Aamulla armeija sulki kaupungin keskustaa aidoin, ja suljetulle alueelle ajoi panssaroituja ajoneuvoja. Liekö tarkoitus järjestää sotilasparaati, vai oliko kyse Tour de Naf-Naf-Landin innoittamista ylimitoitetuista turvajärjestelyistä? Illalla kaupungissa olisi suuri ilotulitysnäytös. Panssarivaunuillako ne niitä raketteja aikoivat ampua?
Hotelliyön hinnaksi tuli 53 €.
Aamiainen olisi tehnyt vielä 7,50 € per henk.
Pysäköidä saimme ilmaiseksi, hotellin kortilla, läheisessä parkkitalossa.
Huoneessa oli ilmastointi.
Aamiaista emme ottaneet, suunnitelma oli ajaa syömään se Barcelonnetteen.
Tänään Gapista ulospääsykin tuotti vaikeuksia. Pääkatu itään oli suljettu aamuvarhaisella, illalla tulevia polkupyöräilijöitä odotellessa.
Maddalena ajoi, ja jätti matkasuunnitelmien tekemiset kokonaan minulle.
Joten minun tehtävänäni oli lukea karttaa (tarkoittaa GPSr:n näyttöä), katsella maisemia, ja komennella kuskia.
Päivän suunnitelmana oli ajaa aamiaiselle Barcelonnetteen, ja kiertää sieltä sitten etelään.
Mutta matkan varrella suunnitelmat tietenkin muuttuivat.
Reitti kulki sopivasti Lebraut passon likeltä, joten kaarsimme sen kautta.
Tie ylös oli leveä ja päällyste hyvässä kunnossa.
Pohjoisrinteellä tienvarren pusikot peittivät maisemat.
Lebraut passolta (Col Lebraut,
1 110 m) näkymä aukeaa yli itä- ja eteläpuolella olevan
Serre-Ponçonjärven (Lac de Serre-Ponçon).
Tekojärvi on padottu laaksoon, jossa Ubaye-joki (l'Ubaye) yhtyy Durance-jokeen (la Durance).
Järvi on aika kaunis, ja se on vesilomaturistien suosiossa.
Passon etelärinne on avoin, joten maisemia järvelle riittää.
Passolla ei ole mitään palveluja.
Tie on mukava ajaa, mutta järvimaisemat ovat ainoa varsinainen syy siellä käyntiin.
Yritin vielä hakea St.Jean passoa (Col St-Jean, 1 333 m). Mutta koordinaatit GPSr:ssani olivat väärin, eikä passoa löytynyt. Joten käännyimme takaisin ja jatkoimme kohti Barcelonnetteä.
Barcelonnette on hiihtäjien ja mopoilijoiden suosima pieni vuoristokaupunki.
Saavuimme sinne reilusti myöhässä suunnitellusta aamiaisajasta.
Joten kiertelimme keskustan kauppakatuja, ja menimme sitten aikaiselle lounaalle.
Sää oli upea, ja kadunvarsikojut täynnä turistitavaraa.
Välimeren rantalomakohteen meininkiä.
Ruokaravintoloitakin oli useita, mutta vain harvat niistä auki ennen puoltapäivää.
Lounaspöydässä paperikarttaa lukiessa selvisi,
että olimme kääntyneet takaisin kilometriä ennen St-Jean passoa.
Harmi, jäi sekin passo katsomatta.
Kello lähestyi keskiviikon puoltapäivää,
ja meidän oli oltava Maddalenan ystävän luona vasta lauantaina.
Eli aikaa ajella maisemia katselemassa oli vielä reilusti.
Tour de Naf-Naf-Land saapuisi illalla Gapiin, ja jatkaisi huomenna Keskusmassiiville (Central Massife).
Pyöräilijöiden aiheuttaman ruuhkan vuoksi joudumme jättämään Keskusmassiivin
ja Millaun maasillan tällä matkalla väliin.
Mielessä kierteli vaihteohtoja Suuresta Alppitiestä Andorran pikkuvaltioon, ja jotain siltä väliltä - sekä varmaan jostain muualtakin. Lopulta päätimme lähteä katsomaan Verdonin kanjonia.
Auto läksi etelään, ja me sen mukana kohti Allos passoa.
Passolle vievä tie oli kapoinen, ja kulki vuoren jyrkkää kalliorinnettä.
Sää oli kertakaikkiaan upea, joten maisemat antoivat parastaan.
Tie oli ahdas autolle, ohitusopaikkoja oli harvakseltaan.
Onneksi ei ollut juuri muuta likkennettäkään.
Viidentoista kilometrin nousun aikana taisimme nähdä puolenkymmentä muuta ajoneuvoa.
Passolle noustessa maisemat antavat pohjoisen/koillisen puolella olevaan laaksoon.
Allos passo (Col d'Allos, 2 250 m). Reilusti metsärajan yläpuolella, maisema on pelkkää kivikkoista ruohikkoa. Passolla on kivitalo, jossa ravinteli. Passon parkkipaikalla näkyi joukko henkilöautoja. Paikalle sattui myös yksi HD, mutta oikeita moottoripyöriä passolla ei näkynyt. Pari hullua polkupyöräilijää oli ilmeisesti lähtenyt oluselle naapurikaupungin puolelle, ja heidän reittinsä kulki tuon passon kautta. No, mitäpä yhden olusen eteen ei tekisi
Varoitus: Kesällä perjantaiaamuisin reitti on varattu pelkästään polkupyörille. Silloin reitti on suljettu autoilta ja mopoilta.
Passon eteläpuolella on hiihtokeskus, la Foux d'Allos. Siitä etelään, rinnettä alas, tie muuttuu taas kaksikaistaiseksi, ja maa tasoittuu laskevaksi laakson pohjaksi.
Passolta etelään laskee laakso, jonka pohjalla virtaa Verdon-joki (Le Verdon).
Laaksossa kulkee tie D908.
Laakson läpi ajaminen oli onnistunut valinta.
Reitin varrella sai seurata puron kasvamista joeksi, isoksi patojärveksi (Lac de Castillon),
ja lopulta Euroopan suurimmaksi kanjoniksi, Verdonin kanjoniksi.
Castillonjärven pohjoispäässä sain poimittua vielä yhden passon. Robines passo (Col des Robines, 988 m). Läpiajopasso, ei mitään merkittävää siellä.
Järven eteläpään pato on näköalapaikka.
Jossain vaiheessa padon jälkeen ajettiin Blanche passon
(Col de la Blanche, 887 m) yli,
mutta sitä ei oltu merkitty tien varteen.
Tästä eteenpäin laakso alkoi muistuttaa enemmän rotkoa kuin jokiuomaa
Verdonin kanjoni (Gorges du Verdon) on 25 kilometriä pitkä ja 700 metriä syvä kanjoni,
Castellanen ja Sainte-Croixjärven (Lac de Sainte-Croix) välissä.
Näyttävin osa Verdonin kanjonista on Sainte-Croixjärven itäpuolella.
Kanjonin pohjoisrinteen huipulla kulkee Huippujen Tie (Routes des Crêtes).
Se on ilmainen näköalareitti.
Tie on osittain yksisuuntainen, kokonaan sen voi ajaa myötäpäivään.
Parhaimmillaan se taitaa olla varhain aamulla,
nousevan auringon valonsäteiden kulkiessa kanjonin suuntaisina.
Reitin korkeimmat kohdat ovat sen itäpäässä, jossa myös parhaimmat näköalat.
Näimme usean kotkan lentävän kanjonin reunoja viistäen,
vain muutaman kymmenen metrin etäisyydellä turisteille rakennetuista näköalatasanteista.
Huippujen Tien pituus on reilut 20 kilometriä. Varsinaisen näköalaosuus on vajaat 15 kilometriä.
Reitillä näkyi yksi mönkijä.
Kuski oli Pariisista, tuonut mönkijänsä tänne perälavalla ja ajeli ympäri maisemia.
Kanjonin pohjalla ei näyttänyt kulkevan mitään ajoreittejä,
turistien piti tyytyä maisemien ihasteluun kaukaa kanjonin reunoilta.
Päivän päätteeksi otimme hotellin Huippujen Tien länsipäästä, kellon jo lähestyessä iltaseitsemää. Paikkakunnan nimi oli Palud-Sur-Verdon. Pieni keskiaikainen kylä, jonka kiinnostavin ominaisuus on, että näköalareitti päättyy sinne.
Huone maksoi 60 €, plus aamiainen 8 € per henk. Ei ilmastointia. Hotellilla oli oma parkkipaikka, ja se mainosti itseään moottoripyöräystävällisenä. Sen terassiravintolassa söimme herkullisen päivällisen. Muita kylän ravintoloita emme jaksaneet lähteä katsomaan.
| 08:10 | Gap, lähtö |
| 08:40 | Col Lebraut |
| 09:35 | D900 / D900 B risteys, lähtö |
| 10:03 | Barcelonnette, tulo |
| 12:47 | Barcelonnette, lähtö |
| 13:25 | Col d'Allos |
| 14:03 | Allos |
| 14:13 | Colmars |
| 14:26 | D955 / D52 / D908 risteys |
| 14:42 | Saint-André-Les-Alpes |
| 14:44 | Col des Robines |
| 18:50 | Palud-Sur-Verdon, hotelli |
Päivän ajo: 250 km autolla (kyydissä)
| Millaun maasilta (Wikipedia) |
| Route des Grandes Alpes |
| Verdon Gorge (Wikipedia) |
| Millaun maasilta | N44 05 10 E03 01 20 |
| Col Lebraut, 1 110 m | N44 30 24 E06 17 02 |
| Col St-Jean, 1 333 m | N44 24 54 E06 21 03 |
| Col d'Allos, 2 240 m | N44 17 50 E06 35 38 |
| Col des Robines, 988 m | N43 57 42 E06 29 40 |
| Castellane | N43 50 40 E06 30 30 |
| Col de la Blanche, 887 m | N43 52 13 E06 30 41 |
| Huippujen Tie, alku | N43 46 47 E06 21 19 |
| Pas de l'Abauc, 1 330 m | N43 45 37 E06 22 11 |
| Huippujen Tie, loppu | N43 46 47 E06 20 25 |
| Le Panoramic, Hotelli | N43 46 45 E06 20 26 |
