Eilen alkaneet Ranskan-vaikeudet jatkuivat aamulla.

Yritin käydä tankkaamassa. Mutta bensaa sai vain jos osasi puhua patonkia.
Ensimmäisen huoltoaseman jonossa ranskalaiset kiilasivat törkeästi heti kun huomasivat ulkomaalaisen rekisteritunnuksen. Kun lopulta pääsin bensapumpulle, sen automaatti puhui ja kirjoitti ainoastaan patonkinkielellä. Useista yrityksistä huolimatta en onnistunut saamaan bensaa.
Kiersin kolme eri asemaa, kaikissa myytiin vain patonkia puhuville asiakkaille. Toisin kuin Kiinassa, täällä ei enklanti ole vaihtoehtona edes automaatissa.
Viimein löysin aseman, jonka myyjä ei tajunnut kysyä mitään, joten huomasi minut ulkomaalaiseksi vasta kuin oli jo avannut pumpun. Mies väänsikin naamansa aikamoiseen irveeseen, kun maksamaan tullessa puhuin enklantia.

 

 

Ranskan ympäriajo (Tour de France) on jokavuotinen polkupyöräkilpailu. Ja joka vuosi paikkakunnat kilpailevat siitä, missä tuo reitti seuraavana vuonna kulkisi. Kilpailu tuo reitille sekä turisteja että mainetta. Varsinkin vuoristoreitit hyötyvän kilpailun tuomasta mainoksesta.
Tänään kilpailijat ajaisivat Bourg-Saint-Mauricesta, Roselenden eteläpuolelta, Le Grand-Bornandiin, Colombiéren länsipuolelle, yhteensä 169,5 km. Reitillä kuljettaisiin ainakin viiden passon kautta. Lähimpänä Fillingesiä reitti käy Cluses'n kaupungissa.

Tutut suosittelivat katselupaikaksi Scionzierin kaupungin kauppakeskuksen pihaa. Se on Cluses'n länsipuolella, juuri ennen kuin pyöräilijät nousevat Col de Rommelle.
Kaikkien mielestä rinteellä tai passolla kilpailu olisi vielä näyttävämpää. Siellä pyöräilijät hikipäissään ja naama kivusta vääränä hitaasti polkevat rinnettä ylöspäin. Scionzier on laakson tasangolla, joten siellä pyöräilijät pyyhältäisivät ohitse sekunneissa.
Mutta passoillakin on ongelmansa. Poliisi sulkee kilpareitin useampi tunti ennen kilpailijoiden saapumista. Joten katsojilla ei ole mahdollisuutta siirtyä minnekään. Ja kilpailun jälkeen, kaikkien rynnistäessä tielle samaan aikaan, alas pääsy voisi ruuhkissa viivästyä vielä pitkän tovin lisää.

Alhaalla laaksossa oli kuuma, 29 °C. Kello oli 10:45, ja kauppakeskuksen parkkipaikka jo melkein täysi katsojien autoista. Tie kuulemma suljettaisiin noin klo 13 ja avattaisiin taas noin klo 17.
Koska rinteellä ja passolla saisin nähdä polkupyöräilijöiden kivuliasta puuskutusta, ja koska he joutuisivat ajamaan ohitseni hitaammin (lue: minulle jäisi enemmän aikaa viskoa heitä pienillä kivillä), päätin jatkaa ylös kohti Romme passoa.

 

Kadut kohti passolle nousevaa tietä olivat täynnä ruuhkia. Ruuhkissa seistessä oli tosi kuuma. Moottorin tyhjäkäynti lämmitti kuskia vielä lisää. Sitten alkoi tihkusade, joka laski lämpötiloja nopeasti. Mutta kuskin oloa se ei tietenkään parantanut.

Passolle vievälle tielle ei enää päästetty autoja. Minut sentään päästettiin, olinhan moottoripyörällä.
Rinteellä tienvarret olivat täynnä turisteja, henkilöautoja ja matkailuautoja. Turistit grillasivat ruokiaan, ja polkupyöräilijät yrittivät yhä ylemmäs kohti passoa.
Kuulemma harrastelijalta nousu vie tunnista kahteen. Ja aikamoinen nousuhan se olikin. Laaksossa aloitetaan 490 metristä, ja passo on 1 300 metrissä. Matkaa tulee yhdeksän kilometriä. Eli keskimäärin nousua on 9%, koko matkan ajan.

Pohjoinen rinne Romme passolle on hyvä ajaa. Muutama serpentiini, jyrkkää kallioseinämää ja maisemia alas Arven laaksoon (Vallée de l'Arve).

 

Col de Romme (1 300 m). Passon kohdalla on kylä, joka tänään oli täynnä turisteja. Polkupyöräkilpailun välietappi sijaitsi aivan kylän pohjoisreunalla, jyrkimmän nousun tasaantuessa passon yli vievälle tasangolle.

Kylän reunalla liikennettä ohjannut mies kysyi jotain patonkinkielellä. Kun en vastannut mitään, hän vaihtoikin heti enklanniksi. Se oli positiivinen yllätys.
Mies kysyi haluanko parkkeerata, ja vei sitten tien varteen rakennetulle, mopoille varatulle parkkipaikalle. Parkki oli ilmainen. Niin taisivat olla myös autoille varatut paikat. Ja paljon siellä ajoneuvoja olikin, ei niitä kukaan olisi ehtinyt rahastamaan.
Käytännön järjestelyt yllättivät positiivisesti. Vähäiseen tilaan oli rakennettu paljon parkkipaikkoja, ja mopoilijoille oli varattu omat paikkansa.
Passolle tuli kolmisenkymmentä isoa matkamopoa - saattoi olla enemmänkin. Pääosa oli Ranskan rekisterissä, mutta joukossa oli monia muitakin Euroopan maita.

Kylän pelloille oli levitetty monenlaista festivaalitelttaa. Olut maksoi 2 € (2 dl), plus 1 € pantti muovimukista. Kylän kaksi ravintolaa oli varattuja joillekin ryhmille, mutta grilliteltoista sai makkaraa patongilla. Jostain löysin lämmintä soppaa - 4,5 €, ja kipon sai pitää. Kuittiin kirjoittivat 10 €, en tiedä miksi.

Passolla oli paljon turisteja. Myös ulkomaalaisia. Niin paljon, että osa järjestäjistä suostui puhumaan enklantia. Hyvä niin, ruoan ja juoman tilaaminen oli paljon helpompaa.

 

Laaksossa alkanut tihkusade muuttui hissukseen oikeaksi sateeksi. Alkuiltapäivästä se oli välillä rankka, taivas oli todella synkkä, ja tuuli riepotti tienvarren mainoksia. Onneksi sade vähitellen rauhoittui, ja ennen kilpailijoiden saapumista lakkasi kokonaan.

Saavuin passolle puoli kahdentoista aikaan. Hiukan puolenpäivän jälkeen tie suljettiin moottoriajoneuvoilta. Sitten oli muutaman tunnin tauko, ja kaikki tuntui pysähtyvän.
Kylän asukkaat vieraineen sulkeutuivat terassipöydilleen syömään grillattuja ruokiaan, turistit harhailivat eksyneen näköisinä pitkin kylän raittia, innokkaimmat ihailijat konttasivat asfaltilla sankariensa nimiä siihen maalaten, ja poliisit seisoivat hölmön näköisinä tekemättä mitään hyödyllistä.

Viimein ohi ajoi ensin poliisiauto, ja sen perässä jono mainostajien autoja. Ei mikään pieni jono, sillä ohiajo kesti tasan neljäkymmentä minuuttia. Autoista viskottiin sponsorien tuotteita kadun varren yleisölle. Karkkipusseja, lakkeja, pesuainenäytteitä, ja muuta sellaista.
Monelle ranskalaiselle päivän huippukohta näytti olleen, kun autoista heiteltiin mainospakkauksia leivänmurusina kerjäläisille. Näky oli aika surkuteltava. Kadun varressa köyhälistö parveili molemmat kädet ojossa, autossa istuvat näyttivät kyllästyneiltä ja viskoivat tuotteita suoraan ihmisten silmille tai jalkoihin. Pari kertaa näin autossa istuvan tähtäävän kovapakatun mainospakkauksen suoraan kadun varressa kädet ojossa odottavan otsaan.
Ei tuosta positiivista tuotemielikuvaa syntynyt. Kiinassakin on köyhiä, muttei siellä tällaista kohtelua olisi siedetty. Silti ranskalaiset olivat innoissaan, ja pitivät jotenkin hienona kun saivat poimia ojanpohjan mutaan pudonneita irtokarkkeja.

Kulkueen jälkeen tuli vielä muutamia pakettiautoja, joista myytiin Tour de France -tuotteita.

 

Kilpailijoilta kului lähes tunti laakson vastakkaiselta puolelta alas Cluses'een ja ylös Rommelle. Heidän etenemistään pystyi seuraamaan katsomalla helikoptereita, jotka hyrräsivät kilpailijoiden päällä aivan mehiläisparven tavoin.

Lopulta kilpailijat alkoivat nousta Rommen pohjoisrinnettä. Ja helikopterit nousivat rinteen reunaa polkupyöräilijöiden tahtiin. Helikoptereiden noustessa rinteen reunan yli ylätasangon ylle, vaikutelma oli kuin katsoisi amerikkalaista toimintaelokuvaa.

Tänään kilpailijat olivat nousseet jo kolmelle passolle, joten ryhmä oli hajautunut useaksi joukoksi. Rommen kohdilla ensimmäisen ja viimeisen kilpailijan välillä eroa oli melkein puoli tuntia. Ensimmäisenä tuli kai neljän tai kuuden pyöräilijän ryhmä. Sitten useita yhden tai muutaman pyöräilijän ryhmiä. Jotkut ajoivat kovaa myös Rommen kylän kohdalla, jotkut näyttivät ottavan ylätasangolla hiukan rennommin.
Kunkin pikkuryhmän edellä kulki auto tai mopo vilkut päällä tööttää huudattaen. Ja ryhmien perässä tuli autoja, varapyöriä katolla.

Lopuksi tuli "pääryhmä". Siinä oli enää alle puolet kilpailijoista, muiden kirittyä mäkiosuuksilla karkuun. Pääryhmän edellä kulkevasta autosta kuulutettiin patonkinkielellä jotain - ehkä että tässä on pääjoukko. Heti joukon perässä tuli poliisimoottoripyörä, ja sitten tie oli taas avoin muulle liikenteelle.

 

Heti tien avauduttua ensimmäiset autot alkoivat valua kohti pohjoisrinnettä, suuntaan josta kilpailijat olivat tulleet.
Kylän pohjoispäässä oli iso monitori, jonka eteen kansaa ryntäsi katsomaan kisan loppuosaa. Kansa tukki tien, ja liikenne seisahtui. Etelään vievä tie ei vielä ollut auki, joten kylän raitti täyttyi samantien paikallaan seisovasta autojonosta.
Vihdoin tungokseen saatiin sen verran tilaa, että yksittäiset ajoneuvot pääsivät soljumaan ihmismassan lävitse. Autoilla oli minuakin vaikeampaa päästä tungoksessa eteenpäin, joten ohittelin melkein koko jonon jo ennen jyrkemmän alamäen alkua.

Alempana rinteeseen jääneet kertyivät katselemaan kisan loppua mukanaan kuljettamista televisioista - yleensä mutkien kohdilla, sillä siellä maa oli tasaisempaa. Jokaisessa mutkassa sai varoa sen takana keskellä tietä seisoskelevia, televisiota tuijottavia polkupyöräturisteja.
Laaksossa tien suu oli ahdas, ja vaikka ajoneuvot ajoivat siitä pysähtymättä, syntyi samantien useamman kilometrin pituinen jono. Vastaantulijoita ei ollut, joten mopoilijana ohitin koko jonon ajamalla vasenta kaistaa.

 

 

Rommen etelärinnettä en tänään nähnyt. Pohjoisrinteellä tie oli hyvässä kunnossa, paikoin uutta päällystettä. Oikein hyvä passoreitti, kannattaa ajaa.
Tie on paljon kapoisempi kuin Cluses'sta Col de la Colombiérelle nouseva Suuri Alppitie. Mutta Rommen reitti on kauniimpi ja mielenkiintoisempi. Le Reposoir'ssa Rommelta tuleva tie yhtyy Colombiérelle nousevaan tiehen.

---

Päivän tilastoja (122 km pyörällä)

Liikuttu aika	2 h 39 min
Keskinopeus	44 km/h

Linkkejä päivän kohteisiin

Ranskan ympäriajo 2009 (Wikipedia)

Päivän kohteiden koordinaatteja

Col de Romme, 1 300 m

N46 01 40 E6 34 24