Tänään oli vuorossa Bourgetjärven (La du Bourget) pohjois- ja itäpuolen passot.
Aamun ensimmäinen tavoite oli Evosges niminen passo. Koordinaatit olin löytänyt eräältä Internet portaalilta, ja nyt läksin autolla käymään paikan päällä.
Ajoin pitkät pätkät pikkuteitä. Mutta passoa ei löytynyt. Liekö väärä merkintä kartassa, tai sitten en osannut lukea maastoa. Ajoin pikkuteitä kieltomerkeille asti, mutta passon merkkejä ei näkynyt.
Kumpuilevaa maaseutua, peltoja ja metsiä. Korkeus oli sopiva passolle merkitsemälleni korkeudelle, 736 m. Varmaan jollakin alueen kukkuloilla passoja voisi olla, mutta minä en tätä passoa löytänyt.
Myöhemmin selvitin itselleni, ettei merkitsemäni passo voi olla tuolla alueella. Oletettavasti portaalilla oli virhe. Ehkä siellä oli kirjattu passon koordinaatit väärin, mahdollisesti tarkoitettu 36 kilometriä lännempänä, Juralla olevaa Evosges passoa (Col des Evosges, 759 m)?
Hiukan etelämpänä, Bourgetjärven pohjoiskärjen korkeudella, on kylä nimeltä Cessens.
Kylän kohdalta kapea kaksikaistainen tie nousee länteen, Cessensin vuoren (Montagne de Cessens) ylängölle.
Rinteen yläpäässä on jonkinlainen kappeli, jonka edustalta maisemia itään.
Niiltä kohdin ylänkö jatkuu pohjoiseen.
Paikalla on Cessens passo
(Col de Cessens,
979 m).
Ylängöllä tie kulkee useamman kilometrin tasaista maastoa.
Molemmin puolin metsä peittää maisemat.
Joku kahvila oli merkinnyt parkkipaikan ja väitti tarjoavansa panoraamoja.
Samalla paikalle ajoi kolme pakettiautoa, joissa hollantilaisia riippuliitäjiä.
Joten minä läksin katsomaan.
Ravintola oli kiinni.
Mutta flaamit alkoivat levitellä varjojaan, ja minä jäin heitä katsomaan.
Laskin ainkin seitsemän liitovarjoa.
Kertoivat olevansa kahden viikon seuramatkalla, melkein joka päivä riippuliitelevät useamman kerran.
Joukossa näkyi yksi nainen, jonka ranne oli siteissä.
Lienee jo liidellyt tarpeekseen?
Aloittelijan varjon kuulemma saa parilla sadalla eurolla. Vähimmäisvarusteina liitovarjon lisäksi on lämmin asuste. Enemmän "ammattimaisilla" harrastelijoilla oli liidokeissaan lisäksi ilmanpaineanturit, GPSr:t, videonauhurit ja LA-puhelimet.
Kertoivat liidon läheiselle tasangolle kestävän noin 7 minuuttia. Lähdön valmistelut vievät puolesta yhteen tuntia. Heillä oli tänään menossa jo toinen liito, samassa kohteessa. Kerroin heille muutamista tietämistäni hyvistä lähiseudun kohteista.
Ylängön pohjospäässä on Sapenay passo (Col du Sapenay, 897 m). Metsän sisällä, ei nähtävää. Passo ei ole kiinnostava, mutta tie sieltä alas on mukava mutkapätkä ajettavaksi. Taisi olla koko laskun 90 km/h? Kukkula on luonnonsuojelualuetta.
Järven pohjoiskärjestä, Chindrieuxn kylästä, tie D991 B lähtee viistona nousemaan pystysuoraa kalliorinnettä. Tie on koverrettu kallioon, ja on paikoin niin kapea että se on merkitty kapeaksi oikein kolmella eri kielellä (ja se on harvinaista Nöf-Nöf-Maassa, jossa tavallisesti kaikki on vain patonkin kielellä). Maisemat järvelle ovat hienot, muttei kuski niitä juuri ehdi katsella.
Ylhäällä, kylän ja risteyksen kohdalla, tie ylittää Chambotte passon (Col de la Chambotte, 650 m). Passolta ylöspäin kääntyvä tie vie maisemaravintolaan. Ja se tie on vielä äskeistäkin jyrkempi.Ihan ylhäältä läytyy rapistuneen oloinen panoraamaravintola. Vaikka paikka tarjoaisikin puitteet todella upealle kokemukselle, rapistunut ravintola teki siitä ankean oloisen. Tänne kannattaa tulla ainoastaan maisemien vuoksi.
Paluumatkalla Fillingesiin näin moottoripyöräonnettomuuden.
Tie N203 Annecystä koilliseen on kaksikaistainen, ja sillä on paljon liikennettä. Tuossa kohdin ollaan tasamaalla, ja tie on aivan suora. Keskelle suoraa rakennettiin liikenneympyrää. Tietyömaan liikennevalot ruuhkauttivat liikennettä.
Minun suunnastani tuleva liikenne pysähtyi punaisiin valoihin, samalla kun vastaantulijoilla oli vihreää. Vastaantuleva jono oli juuri ohittanut meidät. Minusta katsoen oikealta puolelta tuleva punainen pikkuauto läksi kääntymään kohti Annecyä, eli halusi kääntyä tien yli vasempaan. Auto tunki jonon lävitse, kuskin katsellessa vain Annecyn suunnasta (vasemmalta) tulevaa jonoa. Hänestä oikealle, minua vastaan tuli enää yksi iso moottoripyörä. Moottoripyöräilijä ajoi hiljaa, niin kuin tuollaisessa ruuhkakohdassa kuuluukin - eli hän toimi juuri niin varovaisesti, kuin vain hyvä kuljettaja voi.
Siihenhän ne sitten - punainen pikkuauto ja moottoripyörä - sattuivat kohdakkain. Minä ehdin huomata tulevan tilanteen ennen mopokuskia, ja ehdin nähdä mitä hän teki. En enää ehtinyt varoittaa häntä, joten jouduin pelkän passiivisen sivustaseuraajan rooliin.
Viime hetkellä mopokuski havaitsi auton tulevan eteen, ja yritti väistää. Mutta hän ei tehnyt vastaohjausta, vaan ensireaktiona käänsi ohjausta poispäin autosta. Joten törmäyshän siitä tuli. Mopo osui auton kulmaan - ja auto puski mopon nurin.
Mopo kaatui kyljelleen, kuski lensi ilmassa voltin ja siitä kerien ojaan.
Tuli alas kai kyljelleen tai osittain selälleen.
Mopo - iso, yli tonninen nakupyörä ilman laukkuja, iso tankki - taisi vahingoittui pahoin.
Siinä se makasi kyljellään, runko taisi olla vääntynyt.
Kuskilla oli kypärä, nahkatakki ja farkut.
Jostakin syystä hän ei näyttänyt vahintoittuneen maahan lentäessään.
Olipahan vain pelästyneen näköinen sieltä ylös noustessaan.
Autossa istui ainoastaan sen kuski, nuori nainen.
Autosta meni vasen etukulma kokonaan rikki, näkyi myös vuotavan nesteitä maahan.
Juuri ennen tilannetta olin pysähtynyt jonoon. Olin kymmenen metrin päässä törmäyspaikasta, ehkä paras paikka nähdä koko tilanne. Sen näki tulevan, ja pari sekuntia ennen törmäystä tiesin sen tapahtuvan. Nainen autollaan tunki jonon läpi eteen, vaikka muutaman metrin päässä mopo tulee oikealta.
En missään vaiheessa nähnyt naiskuskin puhuvan mopoilijalle.
Hän vain seisoskeli kauempana, selin muihin ja puhui kännykkäänsä.
Lienee heti soittanut lakimiehelleen, tai ehkä jatkoi törmäyksen keskeyttämää tärkeää juorua?
Muista autoista hyppäsi heti joukko ihmisiä, varmistamaan mopoilijan kuntoa.
Ja tietenkin heidän jättämänsä autot tukkivat tien totaalisesti.
Eihän ajoneuvoa saisi keskelle tietä jättää, vaikka kuinka kiire toisia auttamaan olisikin.
Kun kaikki vielä väänsivät patonkia, päätin jatkaa eteenpäin.
Näin takaa tuleville aukesi kapea reitti, ja jono saatiin taas liikkeelle.
Patonkien tyypilliseen liikennekäyttäytymiseen kuuluu perässä kiinni -ajoa ja kiilaamista.
Mutkaisella tiellä takana tuleva ajaa kilometrejä muutaman metrin etäisyydellä.
Jos sellaiselle antaa merkkiä jarruvalolla, se ei reagoi ollenkaan.
Kun sitten jarruttaa selvästi, takana oleva hetkeksi hidastaa ja antaa etäisyyden kasvaa kymmeneen metriin,
mutta pian on entistä lähempänä kiinni takapuskurissa.
Ohituksen jälkeen kaistalle palataan toisen etupuskuria hioen.
Jos yrittää pitää vapaata etäisyyttä edellä, perässä ajavat pitävät sitä ohituskäskynä.
Ulkomainen rekisterikilpi tarkoittaa "vapaata riistaa",
joka taajamissa ja pikkuteillä usein tulkitaan merkityksessä "kiilaa minut ojaan!"
Moottoriteillä näkee seuraavaa tapahtumasarjaa:
Jonossa ajetaan noin sekunnin välimatkoilla, tasaisella nopeudella.
Yhtäkkiä liittymän kohdalla jonosta joku lähtee ensin ohittamaan,
ja tuiskaisee sitten läpi oikean kaistan tuohon samaan liittymään.
Olen nähnyt saman kuvion toistuvan monta ja monta kertaa.
Italiassa on "järjestelmällinen sekamelska", jossa kaikki toimii sujuvasti ja rauhallisesti. Siellä kuskit kilpailevat kaasulla ja töötillä. Nöf-Nöf-Maassa on "järjestys, joka on mennyt sekaisin", kaaos jossa kuskit kilpailevat tönimällä. Ikään kuin patonkit olisivat yrittäneet jonkinlaista järjestystä, mutta se on mennyt sekaisin.
Autolla liikkuessa Nöf-Nöf-Maan liikennekulttuuri muistuttaa
Kiinan vastaavaa.
Mopolla ajo on eri juttu.
Mopolla pääsee häiriköitä helposti karkuun.
| Col le Parc, 915 m | N46 05 29 E06 12 20 |
| Col des Evosges (Jura), 759 m | N45 57 52 E05 29 10 |
| Col de Cessens, 811 m | N45 47 53 E05 52 34 |
| Col du Sapenay, 897 m | N45 49 29 E05 52 09 |
| Col de la Chambotte, 650 m | N45 46 37 E05 52 28 |
| Col d'Evires, 810 m | N46 02 43 E06 15 24 |
