Yöllä näin taas hassua unta:
Unessa minulla oli harrastus, että talutan peltistä leikkimopoa maantietä pitkin kaupungista toiseen. Maddalena ehdotti, että minun pitäisi perustaa harrastukselle oma kerho. Nimeksi kerholle hän ehdotti "Iron-put-put". "Iron" siksi, että pienoismopot olivat peltisiä, ja "put-put" tietenkin kuvasi ääntä jota kuljettaja päästää suustaan moottorin ääntä matkiessaan.
Yllättäen kerhosta tulikin suosittu. Tienvarret olivat täynnään polvet verillä konttaavia kerholaisia, taluttamassa leikkimopojaan paikasta toiseen. Sateista ja myrskyistä piittaamatta. Kerholaiset pitivät kokoontumisajoja, joihin toivat kiillotettuja peltipyöriään toistensa ihailtaviksi. Perustivatpa jotkut oikein kilpailevan kerhonkin, muovimopoja taluttaville.
Vaaksan tai parin mittaiset peltiset leikkimopot ovat aika pieniä. Niitä kun taluttaa tienvartta kontaten, ei aina näe mihin on menossa. Unen loppupuolella tulin johonkin isoon kaupunkiin, ja minun piti nousta kiviaidalle seisomaan nähdäkseni missä olin. Yllätyksekseni löysin itseni Turun Aurasillan reunalta.
Mistähän näitä unien aiheita oikein tulee
Moottoritietarran puuttuessa jouduin ajamaan Sveitsin moottoriteiden ulkopuolella. Muuten se ei olisi ollut ongelma, mutta tänään minulla ei ollut GPSr:ta tietä neuvomassa.
Minulla oli hämäriä muistikuvia ajasta, jolloin matkareitti valittiin värikkäästi viivoitettuja papereita lukemalla. Joten en ollut täysin avuton noiden kartoiksi kutsuttujen dokumenttien kanssa. Silti, tämänpäiväisen kokemuksen opettamana, pidän outoina niitä motoristeiksi itseään kutsuvia, joiden mielestä matkoille pitäisi lähteä ilman GPSr:ta, pelkkien paperikarttojen kanssa.
Aloitin ajamalla Genevejärven pohjoisrantaa Lausanneen. Reitti oli ennestään tuttu, joten se oli päivän helppo osuus.
Lausannesta eteenpäin tunsin ainoastaan moottoritien.
Ongelmat alkoivat jo Lausannen keskustassa.
Kaikki tienviitat Berniin näyttivät ohjaavan moottoritielle.
Onnistuin ajamaan jotain pikkukatuja ohi Lausannen keskustan.
Sitten tein yhden väärän käännöksen, ja olin moottoritiellä
Jouduin ajamaan pidemmän matkaa, ennen kuin löysin seuraavan liittymän pois moottoritieltä.
Takaisin pikkuteille päästyäni sain miettiä pääni puhki, ennen kuin paikoitin itseni taas kartalta.
Pian sain huomata, ettei Sveitsin pienempiä teitä ole suunniteltu matkantekoon,
vaan ne ainoastaan yhdistävät pienempiä kyliä.
Suurimman osan aikaa olin eksyksissä, ja suunnistin pelkästään vuorten ja auringon mukaan.
Luulin olevani Bielissä, kun saavuinkin johonkin keskiaikaisen kaupungin keskustaan.
Kaupunki oli Aarberg.
Sen katettu puusilta yli Aare-joen oli näkemisen arvoinen.
Yritin vielä löytää tien Weissensteinpassolle.
Mutta eihän sellaista pikkutietä mihinkään ole merkitty.
Joten päädyin harhailemaan jossakin asutuslähiössä,
ja kyllästymään koko passojen etsimiseen.
Lopulta löysin itseni kartalta Langenbruck'istä. Taas yritin lähipassolle - Belchenflue Pass - mutta ilman menestystä. Jälleen kerran tie päättyi ajokieltomerkkiin. Kotona selvitin, että olin valinnut väärän tien, eikä se vienyt tuolle passolle.
Ennen Baselia oli vaikea löytää reittiä moottoriteiden ulkopuolelta.
Vasta vähän ennen Baselia olivat ensimmäiset selvät tienviitat Saksaan ja Lörrahiin.
Saksan puolella asiat olivat vielä paremmin.
Tienviittoja riitti enemmän kuin niitä ehtii jättää lukematta.
Lörrachin autozug-terminaalille saavuin klo 15:45, eli reilusti etuajassa.
Lörrach on Annemassen kokoinen kaupunki. Vanha keskusta ja kävelykatuja. Ei kovin kiinnostava, mutta kohtuullinen pysähdyspaikka.
Junaan tuli reilu puolitusinaa moottoripyöräkuntaa.
Joukossa oli pari Sveitsissä asuvaa enklantilaista, ja ainakin yksi italialainen.
Hyttipaikka oli ns. jaettu miespaikka.
Samaan hyttiin tuli neljä muuta miestä.
Maksoimme konduktöörille 19 €, ja saimme jaettua ryhmän kahteen eri hyttiin.
Minun hyttiini jäi se italialainen mopokuski.
Hänellä oli BMW R-1100-R, ilman etukatetta.
Mies oli Firenzestä, hänellä oli kaksi viikkoa aikaa,
ja suunnitelmiin kuului kiertää Norjan vuoristoa sekä Moskova ja Puola.
Yritin varovaisesti palauttaa häntä takaisin reaalimaailmaan,
ja neuvoin ajamaan suoraan Nordkappiin.
Italiaano puolestaan neuvoi hyviä italialaisia GPS koordinaatteja löytyvän ainakin osoitteesta
www.poigps.com.
| Aarberg, vanhakaupunki | N47 02 39 E7 16 32 |
| Weissensteinpass, 1 279 m | N47 15 38 E7 30 24 |
| Balmberg, 1 251 m | N47 15 43 E7 32 27 |
| Belchenflue Pass, 1 099 m | N47 21 45 E7 48 37 |
| Oberer Hauenstein, 731 m | N47 21 06 E7 45 50 |
| DB Lörrach | N47 37 11 E7 40 08 |
