Aamulla taas pilvistä (kuten eilen aamulla).
Päätimme silti lähteä Alagnaan,
ja yrittää Monte Rosalle köysivaunulla.
Matkalla opin että Borgosesian kaupungin likellä on useita kyliä joiden nimessä on tuo "sesia", sillä se on Alagnasta tulevaa solaa pitkin virtaavan joen nimi.
Laakso Varallosta Alagnaan on nimeltään Val Grande, ja Valsesia puolestaan sisältää myös sivuun kääntyvät laaksot.
Saavuimme Alagnaan hiukan kymmenen jälkeen aamulla. Alagna sekä suuri osa Val Grandea oli pilvien kattamaa.
Päätimme olla menemättä kaapelivaunulla vuorelle, parista eri syystä. Yksi syistä oli, että mukanamme ollut Madon isä ei olisi voinut tulla mukaan, emmekä voineet jättää häntä yksinkään useammaksi tunniksi alas Alagnaan. Lisäksi taivas oli paksussa pilvessä, joten arvelimme ettei maisemiakaan juuri näkyisi.
Hiukan ennen yhtätoista aurinko alkoi polttaa pilviä pois, ja taivas kirkastui laakson yllä.
Vuorten rinteet olivat silti pilvien peitossa.
Opetus: Alagnaan kannattaa tulla hiukan myöhemmin päivällä,
ja joskus yhdentoista aikoihin aloittaa nousu kaapelivaunulla vuorille.
Jälkeenpäin kuulimme myös, että Alagnassa pitää ajaa keskustan läpi ja jatkaa tietä eteenpäin.
Keskustan toisella laidalla tulee parkkipaikka, josta bussi vie eteenpäin lähelle lumirajaa.
Alagnasta takaisin Varallon suuntaan tullessa pysähdyimme Campertognon kylässä. Siellä on mielenkiintoinen kivisilta yli Sesia-joen. Kylän keskustassa olevan sillan kohdalla tie kapenee niin, että muuttuu yksikaistaiseksi. Siksi kylän kohdalla tien katkaisevat liikennevalot.
Päätimmekin mennä Lago d'Ortalle.
Se on järvi Varallosta itään, Lago Maggioren länsipuolella.
Ajoimme Varalloon, josta tie SP78 kohti Civiascoa ja Passo Della Colmaa (942 m).
Tie oli hyväkuntoista, lähinnä metsäisessä maastossa, hyvin vähän liikennettä.
Maisemia ei pahemmin näe, metsästä johtuen,
mutta välillä upeita näköaloja aukeaa puiden ja pensaiden välistä.
Vaikutti hyvältä mopolla ajettavaksi.
Passolta tie kääntyi laskeman kohti Ortajärveä,
mutta valitettavasti lehtipuut estivät järven näkemisen passolta asti.
Ehkä talvisaikaan näkyvyys olisi parempi?
Päädyimme lopulta järven rannalle kylään nimeltä Pella. Sieltä saimme veneellä kyydin saarelle nimeltä Isola San Guilio. Menopaluu-lippu maksoi 4,50 € per henkilö, ja menomatkalla sai esittää toivomuksen milloin vene tulisi hakemaan.
Saarella on iso kirkko, eikä juuri muuta.
Silti saari oli hieno nähtävyys, suositeltava kaikille tämän järven luona käyville.
Sinne pääsee vain veneillä, joita lähtee useimmista järven rannalla olevista kylistä.
Kuulin väitettävän että saarella olisi mahdollisuus myös majoitukseen, mutta epäilen tietoa vääräksi.
Saari ei tosiaan ole mikään iso, eikä sen läpi koluamiseen montaa tuntia kulu.
Siitä huolimatta siellä kannattaa käydä paikka katsomassa.
Järven rannoilla näkyi paljon uimareita. Hiekkarantoja siellä täällä. Osa rannasta on täynnä saksalaisten loma-asuntoja. Järvi on siis suosittu turistien lomakohde, vaikka se on helppo ohittaa vähemmän kiinnostavana kohteena Lago Maggiorea kiertäessä.
Kuulimme myös, että järven kaakkoispuolella olevalta vuorelta näkyisi aina Lago di Comolle asti, eli sieltä näkyisi Orta-, Maggiore- ja Comojärvet.
Loppumatka suht suoraan Pellasta Camandonaan.
Päivä oli kuuma ja aurinkoinen - paitsi aamulla Alagnassa, jossa oli pilvistä. Sopivan mittainen yhden päivän retki.
| Passo Della Colma, 942 m | N45 48 33 E08 19 21 |
| Pella, venelaituri | N45 48 04 E08 23 16 |
| Isola San Guilio | N45 47 45 E08 23 59 |
