Täksi päiväksi olimme varanneet liput Valkoiselle Vuorelle nousevaan junaan (le Tramway du Mont Blanc).
Alla otteita näytelmästä "Patonki-insinööri ja Valkoisen Vuoren valloitus".
Osa 1 - Teollistumiskausi:
1800 luvun lopulla ihmisillä oli vahva usko koneisiin.
Koneilla ihminen voittaisi luonnon, ajateltiin.
Patonki-insinööri halusi rakentaa junan Alppien korkeimman vuoren
(Valkoinen Vuori, 4 807 m) huipulle.
Eihän kukaan sinne enää kiipeämällä viitsisi nousta,
vaan höyrykoneet kiidättäisivät kaikki turistit maisemia katsomaan niin helposti ja sukkelaan.
Rakentaminen aloitettiin 1904.
Osa 2 - Realismin vastaisku:
Työ oli paljon odotettua vaikeampi. Mutta "nerokas"(?) patonki-insinööri keksi ratkaisun: tarvittiin vain tekosyy työn kesken jättämiseen. Lopulta sellaisen tarjosi Maailmansota. Sodan syttymistä iloittiin, insinöörit jättivät Vuoren rynnätäkseen sotaan, eikä vuoden 1914 jälkeen rataa enää yritetty jatkaa ylemmäs.
Osa 3 - Loppukohtaus:
Rata nousee le Fayet'n kylästä (584 m) Vuoren rinnettä Nid d'Aigleen, 2 372 metriin.
Jyrkimmillään nousua on 24 %.
Nousukohdissa kiskojen välissä kulkee hammasratas, johon veturin hammaspyörä tarttuu.
Nykyisin sähkömoottorin vetämät junat kulkevat reitin 75 minuutissa, keskinopeudella 15 km/h.
(Vastaaviin "saavutuksiin" patonki-insinööri ylsi Panaman kanavalla.
Sekin jäi häneltä kesken.)
Aamulla sää oli kaunis ja taivas pilvetön.
Utua ja usvaa tuskin lainkaan.
Oli Nöf-Nöf-Maan lomakauden alku,
ja moottoritiellä kerrottiin Valkoisen Vuoren tunneliin olevan 90 minuutin jono.
Kaikki halusivat pois Nöf-Nöf-Maasta, jälleen kerran.
Liput Vuoren rinnettä nousevaan junaan on varattava etukäteen.
Mutta vasta lipunkirjoituksessa meille kerrottiin, että varaamamme juna oli peruttu.
Joutuisimme odottamaan seuraavaa junaa.
Lisäksi kertoivat, ettei tänään mikään juna mene Nid d'Aigle'iin asti.
Lämmin sää on sulattanut jäätä, ja jäämassojen alle on muodostunut vesijärviä.
Nyt pelättiin, että jäämassat lähtevät liikkeelle.
Siksi juna ei kulkisi ylimmälle asemalle asti,
vaan joutuisimme tyytymään paljon alempana - ja kauempana vuorenrinteiltä - olevaan Bellevuen pysäkkiin.
Nuo jäätiköt ovat romahtaneet alas aiemminkin.
Olisiko viimeksi ollut 1980-luvulla, kun muutama patonki kuoli laakson kylissä,
jäiden romahdettua talojen päälle.
Junassa on kaksi vaunua, moottori vaunun rakenteissa. Nousussa näköaloja on ainoastaan vaunun oikealle puolen, Montjoien laaksoon (Val Montjoie). Nousu alkaa jyrkkänä heti alkumatkasta. Radanvarren pusikot ja metsä peittävät näkyvyyden. Vasta hiukan ylempänä metsään tulee aukkoja, joista maisemia pääsee hämmästelemään.
Tänään nousussa juna oli täysi heti alkumatkasta.
Juna pysähteli parin kilometrin välein, ja otti vielä lisää kyytiläisiä.
Kaikilla pysäkeillä näkyi paljon turisteja.
Jotkut näkyivät suunnistavan patikoimaan vuorenrinteille,
toiset taas tyytyivät ihastelemaan maisemia ja viettämään vapaata.
Maisemat tältä reitiltä vaikuttivat jopa paremmilta kuin Jään Merelle nousevasta Montenversin junasta.
Juna vei meidät Bellevuen pysäkille, 1 786 metriin. Sieltä oli näköalat sekä Valkoiselle Vuorelle etelään ja kaakkoon, että Chamonx'n laaksoon (Vallée de Chamonix) pohjoiseen ja koilliseen. Chamonix'n kaupunki näkyi laaksossa. Kukkula oli aivan puuton, vaikka metsäraja näytti kulkevan vielä hiukan ylempänä. Kukkulalla oli terassiravintola, ja joukko hiihtohissejä. Näkyi sinne rakennetun jonkinlainen maastoratakin, jossa nuoret pojat mopoilla harjoittelivat hyppyriajoa.
Vuorelta kuului voimakas jyrähdys. Mutta vuorenrinteen jäämassat pysyivät paikoillaan. Pitänee vielä odottaa muutama päivä, ennen kuin ne tulevat alas murskaamaan laakson asukit taloihinsa.
Bellevuesta yksi pysäkki alaspäin on Voza passo (Col de Voza, 1 653 m). Sen ympärillä näkyi pari suurta hotellirakennusta, ja pihalla muutama nelivetoinen ajoneuvo. Oletan, että tänne pääsisi päällystämätöntä tietä. Hotellien ja ravintolan tavarat kuljetetaan tietenkin junalla.
Maddalena valitteli jalkojaan eilisen kävelyn jäljiltä. Joten emme voineet lähteä katsastamaan passon ympäristöä. Kummallista, minun jalkani eivät olleet ollenkaan kipeitä. Kunnon venyttely eilen ja tänään aamulla pitivät siitä huolen.
Junamatkaan kannatta varata reilusti aikaa.
Matka itsessään vie tunnin per suunta,
ja ylhäällä maisemia hämmästellessä menee ainakin samanmoinen hetki.
Pilvisellä säällä junaretki kannattaa jättää väliin.
Menopaluulippu Bellevuen näköalapysäkille maksoi 25 € per henkilö.
Matka on käymisen arvoinen, mutta vain kirkkaalla säällä.
| Mont Blanc Tramway (Wikipedia) |
| Panaman kanava (Wikipedia) |
| Lipunmyynti, La Fayet, 584 m | N45 54 22 E06 42 06 |
| Col de Voza, 1 653 m | N45 52 37 E06 45 41 |
| Nid d'Aigle, 2 372 m | N45 51 33 E06 47 54 |
