Aamu on mainiota aikaa ajaa Verdonin kanjonia reunustavilla teillä. Erityisesti kanjonin oikealla (pohjoisella) puolella. Aurinko paistaa vuoren takaa, tie on varjossa, ja kanjonin vastapuolen rinne paistattelee auringon valossa.

Erityisen vaikuttava näkymä avautuu juuri Sainte-Croixjärven (Lac de Sainte-Croix) itäpuolella, kun Verdon-joki (le Verdon) syöksyy kanjonista tasangolle. Vuoren kalliorinteet laskevat lähes pystysuorina, vuoriston ja tasangon välisen reunan voi tuntea melkein sormissaan.

Maisemat järven pohjois- ja länsipuolella eivät olleet enää niin mieleenkiintoisia. Oltiin tasangon puolella. Jonkinlaista ylänkömaata ja viljelysmaata, muttei mitään mieleenpainuvaa. Ainakaan äskeisen vuoristo- ja kanjoniosuuden jälkeen.

 

Durance-joen (la Durance) laakso on leveä, ja Manosque kaupunki on sen länsireunalla. Kaupungin vanha keskusta on hyvin säilynyt, ja siellä söimme aikaisen lounaan. Vanha keskusta jäi mieleen mukavana levähdyspaikkana. Vanhan keskustan ulkopuolella kaupunki on tylsä ja ruma.

 

Seuraavaksi läksimme Durance-joen laaksoa etelään, tavoitteena ajaa aina Andorraan asti. Suunnitelmat tietenkin muuttuivat matkan varrella.

Rhône-joen suiston kohdalla Maddalena muisti Camarguen luonnonpuiston (Parc Naturel Régional de Camargue). Onneksi GPSr:n muisti oli Maddalenan vastaavaa terävämpi, joten vain pienen harhailun jälkeen löysimme oikeaan suuntaan.

 

Camargue (Reserve Nationale de Carmague) on luonnonsuojelualue Rhône-joen suistossa. Suuren joen suisto on lietemaata, heinikkotasankoa, ja sieltä löytyy muutama pikkukaupunki / suurehko kylä.

Siinä suurinpiirtein alueen tärkeimmät elinkeinot ja nähtävyydet.

 

Joen pääuoman oikealla rannalla kuivatetaan merisuolaa. Kyseessä ei ole mikään pikkuharrartelijoiden ämpäripuuhastelu, vaan kuivatusaltaat ovat hehtaarien kokoisia ja alueen työkoneet valtavia.

Aivan suiston kärjessä, aavan ulapan ääressä, on 11 kilometrin pituinen hiekkaranta. Tänään se oli täynnä lomailijoita.

Alueen yksi keskus on kaupunki nimeltä Saintes-Maries-de-la-Mer.
Tarinan mukaan kolme Mariaa (Magdaleena, Jaakobin äiti ja Salome) lähtivät veneellä Alexsandriasta (Egypti). Patonkit keksivät väittää naisten tulleen Nöf-Nöf-Maahan, tänne joen suistoon. Siitä kaupunki on saanut nimensä.
Jossain vaiheessa tarinaan liitettiin myös Musta Saara, joka oli joko heidän palvelijansa, tai Maria Magdaleenan ja Jeesuksen yhteinen lapsi. Mustaa Saaraa pidetään siirtolaisten suojeluspyhimyksenä, jota mustalaiset tulevat tänne juhlimaan joka vuosi. Juhlatraditio on vuosisatoja vanha.

Kaupungin turisti-info oli auki klo 20:een. Siellä saimme varattua hotellin keskustasta, ilmastoitu apartment ja suojattu parkkipaikka autolle.

 

Päivä oli ollut kuuma, ja Maddalena oli ajosta väsynyt ja kiukkuinen. Onneksi onnistuin nopeasti löytämään kohtuullisen hyvän, paikallista einestä tarjoilevan ruokapaikan. Minulle maistui härkä, lammas ja makkara paistetuilla perunoilla. Maddalena söi mustekalaa, sardiineja ja muuta merenelävää. Myös viini oli maittavaa.
Ruoan jälkeen kuski oli taas hyvällä mielellä.

Kiersimme keskustaa kävellen. Meren rannalla oli lämmintä, vaikka ilta oli jo pimennyt. Kaupunki on pieni, enemmänkin pelkkä iso kylä. Ja täynnä turisteja. Koko paikka on rakennettu pelkästään turisteille. Rakennukset ovat yksi- tai kaksikerroksisia.

Kaduilla näkyi paljon ihmisiä käsi ja/tai jalka paketissa. Kuin invalidien vuosikokouksessa ainakin. Syy asiaan selvisi pian...

 

Rannalla seisoi suuri härkätaisteluareena. Illan näytös oli klo 22-24, liput 7 € katsojalta.

Esityksen alussa kolme klovnia hätisti nuorta härkää. Sitten vapaaehtoiset saivat areenalla juosta härkää karkuun.

Keskellä areenaa oli vesiallas, johon turistit voivat juosta piiloon. Härkä ei ymmärtänyt vesiallasta eikä siinä olevia ihmisiä. Jos mies seisoi altaassa, härkä näki sen ja ryhtyi hyökkäämään. Mutta kun mies laskeutui veteen makuulle, hävisi hahmo härän näkökentästä, ja elikko jäi hölmön näköisenä katselemaan joka suuntaan että "mihin se nyt hävisi?" Ja sitä katsomo nauroi. Pari kertaa härkä juoksi vesialtaan lävitse, muttei koskaan pysähtynyt sinne. Eli vesiallas oli "taistelijoiden" turvapaikka.

Illan lopulla esityksessä mukana olleet turistit jaettiin neljään ryhmän. Kullekin ryhmälle annettiin iso saavi, joka vietiin areenan reunalle, sekä vesiämpäri, jolla ryhmäläisten piti täyttää saavinsa areenan keskellä olevasta vesialtaasta. Yksinkertaiselta kuulostava tehtävä. Mutta areenalla vapaana juokseva härkä tietenkin yritti puskea kaikkea liikkuvaa, ja välillä hyökkäsi vesisaavien kimppuun kaataen ne tyhjiksi.

Aluksi illan esitys oli hauska, mutta edetessään se muuttui hiukan tylsäksi. Samalla katsojaa alkoi inhottaa isojen eläinten tyhjänpäiväinen kiusaaminen.
Härät olivat kummissaan ja peloissaan ja turhautuneita. Ne yrittivät etsiä reittiä pois areenalta, ja kun sellaista ei näyttänyt löytyvän, alkoivat hyökätä kohti kaikkea liikkuvaa. Pariin kertaan joku härkä hyppäsi yli areenan reuna-aidan, betonista katsomoa reunustavalle kapealle juoksualueelle, jolla järjestäjien turvamiehet seisoivat. Siinäpä saivat turvamiehet härältä kyytiä.
Areenalle härkiä päästettiin vain yksi kerrallaan.

Sen verran realismia näytöksessä oli, että illan aikana yksi turistitaistelija tärveli kätensä. Härkä taisi astua sen päälle. Oikein sille patonkille, suotta yritti kiusata viatonta härkää.
Selvyyden vuoksi: Esityksen aikana suurin osa yleisöstä istui betonikatsomossa. Aktiiviosallistujia näkyi tänään vain kourallinen.

 

Esityksen jälkeen, puoliltaöin, melkein koko kaupunki oli kiinni. Keskustasta löytyi enää pari baaria, johon härällä itsensä tärvelleet turistit raahautuivat haavojaan nuolemaan ja jäätelöolusia maistelemaan.
Kaduilla näkyvien invalidien määrästä päätellen, aktiivinen härkänäytökseen osallistuminen on ilmeisen suosittua turistihupia.

 

Tänään oli tosi kuuma päivä. Laskeuduimme alas vuoristosta, siirryimme etelään, ja säänkin puolesta oli tavallista kuumempi päivä. Myöhemmin kuulin, että myös Suomessa oli tänään tehty lämpöennätyksiä.
Meillä auton ilmastointi oli päällä koko päivän. Mutta sen teho ei riittänyt kookkaan matkustamotilan jäähdyttämiseen.

---

Päivän toteutunut aikataulu

08:30	La Palud-Sur-Verdon, lähtö
08:34	Cold'Ayen
08:42	Col de l'Olivier
09:16	Moustiers-Sainte-Marie
10:20	Manosque, tulo
12:06	Manosque, A51
12:40	Aix-En-Provence, A51 / A8 liittymä
12:57	La Fare-Les-Oliviers, A8 / A7 liittymä
13:05	Coudoux, A7 / A54 liittymä
13:30	Arles, Le Grand Rhône
17:35	Saintes-Maries-de-la-Mer
18:25	Hotelli

Päivän ajo: 360 km autolla (kyydissä)

Linkkejä päivän kohteisiin

Parc Naturel Régional de Camargue

Musta Saara (Ortodoksi.net)

Päivän kohteiden koordinaatteja

Col d'Ayen, 1 031 m	N43 46 10 E06 18 58
Col de l'Olivier, 713 m	N43 47 04 E06 16 04
Vanhan kaupungin eteläportti, Manosque	N43 49 54 E05 47 03
Lautta yli Rhônen	N43 25 05 E04 44 35
Merisuolan kuivatusta	N43 24 09 E04 45 12
Turisti info, Saintes-Maries-de-la-Mer	N43 27 01 E04 25 40
Neptune, hotelli	N43 27 07 E04 25 32