Vasemman käden pikkurilli ja nimetön leikattiin vuoden vaihteessa. Päätin hyödyntää saamani sairasloman, ja käydä Italiassa tapaamassa tuttujani.
Tällä matkalla en ajanut moottoripyörällä, mutta liikuin samoissa maisemissa joissa viime kesän matkallani ajoin.

Lähtöpäivänä Suomessa oli lunta ja sohjoa, lämpötila juuri nollan alapuolella.
Finnairin iltapäivän lento Vantaalta kohti Malpensan (Milano) kenttää. Lähtö klo 16.

Baltian yläpuolella aurinko näkyi etuoikealla, lähes suoraan edessä. Alpeille saapuessa on jo melkein pimeää. Kone kaarsi Malpensan kentälle eteläkautta, ja kierroksen aikana Gardajärvi näkyi selvästi Alppien eteläreunalla, koneen vasemmalla puolen.

Gardajärvi pohjoisesta. Järvi erottuu pitkänä laaksona vuorten välissä, eteläpään auetessa tasangolle kuvan keskeltä oikealle.

(Italia - 10.1.2006, 17:28)

Gardajärvi pohjoisesta. Järvi erottuu pitkänä laaksona vuorten välissä, eteläpään auetessa tasangolle kuvan keskeltä oikealle.

Malpensan kentältä Camandonaan vei reilun puolitoista tuntia. Pieni henkilöauto, kuskina minulle tuntematon nuori poika joka ei osannut enklantia.

Po-joen laaksossa ei juuri lunta näy. Mosson laaksoon (Valle di Mosso) tullessa maassa näkyy lunta siellä täällä - vähän niin kuin Turussakin (Vantaalla oli lähtiessä maa kokonaan valkoinen).

Katso myös viime kesänä otettua kuvaa Valle di Mossosta, jossa Camandona sijaitsee.

Aurinkoista säätä. Auringon ollessa alhaalla on selvästi pakkasta, mutta keskipäivällä auringossa on miellyttävän lämpöistä.
Kävelty lähimaastossa, nauttimassa lomasta ja kauniista maisemista.

Näkymä Biancon kylästä luoteeseen, kohti Monte Mucronea.

(Camandona, Italia - 18.1.2006, 08:41)

Näkymä Biancon kylästä luoteeseen, kohti Monte Mucronea.

Vasemmassa kädessä oli kolme tikkiä - jälkihoitona pari viikkoa sitten tehdystä leikkauksesta. Tikit piti poistaa, ja siksi läksimme käymään Triverossa. Sieltä löytyy sairaala, joka on paikallisen teollisuusyrittäjän - Ermenegildo Zegna, Zegna Shirt - rakennuttama (eli siis: yksityinen, mutta antaa julkista terveydenhuoltoa).
Yllättäen hoito siellä oli todella positiivinen yllätys. Palvelu oli erinomaista. En joutunut odottamaan, vaikka tulin sairaalan ensiapuun sen päivystysaikana. Hoito oli ystävällistä ja asiantuntevaa. En joutunut maksamaan mitään - riitti kun näytin ns. EU-KELA-korttia. Tikkien poistamiseen tarvittiin hoitaja ja lääkäri, joista tietenkään kumpikaan ei puhunut englantia. Lopuksi antoivat vielä ohjeet haavan puhtaanapitoon, ja neuvoivat tulemaan parin päivän päästä uudestaan vaihdattamaan laastarin.

Hoito oli ystävällistä, asiantuntevaa, tehokasta ja ilmaista, ja sitä antoivat kauniit naiset. Suomessa olisivat hoitoa antaneet naiset, mutta siihen ne yhtäläisyydet sitten loppuvatkin

Minulla oli mukanani italiaa taitava saattaja, ja siitä oli paljon apua. Kyllä sairaalan henkilökunnasta joku olisi enklantiakin pystynyt puhumaan, mutta Italiassa ei ole tavallista että ulkomaalaisille puhutaan mitään muuta kuin italiaa.
Kun suomalainen näkee ulkomaalaisen, alkaa suomalainen puhua enklantia - riippumatta siitä ymmärtääkö ulkomaalainen tuota kieltä tai ei.
Kun italialainen näkee ulkomaalaisen, alkaa italialainen puhua italiaa - riippumatta siitä ymmärtääkö ulkomaalainen italiaa tai ei. Jos ulkomaalainen ei italiaa ymmärrä, yritetään puhua hiukan selvemmin, mutta eihän italialainen nyt voi olettaa että ulkomaalaiselle voisi mitään muuta kieltä yrittää ...
Toisaalta, vastaavassa tilanteessa suomalainen yritää puhua h-i-t-a-a-m-m-i-n tai HUUTAMALLA, vaikka ei sekään tietenkään tuota kieltä osaamatonta kuuntelijaa auta.

Lopputulema: Italiassa saa pelkällä EU-sairausvakuutuskortilla perusterveydenhuoltoa ilmaiseksi, ja hoito on ystävällistä, asiantuntevaa ja tehokasta. Suurin ongelma on kielimuuri, mutta jos vaikkapa onnettomuudessa pitäisi itsensä satuttaa, tekisin sen mieluummin Italiassa kuin Suomessa.

Tänään läksin kävelemään viereisille kukkuloille. Panoramica Zegna (kuuluisa näköalatie, jonka itäinen pää on Triverossa) kulkee kukkuloilla, näköetäisyydellä Camandonasta, josta sinne menee myös kävelypolku. Camandona on 800 metrissä ja tuo tie 1'380 metrissä, joten nousua tulee reilut 500 metriä. Paikalliset kertoivat nousuun menevän puolitoista tuntia. Kovakuntoinen kuulemma kulkee sen jopa 45 minuutissa.

Kävelyreitti Camandonan Biancosta Borchata Sesseraan.

(Camandona, Italia - 13.1.2006 11:56)

Kävelyreitti Camandonan Biancosta Borchata Sesseraan.

Sää oli kaunis - varjossa lämpötila laski pakkasen puolelle, mutta auringossa oli miellyttävän lämmin.
Polku oli hyväkuntoinen, joskin syksyn lehtiä oli kasaantunut parin kymmenen sentin kerros. Kenkäni sopivat hyvin tuollaiseen kävelyyn, mutta muu vaatetus tuotti hankaluuksia. Varjossa piti takki pitää päällä, mutta auringossa polkua ylöspäin tallustaessa hiki kasteli paidat läpimäriksi. Lopulta, reilun tunnin nousun jälkeen, ylätasanteella kun otin takin pois, aurinko höyrysti paidasta paksua vesihöyryä. Loppujen lopulta jätin nousun kesken vain muutama sata metriä ennen perille pääsyä - tunti ja kymmenen minuuttia patikoituani. Nousun aikana oli ensin loppunut henki, ja sitten vielä kuntokin. Olisi sen lopunkin vielä jaksanut nousta, mutten tiennyt kuinka hankalaa alaspäin meneminen olisi, enkä halunnut ottaa turhia riskejä.

Paikallisen kiipeilijäklubin muistopysti.

(N45 38 43 E08 05 34, Camandona, Italia - 13.1.2006 11:43)

Paikallisen kiipeilijäklubin muistopysti.

Alaspäin tallustaessa näin joukon villisikoja. Vastasivat hyvin Asterix-kirjojen antamia kuvauksia, paitsi että nämä olivat mustia. Tallustivat kulkemani polun yli, reilun sata metriä edempänä. Tietenkin olin juuri laittanut kameran kaikkein syvimpään taskuun, joten possut ehtivät tallustamaan kauemmaksi ennen kuin sain napattua kuvan niiden saparopuolesta, juuri kun olivat häviämässä risukkoon.

Polun yli tallusti villisikaperhe.

(Camandona, Italia - 13.1.2006, 10:37)

Polun yli tallusti villisikaperhe.

Iltapäivällä kävimme naapurikylässä erään tuttavan karjatilalla. Navetasta löytyi nelisenkymmentä lammasta, kymmenkunta karitsaa, vajaat kymmenen lehmää, viisi aasia, valtava urossika, ja epämääräinen joukko haukkuvia koiria.

Tätä sikaa odotti tehokas laihdutuskuuri eli lopullinen ratkaisu jo seuraavalla viikolla.

(Veglio, Italia - 13.1.2006, 15:36)

Tätä sikaa odotti tehokas laihdutuskuuri eli lopullinen ratkaisu jo seuraavalla viikolla.

Iltapäivällä kävimme sairaalassa vaihdattamassa käden laastarin. Tällä kertaa lääkärinä oli enklantia auttavasti puhuva nuori nainen. Sairaanhoitaja hoiti laastarin vaihdon ja haavan desinfioinnin, lääkäri keskittyi juttelemaan. Hän kertoi sairaalan historiasta, ja minä kummastelin että palvelua saa jonottamatta.

Eläinfarmilla.

(Veglio, Italia - 13.1.2006, 15:39)

Eläinfarmilla.

Illalla juttelin yhden viime kesänä tapaamani paikallisen moottoripyöräkuskin kanssa. Kesällä olin ihastellut hänen 1'000 cc Apriliaansa. Nyt hän kertoi kaatuneensa sillä. Pari kuukautta sitten. Oli ajellut hiljakseen kylän keskustassa, ja vahingossa hiukan koskettanut kaasukahvaa - pyörä hyppäsi pystyyn ja hän siitä maahan. Sairaalassa paikkailtiin luita ja nahkaa, pääsi äskettäin takaisin jaloilleen. Pyörä on remontoitavana jossain Aostan likellä huollossa, odottaa edelleen osia.
Ei ollut hänen ensimmäinen kaatonsa, ja sanoi seuraavasta kaadosta laittavansa kaikki pyöränsä myyntiin (hänellä on useampi Aprilia). Hetken keskusteltuamme tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että parempi myydä vaimo ja pitää pyörät.

Koirat räksyttää.

(Veglio, Italia - 14.1.2006, 10:33)

Koirat räksyttää.

Hän kertoi muutamasta hyvästä reitistä. Kertoi kesällä ajaneensa isoa tietä Alessandriaan, sieltä pienempiä teitä Savonaan, rannikkoa pitkin kulkevaa tietä Ventimigliaan, ja sieltä E74:ää kohti Torinoa.
Toisena reittinä kertoi Apenniineillä olevasta tiestä, jolle muisti nimen "100 mutkaa, 100 ristiä". Tiellä on kuulemma kuollut yksi tai useampi moottoripyöräilijä suurin piirtein jokaisessa mutkassa, sen verran herkullinen mutkapätkä on kyseessä. Hän vain ei millään muistanut tuon tien tarkkaa sijaintia. Ensin haki sitä kartalla Imolan läheltä, mutta lopulta arveli sen sijoittuvan Parman eteläpuolelle.

Italiassa tuo tornien vinoon rakentaminen näkyy olevan maan tapa. Kuvassa Biancon kylän kirkko. Rinteessä vasemmalla häämöttää Panoramica Zegnan varressa sijaitseva Bielmonten hotelli.

(N45 38 26 E08 06 02, Camandona, Italia - 14.1.2006 08:11)

Italiassa tuo tornien vinoon rakentaminen näkyy olevan maan tapa. Kuvassa Biancon kylän kirkko. Rinteessä vasemmalla häämöttää Panoramica Zegnan varressa sijaitseva Bielmonten hotelli.

Tänään lainasin autoa ja läksin käymään Oropassa.
Oropa on korkealla kukkula, Biellasta pohjoiseen, ja siellä on suuri luostari. Kävin siellä viime kesänä moottoripyörällä. Tällä kertaa löysin myös luostarin viereisen hautausmaan, joka onkin mahtavan näköinen.
Tänään oli matkan aikana ensimmäistä kertaa pilvistä, ja lämpötilat pysyivätkin koko päivän pakkasen puolella. Oropassa, 1'200 metrin korkeudessa, lämpötila oli luokkaa -5 ... -8 °C. Silti siellä näkyi moottoripyöriä - eikä mitä tahansa pyöriä, vaan komeita ja kiiltäviä kustomeita.
Oropasta tie jatkuu viereisille Monte Mucronelle, joilla pääsee laskettelemaan. Vuorella lienee myös näköalapaikkoja sekä kaapelihissi.

Sunnuntaipyöräilijöitä. Lämpötila -8 °C, 1'200 metriä merenpinnasta.

(N45 37 25 E07 58 40, Oropa, Italia - 15.1.2006 15:02)

Sunnuntaipyöräilijöitä. Lämpötila -8 °C, 1'200 metriä merenpinnasta.

Kuten jo viime kesänä totesin, tämä on käymisen arvoinen paikka. Luostari ja sen iso kirkko ovat nähtävyyksiä, samoin viereinen hautausmaa.

Santuario di Oropan hautausmaa pilvien seassa.

(N45 37 29 E07 58 49, Oropa, Italia - 15.1.2006 14:47)

Santuario di Oropan hautausmaa pilvien seassa.

Kysyin myös luostarin hotellin hinnoista. Liitteenä vuoden 2006 talvi- ja kesäkauden hinnastot. Hotelli - samoin kuin luostari - on auki läpi vuoden.
Oropassa ei ehkä kovin paljoa löydy yöelämää, mutta ainakin kolme hyvää ravintolaa löytyy kävelyetäisyydeltä.
Oroppaan pääsee vain Biellan suunnasta, tietä ss144. Tie on mielenkiintoinen - varsinkin sen nousuosuus Favarosta eteenpäin.

Kartta Santuario di Oropan ympäristöstä.

(Oropa, Italia - 15.1.2006, 15:29)

Kartta Santuario di Oropan ympäristöstä.

Maanantaina kävimme Biellassa, sekä ajelimme muutenkin lähiympäristöä.
Illan päätteeksi löysimme suuren irlantilaistyylisen birrerian läheltä Cossatoa. Paikan nimi oli O'Connor's Intra. Hyvää ruokaa irlantilaisoluella. Vaikutti suositulta paikalta, johon ihmiset tulevat yhdeksältä. Ennen yhdeksää paikka oli lähes tyhjä, puoli kymmeneltä paikalla oli jo lähemmäs sata asiakasta ruokailemassa.

Yritin ajella autolla katselemassa maisemia, mutta päivä oli pilvinen. Joten keskityin Camandonan baarin tarjoitelmiin.

Italialaista rakennustaidetta.

(Camandona, Italia - 17.1.2006 15:47)

Italialaista rakennustaidetta.

Aamupäivällä läksin taas kävelemään kukkuloille. Kaunis sää, ja kävelin lähes yhtä korkealle kuin viime perjantaina, vaikka tänään meninkin eri kautta.

Lounaan jälkeen lainasin auton ja läksin katsomaan Varalloa. Siellä on kuuluisa luostari, jossa kävin viime kesänä. Luostari on kuuluisa sieltä löytyvistä kappeleista joissa luonnollisen kokoisilla patsailla kuvaillaan kuutisenkymmentä kohtausta Uudesta Testamentista.

Näkymä yhteen Santuario di Varallon kappeliin.

(Varallo, Italia - 18.1.2006, 15:08)

Näkymä yhteen Santuario di Varallon kappeliin.

Olin Varallon luostarissa iltapäivällä. Luostari on kukkulalla, Varallon kaupungin keskustan koillispuolella. Olisin halunnut ottaa kuvan keskustasta kukkulalle juuri kun aurinko paistaa siihen ennen laskuaan, mutta kukkulalta alas tullessa aurinko ehti kääntyä viereisten kukkuloiden taa (juuri ennen klo 16:tta).

Tie Valle Mossosta Prayhyn (sp200) on kapea ja mutkainen.
Praysta Bornateen (sp71) vähemmän mutkainen, vaikka silti syvällä kapeassa laaksossa.
Bornatesta Varalloon (ss299) tie on leveä ja suora, ja sitä saa ajaa kovaa. Laakso on leveä ja tasainen.

Päätin vielä kokeilla ajamista laaksoa pitkin länteen, kohti Alagnaa.
Tie olikin mielenkiintoinen, sillä heti Varallon jälkeen laakso kapenee. Ensimmäiset 15 km melko suoraa, helposti 80 km/h ja yli. Sitten tulee enemmän teräviä mutkia ja laakso kapenee entisestään (eli näkyvyys mutkissa huononee). Tie menee useiden kylien läpi, ja niiden keskustoissa tie hetkittäin muuttuu yksikaistaiseksi. Samalla koko ajan noustaan korkeammalle. Laakso nousee koko matkan Varallosta Alagnaan, mutta loppupäätä kohden jyrketen.
Viitisen kilometriä ennen Alagnaa tie menee kahteen tunneliin. Nopeusrajoitus, joka on 60 km/h, kannattaa ottaa vakavasti, sillä tunnelissa on mutkia ja näkyvyys on huono.
Alagna on reilussa 1'100 metrissä, kun Varallon keskusta on n. 450 metrissä.
Alagnan keskustaan saavutaan etelästä. Keskustan pohjoispuolella laakso päättyy valtavaan Monte Rosaan.

Alagna on turisteille rakennettu pikkukaupunki. Suurin osa rakennuksista näyttäisi olevan hotelleja, ja kaupunki toimii hiihtokeskuksena. Keskustasta lähtee kaapelihissi luoteeseen, Monte Rosan kukkuloille. Minulle kerrottiin ylhäältä olevan mahtavat näköalat. Kukkuloiden länsipuolella on Gressoney-la-Trinite, johon pääsee Aostan laaksosta, sr44:ää pitkin. Myös länsipuolelta kukkuloille pääsee nousemaan kaapelihissillä. Oletan ettei kukkuloiden vastakkaisilta puolilta nousevilla kaapelihisseillä ole yhteyttä toisiinsa, vaikka kartasta katsottuna ne näyttävätkin päättyvän lähelle toisiaan.

Laakso Alagnaan on umpikuja (kuten laakso Gressoney-la-Triniteenkin), ja Alagnasta pääsee ajamalla pois vain palaamalla Varalloon. Varallosta ss299 mennee etelään, ja pikkutietä pitkin kukkuloiden yli pääsee Varallosta itään kohti Lago d'Ortaa.

Matkalla Alagnaa kohden aurinko paistoi takana olevien kukkuloiden rinteille. Alagnassa n. klo 17, ja vastapäiset Monte Rosen huiputkin alkoivat jo jäädä varjoon. Kaupunki on syvällä kapeassa laaksossa, oletan että aurinko paistaa keskustaan vain keskipäivällä suoraan etelästä laaksoa pitkin.

Alagna vaikuttaa hyvinkin paikalta, johon kannattaa ajaa - myös moottoripyörällä. Kesäaikaan sieltä löytynee edullisia(kin) majapaikkoja, ja vaikka Varallosta Alagnaan vie vain yksi tie, on se mutkainen ja kauniissa kapeassa laaksossa, ja perillä voi nousta kaapelihisseillä korkealle vuorille näköaloja katsomaan.
Ja Varallon luostari on pakollinen kohde kaikille tässä laaksossa kulkeville.

Aamulla kohden Malpensan lentokenttää. Lento kohti Vantaata lähti klo 11, mutta läksimme Camandonasta jo klo 7. Kukkuloilla oli vielä aivan pimeää, ja taivas näytti kirkkaalta. Mutta kun Borgosesian jälkeen tulimme alas Po-joen laaksoon, oli kaikkialla usvaa. Lämpötila oli selvästi pakkasen puolella, ja aurinko näkyi nousevan usvan takaa. Tasanko vaikutti niin paljon tylsemmältä kuin mitä kukkuloilla oli ollut. Vain jokien törmäät siellä täällä tekivät hiukan vaihtelua muuten yksitoikkoisen tasaiseen reittiin.

Aurinko nousee sumun seasta.

(N45 35 35 E08 40 50, Parco Della Valle Del Ticino,
Oleggio, Italia - 19.1.2006, 08:26)

Aurinko nousee sumun seasta.

Malpensan lentokenttä näyttää melko modernilta rakennelmalta.
Finnairin tiski löytyi terminaalista 1, aivan sen viimeisestä nurkasta, tiskiltä A-100. No, jonkunhan sitä ensimmäistäkin tiskiä pitää käyttää.
Terminaalin sisäiset viitoitukset olivat tavalliseen italialaiseen tapaan täysin toivottomat. Sisäänkirjautumisen jälkeen piti osata kävellä alempaan kerrokseen, josta löytyivät turvatarkastukset ja portit. Kaupat olivat heti turvatarkastuksen jälkeen, mutta minä kävelin käytävän päähän portille, jonka vierestä löytyi Finnairin lounge.

Lago di Lecco kaakosta, Leccon keskusta aivan kuvan vasemmassa alakulmassa.

(N45 48 E09 30, 5'500 metrissä, Italia - 19.1.2006, 11.26)

Lago di Lecco kaakosta, Leccon keskusta aivan kuvan vasemmassa alakulmassa.

Lentokoneen noustessa pohjoiseen päin, Monte Rosa erottui massivisena länsipuolen maisemassa. Samantien kone lähti kaartamaan itään, ohittaen Lago di Varesen (joka näkyi olevan osittain jäässä) lounais- ja Comojärven eteläpuolelta. Lecco näkyi kirkkaana, melkein koneen alapuolella. Hetkeä myöhemmin näkyi koneen oikealla puolella Lago d'Iseo. Auringon noustessa korkeammalle, ei Gardajärveä enää häikäisyltä kyennyt näkemään.
Koko matkan yli Alppien oli kirkasta ilmaa, ja Italia-Itävallan rajan ylittäessämme, hiukan Brenner passon länsipuolelta, Bodensee häämötti taivaanrannassa.

Lago D'Iseo luoteesta.

(N45 50 E10 03, 6'500 metrissä, Italia - 19.1.2006, 11.29)

Lago D'Iseo luoteesta.

Lentokoneessa meille kerrottiin, että Suomessa on kovaa pakkasta.
Puolan pohjoisrannikolla näkyikin rannikolla jäätä, Saaremaan tuulen suojaisilla rannoilla oli laajat jääalueet, ja Hiiumaalta Saaremaalle sekä mantereelle meri oli kokonaan jäässä. Jäissä erottui lauttojen ajamat reitit Haapasalosta Hiiumaalle sekä Vormsiin. Hiiumaan reitillä myös näkyi pari lauttaa.

Vantaalla lämpötila oli -17 °C, ja tuuli kovaa.

Merano (oikeassa alakulmassa) ja laakso (Val Venosta) länteen.

(N46 35 E11 20, 10'500 metrissä, Italia - 19.1.2005, 11:40)

Merano (oikeassa alakulmassa) ja laakso (Val Venosta) länteen.

Matkareitti on saatavana Google Earth -ohjelmaan.