Bauges'n massiivi (Massif des Bauges) on vuoristomassiivi, joka lännessä rajoittuu Bourgetjärveen (Lac du Bourget) sekä Chambéryn kaupunkiin, ja idässä Annecyjärveen (Lac d'Annecy) sekä Albertvillen kaupunkiin. Bauges'n massiivi kuuluu Savoin Esialppeihin (Préalpes de Savoie).
Tänään päätin käydä tarkastamassa tuon massiivin maisemat.
Tie Annecyyn (N203) oli viime päivinä tullut tutuksi. Aamulla päästelin sitä hiukan vauhdikkaammin, työmatkalaisia ohitellen. Myöhemmin kuulin, että tiellä on kameravalvonta, ja koko syksyn odottelin kotiin saapuvaa kirjettä. Onneksi sellaista ei (vielä?) ole tullut...
Tie D41 Bauges'n massiiville alkaa mutkaisena ja serpentiinein.
Heti perään on jyrkkää nousua läpi metsän.
Tien pinta oli paikoin rikki, joten sai varoa millä kohdin sitä ajoi.
Lisäksi metsästä valuvan veden mukana tielle oli kasaantunut neulasia, lehtiä, maata, soraa ja oksia - metsänjätettä - haitaksi asti.
Jossain alkumatkasta näkyi tienvarressa pieni peuratarha.
Taisi olla ilmainen eläintarha?
Edempänä tie suoristui ja sitä oli taas helppo ajaa kovaa.
Huipulla näkyi sotilaita leikkimässä sotaa. Ainakin kolme joukkoa, vajaa kymmenen miestä kussakin. Tallustivat tien vartta täysissä retkivarusteissa. Minut nähtyään pari sotilasta syöksyi ojaan. Toverit kutsuivat heidät takaisin naama naurusta vääränä. Yhdessä ryhmässä näkyi ainakin yksi tyttö.
Crêt de Châtillon (1 699 m).
Ylhäällä ei ole varsinaista passoa, vaan tie kulkee näköalanyppylän vieritse.
Paikka on käymisen arvoinen.
Metsäraja on hiukan huipun alapuolella,
joten kirkkaana päivänä näköaloja avautuu kaikkiin suuntiin.
Ylhäältä löytyy pari ravintolaa, turistimyymälää ja hotellia.
Hotellin parkkipaikalla näkyi viisi mopoa, sveitsiläisissä rekistereissä.
Kuten tavallista, baarin tarjoilijatyttö puhui aluksi pelkkää patonkia.
Mutta kun olin saanut jäätelön ostettua, alkoikin hän vastata kysymyksiini sujuvalla enklannilla.
Tytön käytös oli linjassa
viimekesäisen havaintoni
kanssa.
Patonkinkieliset kyllä osaavat enklantia.
Mutta niin kauan kuin raha on jollakin tavoin mukana kuviossa,
pelkästä periaatteesta eivät suostu enklantia ymmärtämään.
Mieluummin jättävät rahat turistille, kuin suostuvat tekemään kauppaa enklanniksi.
Tyttö kertoi kukkulalla olevan paljon patikointireittejä ja panoraamapaikkoja. Kertoi myös Annecyssä olevan varuskunnan, josta sotilaita tuodaan joskus tänne vuorelle harjoittelemaan.
Eteläpuolen lasku on samanlainen kuin toisen puolen nousu.
Päällyste on paikoin rikki, ja tie on suora sekä nopea ajaa.
Välillä tie kulkee vuorenrinnettä pitkinä suorina, suorien päissä serpentiinit.
Alhaalla on laakso, joka kulkee Bauges'n massiivin keskeltä Annecyjärven rannalle.
Laakson reunan muodostavat Semnoz (Montagne du Semnoz) idässä ja
Trélod lännessä.
Ensimainitun korkeimmalla kohdalla on äsken käymäni Châtillon.
Jälkimmäinen muodostuu useammasta rinnakkaisesta ja peräkkäisestä vuorijonosta.
Semnozilta laskeva tie vei suoraan laakson keskellä olevalle passolle. Col de Leschaux (900 m) on laaksoa pitkin kulkeva pääväylä. Passo on keskellä samannimistä maalaiskylää.
Bauges'n massiivin poikki virtaa Chéran-joki.
Joen alkulähteet ovat massiivin itäreunan vuorilla.
Massiivin keskellä jokiuomaan yhtyvät laaksot useammasta suunnasta.
Siitä Chéran-joki jatkaa länteen, ja laskee lopulta massiivin länsipuolen tasangolle.
Massiivin länsireunalla joen uoma on kovertunut laaksoksi.
Tuo laakso oli rotkomaisen kapea ja kaunis.
Sen pohjoispuolella nousee Semnoz, eteläpuolella Bange (Montage de Bange).
Kanjonin läpi ajettuani kaarsin etelään, Revardin vuorelle (Mont Revard).
Revard on Bauges'n massiivin läntisin nurkka,
ja rajoittuu Bourgetjärven (Lac du Bourget) itärannan tasankoon.
Valitsemani reitti nousi isoa,
nopeaa tietä Cluse passolle (Col de la Cluse, 1 184 m).
Tuo passo ei vaikuttanut mitenkään merkittävältä.
Itse asiassa sitä ei ole edes merkitty tienvarteen,
eikä tietä ajaessa luonnonmerkeistäkään tahtonut passoa huomata.
Tien korkeimmalta kohdalta lähtee sivutie,
jonka päästä löytyy parkkipaikka ja näköalatasanne.
Paikan nimi on Le Revard (1 550 m), ja se on jonkinlainen lomakohde.
Siellä näkyi paljon lomamökin näköisiä pikkutaloja, sekä muutama hotelli.
Näköalatasanteelta löytyi ravintola ja matkamuistomyymälä.
Kielitaitoa siellä ei ollut.
Näköala aukeaa länteen, yli Aix'n kaupungin (Aix-Les-Bains) ja Bourgetjärven.
Vastarannalla nousee Chat'n vuori (Mont du Chat),
jolta eilen ajamani Chat passo (Col du Chat) erottui selvästi.
Tie jatkoi vuorenrinteiltä etelään, laaksoon, joka koillisessa jatkuu Bauges'n massiivin keskelle Chéran-joen kovertamaan uomaan. Laakson lounaiskärjessä on Plainpalais passo (Col de Plainpalais, 1 174 m).
Passolla oli sellainen erikoisuus,
että sen nimikyltin eri puolilla nimi oli kirjoitettu eri tavoin.
Yhdellä puolella nimi oli "Plainpalais", ja toisella "Plaimpalais".
Jälkimmäinen on kuulemma vanhempaa patonkinkieltä.
Passon yli kulkee hyväkuntoinen maaseututie.
Passon eteläpuolella on samanniminen pieni kylä.
Itäpuolen maisemaa hallitsee Margériaz'n vuoren (Mont Margériaz) jyrkkä kalliorinne.
Seuraava passo oli Margériaz'n vuoren vastakkaisella puolen, ja jouduin ajamaan pitkän kierroksen sinne päästäkseni. Tie kävi kääntymässä Chéran-joen varrella, ja palasi sitten Margériaz'n toista puolta takaisin lounaaseen. Kierrosta tuli reilut kolmekymmentä kilometriä, vaikka linnuntietä passojen väli on vajaat seitsemän.
Matkalla pyörä liukasteli soraisella tiellä.
Ensin Plainpalaisilta tullut tie, jota oli paikattu heittämällä
lapiollinen öljysoraa suoraan tien pinnalle.
Käytännössä se oli irtosoraa kovan pinnoitteen päällä.
Mutkassa etupyörä osui keskelle sellaista soramöykkyä.
Jostakin syystä pyörä pysyi pystyssä ja tiellä.
Sitten Margériaz'n toisella puolella, tielle oli joitakin viikkoja sitten levitetty uutta soraa.
Pyörä liukasteli useampaan kertaan.
Auringonpaisteessa irtosoraa ei tahtonut erottaa tien pinnassa,
joten ajaminen alkoi tuntua vaaralliselta.
Col des Prés (1 142 m) on Margériaz'n eteläpuolella,
laakson lounaisessa kulmassa.
Vaikka tie oli irtosoran takia huono ajaa, passon kohdalla se oli hyvässä kunnossa.
Passon maisemaa hallitsevat laaksoa reunustavat vuorijonot.
Passo itsessään on pelkkä läpiajopasso peltokumpareella.
Toisaalta, peltoaukeilla asustaa myös luonnonihmeitä.
Kuten perhosia.
Juuri passolta lähtiessäni sellainen istui käsivarrelleni,
ja tarrasi siihen kiinni tuulen vastuksesta välittämättä.
Siinä se istui hyvän tovin, kunnes ajoviima sen viskoi menemään.
Bauges'n massiivin lounaiskulmassa tie koukki vuorijonojen välistä, liikenne väheni (jos se mitenkään oli enää mahdollista) ja laaksot kapenivat.
Marocaz passolle (Col de Marocaz 958 m) vievä tie oli jo aika pieni ja hiljainen, vaikka kartassa se on merkitty maisemareitiksi. Ilman kartan merkintöjä olisi tie jäänyt kokonaan ajamatta, sillä se näytti pahaiselta polulta metsäkylän puunhakkuupaikalle. Mutta tie olikin koko matkan päällystetty ja kohtuullisen ajettava, kunhan varoi lehmänjätöksiä.
Passo on massiivin lounaisnurkassa, ja siltä laskeudutaan leveään,
Albertvillestä lounaaseen kulkevaan Grésivaudan'n laaksoon
(Vallée du Grésivaudan).
Passolle on rakennettu oikein pöytä ja penkit.
Niillä on hyvä levähtää.
Passo ja ympäröivät rinteet ovat kaikki metsän sisässä.
Mutta passon kohdalla metsä raottaa näkymää pohjoisen vuorenrinteelle,
etelän (Grésivaudan'n) laaksoon ja vastapäisille vuorille.
Grésivaudan'n laakso on tasainen ja leveä. Laakson pohjalla tie N6 on suora ja moottoritien tapainen. Kun on suuren osan päivää ajanut kakkosvaihteella vuoriston tuntemattomia pikkuteitä, N6 tuntui suorastaan vauhdikkaalta.
Juuri vähän ennen Albertvilleä on pohjoisella rinteellä
Tamié passo (Col de Tamié, 907 m).
Passo ei ole kummoinen, mutta sille nousevalla tiellä on serpentiinejä,
joilta maisemat yli Albertvillen.
Taustalla häämöttää Valkoinen Vuori.
Nousussa ja passolla oli jonkun verran liikennettä, myös moottoripyöriä.
Vaikea sanoa miksi, sillä eivät passo tai sille nousu niin erikoisia olleet.
Rinteeltä löytyi vielä toinenkin passo, Collet de Tamié (960 m). Se oli keskellä metsää, mutta passon jälkeen on näköalapaikka yli Albertvillen ja Valkoiselle Vuorelle.
Passoilla oli tienviittoja Tamié linnoitukselle (Forte de Tamié). Minä en siellä käynyt, joten en voi sitä mitenkään kommentoida.
Seuraavaksi Albertville, tuo motoristien armoitettu mekka.
Kaupungin keskustasta ei ole mitään hienoa sanottavaa.
Liikennejärjestelyt eivät ole ihan sieltä parhaasta päästä.
Paljon yksisuuntaisia katuja, joten oikean reitin löytäminen on hankalaa.
Mutta tiet Albertvillen ympäristössä ovat upeita.
Vuorenrinteillä on lukuisa määrä pieniä, mutkaisia ja hyväkuntoisia moporeittejä.
Onneksi myös autoilijat tietävät sen,
ja antavat hyvin tilaa takaa tuleville mopoille sekä kaupungissa että maanteillä.
Albertvillen jälkeen koukkasin vielä Bisannen vuoren (Mont Bisanne) rinteelle,
sen lounaisnurkan Forclaz passolle (Col de la Forclaz, 870 m).
Tie ylös on hyvä ajaa.
Sen varressa on paljon asutusta, joten sitä ei voi pudotella vapailla nopeuksilla.
Passolla on maisemia ainoastaan vieressä nousevalle Bisannen vuoren rinteelle.
Pohjoispuolella rinne on avoin,
ja maisemat vastapuolen metsäistä rinnettä paremmat.
Päivän päätteeksi vielä Arlyn rotko (Gorges de l'Arly).
Rotko on mainio moottoripyöräilyreitti.
Autolla sen kulkeminen on aika
tylsää.
Aluksi laakso on niin leveä, että tiessä on ohituskaista.
Muutamaksi kilometriksi väylä kapenee rotkoksi,
tie käy tunneleissa, ja ohittaminen on hankalaa.
Tuo on väylän paras mopo-osuus.
Sitten rotko taas levenee,
mutkat loivenevat ja ohittaminen helpottuu.
Pari kilometriä ennen Flumet'n kylää laakso levenee reilusti,
ja lopulta vasemmalle aukeaa Arrondine-joen laakso
(Val d'Arrondine)
kohti Aravis'ta ja sen passoa (Col des Aravis, 1 498 m).
Päivän tavoite tutustua Bauges'n massiiviin onnistui.
Massiivilla on paljon hiljaisia teitä, pitkiä laaksoja ja vuoristomaisemia.
Mitään kovin mahtavia passoja siellä ei ole,
ja vuorten rinteet ovat vain hieman Juran vastaavia jyrkempiä.
| Liikuttu aika | 6 h 39 min |
| Keskinopeus | 47 km/h |
| Maksiminopeus | 126,1 km/h |
| 07:36 | Fillinges, lähtö |
| 07:50 | Col d'Evires |
| 08:48 | Crêt de Chatillon |
| 09:52 | Col de Leschaux |
| 10:49 | Col de la Cluse |
| 11:07 | Le Revard |
| 12:03 | Col de Plainpalais |
| 13:01 | Col des Prés |
| 13:43 | Col du Marocaz |
| 15:02 | Col de Tamié |
| 15:18 | Collet de Tamie |
| 16:07 | Col de la Forclaz |
| 16:45 | Flumet |
| 17:01 | Col des Aravis |
| 17:14 | Saint-Jean-de-Sixt |
| 18:10 | Fillinges |
| Col d'Evires, 810 m | N46 02 43 E6 15 24 |
| Crêt de Châtillon | N45 47 51 E6 06 26 |
| Col de Leschaux, 900 m | N45 46 18 E6 07 54 |
| Col de la Cluse, 1 184 m | N45 41 45 E6 00 42 |
| Le Revard | N45 40 54 E5 58 30 |
| Col de Plainpalais, 1 174 m | N45 38 51 E6 01 08 |
| Col des Prés, 1 142 m | N45 35 46 E6 03 36 |
| Col du Marocaz, 958 m | N45 32 59 E6 04 35 |
| Col de Tamié, 907 m | N45 40 13 E6 18 28 |
| Collet de Tamie, 960 m | N45 40 13 E6 18 28 |
| Col de la Forclaz de Queige, 870 m | N45 43 33 E6 26 35 |
| Col des Aravis, 1 498 m | N45 52 20 E6 27 54 |
| Gorges des Eveaux | N46 02 20 E6 22 55 |
