Valle di Livinallongo, Arabbasta kaakkoon.

(Pieve di Livinallongo, Veneto, Italia - 20.7.2006, 8:57)

Aamulla jo ennen kello kuutta aurinko näkyi valaisevan viereisiä vuorten huippuja.

Aamulla näin belgialaisen pariskunnan hotellin pihalla pakkaavan 1200-RT pyöräänsä.
Mies kertoi pyörästä. On kevyempi kuin 1150-RT, ainoaksi ongelmaksi totesi että syö öljyä litran per 10000 km (sama vika kuin 1150-RT:ssä). Ajavat tänään Hollantiin, reilut 1100 km. Ostanut pyörän kesäkuussa, nyt mittarissa 2 000 km. Kulutus kuulemma 5,5...6,0 l/100km. Etulasi on pidempi kuin vanhassa 1150-RTssä. Kehui kevyeksi ajaa, kuin polkupyörällä ajaisi.

Lähtö Arabbasta klo 8:50, kohden Cortinaa ja Tre Cime di Lavaredoa.
Ajelimme yli Passo Falzaregon (2105 m). Seuraavaksi pysähtymättä läpi Cortinan, ja jatkettu yli Passo Tre Crocin (1805 m), kohti Misurinaa.

Lago Di Misurina (Misurina-järvi) on Italian tunnetuimpia tuntemattomia näköalakohteita. Kuulemma italialaiset oppivat siitä jo koulussa. Järvi itse ei ole kovin suuri, mutta paikka on hyvin kaunis. Järveä ympäröi metsä molemmin puolin, ja sen pohjoispään maisemaa hallitsee kauempana näkyvä Tre Cime di Lavaredo, korkea kolmipiikkinen kalliovuori - joskin tästä kulmasta piikeistä erottuu vain kaksi.
Järven rannalta löytyy hotelli tai pari, sekä turisti-info. Hotelleilta ilmeisesti saa vuokrata veneitä järvelle.

Tre Cime di Lavaredo -vuorelle pääsee kävellen, bussilla, tai omalla autolla. Kävellen matkaan menee ainakin puolitoista tuntia per suunta. Bussi kulkee muutaman kerran aamuisin ja iltapäivisin, lippu 1,30 € per suunta. Autolla menopaluulippu maksaa 20 €, moottoripyörällä 10 €.

Lago di Misurina ja Tre Cime di Lavaredo.

(Misurina, Veneto, Italia - 20.7.2006, 10:10)

Läksimme Misurina-järveltä vuorelle omalla autolla klo 10:30.

Ennen tietullia näimme ryhmän moottoripyöriä, valmistautumassa lähtöön vuorelle. Näytti ohjatulta ryhmältä, vuokratut pyörät ja varmaan mukaan olisi päässyt maksamalla. Myöhemmin päivällä emme ryhmää enää nähneet, ehkä ajoivat omia enduroreittejään?

Luonnon kauneutta

(Lavaredo, Veneto, Italia - 20.7.2006, 11:23)

Nousu kesti parikymmentä minuuttia. Tie kohtuukuntoinen, helpohko ajaa, ei ollenkaan yhtä paha kuin Stelvion länsirinne tunneleineen.

Ylhäällä, noin 2300 metrissä, on suuret parkkipaikat ja ravintola. Sieltä avautuu näköalat ympäröiville vuorille ja laaksoihin, ja näkyypä myös Misurina-järvi alhalla metsän välissä.
Parkkipaikalta lähdetään kiertämään kolmipiikin kallioita vastapäivään. Hyväkuntoinen tie, tavalliset kävelykengät käyvät hyvin. Kävelyä tulee reilut puoli tuntia, ehkäpä tunnin verran, ja päästään kallioiden toiselle puolen. Sieltä nuo kolme huippua näkyvät siten kuin ne yleensä valokuvissa esitetään. Sieltä pitäisi myös löytyä kahvila. Me kävelimme vain vajaaseen puoleen väliin matkaa, eli kallioiden kaakkoiskulmaan. Sieltä näkyi kaakon suuntaan kulkeva laakso - Val d'Ansiei - sekä sen toisessa päässä olevat Auronzon kaupunki ja Lago Di Santa Caterina -järvi.

Meillä oli sään suhteen onnea, sillä oli pilvetön päivä. Oletan että pilvisenä päivänä tuolla ei juuri nähtävää ole - jollei sitten pilvet ole niin matalalla että peittävät vain ympäröivät laaksot, ja jättävät varsinaisen kolmipiikin rauhaan.

Kolmipiikille kannattaa mennä aamusella, sillä päivällä siellä voi olla tosi kuuma. Ylhäällä ei kasva mitään puita, joten varjoa ei saa juuri mistään. Vuorella oloon - poislukien meno- ja paluumatkat - kannattaa varata vähintään reilu tunti, vaikkei edes lähtisi kävelemään sinne toiselle puolelle.

Vuoren kallioreunat nousevat jyrkkinä, lähes pystysuorina, puolisen kilometriä parkkipaikankin yläpuolelle. Korkein piikki - Cima Grande - nousee 2999 metriin. Matalin - luontevasti nimeltään Cima Piccolissima - onkin sitten vain vaivaiset 2700 metriä.

Tunnetuin näköala tuolle kolmipiikille löytyy vuoren pohjoispuolelta - eli juuri vastakkaiselta puolen kuin mihin Misurina-järveltä nouseva tie päättyy. Kävelymatkaa vuorella tuleekin useampi kilometri, mutta maisemien vuoksi se kannattaa. Tuolta parkkipaikalta näköalat ovat hienot, ja kävelyetäisyydellä ne koko ajan paranevat.

Pohjoispuolelta - SS52:lta, jostain Seston ja Innichen välimailta - lähtee tie etelään. Tien nimi näkyisi olevan Via Campo di Dentro - kulkee samannimisessä laaksossa jonka pohjalla kulkee samanniminen joki. Pitänee joku kerta kiertää sieltä, katsomassa josko tien päästä avautuisi näköalaa Kolmipiikille.

Tre Cime di Lavaredo. Kallioiden länsipuolella oleva kappeli näkyy kuvan keskellä, kallion juurella. Parkkipaikan viereinen ravintola kuvan vasemmassa reunassa. Oikealla polku jatkuu kallioiden toiselle puolle.

(Lavaredo, Veneto, Italia - 20.7.2006, 11:27)

Tie Misurinasta laskeutui melko tasaisesti aina Auronzoon asti. Metsässä, vain pari serpentiiniä. Metsän vuoksi ei myöskään nähnyt juuri muuta kuin välillä vilahtelevia viereisten vuorten huippuja.

Auronzon jälkeen tie hiukan leveni. Edelleen vuorien ympäröimä. Muttei enää aivan niin jylhien vuorten, kuin Dolomiiteilla. Pian tie leveni entisestään, ja oli välillä kolmekaistainen. Oltiin 800 metrissä, eikä tie enää ollut mikään vuoristotie, vaan tavallinen maantie.

Pieve di Cadoren jälkeen tie jatkoi laskuaan, ja muuttui entistä leveämmäksi. Ainakin osalta matkaa tie on niin uusi, että GPSr yritti ohjata vieressä kulkevalle vanhalle tielle. Joissakin paikoissa tunneleita vielä rakenneltiin. Tie oli aika tylsä, joskin nopea ajaa.

Ponte Nelle Alpi - moottoritie A27 Venetsiaan alkaa täältä. Meidän tiemme muuttui hitaammaksi, sillä joudumme ajamaan useiden kylien läpi, kohti Bellunoa.

Bellunon keskusta on Piave- ja Ardo -jokien liittymään muodostuneella kukkulalla. Parhaiten sinne pääsee pysäköimällä kukkulan länsipuolella olevalle suurelle parkkipaikalle ja nousemalla hissillä ylös keskustaan. Mahdollisesti keskustaan pääsee myös omalla ajoneuvolla? Meiltä tuo jäi kokonaan kokematta, Mado kun halusi kiirehtiä eikä suostunut pysähtymään.

Riva del Gardan pohjoispuolella on upeita linnoja ja muita nähtävyyksiä.

(Arco, Veneto, Italia - 19.7.2006, 16:32)

Joskus Feltren jälkeen tie muuttui taas leveämmäksi, ja lopulta joskus 60 km ennen Trentoa moottoritieksi. Tie oli osittain teon alla, ja ennen Trentoa oli useita tunneleita rakenteilla.
Ennen noita tunneleita tie kulki Lago Di Caldonazzo -järven ohi. Järvi näytti olevan lomailijoiden suosiossa, täynnä uijia, surffaajia, veneilijöitä, jne. Itse asiassa koko järven ranta näytti olevan tungokseen asti täynnä. Päivä oli aurinkoinen ja kuuma.

Matka Trenton jälkeiseltä kukkulalta Gardajärvelle olikin yllättävän pitkä - reilusti yli puoli tuntia ajoa.
Lopulta kun saavuimme Riva del Gardaan, käännyimme järven itärannikon puolelle, tarkoituksena mahdollisimman pian löytää kohtuullinen hotelli läheltä jotain hiekkarantaa.

Lopulta otimme hotellin, joka varmaan on yksi rannan huonoimmista. Noin klo 17. Hotel Astoria, mainostaa itseään kolmen tähden hotelliksi, mutta minusta täyttää tuskin kahden tähden kriteerejä. Huoneet epäsiistejä, koko talo vanha. Tallia ei löydy, auto piti parkkeerata viereisen talon takapihalle. Hintaa silti 52 €/henkilö, aamiaisella. Viereisistä hotelleista olisi huoneen saanut halvemmallakin. Hotellien kohdalla on sentään hiekkaranta.

Kiukkuani ei suinkaan vähentänyt se, että olimme ajaneet pysähtymättä Kolmipiikiltä aina Gardalle asti. Reilut neljä ja puoli tuntia, kaksi ja puoli sataa kilometriä. Parempi olisi ollut pysähtyä matkalla muutamaan kertaan, katsella paikkoja, syödä, ja saapua sitten Gardalle hiukan myöhemmin illalla.

Lago di Garda.

(Navene, Veneto, Italia - 20.7.2006, 16:56)

Illallinen läheisessä ravintolassa. Sijaitsee aivan rannassa. Hotellin viereisellä hiekkarannalla joku kertoi Madolle, että tuosta ravintolasta saa paikallisesta järvestä nostettua kalaa. Paikan nimi Lido Paina. Ravintolaa oli vaikea löytää, pitää ajaa päätieltä hiukan sivuun järven puolelle ja alas rantaan.

Ravintolasta on hienot näköalat järvelle ja sen molemmille rannoille. Lisäksi pöydästä oli suora näkyvyys viereisen kylän - Malcesine - linnaan. Linnan nimi oli Castello Scaligero.

Palvelu oli nopeaa, ruoka hyvää, grillattu lohi 9 €, paikallinen kala 11 €, annokset sisältävät kevyen salaatin ja mukaan kannattaa ottaa yksi annos ranskalaisia (3,50 €). Litra valkoviiniä maksoi 7 €. Minä tilasin myös salaatin, mutta se oli liikaa, sillä annokset olivat aika kookkaita.
Lisäksi ravintolassa toimii pizzeria, ja sieltä saa pizzaa myös mukaansa.

Pöytävaraus on käytännössä välttämätön, jos paikalle mennään illalla kahdeksan jälkeen. Me menimme ravintolaan varttia vaille kahdeksan, ja saimme illan viimeisen varaamattoman pöydän. Yhdeksän aikaan kaikki pöydät olivat täynnä.

Aurinko laski noin klo 20:15. Viime vuoden toukokuussa olin ottanut kuvan vajaa 20 kilometriä etelämpänä, kun aurinko laski kymmenisen minuuttia aiemmin.

Lido Paina -ravintolassa, näkymä ruokapöydästä.

(Malcesine, Veneto, Italia - 20.7.2006, 21:27)

Koko päivä oli pilvetön ja kuuma.

Aamulla päätimme mennä viereiselle Monte Baldon näköalavuorelle.

Gardajärveä lounaaseen.

(Monte Baldo, Veneto, Italia - 21.7.2006, 10:55)

Kaapelihissi Monte Baldolle lähtee Malcesinen keskustan tuntumasta. Lipunmyynti ja hissirakennus on iso rakennus. Kaksi alinta kerrosta toimivat parkkihallina.
Lähdöt ylöspäin klo 8:00-18:00. Nousu kestää parikymmentä minuuttia, keskellä nousua vaihdetaan vaunusta toiseen. Nousee 1780 metriin. Kaapelihissin vaunuun noustessa kannattaa olla röyhkeä ja varata paikka ikkunan viereltä. Ylempi vaunu pyörii pystyakselinsa ympäri yhden täyden kierroksen nousun aikana. Vaunujen ikkunat ovat likaiset, mutta niiden läpi näkee hyvin, vaikkei valokuvia oikein voi ottaa.
Ylhäällä tullaan eräänlaiselle ylätasangolle, jota pitkin pääsee kävelemään näköalapaikoille. Ylhäältä löytyy myös ravintola, jossa kevyempää purtavaa. Mukaan tarvitaan tavalliset kävelykengät - näin monen liikkuvan pelkissä sandaaleissakin. Aikaa ylhäällä oloon pitää varata ainakin tunti, jos todella haluaa nähdä jotain, sillä kävelyä näköalapaikoille tulee jonkun verran.

Näimme myös parin riippuliitäjän lähtevän liikkeelle kukkulan itäiseltä rinteeltä, ja kaartavan länsipuolelle järven ylle. Hissillä alas tullessa näimme heidän laskeutuvan keskelle järveä.
Eläimiä emme nähneet - poislukien lehmiä. Niitä näkee kaikilla ylätasangoilla, sillä kesän ajaksi ne tuodaan vuorille. Siellä niillä on syötävää, sekä säästyvät kesän helteiltä.

Riippuliitäjiä nousi itärinteeltä, ja kaarsi kukkulan pohjoiskärjen ympäri Gardajärvelle.

(Monte Baldo, Veneto, Italia - 21.7.2006, 11:01)

Ylhäältä vuorelta oli upeat näköalat, ja ilma paljon viileämpää kuin alhaalla järven rannalla. Ainoaksi puutteeksi keksimme, ettei näköalapaikoilla ollut karttoja, joista olisi selvinnyt ympärillä näkyvien vuorenhuippujen nimet. Tuolaiset panoraamakartat ovat tyypillisiä Italian näköalapaikoille. Alaspäin tullessa mainitsimme asiasta kaapelivaunun kuljettajalle.
Hän kertoi että hissiä sekä ylätasangon näköalapaikkoja pitää yllä Malcesinen kunta. Ilmeisen onnistunut bisnesidea. Turistikaudella kävijöitä riittää tungokseen asti.
Joka päivä muutama hissivuoro on varattu pyöräilijöille. Saavat viedä polkupyöränsä vuorelle, ja ajella sitten teitä pitkin takaisin alas järvelle. Vaihtoehtoisesti voivat lasketella myös vuoren itäpuolelle, Lagarinan laaksoon (Val Lagarina), jossa E45 kulkee kohti Trentoa ja Bolzanoa.

Päivä oli aurinkoinen ja kuuma

(Pasola, Veneto, Italia - 21.7.2006, 12:14)

Seuraavaksi läksimme ajamaan etelään, tarkoituksena mennä lautalla järven yli.
Emme oikein tienneet, mistä tuollainen lautta menee, mutta sellainen löytyi Torri del Benacosta. Sieltä lautta vie vastarannalle Toscolano-Madernoon.

Lautta Torri del Benacosta Gardajärven länsirannalle, Toscolano-Madernoon.

(Torri del Benaco, Veneto, Italia - 21.7.2006, 12:31)

Koko juttu toi mieleen Paraisten lautan. Ylitykseen meni parikymmentä minuuttia. Kaksi lauttaa, lähtevät samaan aikaan vastakkaisilta rannoilta. Lähtöjä puolen tunnin välein. Madernosta ensimmäinen lähtö klo 8:00, viimeinen 19:45. Torrista vastaavasti klo 8:30 ja 20:15. Viikonvaihteisin liikenne loppuu puolta tuntia aiemmin.
Lipun ostaminen tuotti jonkun verran vaikeuksia, koska lipun myyjä ei ymmärtänyt enklantia. Lopulta Mado joutui hoitamaan koko asian. Muistaakseni hintaa tuli alta 10 €.

Myöhemmin selvisi, että toinen lauttareitti kulkee Limonen ja Malcesinen välillä. Vuoroja on hieman harvemmassa, ja lauttoja vain yksi. Linjalla on vain yksi lautta, joten vuorojakin on vähemmän. Limonesta ensimmäinen lähtö klo 8:55, ja viimeinen 18:15. Malcesinesta vastaavasti 9:55 ja 18:45. Taas viikonvaihteisin lopetetaan yhtä vuoroa - eli yhtä tuntia - aiemmin.

Madernosta jatkoimme kohti Saloa, jossa söimme kevyen lounaan.
Salon keskustan löytäminen olikin paljon vaikeampaa kuin muistin viime kerralta.
Rannan kahviloissa tosi kuumaa. Kaupungissa näkyi useita valkeisiin nunnan pukuihin pukeutuneita. Tämä on rikkaiden rantakaupunki, rantakahvilat upeita, ranta täynnä kalliita veneitä. Näkyy myös rantabulevardin kahviloiden ja pizzerioiden hinnoissa.

Salon rantabulevardi ja pienvenesatama.

(Salo, Lombardia, Italia - 21.7.2006, 14:19)

Bergamosta Milanoon vastaantulevat kaistat olivat aivan tukossa. Meidän puolella tie veti hyvin.

(Brugherio, Lombardia, Italia - 21.7.2006, 15:48)

Ja sitten kohti Camandonaa, moottoritie A4.
Bergamosta Milanoon tie on kolmekaistainen suuntaansa. Neljännet kaistat ovat rakenteilla. Ruuhkat alkoivat vastaantulevalla osalla - Milanon suunnasta - heti Bergamon jälkeen. Viimeiset reilut parikymmentä kilometriä ennen Milanoa kaikki kolme kaistaa seisoivat. Länteen ajavien kaistoilla liikenne sujui koko ajan kohtuullisen joustavasti. Vasta aivan Milanon kohdalla jouduimme ensimmäisen kerran jarruttamaan ruuhkan takia.
Milanon länsipuolella liikenne sujui molempiin suuntiin, mutta edelleen näytti että itään päin olisi enemmän liikennettä.

Takaisin vuorille noustessa - Valle Mossoa lähestyessä - alkoi lämpötilat taas laskea, ja Camandonassa oltiin jo siedettävissä lämpötiloissa (olisiko ollut reilut 25C ?). Jossain ennen Milanoa näin kyltin jonka mukaan lämpötila oli 43C - saattoi olla ihan oikea lämpötila, sillä Po-joen laaksossa oli todella kuumaa.

Camandonassa klo 17:10.

Koko matkan aikana ei satanut. Kuumaa oli erityisesti perjantaina, moottoritietä ajaessa.
Hienoja nähtävyyksiä tai muuten positiivisia kokemuksia olivat ainakin:

• Tiistaina: Lecco, Passo Bernina, Livigno ja siellä erityisesti hotelli Piccolo Mondo,
• Keskiviikkona: Stelviolle nousu, Stelvio passo, Stelviolta lasku, Dolomiiteille saapuminen (se miten vuoret näkyi ilta-auringossa),
• Torstaina: Misurina ja Kolmipiikki, Gardajärvi,
• Perjantaina: Monte Baldon panoraamanäköalat järvelle, lautta järven poikki (lautalla kävi tuuli, mikä viilensi kuumana päivänä), ja Salon rantabulevardi.

Lisäksi jäi mieleen Bergamon ja Milanon välinen ruuhka vastaantulevalla moottoritien osuudella - hyvä ettemme me olleet sillä puolella tietä

Madon auton trippimittarin mukaan retken pituus (tiistai-aamusta perjantai-iltaan) oli 1155,5 km.