Lähtö Vantaan lentokentältä perjantaina iltalennolla Pekingiin. Finnairin lento numero AY-51, koneena Boeing MD-11. Aikataulun mukainen lentoaika 7:45.
Lähtö myöhästyy, kuulemma generaattorivian vuoksi. Matkustajille jaetaan 13 €:n arvoinen lipuke, joka kelpaa sekä viereiseen kahvilaan että Finnairin plus myymälään. Useimmat näyttivät ostavan pizzan ja olusen. Pizza ei ollut erityisen hyvän makuinen, lienee pakkasesta sulatettu.

Lähtö klo 20, eli kaksi tuntia myöhässä.
Reilu puoli tuntia lähdön jälkeen tarjoiltiin illallinen, jonka jälkeen yritin nukkua.
Finnairilla ekonomiluokankin penkeillä on tilaa jaloille, mutta nukkuminen silti epämukavaa. Koneessa paljon ilmastoinnin aiheuttamaa suhinaa. Aloin harkita sellaisten taustamelun poistavien "noice cancelling" -kuulokkeiden hankkimista.

Koneessa ei ole penkkikohtaisia monitoreja, vaan matkustamon etuseinässä on isot monitorit jotka näyttävät elokuvia ja muuta läpi koko yön. Olin e-luokan toisiksi etummaisessa rivissä (rivi 22), joten monitorien valo häiritsi koko ajan nukkumista. Onneksi ostin lentokentältä lähtiessä silmälaput, ilman niitä nukkuminen ei olisi ollut mahdollista ollenkaan.
Rivi 21 (ekonomiluokan etummainen) voisi olla kiinnostava paremman jalkatilansa vuoksi. Mutta monitori häiritsee nukkumista. Riviltä 22 melko hyvä näkyvyys ulos, rivillä 23 moottori peittää jo ison osan näkyvyyttä, ja siitä taaksepäin on siipi.

Aamiaisen tarjoilu aloitettiin 40 minuuttia ennen perille tuloa.

Pilvistä, valoisaa, juuri aamiaisen tarjoilun jälkeen alkoi taivas allamme hiukan kirkastua ja maa näkyä.
Ylitimme useamman vuoriston ja yritin katsella tarkoin mutta en nähnyt Kiinan Muuria.
Nuo vuoret ovat varsin kauniit ylhäältä päin katsottuna. Teräväreunaisia. Liekö johtunut siitä, että lensimme melko alhaalla ja maaston yksityiskohdat ja talot ja tiet näkyivät selvästi?
Maassa lunta, vesi jäässä, kapteeni lupasi perillä olevan +3 °C.

Laskeutuessa näkyvyys alle viisi kilometriä, Pekingin keskustaa ei näkynyt. Kenttää lähestyessä lennetään matalalla monen kaupungin yli, kauppojen kyltit näkyvät selvästi.
Pekingiin laskeuduttu klo 9:20, eli olimme edelleen pari tuntia aikataulusta jäljessä.

Laskeutumassa Pekingin kentälle.

(Peking, Kiina - 5.3.2006, 09:18)

Laskeutumassa Pekingin kentälle.

Koneessa pitää täyttää maahantulolappu sekä terveystarkastuslappu (vakuutetaan, ettei ole kuumetta eikä ole syönyt kipeitä kanoja). Jos minulla olisi ollut valmiiksi lippu kirjoitettuna seuraavalle lennolle, olisin päässyt oikopolkua jatkolennon lähtöterminaaliin. Mutta nyt jouduin kävelemään muiden koneesta tulleiden kanssa passin tarkastukseen asti (sitä ennen annetaan tuo terveystarkastajien lappu).
Passintarkastuksessa on transit-matkustajilla oma jononsa ("D/P"), jossa näytetään passi ja tiketti, sekä annetaan täytetty maahantuloilmoitus (Arrival Card). Passintarkastaja kirjoittaa transit-viisumin.
Sitten kävellään muiden mukana matkalaukkuhihnojen ohi, täytetään tullia varten paperi tuotavista tavaroista (lappu annetaan matkalaukkujen noudon jälkeen tullin läpi kuljettaessa), ja lopulta ollaan vastaanottoaulassa. Tähän mennessä on täytetty kolmet kaavakkeet, joista jokaiseen suurin piirtein samat tiedot (nimi, syntymäaika, passin numero, lennon numero).

Sitten siirrytään kerrosta ylemmäs, jonottamaan checkinin puolelle. Ensimmäiseksi täytetään kaavake vietävistä tavaroista (jälleen pelkkä muodollisuus, eivät edes katso kaavaketta kun ottavat sen vastaan), ja sitten jonottamaan lipunkirjoitustiskille (checkin). Laskeutumisesta checkiniin meni minulta noin tunti ja vartti. Ei ollut pitkiä jonotuksia, joten jos joutuu ruuhkaan tai eksyy matkalla, saattaa mennä kaksikin tuntia. Eli Pekingin kentällä koneen vaihtoon kannattaa varata reilusti aikaa, sillä checkinin jälkeen tarvitaan vielä (ruuhkista riippuen) reilusti yli puoli tuntia ennen kuin ollaan portilla.
Checkinin jälkeen tarkastetaan taas passit, ja samalla tarkastajille annetaan Departure Card (koneen vaihtajille se on se transit-viisumi, jonka maahantulotarkastuksen viranomainen oli antanut), turvatarkastus, ja sitten kävellään portille. Lentolippu tarkistettiin ehkä kuusi tai seitsemän kertaa tuon matkan varrella.
Eli pyrokratiaa on paljon, ja varsinkin muodollisia tarkastuksia. Oikeasti (huolella) paperit tarkistettiin kolmeen kertaan: (i) maahantulon passintarkastuksessa, kun kirjoitti transit-viisumin, (ii) checkinissä, kun kirjoitti boarding passin, ja (iii) maastalähtöpassintarkastuksessa (ei kirjoittanut mitään uusia papereita, katsoi vain paperit läpi ja otti sinisen transit-viisumini).

Pyörällinen kassi on tällaisissa paikoissa poikaa. Kassien kantelu ympäri terminaaleja on raskasta, ja lisäksi on vielä päällystakki kuumentamassa muutenkin yöllä hikoillutta vartaloa. Kärryjä näkyy sieltä täältä, mutta useimmiten ovat varattuja. Ja erilaiset tarkastukset sekä portaat kuitenkin estävät viemästä kärryjä koko terminaalin läpi, joten kasseja joutuu väkisinkin kantamaan käsin suuremman osan matkaa. Lisäksi Pekingin kentällä ei turvatarkastusten sisäpuolisella alueella kärryjä ole juuri ollenkaan.

GPRS ei toimi. Kaksi verkkoa, CCMM (China Mobile?) ja CHN-CUGSM. Kummallakaan en saanut GPRS:ää toimimaan (ainakaan minun Elisa-SIM:llä).

One World lounge löytyy läheltä portteja. Valitettavasti en päässyt sisään koska jatkolentoni ei ole One Worldillä.
Ravintolassa loungea vastapäätä Tsingtao olut (tölkillinen hyvää paikallista laager olutta) maksaa 25 RMB.
Kentällä pärjää enklannilla. Monessa paikassa tekstit kiinaksi, mutta paljon myös latinalaisilla aakkosilla enklanniksi. Henkilökunta auttaa, ja sitä on paljon. Tungosta kentällä joka paikassa, pitkät jonot. Kannattaa kysyä henkilökunnalta neuvoa, jos ei tiedä mikä jono on oikea. Täällä on mahdollista mennä väärään jonoon ja odottaa puolisen tuntia ennen kuin selviää että jono onkin muualle kuin minne itse on menossa.

Väsynyt. Pekingin aika on kuusi tuntia Suomen aikaa edellä.
Join kolme olusta, alan olla hiukan humaltunut. Jatkolento klo 12:20, boarding klo 11:50. Pysyn kyllä hereillä, mutta varmuuden vuoksi laitan myös herätyskellon soimaan ennen boardingia.

Jatkolento Asiana Airlinesin lennolla (OZ-332, koneena 747-400, lentoaika 1:40).
Opin että rivi 40 ei ole hyvä, ainakaan näkyvyyden kannalta. Keskellä siipeä. Riviltä 45(?) taaksepäin pitäisi olla hyvä näkyvyys. Lennon aikana siipi taipuu sen verran, ettei ulos nähnyt oikeastaan muuta kuin siiven yläosan. Onneksi lennon aikana oli pilvistä, joten ei siellä mitään nähtävääkään olisi ollut.

Lentokoneeseen tullessa melkein jokaisella näkyi olevan kädessään muovikassi, jossa kaksi kartonkia tupakkaa. Ja koneessa lentoemoilta tilattiin tupakkaa ja alkoholia koko lennon ajan. Ilmeisesti Kiinassa tupakan hinnat ovat oleellisesti Koreaa halvemmat. Jälkeenpäin kuulin että Koreassa tupakka-aski maksaisi kolmisen euroa.

Tarjoilevat lämpimän lounaan, juomaksi otin oluen (OB). Olut ei ollut hääppöinen, ruoka ihan kohtuullinen ekonomiluokkaan.

Istun siis jumbojetissa, rivillä 40, melko täydessä koneessa, ja alan keskustella vieressä istuvan, eurooppalaisen näköisen henkilön kanssa. Hänellä on sellainen uusi ihanohut iPod, jota hämmästelen. Hänellä on myös sellaiset "noice cancelling" -kuulokkeet, eli sellaiset jotka osaavat vaimentaa ympäristön melua. Kokeilen niitä, mutta en oikein tykästy - suljetut kuulokkeet ovat kuin suuret imukupit korvilla, joten niiden kanssa ei nukuta ainakaan kyljellään. Eivätkä ne edes vaimenna kaikkea ympäristön suhinaa.
Sitten esittelyyn. Kun kerron nimeni, on hän heti että "Ai sinä olet se Matti Puputti!" (enklanniksi). Hän todella tiesi minut nimeltä, vaikken minä tuntenut häntä ollenkaan! Ei ollenkaan harvinaista OMA tai DVB kokouksien yhteydessä, että esittäytyessäni minulle ennestään täysin tuntematon vastapuoli reagoi juuri tuolla tavalla. Nimeni näkyy sen verran monessa paikassa, varsinkin postireflektorilla (sähköpostilistoilla, joihin lähetämme kommenttejamme keskusteltavista asioista). Mutta että kansainvälisellä lennolla, Kiinan toisella puolen, isossa koneessa - mikä on todennäköisyys sille että vieressä istuja tuntee sinut nimeltä?
Hän oli Ruotsista, työskentelee Irdeto Access:lle, globaali markkinointi.

Lentokoneessa täytetty maahantulokaavake (annetaan passitarkastuksessa) ja tulli-ilmo (annetaan tulliin). Suomalainen ei Etelä Koreaan viisumia tarvitse.

Vaihtokurssi oli 1128 won / €. Vaihdoin rahaa kentällä juuri ennen tullin läpi kävelemistä. Terminaalissa näkyi olleen useita rahanvaihtopisteitä.
Vaihdoin 200 €. Seoul on kallis, mutta minulle tuo riitti koko viikoksi (päivälliset, liput, oluset). Hotellihuoneen ja aamiaiset maksoin luottokortilla, lounaat tarjoiltiin kokouksen järjestäjän puolesta.

Eurooppalainen GSM ei toimi Koreassa, joten vuokrasin paikallisen puhelimen. Tarjosivat ensin 3G-pohjaista SIM-puhelinta, mutta Elisan kortti ei toiminut (operaattoreilla ei roaming sopimusta?). Lopulta sain puhelimen jossa korealaisen numero. Korealaisissa puhelimissa ei ole SIM-korttia.
Puhelimen vuokra on mitätön, ja vastaanotetuista puheluista ei tarvitse maksaa. Rahastus tapahtuu soitetuista puheluista, jotka nekään eivät ole kohtuuttoman kalliita. Puhelinta vuokratessa kannattaa muistaa ettei korealaisilla puhelimilla voi lähettää kansainvälisiä tekstiviestejä.

Kentällä meni puolitoista tuntia, ensin passitarkastuksessa, mutta varsinkin puhelimen vuokrauksessa (jonne oli kohtuulliset jonot).

Terminaalin edestä lähtee Limusiini Busseja, 4A:n kohdalta kohden JW Marriott hotellia. Lipun hinta 13000 won.
Bussissa nahkapenkit ja turvavyöt.
Matka hotellille vei tasan tunnin. Bussissa kuulutukset useilla kielillä, tietysti myös enklanniksi.

Seoulin lentoaseman terminaalin edustaa.

(Incheon, Etelä Korea - 5.3.2006, 16:33)

Seoulin lentoaseman terminaalin edustaa.