Aamulla laskimme, että Andorraan olisi vielä yli viiden tunnin ajo. Ja koska edessä oli taas kuuma päivä, Maddalena halusi pysähtyä jossakin uimaan. Joten päätimme jättää Andorran väliin, ja ajaa Maddalenan ystävän luo Olonzac'han jo tänään.
Ajoimme Välimeren rantaa kohti Narbonnea, moottoriteitä vältellen. Maisemat vaihtelivat, mutta parhaimmillaan ne olivat Sète ja Agde -kaupunkien välisellä hiekkadyynillä.
Thau lampi (Etang de Thau) on suuri suolajärvi. Välimerestä sen erottaa vain kapea hiekkadyyni. Dyynillä on mittaa kymmenkunta kilometriä. Koko sen matkan kulkee päällystetty, leveä tie. Tänään dyynin meren puoleisella rannalla oli paljon lomailijoita uimassa ja ottamassa aurinkoa. Dyyni oli sen verran kapea, ettei sillä näkynyt mitään rakennuksia.
Myös Sèten keskusta näytti kauniilta.
Narbonnen keskusta on parikymmentä kilometriä meren rannasta. Antiikin aikaan se oli alueen pääkaupunki. Nykyisellä keskustorilla on näkyviin kaivettu pätkä roomalaista Via Domitia -tietä. Kaupungissa on reilut 50 tuhatta asukasta.
Keskustorin laidalla on iso kivilinna, jonka paikallinen arkkipiispa on perustanut joskus 1100 luvulla. Sisällä olisi ollut arkeologinen museo. Mutta keskipäivän tunnit museo oli kiinni, joten emme käyneet siellä.
Seuraavaksi suuntasimme meren rantaan. Gruissan on turistikaupunki, hiekkarantakohde, ja eilisestä Saintes-Maries-de-la-Meristä eroten siellä on myös korkeita hotelleja.
Ilman lämpötila oli reilusti yli 35 °C.
Merivesi oli lämmintä ihan rannassa,
mutta kymmenen metriä pidemmällä - heti kun ranta syveni reiluun puoleen metriin -
vesikin selvästi jäähtyi.
Silti siinä pohjoisen arktisissa jääolosuhteissa karaistunut uimari hetken tarkeni.
Ranta on hyvin aalloilta suojassa, eli avomeren vesi ei pääse vapaasti virtaamaan rantaan.
Vedessä oli jonkun verran meriruohoa.
Vaikka päivä oli kuuma, rannoilla ei ollut ruuhkaa.
Ehkä varsinainen loma-aika alkaa vasta elokuussa?
Välimeriuinnin jälkeen ajoimme takaisin sisämaahan, ja kohti Olonzac'ta.
Alue on tasankoa, etelässä Pyreneiden vuoristo, ja pohjoisessa Mustat Vuoret (Montagne Noire), osana Keskusmassiivia (Central Massif). Laakso on parikymmentä kilometriä leveä (pohjoinen-etelä), ja ehkä nelisenkymmentä pitkä (itä-länsi).
Tasangon keskivaiheilla, lähellä sen pohjoisreunaa, on Olonzac.
Pieni kaupunki, jossa matkustajalle tuskin on mielenkiintoista nähtävää.
Mutta lähialueelta löytyy paljon näkemisen arvoista.
Esimerkiksi Atlantilta Välimerelle rakennettu pienvenekanava, Etelän Kanava (Canal du Midi),
leveimmillään Ruåtsin Götakanavan levyinen.
Alkujaan kanava rakennettiin kuljettamaan ruokaa Välimereltä Pariisiin.
Sittemmin se on muuttunut turistikäyttöön.
Kanavaa voi kulkea omalla veneellä.
Sellaisen puuttuessa voi veneen vuokrata muutamaksi päiväksi, kuulemma todella kovaan hintaan.
Kanavan rannoilla on huoltopisteitä tuhkatiheään, eli ravintoloita ja piknikpaikkoja riittää.
Maantieajoneuvolla liikkuville lisää nähtävyyksiä löytyy
vanhojen pienkaupunkien keskiaikaisista keskustoista.
Maddalenan ystävällä oli joukko koiria.
Yksi niistä, yli kymmenvuotias kultainen noutaja,
oli diabeetikko, ja tarvitsi insuliinipistoksen päivittäin.
Koira oli tosi lihava jättiläinen, massaltaan verrannollinen aikuiseen mieheen.
Pari vuotta sitten siltä oli murtunut pari niskanikamaa, jotka oli korvattu proteesein.
Proteesit tekivän koiran liikkumisesta vaivalloista,
eikä mahtava ylipainokaan helpottanut sen elämää.
Pallolla se jaksoi leikkiä lähinnä kuonoaan kevyesti heiluttaen,
loppuosan vartaloa löllyessä paikallaan.
Kaikenlaista nuo koiranomistajat menevät tekemään eläimiään elossa pitääkseen.
Illalla muiden keskustelujen ohessa tuli juttua kännykän käytöstä.
Isäntien vieraana olleet patonkit väittivät, että kännykkään vastaaminen maksaa,
ja että hinta riippuu siitä mistä soittaja sattuu soittamaan.
Eli B-tilaaja (vastaaja) joutuisi maksamaan kun A-tilaaja (soittaja) roumaa (matkustaa).
Yritin vakuuttaa ettei näin ole.
Mutta patonkit vain väittävät vastaan,
täysin vakuuttuneina siitä, että tietävät kaikki asiat ulkomaalaisia paremmin.
Tyypillistä patonkipaskaa, siis.
Onneksi sentään isäntäväki oli oikein mukavia ihmisiä, ja kuuma ajopäivä päättyi varjoisessa puutarhassa grilli-illalliseen.
| 09:20 | Saintes-Maries-de-la-Mer, lähtö |
| 10:20 | Montpellier, A9 |
| 10:55 | Sète |
| 11:55 | Béziers, A9 |
| 12:20 | Narbonne |
| 14:20 | Narbonne, lähtö |
| 14:40 | Gruissan Port |
| 16:35 | Gruissan Port, lähtö |
| 17:33 | Olonzac |
Päivän ajo: 240 km autolla (kyydissä)
| Via Domitia (Wikipedia) |
| Hiekkadyyni | N43 20 00 E03 35 00 |
| Keskustori, Narbonne | N43 11 01 E03 00 15 |
| Hiekkaranta, Gruissan Port | N43 06 35 E03 06 10 |
| Chambres d'Hotes, B&B | N43 16 59 E02 43 53 |
