Hotellin aamiaispöytä oli yksi hienoimmista, mitä olen nähnyt. Ei mitenkään erityisen runsas valikoima, mutta olivat nähneet vaivaa saadakseen ruoat näyttämään hienoilta. Asiaan tietenkin vaikutti sekin että olin aamiaispöydässä ensimmäisenä (klo 8), eli muut vieraat eivät olleet vielä päässeet sotkemaan tarjoilua.

Ulkona näyttää olevan samanlainen ilma kuin eilen. Yöllä on satanut, taivaalla näkyy sinistä pilvien välistä.

 

Aamulla ajoin ensimmäiseksi Reinin yli vievälle lautalle Ingelheimiin. Lautta menee toiselle puolella Oestrich-Winkeliin. Lautta lähtee etelän puolelta puolen tunnin välein, varttia yli ja varttia vaille. Arkisin lautta aloittaa klo 6, lauantaisin klo 7 ja sunnuntaisin klo 8.
Toinen vastaava lautta menee hiukan lännempänä, Bingen - Rüdesheim.

Sitten joen pohjoisrantaa Rüdesheimiin. Siellä oli kehuttu löytyvän kaunis vanha kaupunki, mutten jäänyt sitä katsomaan. Siellä myös menee riippuhissi Niederwalddenkmaliin, jonne on rakennettu Wilhelm I:n kunniaksi iso patsas katsomaan Reinin yli lounaaseen, kohti vihollismaata (Ranskaa). Patsaan juurelta on upeat näkymät koko laaksoon.

En mennyt riippuhissillä, vaan ajoin ylös omalla pyörällä. Paikoitus pyörälle maksoi 0,80 €. Suurin osa paikalla olleita turisteja oli saksalaisia, mutta jälleen joukossa oli myös amerikkalaisia. Tämä paikka on pakollinen vierailukohde tällä alueella liikkuessa - siellä pitää käydä ainakin kerran. Paras sinne on mennä kauniilla säällä, silloin näkyvyys voi olla monia kymmeniä kilometrejä.

Minun siellä ollessa näimme ukkossateen kiertävän lännestä eteläpuolellemme ja kääntyvän sieltä meitä kohden. Onneksi se meni ohi hiukan meidän itäpuolelta.

 

Jatkoin ajelua Reinin oikean puolen mäkimaastossa. Reittiohjeet olin saanut saksalaisesta moottoripyörälehdestä (Motorradfahrer, Mai 2004). Nousua oli 150 metristä (jokiranta) aina 600 metriin asti, ja mutkiakin oli. Mutta kun oli ajanut jo kahden viikon verran, käynyt Mustissa Metsissä ja Dolomiiteilla, nämä tiet tuntuivat jotenkin köyhän miehen versioilta hyvistä mäki- ja mutkateistä.

Jokirantaa pohjoiseen ajaessa sattui sellainenkin ihme, että jouduin poliisien ratsian. Jossakin pikkukaupungissa huitoivat pysähtymään, ja minä luulin ajaneeni nopeustutkaan. Paikalla oli kolme poliisimiestä, ja heille syntyi heti ongelma kun huomasivat rekisterikilvestä minut ulkomaalaiseksi. Yksi miehistä sentään osasi enklantia, ja muut delegoivat puhumiset heti hänelle. Pyysi nähdä pyörän rekisteriotteen ja ajokorttini. Annoin hänelle suomalaisen rekisteriotteen, josta hän ei tainnut saada paljoakaan selvää. Kun oli katsellut paperit läpi, toivotti hyvää matkaa.

Joen yli menee lauttoja siellä täällä. Hintana näkyi kaikkialla olleen 2 € moottoripyörältä.

Jokiranta näkyi olevan erityisen kaunista Koblensista etelään, ainakin tuonne Mainziin asti. Ilmeisesti molemmat rannat ovat hienoja, mutta oikea (itäinen) ranta jotenkin näytti vielä hienommalta. Tuolla mainitulla välillä on myös iso joukko linnoja / linnojen raunioita. Joku sanoi että niitä olisi kymmenen, mutta saattaa olla enemmänkin. Hyvä ajoreitti voisi lähteä Koblensin kohdalta etelään (kumpaa tahansa rantaa), käydä aika ajoin ajelemassa myös rantatörmään mäkiä (aina 5..10 km etäisyydelle jokirannasta), pysähtyä tuossa Niederwalddenkmalissa ihastelemassa Reinin upeita näköaloja, ylittää joki ainakin kerran jollakin noista useista jokilautoista, ja jatkaa matkaa ainakin Birgeniin tai Mainziin asti. Saman retken voi tietenkin tehdä myös toiseen suuntaan, niin kuin minä tänään tein. Jos on menossa pohjoiseen päin, sopisi jatkoksi hyvin kääntyä Mosellin laaksoon, kohti Cochemia, sillä koko Moselin laakso on todellinen satulaakso. Tai etelään mennessä voi aloitta Limburgista, ajaa Lahn-jokea alas kohden Koblenzia ja sieltä kääntyä Reinin laaksoa etelään.

 

Aamupäivällä lisäilin pyörään öljyä useaan kertaan. Kun olin lisännyt yli puoli litraa, tuli öljypinta lopulta öljyikkunassa näkyviin. Ilmeisesti eilinen moottoritiellä ajo ei ollut hyväksi koneelle.

Bonnissa alkoi sade, joka sitten jatkui suurimman osan loppupäivää.

Bonn ei vaikuttanut erityisen kiinnostavalta. Keskusta oli täynnä ahtaita kujia, joilta ei tahtonut löytyä paikoitustilaa. Sunnuntai-iltapäivällä keskustasta ei meinannut löytää paikkaa josta saisi syötävää.

Jatkoin kohti Kasselia. Warburgissa koin senkin ihmeen ettei majoituspaikkaa löytynyt. Olin aina olettanut että Saksassa löytyy majapaikka helposti. Nyt olin sateesta märkä ja väsynyt, eikä majapaikasta tietoa. Kaupungin hotellit olivat kiinni, eikä syy minulle selvinnyt. Lienevät sulkeneet asiakkaiden vähäisyyden vuoksi?

Kun olin turhaan yrittänyt löytää jotain GPSr:ään merkittyä majapaikkaa, päätin lopulta ajaa lähimpään isoon kaupunkiin. Tässä tapauksessa sellainen oli Göttingen. Sinne ajaessa näin tien varressa hotelliin. Paikkakunta oli Schönhagen, vähän ennen Uslaria. Yö maksoi 30 €

Taas sateinen päivä. Aamulla liikkeelle lähtiessä vettä vihmoi hiljalleen, ja samalla tavoin jatkui suurimman osan päivää. Aina välillä oli hetken kuivaa, ja aurinkokin ehti pilkahtamaan.

Ensin ajelin jotain pienempiä teitä. Osa niistä olisi ehkä ollut hyviäkin mutkateitä kuivalla kelillä, mutta tänään niissä sai koko ajan varoa. Pariin kertaan tunsin kuinka pyörä liukui asfaltilla, mutten sentään kaatunut.

Mutkatiet olivat siis lähinnä rasittavia, sillä niissä sai koko ajan varoa. Tiet menivät metsissä, joten mitään näkyvyyttä mutkien taakse ei ollut.

Sitten tie lähti nousemaan mäelle. Korkein kohta oli 800 metrissä, kun alhaalla oltiin oltu parissa sadassa. Mutta koko nousu ja sitä seurannut lasku menivät hukkaan siinä mielessä että oli valtava sumu. Autot ajelivat reilusti alle 50 km/h, kun normaalikelillä tie olisi sallinut hyvinkin satasen vauhdin. Itsekin laitoin sumuvalot päälle, näkyvyys oli välillä reilun kymmenen metrin luokkaa.
Mäen alla oli Bad Harzburg, johon pikkutieosuus päättyi. Sieltä Braunsweigiin ajoin moottoritietä.

Näillä mutkateillä voisi joskus ajella paremmalla säällä. Tällaisessa kelissä mutkatiet olivat aika tylsiä.

 

Seuraavaksi saavuttiin Braunsweigiin. Tosi tylsän näköinen kaupunki. Onnistuin löytämään Louisin, mutten ostanut mitään. Viereisessä kaupassa kertoivat Arain Quantum-f visiirin maksavan 59 €. Oma visiiri on jo aika naarmuinen. Mutten ostanut uutta, sillä varavisiirin kuljettaminen Suomeen olisi ollut hankalaa. En sentään aikonut heittää vanhaa visiiriä vielä roskiin.

Sitten läksin Hampuria kohden, pitkin B4:sta. Opin mm. että B4 on ruuhkainen. Sillä on paljon raskasta liikennettä, joka kerää peräänsä pitkiä jonoja. Yksi kaista per suunta, vain muutamassa kohdassa ohituskaistoja. Tie oli suurelta osin aivan suora, mikä teki siitä vieläkin tylsemmän. Berliinistä etelään Wittenbergiin vievä tie (B2) oli paljon mielenkiintoisempi, sillä siellä oli vähemmän liikennettä ja enemmän mutkia.

Muutaman eksymisen jälkeen saavuin lopulta Hampuriin, tarkoituksena käydä Hampurin Louisissa. Tallentamani Louisin GPSr koordinaatit olivat kyllä oikein. Mutta koska laitteen pohjakartalla ei ole katukarttaa, vei oikean kadun löytäminen aikaa.

Hampurin Louisin takapihalla on nelikerroksinen rakennus, josta muiden moottoripyöräaiheisten liikkeiden ohella löytyy myös kaksi Louisin erikoisliikettä. Toinen myy käytettyjä tavaroita (oli kiinni maanantaina), ja toinen (nimeltään Louis Nameless) myy Louisin valikoimasta poistuvaa tavaraa. Jälkimmäisestä ostin sadekäsineet (9,95 €), sillä aiemmat "sadekäsineeni" olivat lävitse vettyneet ja halusin saada niiden tilalle oikeasti kuivana pysyvät ajohansikkaat.

Varsinaisesta Louis liikkeestä ostin litran moottoripyörän öljyä (aiemmin ostamani purkki tyhjeni eilen), sekä Rukkan CoolMax alusasusetin (lopultakin!).

 

Hampurista otin suunnan Oldenburgiin, kohteena siellä oleva hotelli. A1:stä pohjoiseen ajaessa päätin nostaa nopeutta vielä viimeisen kerran, ja sain uudeksi nopeusennätykseksi 208,7 km/h. Tänään pyörä ei vaappunut samalla tavalla kuin muistan sen tehneen moottoritiellä Wittenbergistä etelään (26.6.). Uskon takalaukun (sivulaukkujen ohella, mutta varsinkin takalaukun) huonontavan ajo-ominaisuuksia.
Takalaukun poistamalla nopean ajon ominaisuudet paranisivat oleellisesti. Seuraavalla kerralla Saksaan tullessa olisi paras lähteä ilman takalaukkua. Mutta mihin sitten laitan tankkilaukun kun pyörä on parkissa?

Hakemani hotelli Oldenburgissa löytyi helposti, mutta se oli jo täysi. Hain parista muusta paikasta ennen kuin onnistuin löytämään hotellin jossa tilaa.
Tämä kaupunki on selvästi erinäköinen kuin kaupungit eteläisessä tai keskisessä Saksassa - jotenkin näyttää tanskalaiselta ja ei erityisen vanhalta. Kun kerran ollaan jo Itämeren rannalla, söin paikallisessa ravintolassa kala-aterian (matkan ensimmäisen).

 

Matkatavaraa on ollut liikaa. Molemmat sivulaukut ovat aivan täynnä, tankkilaukku ja takalaukku enemmän tai vähemmän tyhjiä tai enintään puolillaan. Yöksi joudun ottamaan huoneeseen tankkilaukun sekä vasemman puolen sisäkassin (siinä pidän varavaatteita, sekä toalettilaukkua - lääkkeet, saippua, partakone, jne.). Vasemman puolen sisäkassissa on tavaroita joita en niin usein tarvitse. Pyörän lukitsemiseen tarvittava ketju ja lukko on takasatulan alla, eli painon puolesta siis keskellä. Takalaukussa olen pitänyt tilaa tankkilaukulle (kun pysähdyn johonkin, nostan tankkilaukun takalaukkuun). GPSr ei ole mitenkään lukittu pyörään, ja siksi laitan sen tankkilaukun kanssa taakse, tai joskus jätän tankkilaukun paikalleen ja lukitsen takalaukkuun pelkän GPSr:n.

Sateenvarjoa olen pitänyt tankkilaukussa. Kun lähden kaupungille kävelemään, on sateenvarjo helppo ottaa mukaan. Samoin se aina tankkilaukun kanssa tulee hotellihuoneeseen, eli on illalla tarvittaessa käsillä.

Tankkilaukun karttakotelossa yritän pitää esillä karttaa / karttoja jotka kattavat suunnitellun päivän ajon. Hyvin harvoin olen joutunut karttoja lukemaan (ajossa tai pysähdyksissä), sillä GPSr hoitaa tuon puolen erinomaisesti. Usein olisi kaivannut tarkempia karttoja GPSr:ään. Mutta koskei paperikartoista katutason tietoja pysty ajaessa lukemaan, eivät paperikartat ole kyenneet GPSr:ää korvaamaan edes tällä alueella.

 

GPSr:n mukaan Oldenburgista Tukholmaan olisi kymmenen tunnin ajo. Luulen että otan huomisen kuitenkin hiukan helpommin, ja pysähdyn yöksi Ruotsiin. Eli ottaisin keskiviikkoillan lautan Tukholmasta Turkuun. En ole vielä edes tarkistanut, onko Turun lautoilla tilaa.