätasangolla tultiin noin 1 313 metriin. Tasangolta oli maisemia itään. Toisin kuin äskeinen passo, tämä on oikein kaunis paikka. Horisontissa häämötti Valkoinen Vuori. Paikan nimi on Crête d'Hergues.
Laskeuduin itärinnettä pitkin alas.
Kartassa se on merkitty vaikeaksi tieksi.
Mutta ei se mitenkään erityisen vaikea ollut.
Olipahan vain pitkä lasku, 1 300 metristä 400 metriin.
Rinteessä oli useita serpentiinejä, muttei yhtään erityisen hankalaa mutkaa.
Kuuma päivä oli nostanut öljyn tienpintaan, mutkissa sai varoa liukkautta.
Fillingesissä 32 °C.
Lämmintä on jatkunut jo monta päivää.
Mutta Pekingin kesän jälkeen tämä ei ole tuntunut kohtuuttoman kuumalta.
Ainoastaan hitaasti ajaessa, moottorin kuumentaessa,
täysissä ajovarusteissa olo on hieman hiostava.
Vasemman hartian jokin lihas särkee. Sama lihasvaiva oli jo Pisa-matkalla, ja on vaivannut jokaisella matkalla sen jälkeen. Vaiva johtunee ajoviimasta ja hartian jännittämisestä ajon aikana. Tänään se oli tosi kipeä, välillä haittasi ajamisen keskittymistä. Sattuu niin peevelisti, kuin neulalla pistäisi. Meinasin jättää ajopäivän kesken.
Eilen huomasin, että ajaessa minun on vaikea nähdä kauas.
Tien varressa olevia tienviittoja sai tihrustella,
ja liikkuessa niistä ei tahtonut saada mitään selvää.
Minulla on silmälasit, joissa sekä lähi- että kaukovoimakkuudet.
Mutta olen käyttänyt niitä ainoastaan lukiessa.
Tänään päätin kokeilla ajamista lasien kanssa.
Ensimmäinen hyöty oli, että visiiri auki ajaessa hyttyset ei lennä silmiin.
Mutta suuri yllätys oli huomata kuinka paljon tienvarsissa on kaikenlaista nähtävää.
Kaikenlaista, mitä en edes muistanut siellä olevan.
Kuten tienviittojen tekstit ja muu liikenne.
Maisematkin näkyivät selvemmin.
Ja löysinpä eräältä tutulta lähitieltä liikennevalot, joita en aiemmin ollut huomannut.
Tästä eteenpäin käytän silmälaseja aina ajaessa.
| Liikuttu aika | 5 h 13 min |
| Keskinopeus | 55 km/h |
| Maksiminopeus | 123,7 km/h |
| 07:14 | Fillinges, lähtö |
| 10:54 | Col de Menthières |
| 11:40 | Mijoux |
| 12:00 | Gorges du Flumen |
| 12:39 | Col de la Croix de la Serra |
| 13:41 | Col de Richemond |
| 14:13 | Col de la Biche |
| 16:19 | Fillinges |
| Col de Menthières, 1 128 m | N46 10 51 E5 50 59 |
| Gorges du Flumen | N46 21 22 E5 54 14 |
| Col de la Croix de la Serra, 1 049 m | N46 17 18 E5 47 57 |
| Col de Richemond, 1 060 m | N46 00 30 E5 44 55 |
| Col de la Biche, 1 325 m | N45 57 09 E5 44 56 |
| Crête d'Hergues, 1 313 m | N45 57 05 E5 46 03 |
