Vancouver Skyline.
Vantaa - Lontoo
Pasilassa ja Vantaalla oli sadetta, lämpötila asteen yli nollan.
Lähtöpäivä on lauantai, ja olen Vantaan lentokentällä klo 12:05. Ei minkäänlaisia ruuhkia, ja kävelen sisääntulosta checkingin, turvatarkastuksen ja passin tarkastuksen kautta kaukolentojen loungeen 15 minuutissa. Ei todellakaan mitään kiirettä.
Finnairin lento Lontooseen, koneena A319 (Airbus), paikka 18C. Hyvä näköala ulos, siipi jatkuu riviltä 8 riville 14. Lentoaika Lontooseen on 3:05. Aikaero Suomen ja Lontoon välillä on kaksi tuntia, eli kun Suomessa on aamulla klo 7, Lontoossa kello on 5.
Heathrow
Laskeudumme Lontoon Heathrown terminaaliin 1. Läpi turvatarkastuksen, ja sitten kerrosta alemmas jonottamaan bussia toiseen terminaaliin. Jono oli pitkä, mutta busseja menee melko tiheään. Noin 15 minuutin kuluttua pääsemme bussiin, ja viitisen minuuttia myöhemmin kävelemme terminaaliin 4.
British Airwaysin lento, lähtö portilta 22. Portin vieressä on vain pahainen kahvila, kaikki kaupat olisivat olleet terminaalin pääaulassa. En enää viitsi kävellä takaisin ostoksille.
Täällä sain muistutuksen siitä, ettei ylimääräisiä suklaakarkkeja pidä laittaa paidan taskuun. Vantaalla Finnairin loungesta otettu ja paidan etutaskuun unohtunut suklaa oli jo aika pehmeää...
Vancouver.
Lontoo - Vancouver
BA:n lento Vancouveriin, koneena 747-400. Ekonomiluokan penkeissä jokaisella on oma monitori. Penkillä oli odottamassa viltin ja kuulokkeiden lisäksi pieni pussi, jossa silmälaput ja matkahammasharjasetti. Kuulokkeet ja viltti pitää lennon lopussa tietenkin palauttaa, mutta tuon pussin saa pitää. Erittäin hyödyllinen paketti, ainakin sellaiselle jolla noita varusteita ei ole ennestään. Silmälaput auttavat nukkumisessa, ja hammaharjallekin varmaan pitkän lennon aikana moni käyttöä keksii.
Lento oli täysi, ja varsinkin mukana oli hiihtämään meneviä. Siinä määrin paljon, että lähtöä jouduttiin myöhästämään, jotta saivat lastattua kaikki sukset ja muut urheilutarvikkeet mukaan.
Ilmoitettu lentoaika Vancouveriin on 9:20. Aikaerosta johtuen, lähtöajan ollessa 17:15, Vancouveriin pitäisi laskeutua klo 17:35.
Ensimmäinen juomatarjoilu kiersi 50 minuuttia lähdön jälkeen. Olusista tarjolla oli kolmea eri merkkiä: tummempana London Bridge, ja kaksi laageria (Grolsch sekä Stella Artois). Ruokatarjoilun tuloa sitten saikin odotella pidempään. Ensin tarjoiltiin lapsille, sitten muut erikoisateriat, ja lopulta puolitoista tuntia lähdön jälkeen stuertti kysyy kohteliaasti että "Chicken or salmon, sir?". Ruoka on hyvän makuista, selvästi parempaa kuin Finnairin e-luokassa. Tarjoilu on ystävällistä.
Vancouverilaisia lappulasseja.
Lento jatkui Reikjavikin yli. Islanti erottui selvästi alapuolella, lunta korkeammilla kukkuloilla ja alavat maat aivan lumettomia. Maan halkeamista nouseva höyry näkyi kilometrien pituisina vanoina.
Islannin jälkeen oli meressä jäälauttoja, kymmenistä satoihin metreihin halkaisijaltaan, kiinni toinen toisissaan. Kymmenen kilometriä ennen Grönlannin rantaa jää oli yhtenäistä. Saaren itäisellä rannikolla kalliot nousivat jyrkkinä, mutta lumen ja jään seasta oli rantaa vaikea erottaa. Vuorimaisemaa jatkui muutaman kymmenen kilometrin matkan, ja sitten maisema muuttui tasaiseksi lumiaavikoksi ilman minkäänlaisia maamerkkejä. Samaa tasankoa jatkui läpi koko saaren.
Kanadan puolella - Ballin Bayn jälkeen - maisemat olivat hienompia. Vuonojen reunat ovat jyrkkäreunaisia kallioita, meri umpijäässä ja maa lumivalkoinen. Islannin jälkeen maisemassa ei näkynyt enää minkäänlaisia elonmerkkejä tai rakennuksia.
Olin yrittänyt pysytellä hereillä koko matkan, jotta pääsisin uuteen vuorokausirytmiin mahdollisimman joustavasti. Mutta lopulta Kanadan pohjoisosien yllä oli väsymykselle pakko antaa periksi, ja nukahdin muutamaksi tunniksi. Lentokoneen ilmastointi piti melkoista meteliä, mutta korvatulppien ja silmälappujen avulla nukkuminen jotenkin onnistui.
Ruokaa tarjoiltiin taas tuntia ennen laskeutumista, juuri Kalliovuorille saavuttaessa. Kylmä ruoka, pelkkä sämpylä ja kakunpalanen. Sitten jakoivat maahantulokaavakkeen, jonka kaikki matkustajat joutuvat täyttämään. Nimi, osoite, lennon numero ja vakuutus ettei tuo maahan mitään tullattavaa.
Kalliovuoret olivat sadepilvien peitossa, joten niistä ei nähnyt mitään. Ennen laskukiitoa ei sadepilvien ja sateen seasta erottanut juuri mitään. Vancouverin kentälle laskeuduttiin lännestä päin, ja mielikuvaksi jäi lähinnä kentän pohjoispuolella olevan niemen havumetsät. Eikös täällä mitään kaupunkia ollutkaan? Sitten erottui puiden joukosta pari kerrostaloa - aivan kuin olisi katsellut jotain suomalaista kaupunkia.
Vancouverissa vesitasojen lentoasema sijaitsee lahdella keskustan pohjoispuolella.
Taustalla Grouse Mountain.
Taustalla Grouse Mountain.
Lentokentällä jonotetaan ensin passin tarkastukseen. Ottavat sen koneessa täytetyn maahantulokaavakkeen ja kyselevät jotain typeriä kysymyksiä. Tyyliin että milloin olet viimeksi käynyt Kanadassa, missä hotellissa asuit, kuinka paljon hotellihuone maksoi, kuinka monta yötä tällä kertaa olet, jne. Strategia kannattaa miettiä valmiiksi jo etukäteen. Jos yrittää vastata kysymyksiin, on vastausten myös oltava oikein. Toinen vaihtoehto on näytellä niin unista, ettei kysymysten ymmärtäminen onnistu. Vääristä vastauksista rangaistaan lisäkysymyksillä, mutta uniselle riittää kun vastaa edes pari kertaa oikein.
Passintarkastaja palauttaa maahantuloilmoituksesta tulliin annettavan osan. Sen kanssa mennään odottamaan laukkuja hihnalta, ja lopulta tuo paperi annetaan tuloaulan poistumisoven vieressä seisoskelevalle tullipoliisille.
Seuraavaksi tullaan aulaan, jossa voi vaikkapa vaihtaa rahaa tai pysähtyä kahville odottamaan muita koneesta tulevia. Minulla meni lentokentällä noin tunnin verran, koneesta terminaalin ulko-ovelle.
Jos on ottamassa vuokra-auton, kävellään suoraan ulko-ovesta tien toisella puolella olevaan parkkihalliin, jossa vuokrafirmojen toimipisteet löytyvät.
Muita vaihtoehtoja keskikaupungille menijöille ovat taksi ($25 CAD), limusiini ($70 CAD) ja satelliittibussi. ($12 CAD per henkilö, kulkee noin puolen tunnin välein). Aikaa taksilla voi varata 40 minuuttia, ja bussilla 45 minuuttia. Etäisyyttä tulee reilut 10 mailia, ja reitti kulkee kohtuullisen hyvin vetävää päätietä läpi esikaupunkialueen. Esikaupunki on lähinnä omakotitaloa ja parikerroksista kerrostaloa, puita ja puutarhoja lähes joka talon pihalla. Ei mitään mahtavia maisemia, paitsi juuri keskikaupungille tullessa, kun kaupungin pilvenpiirtäjät tulevat näkyviin.
Vaihtokurssina oli 1 € = $1,35 CAD ($10 CAD = 7,38 €).
Kevät oli juuri saapunut Vancouveriin.
Kaupungin lokit ovat turistien kesyttämiä.
