Aamusta alkaen todella kylmää. Vähän ennen kymmentä, majapaikasta lähtiessä, oli lämpötila juuri noussut 10 °C:een. Vasta Liechtensteinissa lämpötila nousi 20 °C:een, ja koko loppupäivänkin pysyi varsin alhaalla.

Tänään opin, että eilisen passon kaltaisia mutkia ja kuvakulmia löytyy myös Silvretta passolta.

Silvrettalle vievän tien maksu oli 10,20 € moottoripyörältä, ja mäen päällä (jossain reilussa 2000 metrissä) on tekojärviallas. Kun ajaa idästä länteen päin, pitää alkumatkasta varoa lehmiä - ne kulkevat vapaasti tien varsilla ja sen keskelläkin. Tulevat lähinnä kai paskomaan tielle, ainakin jäljistä päätellen. Tien itäpää on melkein suoraa nousua, vain vähän mutkia, mutta länsipuolella oli taas mainioita valokuvauskohteita!

Jälleen oli tiellä kohtuullisen vähän liikennettä, vaikkei alhaalla satanutkaan. Kylmä ilma saattoi pelotella matkailijoita. Ylhäällä oltiin selvästi lumirajan yläpuolella, ja lämpötila oli luokkaa 8 °C. Lisäksi ylhäällä tuli pientä tihkua. Onneksi se taisi olla ainut sade koko päivänä (Sveitsin puolella taisi tulla vielä muutama pisara).

Myös tämä passo kannattaa ajaa uudelleen. Ensi kerralla voisi mennä ensin tämän, sitten jatkaa Italian puolelle Stilfserjochin (Stelvion) yli ja lopuksi vielä Gaviapass.

 

Seuraavaksi päätin mennä katsomaan Liechtensteinin. Se osoittautui tosi tylsäksi paikaksi. Ensin Feldkirchissä oli pitkät autojonot, jotta pääsi rajalle (rajalla oli ihan oikea rajavartiomies, huitoi kaikki autot pysähtymättä eteenpäin). Sitten, herttuakunnan puolella, hirveä määrä liikennevaloja varmistamassa ettei liikenne suju. Pohjoisrajalta Valdesin kaupunkiin oli noin 10 km, eikä periltä löytynyt mitään mielenkiintoista. Pelkkä risteys, liikennevalot, ja loputon määrä kaksikerroksisia taloja. Mitään nähtävää ei ollut, maisemat mukaan lukien. Itäpuolen rinteellä näkyi pieni linna, mutten tiedä pääsisikö sitä lähempää katsomaan.

Maan rahayksikkö on Sveitsin Frangi, ja yleinen kieli liikennemerkeissä näytti olevan saksa. Mitään isoa liiketoimintaa en nähnyt - joukko firmoja näytti pitävän toimistojaan tai tuotantopisteitään täällä. En nähnyt mitään isoja kauppoja tai edes ravintoloita. Laakso on auki pohjoiseen kohti Bodenseen itäpäätä, joten suurin osa kävijöistä tullee Itävallasta - käyvät ehkä täällä töissä, ja menevät illaksi takaisin Itävallan puolelle?

 

Täältä päätin lähteä kohden Konstanzia, Bodenseen länsipäähän. Valittavana oli tie 13 Bodenseen etelärantaa pitkin, ja tie 16 läpi Sveitsin. Valitsin jälkimmäisen, koska GPSr suositteli sitä nopeampana vaihtoehtona. Alkumatkasta valinta tuntui hyvältä. Tie nousi laaksosta (noin 450 metriä) ylängölle (lähes 1000 metriä), jossa alkumatka oli mukavan mutkikasta metsäistä tietä. Sen jälkeen tie muuttui ruuhkaiseksi maaseutumaantieksi, eikä se enää ollut ollenkaan kiinnostava. Lisäksi tiellä oli 50 ja 60 km/h nopeusrajoituksia tuhka tiheään. Suosittelen vain paria kymmentä kilometriä tien itäpäästä, muuten kannattaa ajella jossakin muualla.

Koblenzissa opin, että se kaupunki on kallis. Turisti-infossa kerrottiin normaalin huoneen hinnan olevan 80 € tai enemmän. Edullisin paikka oli 69 €. Otin tuon edullisimman (Appartment Hotel), mutta valitettavasti sekin oli parin kilometrin päässä kaupungin keskustasta, kaupungin eteläosassa. Lauttayhteys järven yli pohjoiseen lähtee kaupungin koillisosasta. Keskustan itärannasta näkyi myös lähtevän jotain laivoja, mahdollisesti niillä pääsee toisiin kaupunkeihin tai risteilylle järvelle.

Konstanzin kaupungin lippu on erehdyttävästi Suomen lipun näköinen. Erona on ainoastaan kannassa (siinä reunassa mistä lippu on kiinni tangossa) oleva punainen reunus.

Tänään aamulla Sveitsin puolelle mennessä minut pysäytettiin. Ensimmäistä kertaa tällä matkalla. Tullinmies näki että minulla on suomalaiset rekisterikilvet, ja pyysi nähdä passini. Piti ottaa aurinkolasit pois, mutta kypärän sai pitää päässä.

 

Ajoin Sveitsin puolella Reinin vartta länteen. Ensimmäinen kaupunki missä pysähdyin, oli Stein am Rhein. Kaupungissa on säilynyt hieno keskiaikainen keskusta, jota päivittäin käy katsomassa paljon turisteja.

Seuraavaksi jatkoin Reinin putouksille. Se on Euroopan suurin vesiputous, ja sijaitsee kokonaan Sveitsin puolella. Putouksen vierellä oleva paikoitusalue löytyi tienviittojen avulla. Moottoripyörien paikoitus oli ilmainen (niin kuin pitääkin), mutta autot joutuivat maksamaan paikoituksesta. Mitään sisäänpääsylippuja ei sentään peritty rannalla katselemisesta. Vene olisi vienyt keskellä putousta olevalle isolle kivelle, mutten kysynyt lipun hintaa.

Pääosa turisteista oli amerikkalaisia. Joukossa oli myös slaaveja, liekö venäläisiä?

Varsin mielenkiintoinen paikka käydä katsomassa. Näköalapaikat löytyvät putouksen molemmalta rannalta. Eteläranta on korkeampi, ja mäen päällä näkyi kivilinna (keskiaikainen?). Itse olin pohjoisrannalla, jossa joki tekee mutkan vasemmalle (etelään) heti putouksen jälkeen, ja mutkan ulkoreunalle on joen tuoma maa muodostunut tasaisen alueen kävellä. Pohjoispuolella oli pari kolme ravintolaa, veneiden lähtölaituri putouksen keskellä olevalle kivelle, matkamuistomyymälä ja monta puistopenkkiä joissa voi istua ja katsella putousta. Rannalla oli tauluja selostamassa putouksien historiaa ja muuta tilastotietoa. Taulujen tekstit oli saksan lisäksi (useimmiten) myös enklanniksi.

Etelärannasta en tiedä muuta kuin että siellä oli kivilinna ja pari näköalatasannetta. Seuraavalla kerralla täällä käydessä yritän katsoa tuon etelän puolen.

Hieno paikka, kannattaa käydä katsomassa varsinkin jos on missään täälläpäin kiertämässä. Paikka on siis Bodenseen länsipuolella, kaupungissa nimeltä Neuhausen.

 

Sveitsin puolella bensan hinta on samaa luokkaa kuin Itävallassa. Niinpä Saksan rajalla, Sveitsin puolella, on bensa-asemilla kuhinaa, ja käteismaksun voi suorittaa myös euroissa (myös takaisin saa euroja). Saksan puolella vastaavasti huoltoasemat ovat hiljaisia.

Saksan suuntaan rajaa ylittäessä en edes nähnyt rajamiehiä, toisin kuin olin odottanut. Onhan Saksa mukana Schengenin sopimuksessa, missä Sveitsi ei ole. Rajakojut rajan molemmin puolin olivat tyhjiä. Samanlaisen koin eilen Lichentsteinistä Sveitsiin mennessä, en edes huomannut koko rajaa.

Seuraavaksi suuntasin kohti Mustia Metsiä. Siellä ajelin mm. B500:aa. Jossakin alamäessä törmäsin kylttiin, jossa luki "Saksan suurin vesiputous". No se oli keskellä metsää, mäen alla oli kaupunki Triberg. Edelliseen putoukseen verrattuna tämä oli tosi pieni, mutta paljon korkeampi. Yhtenäistä putousta Reinin putouksilla oli vain muutama metri, kun tässä oli putousta yhteensä 190 metriä. Vettä tässä saksalaisessa putouksessa oli lähinnä puroksi asti.

Sisäänpääsy oli 1,50 €, ja lippu oli kuulemma voimassa koko päivän. Eli "alueelta" sai poistua käydäkseen kaupungissa mäen alla. Metsään putouksen varressa oleville poluille oli laitettu kylttejä kertomaan putouksesta ja sitä ympäröivästä luonnosta. Mäkeen oli järjestetty myös viitoitettuja polkuja, puolesta puoleentoista kilometrisiä. Paikalla oli taas paljon amerikkalaisia turisteja, saksalaisten lisäksi. Tämä paikka kannattaa käydä katsomassa, jos on kiertämässä Mustia Metsiä, mutta ei yksin tätä varten kannata lähteä Mustien Metsien mäkiä kiertelemään.

 

Loppupäivän yritin ajaa moottoritietä pitkin mahdollisimman pitkälle kohden Koblenzia. Yritin löytää majapaikan jostakin Reinin mutkien tienoilta (Mainzin alueelta), ja lopulta löysin keskeltä maaseutukylää paikan nimeltään Landhotel Fetzer. Huoneen hinnaksi tuli 65 €. Paikka on jonkinlainen "pensionaatti". Ihmiset tulevat tänne viikoksi tai pidemmäksi, täysihoitoon. Viereisessä rakennuksessa on hotellin oma ravintola, kauppaa tai muita ravintoloita ei ole kävelyetäisyydellä. Hotellissa oli erinomainen sauna, kävin siellä illalla peseytymässä.

 

Tänään oli taas sateinen päivä. Aamupäivällä vähemmän, iltapäivällä enemmän. Sadetta tuli sellaisina 5-20 minuutin jaksoina, välillä paistoi aurinko ja maantie oli aivan kuiva. Sateen aikana näkyvyys laskee todella huonoksi, ja auringon edestäpäin paistaessa ei GPSr:ää meinannut pystyä lukemaan (kypärän heijastama auringonvalo heijastuu GPSr:n näytöltä). GPSr:ää pystyy parhaiten lukemaan kun aurinko paistaa jostain takaa - suoraan tai vinosti. Heikoin näkyvyys on kun aurinko paistaa suoraan tai melkein suoraan edestä. Lisäksi näkyvyyttä tänään haittasi aurinkoisina hetkinä kypärän visiiriin joukoittain takertuvat hyttyset. Ja kun sateessa pyyhin visiiriä sormella, levisivät hyttysten jätteet entistä tasaisemmin likaamaan koko näkökenttää. Lopulta visiiri oli niin likainen että GPSr:ää näin lukea vain visiiri ylhäällä. Hiukan samanlainen kuin oli sinä iltana kun ajoin kohden Limburgia (26.6.).

Lämpötilat olivat tosi alhaalla. Aamupäivällä oli luokkaa 12 °C, ja vasta Mustien Metsien jälkeen Karlsruhea lähestyessä nousi 20:een. Illalla majapaikan luona oli taas alle 18 °C.

Huomenna yritän mennä lautalla yli Reinin, ja ajella Reinin laakson itäpuolta pohjoiseen päin.