Aamulla aurinkoista.

Kaikista ennakko-odotuksistani huolimatta me todella läksimme ajamaan kohti Dolomiitteja. Olimme jo parin viikon ajan puhuneet tästä matkasta, ja olin luopunut toivosta että Mado koskaan lakkaisi keksimästä tekosyitä matkan siirtämiseen.

Camandonasta läksimme aamulla, pari minuuttia ennen kymmentä.
Aluksi ajoimme autobaanalle (A4), jota jatkoimme Milanoon asti. Juuri ennen A9:n risteystä, ennen Milanoa, alkoi ruuhka, jota jatkui koko Milanon ohituksen ajan.

Milanosta Leccoon, vähän puolen välin jälkeen, nousevat Alpit esiin.

(Giussano, Lombardia, Italia - 18.7.2006, 12:22)

Juuri puolenpäivän jälkeen käännyimme SS36:lle, kohti Leccoa, ja pääsimme eroon ruuhkista.
Tie kohti Leccoa oli hyvä ajaa, eivätkä ruuhkat haitanneet. Samalla Alpit alkavat nousta horisontista. A4:sta ajaessa vuoret koko ajan häämöttävät pohjoisen puolen horisontissa, mutta nyt ne alkoivat todella nousta seinänä edessämme.

Leccon keskustaan saavuimme puoli yhden aikoihin.

Leccossa kannattaa seurata liikennemerkkejä keskustaan ("Lecco Centro"), ja sitten järven rantaan ("Largo"). Vie järven rannan rantakaduille ja kaupungin parhaille puistikoille.

Auton pysäköinnistä maksoin 2 €, sai pysäköintiaikaa kolme tuntia.
Söimme lounaan torin laidalla. Ravintola oli rakentanut terassin rakennuksen edustan pylväskäytävän alle. Oli kuuma päivä, ja kaikki asiakkaat halusivat istua varjossa. Ravintola oli järjestänyt aurinkovarjoilla varjoa, sekä tuulettimilla viilentävää tuuletusta.
Tyypillistä tuolle nimenomaiselle ravintolalle oli salaatit, ja suosittu näkyi olleen iso leipä jonka sisään oli koverrettu tilaa salaatille. Tuo leipäannos näytti tosi suurelta, enkä nähnyt kenenkään syövän sitä kokonaan. Tuskin se kuitenkaan liian pahaa syötäväksi oli, tilauksista päätellen on paikallisten suuressa suosiossa.

Leccosta jatkoimme pohjoiseen menevää päätietä (SS36). Olisin halunnut kääntyä järven rantaa pitkin kulkevalle maisematielle (SP72), mutta erehdyimme liittymistä ja jatkoimmekin tuolla päätiellä.
Vinkki: Etelästä päin tullessa, ensimmäiseen tunneliin ajettaessa, pitää osata valita oikea liittymä.
Päätie on moottoritien tapaan rakennettu, eri suuntiin kulkevat kaistat omissa tunneleissaan, ja nopeusrajoitus 100 km/h. Joten matka taittuu nopeasti. Mutta nähtävää ei ole, sillä lähes koko järven matkan tie kulkee tunneleissa.

Viiniviljelmiä Valtellinan laakson pohjoisrinteellä, lähellä Tegliota.

(La Pila, Lombardia, Italia - 18.7.2006, 15:54)

Colicon kohdilla tie tulee pois tunneleista, mutta samalla me käännyimme Valtellinan laaksoa itään (SS38).
Tuo laakso jatkuu Comojärveltä itään Sondrioon, sieltä edelleen Tresendaan (josta noustaan Passo di Apricalle), kääntyy koilliseen kohti Tiranoa, ja loppuu Bormioon (josta noustaan Passo Stelviolle).
Valtellina on viitisen kilometriä leveä, tasainen pohja, ei erityisen mielenkiintoinen. SS38 on suora ja hyväkuntoinen tie, melko paljon liikennettä. Tie kulkee läpi kylien, joten se ei ole erityisen nopea kuljettavaksi. Aika-ajoin vastaan tulee matkavarusteisia moottoripyöräilijöitä, eli laaksoa käytetään myös siirtymänä mielenkiintoisempien alueiden välillä.

Olin ajatellut, että ajamme Passo del Tonalen ja Passo di Mendolan kautta Bolzanoon. Mutta laaksoa ajaessa ja sen pohjoispuolen vuoria katsellessa päätimme, että menemmekin Livignoon - tullivapaaseen kaupunkiin Italian ja Sveitsin rajalla. Käytännössä tuo tarkoitti, että Tiranon keskustasta käännyimme kohti Passo del Berninaa ja Sankt Moritzia.
Italian puolella tie on SS38A, Sveitsin puolella tien numero on 29. Tien vierellä kulkee junarata, ja rajaa ylittäessämme (klo 16:10) näin junan tulevan kohti Tiranoa. Alkumatkasta Berninalle noustessa junarata kulkee tien poikki useampaan kertaan - kulkevatpa kiskot jonkun matkaa jopa keskellä kaistaa, tien suuntaisesti. Kiskoja pitää varoa, ovat varmasti liukkaita ainakin sateella.
Tie hyväkuntoinen, kohtuullisesti liikennettä, ei metsää vaan aukeaa, nähtävyytenä vuoret molemmin puolin. Tie kulkee useiden kylien läpi.

1100 metrin korkeudessa kylät loppuivat ja tien vierustassa alkoi kasvaa metsää. 2000 metrissä metsikkö loppui, ja maa muuttui paljon karummaksi.

Val Poschiavo, eteläkaakkoon.

(La Rösa, Lombardia, Italia - 18.7.2006, 16:47)

Tie Livignoa kohden kääntyy ennen Passo Berninaa. Päätimme kuitenkin ajaa eteenpäin, ja käydä tuolla Berninalla - kun kerta täällä jo ollaan, niin käydään nyt sitten joillain passoillakin.

Passo del Bernina.

(Bernina, Sveitsi - 18.7.2006, 17:08)

Berninalle noustessa maisemat ovat jylhiä. Aivan ylhäällä passolla on hotelliravintola, ja heti sen jälkeen (länsipuolella) toinen hotelli ja pieni järvi. Jälkimmäisen hotellin nimi oli Albergo Ospizia Bernina. Kysyin sieltä huoneiden hintoja. Kuulemma 52 €/pers, 39 € jos ottaa huoneen ilman kylpyhuonetta (wc ja suihku käytävällä). 10 € lisämaksulla koko huoneen saa yhdelle hengelle. Hotelli menee illalla kiinni n. klo 22.
Se ensimmäinen - pienempi - hotelli oli Hotel Cambrena.

Mainosten mukaan Berninalta on matkaa Sankt Moritziin (lännessä) sekä Livignoon (pohjoisessa) noin 20 minuuttia. Meren pinnan tasolta Berninaan tulee matkaa 2330 metriä.

Valle di Livigno, itäkoilliseen.

(Forcola di Livigno, Lombardia, Italia - 18.7.2006, 17:31)

Palattu Passo Berninalta Livignon tielle. Sveitsin tulli on aivan tien alussa, useampi kilometri Italian rajalta. Siitä pohjoiseen - kohti rajaa - tie muuttuu kapeammaksi ja epätasaisemmaksi. Tiellä ei myöskään ollut aitoja suojaamassa reunoja. Rajalla - jossa olevan passon nimi on Forcola di Livigno (2315 m) - on Italian tulli. Sieltä tie läksi laskemaan alaspäin, ja tien reunoille ilmestyi aidat. Näimme myös tien varressa yhden murmelin. Tien pinta edelleen paikoin aika huonokuntoinen.

Alaspäin tullessa, metsikkö alkoi reilussa 2000 metrissä.

Livingo onkin iso kaupunki, täynnä kaksikerroksisia turistimajoja.
Kaupunki on pitkän mallinen, etelä-pohjois -suunnassa, laakson pohjalla. Varmaan viitisen kilometriä pitkä. Se on verovapaa alue, joten sieltä löytyy varsinkin edukasta viinaa, tupakkaa ja kosmetiikkaa, sekä tietenkin polttoainetta.
Tämä ei suinkaan ole ainut tullivapaa kaupunki Italian puolella, Sveitsin vastaisella rajalla. Samanlainen löytyy mm. Lago Maggioren ja Lago Di Luganon väliltä, jossa on alueita joiden asukkaat käyvät melkein kaikki Sveitsin puolella töissä, ja siksi ovat saaneet kokonaan vapaata Italian verokarhulta.

Hotelli Piccolo Mondo.

(Livigno, Lombardia, Italia - 18.7.2006, 19:08)

Saavuimme Livignoon juuri ennen kuutta. Hotelli löytyi ennen seitsemää, Hotel Garni Piccolo Mondo. Ongelmia hotellin löytämisessä oli mm. että halusin maksaa kortilla (usea paikka halusi ainoastaan käteistä), sekä ettei minulla ollut mukana Mastercardia (joissakin paikoissa kelpasi vain tuo kortti). Seuraavana aamuna selvisi, että kaupunki oli ollut täynnä polkupyöräilijöitä ja heidän huoltojoukkojaan. Käynnissä oli Bike Transalp -niminen pyöräkilpailu - vuosittainen ja viikon mittainen Alppien ympäriajo - ja tämän yön he olivat majoittuneet Livignoon.

Illalla syöty paikallisessa ravintolassa annos paikallista ruokaa. Tyypilliseen Etelä-Tirolilaiseeen tapaan annos sisälsi ison annoksen maissimuussia (joka näyttää ja miltei myös maistuu perunamuussilta). Annoksen nimi oli "Sciolvar dal Livignasc (piatta unico locale)".
Livigno ei kuulemma kuitenkaan ole Etelä-Tirolia.

Livignossa on myös oma panimoravintolansa, jossa myydään omaa olusta. Olusen nimi on Echo, ja sitä myydään vain tuossa samannimisessä panimoravintolassa. Emme ehtineet siellä käydä. Toivottavasti sitten ensikerralla...

Aiheeseen liittyvä seinämaalaus, baarin seinässä...

(Livigno, Lombardia, Italia - 18.7.2006, 22:16)

Livignossa on paljon majataloja ja hotelleja. Koko kylä/kaupunki näyttää rakennetun turisteille. Hyvinkin samaan tyyliin kuin Alagnassa, paitsi että täällä Livignossa laakso on paljon laajempi ja siksi kaupunki on isompi eikä laakso ole vielä edes puolillaan taloja. Keskustan eteläpuolella näimme suuren leirintäalueen täynnään karavaanareita ja asuntoautoja. Näkyi myös telttoja ja joku moottoripyöräkin.
Laaksoa reunustavat korkeat kukkulat, joilla näkyi paljon hiihtorinteitä. Eli talvisaikaan tämä on täynnä hiihtoturisteja. Mutta täynnä näytti olevan näin kesälläkin.

Saimme majapaikan 35 €/henk (sis. aamiainen). Kaupungin pohjoispäässä kysyin jostain isosta hotellista (taisi olla kahden tähden hotelli), ja siellä hinta oli 50 €/henk.

Aamulla taivas täysin pilvetön.

Tänään yritämme ensin Bormion kautta Stelviolle, ja sitten Bolzanoon lounaalle, ja iltapäivällä Dolomiiteille. Nähtävyyksiä matkalla: Stelvion serpentiinit, Bolzanon keskusta, moottoritie Bolzanon viereisiltä vuorenrinteiltä nähtynä.

Livigno on verovapaata aluetta, ja turisteja tulee varsinkin ostamaan tullivapaata alkoholia, tupakkaa ja kosmetiikkaa. Myös polttoaine on täällä edullista.

Kaikki ei ole halpaa edes tullivapaassa myymälässä. Nämä neljä etikettiviiniä olivat 6,30 € kukin.

(Livigno, Lombardia, Italia - 19.7.2006, 09:18)

Hintoja paikallisesta kaupasta:

• Becks tölkki 0,55 €
• Valkoinen Marlboro kartonki 21 €
• Musta Renault, konjakki, 1l, 33 €

Ja paikalliselta huoltoasemalta:

• Bensa 0,933 €/l
• Diesel 0,752 €/l

Livigno idästä - tieltä SS301 - nähtynä.

(Livigno, Lombardia, Italia - 19.7.2006, 10:03)

Kahvila kukkulalla, Italian ja Sveitsin rajalla, aivan Stelvion vieressä.

(Passo Stelvio, Trentino-Alto Adige, Italia - 19.7.2006, 12:22)

Läksimme Livignosta klo 9:45, kohti Bormiota ja Stelviota.

Tie hyvä ajaa ja leveä, hienoja näköaloja. Ensin noustiin Passo d'Eiralle (2208 m). Seuraavalla passolla (Passo Foscagno, 2291 m) Italian tulli tarkisti edellä ajavien paperit ja autoissa olevat tavarat. Meiltä kysyivät, olemmeko ostaneet viiniä, ja kerrottuamme kuinka paljon mitäkin ostimme, huitoi meidät eteenpäin.

Aamulla Livignosta läksi tuhansien polkupyörien joukko - Bike Transalp - ajamaan vuoria pitkin kohti Stelviota ja sieltä eteenpäin.
Ajoimme tietä pitkin Bormioon ja sieltä ylös Stelviolle, ja siellä nuo pyöräilijät olivat juuri menossa lähellä Sveitsin rajalle vievän tien kohdilla.
Stelviolla (2757 m) oli aivan paras mahdollinen ilma. Muutama pilvenhattara taivalla, lämmintä varmaan parikymmentä astetta. Toisin kuin viime kerralla, nyt näin koko passon ja sen ympärille rakennetut kaikki rakennukset. Viime kerralla näin vain pari rakennusta, koko passon ollessa pilven sisässä. Paikalla oli silloin minun lisäkseni vain kaksi pyöräkuntaa ja yksi auto. Nyt parkkipaikkoja näkyi olevan useampia, ja lähes kaikki olivat täysiä. Kaunis ilma oli houkutellut paikalle todella paljon turisteja.
Maisemia voi käydä ihailemassa usealta viereiseltä kukkulalta, joillekin pääsee kaapelivaunulla, joihinkin kävelemällä, ja joihinkin voi ajaa ainakin moottoripyörällä.

Itäpuolelta nousua Stelviolle tulee noin 1800 metriä. Länsipuolella pääsee helpommalla, ainoastaan 1500 metriä.

(Passo Stelvio, Trentino-Alto Adige, Italia - 19.7.2006, 12:32)

Söimme viereisellä kukkulalla olevassa linnan näköisessä vanhassa kivitalossa. Sinne pääsi vain kävellen. Mutta näköalat sieltä olivat hienot kaikkiin suuntiin, myös laaksojen serpentiiniteille. Kukkulalla kulkee myös Italian-Sveitsin raja, ja se kulkee juuri tuon kukkulalla olevan kahvilan läpi.

Länsipuolen nousussa on useita ahtaita tunneleita, joissa on mutkia. En ymmärrä, miten linja-autot (näimme vuoroautoja reitillä) tai kuorma-autot voivat niissä ajaa, saatikka miten selviävät vastaantulevasta liikenteestä. Meillekin nuo tunnelit tuottivat vaikeuksia, jos vastaan tuli edes kapea moottoripyörä.
Panin merkille, että passolle noustessa sekä sieltä alas tullessa vastaantulevista mopoista hyvinkin kolmannes oli Honda GoldWingejä. Myös Mado vakuutti samaa, eli että hän näkee GoldWingejä joka paikassa. Silti ei vaikuttanut, että kyseessä olisi ollut mikään erityinen GoldWing-tapaaminen. Ehkä GoldWing vain on hyvä ajaa Alpeilla, ainakin tällaisilla hyväkuntoisilla teillä?

Itäpuolta alas tullessa vastaan tuli myös yksi enduro (KTM), jota ajoi keskivertoa selvästi uhkarohkeampi kuljettaja. Pyörä näkyi liikkuvan sivuliukua suorillakin, ja moottorin pauke kuului kilometrien päähän.

Levähdyspaikka itärinteen huipulla.

(Passo Stelvio, Trentino-Alto Adige, Italia - 19.7.2006, 13:55)

(Trafoi, Trentino-Alto Adige, Italia - 19.7.2006, 14:40)

Ohitimme Meranon sekä Bolzanon pysähtymättä, emmekä edes nousseet viereisille vuorenrinteille moottoritietä hämmästelemään.

Sen sijaan otimme tien S12 Bolzanosta pohjoiseen - kulkee lähellä Brenneriä ja Innsbruckia kohden vievää moottoritietä E45). Tuo moottoritie on yksi pääväylistä Alppien yli, joten sillä onkin aina reilusti raskasta liikennettä.
Kapea sola (Valle Isarco), jyrkät reunat. Tie oli hyvä ajaa, leveä, hienot laaksomaisemat.
Ponte Gardenan kohdalla - Chiusan eteläpuolella - käännytty tielle S242. Tie menee kapeaan solaan (Val Gardena), jonka pohjalla oleva puro on muodostanut lähes kanjoniksi. Tie mutkittelee solan reunaa. Kapea ja hyvä ajaa, vaikkakin mutkissa ei pahemmin näkyvyyttä. Päällyste hyväkuntoinen. Myöhemmin sola levenee, parempi näkyvyys mutkissa, useita turistikeskuksia joissa paljon hotelleja.

Tietä itään päin ajaessa alkaa puiden välistä vilahdella ensimmäinen Dolomiittien jyrkkäreunainen kallio (Sassolungo). Se sijaitsee Ortiseista kaakkoon, Passo Sellan länsipuolella. Silmällä havaitsee heti että Dolomiittien kalliovuorten muodot ja väri eroavat tyystin muista Alppien vuorista.

Passo Sella, klo 17:20, 2240 metriä, 22C. Aurinko paistaa (paistanut meille koko päivän), Dolomiittien jyrkät kalliorinteet hohtavat hopeisina ja valkeina auringonpaisteessa.

Passo Pordoin (2239 m) ylitimme klo 17:45, ja jatkoimme suoraan kohden Arabbaa, jossa olimme klo 18. 1600 m, 26C. Ensimmäinen näkemämme hotelli (kaksi tähteä) mainosti huonetta 25 €/henk. Otimme huoneen viereisestä kolmen tähden hotellista (Hotel Malita), 60 €/kaksi henk, aamiaisella.
Näytti että majapaikkoja on erittäin hyvin tarjolla, ainakin heinäkuisena keskiviikkoiltana.

Turisti-info auki klo 9:00-12:30 ja 15:30-18:30. Sen eteisestä löytyy myös pankkiautomaatti, jossa toimivat ainakin Visa, Mastercard, Visa Electro ja American Express.
Infon auki ollessa auttavat myös huoneen etsinnässä. Lupasivat auttaa hotellin valitsemisessa myös sähköpostitse.
Juttelin hetken henkilökunnan kanssa - kaksi nuorta, lienevät opiskelijoita kesätöissä. Kysyin Dolomiittien passojen muuttumisesta maksulliseksi. Tyttö kertoi, että se on suunnitteilla. Mutta alue kuuluu kolmeen eri maakuntaan (Bolzano, Trento ja Belluno), eivätkä nuo alueet ole päässeet keskenään sopuun pitäisikö maksuja olla vai ei. Hän myös arveli, etteivät maksut saisi ajajia hiljentämään vauhtiaan. Pidin hänen argumenttiaan outona, ja sanoin että minä ainakin ajaisin kovempaa jos tietäisin että tiellä on vähemmän liikennettä.
Arabba kuuluu Bellunon maakuntaan.

Kysyin kohteita huomiseksi, tavoitteena olla illalla Gardajärvellä. Suositteli seuraavia:

1. Tre Cime di Lavaredo. Kolmen piikin dolomiittivuori, jota pidetään koko Dolomiittien symbolina. Sijaitsee Cortinasta koilliseen, Misurina-järven koillispuolella, lähellä Itävallan rajaa.
2. Cortina d'Ampezzo. Eräänlainen alueen pääkaupunki.
3. Pieve di Cadore, Belluno sekä Feltre. Kolme kaunista kulttuurikaupunkia.

Kaikki kuulemma ovat näkemisen arvoisia, vaikka ovatkin Dolomiittien eteläpuolella.
Sain heiltä myös Bellunon maakunnan kartan, johon on merkitty Dolomiittien alueen tärkeimmät tiet etäisyyksineen.

Kertoi että varsinaiset Dolomiittien vuoret sijaitsevat alueella joka on Arabban pohjoispuolisella, eli Arabbasta etelään päin niitä ei enää ole. Mutta etelämpänäkin löytyy vuoria, jotka ovat kauniita.

Kuulemma Arabban hiihtohissit eivät ole käytössä kesällä. Lähin kesällä toimiva kaapelihissi löytyy Passo Pordoilta. Myös pohjoisen puolella olevasta Corvaran kylästä löytyy hiihtohissit, jotka kuljettavat kuuluisalle Passo Gardenalle.

Illalla näin hotellin viereisellä aukiolla kaksi noin 18 vuoden ikäistä poikaa lennättävän radio-ohjattavaa kaksitasoista lennokkia.

Italiassa kaikissa hotelleissa sähkönsyöttö toimii suomalaisilla pistokkeilla. Ei tarvetta adaptereihin.

Sella.

(Selva, Trentino-Alto Adige, Italia - 19.7.2006, 17:00)