Tarina lomamatkasta Kreikan Thessalonikiin, Platamonasiin, Meteoraan, Edessaan ja Pozariin, sekä siitä miten opimme uuden sanan, medikaani.
2018.09.30. (Sunnuntai)
Viime keskiviikkona ostimme matkan Nurnbergin l'turilta, Lennot kahdelle Nurnbergistä Thessalonikiin, ja hotelli aamiaisella Kreikan Platamonasista, 1233 €. Budjettimme oli sen verran tiukka, ettei viimehetken paikkoja ollut montaa valittavana. Kreikassa oli joku toinen hotelli, Thessalonikista kaakkoon, ja muutama paikka Mallorcalla. Mallorca ei kiinnostanut, ja tämän hotellin valitsimme koska se on lähempänä Meteoraa.
Rayanair lentää suoraan Nurnbergistä Thessalonikiin, kaksi kertaa viikossa. Check-in pitää tehdä Internetissä, samalla voi varata istumapaikat (4 € per henkilö, per lento).
Emme maksaneet priority-tiketistä emmekä paikkavarauksesta.
Joten matkalaukkujen lisäksi saimme ottaa vain yhden käsimatkatavaran per matkustaja, ja istumapaikkamme olivat eri riveillä.
Lentokoneen istuimilla oli riittävästi tilaa etusuunnassa (polville), mutta sivusuunnassa oli todella ahdasta.
Vaimolla oli kassissaan eväät, joita oli tarkoitus syödä matkan aikana.
Mutta istuimme kaukana toisistamme, koneessa liikkuminen oli hankalaa, emmekä olleet kovin nälkäisiä, joten päätimme syödä ne vasta lennon jälkeen.
Opetus: kannattaa maksaa paikkavarauksesta, jotta saa vierekkäiset paikat.
Matkan maksamisen jälkeen, keskiviikkona, kuulimme Välimerellä ennustettavan Medikaania (Välimeren hurrikaani).
Se muodostui perjantaina jossakin Italien eteläpuolella, lauantaina siirtyi Peloponnesoksen päälle, sieltä sunnuntaina Egeanmerelle ja kohti Turkkia.
Varaamamme lento Nurnbergistä Thessalonikiin oli sunnuntaina illalla, lähtö klo 17:00 ja perillä klo 20:20.
Ennusteita kuunnellessa päättelimme, että sunnuntai-illalla Thessalonikissa olisi kovaa tuulta ja sadetta.
Joten pelkäsimme koko lennon peruuuntuvan, tai ainakin viivästyvän.
Lisäksi oletimme tulvien jatkuvan kohteessamme ainakin maanantaina.
Mutta sunnuntaina lentomme lähtikin ajallaan.
Kreikkaa lähestyessä pilotti kuulutti:
"Laskeutuminen 20 min kuluttua.
Valitettavasti kolme lentoa ennen meitä joutui perumaan laskeutumisen, koskeivat nähneet lentokentän valoja.
Mutta yritämme kuitenkin."
Kaikki matkustajat olivat hiukan hermostuneita, ja laskukiito tuntui kestävän ikuisuuden.
Mutta kun lopulta tulimme pilvien alapuolelle, jossakin Kassandran niemimaan kohdilla Thessalonikin kentältä kaakkoon, oli näkyvyys hyvä, eikä mistään myrskystä tietoakaan.
Sitten kone meni taas pilven sisään, ja lopulta lähtikin nousemaan yläspäin. Eli laskeutuminen oli epäonnistunut.
Pilotti kuulutti taas:
"Siinä missä piti päättää laskeutumisesta, oli pilvi.
Heti sen jälkeen oli taas aivan kirkasta, mutta lain mukaan meidän oli peruttava laskeutuminen.
Yritämme vielä kerran, ja jos sekin epäonnistuu, on meidän pakko mennä toiselle kentälle."
Kone kurvasi Thessalonikin lahden yli takaisin etelään, ja läksi uuteen laskukiitoon.
Tällä kertaa hyvää näkyvyyttä jatkui koko laskeutumisen ajan, ja pääsimme perille Thessalonikin kentälle.
Koneen koskettaessa kiitotietä matkustajat taputtivat innoissaan ja tekivät ristinmerkkejä, kuin pyhäkoululaiset pääsiäissaatossa.
(Joku kertoi, että Thessalonikin kentälle yleensä laskeudutaan kaakon suunnasta.)
Loppujen lopulta koko myrsky oli pelkkä ankka - Thessalonikin lentokentällä ei edes satanut.
TUI, matkan järjestäjä, oli järjestänyt bussin lentokentältä hotellille.
Kun mottoritie kääntyi etelään, alkoi ilma olla kosteampaa, ja meidän hotellille tultaessa sade oli jo rankkaa.
Bussiin tuli vain kymmenen turistia, ja tietenkin meidän hotellimme oli se viimeinen.
Perillä olimme klo 23:25, ja hotellin baarikin oli jo kiinni.
Huone pienen hotellin toisessa kerroksessa.
Huoneessa on tilava parveke, jolta ei kuitenkaan juuri näkymiä.
Vessa on tosi pieni, wc-istuimelle ei tahdo mahtua istumaan.
| l'tur Nuremberg |
| Rayanair |
| Medikaani (Wikipedia) |
| Kronos Hotel |
| Kronos Hotel | N39 59 24 E22 37 42 |
2018.10.01. (Maanantai)
Hotellin aamiainen ei ollut kovin kummoinen.
Ruoka ei maistunut juuri miltään, makkara oli mautonta, munakas oli mautonta.
Appelsiinimehu oli ylimakeaa sokerivettä.
Hedelmiä oli vain omena- ja appelsiiniviipaleina.
Teevettä sai vain kahviautomaatista, eli maistui kahvilta.
(Muutama päivä myöhemmin ymmärsimme, että keittiöstä pitää erikseen pyytää kannullinen kuumaa vettä).
Leipä oli tuoretta ja hyvää.
Yöllinen sade oli ohi.
Aamupäivällä kävelimme Platamonasin keskustan ja sieltä merenrantaa pohjoiseen.
Ranta on kivikkoinen, vain harvoissa paikoissa on hiekkaa.
Lisäksi opimme, että kaupasta sai kreikkalaista rose-viiniä kahdeksalla eurolla kaksi pullollista (0.75l).
Lounaaksi söimme hotellihuoneessa matkaeväänä olleet voileivät.
Ostamamme rose-viini oli kohtuullisen hyvää. Useimmat matkalla maistamamme kreikalaiset viinit olivat liian kuivia, eivätkä kovin hyvän makuisia.
Iltapäivällä loputkin pilvet väistyivät, joten läksimme viereisen kylän hiekkarannalle.
Kuten Kreikassa yleensäkin, rantatuolit ovat ilmaisia, vain juoman tilaaminen maksaa - eikä näin kauden lopulla tilaaminenkaan aina ollut mahdollista.
Kun tarjoilu toimi, neljällä eurolla sai ison olusen tai valkoviinilasin.
Rannalla oli ihmisiä harvakseltaan.
Kausi oli lopussa, ja monet hotellit alkoivat purkaa kesäterassejaan.
Kävimme meressä uimassa.
Vesi oli lämmintä, tuulta ja aaltoja vain nimeksi.
Koko viikon aikana sää ei ollut erityisen kuuma, ehkä hiukan yli kahdenkymmenen asteen, varjossa sai pitää villapaitaa.
Halusimme käydä Meteorassa, joten huomiseksi päätimme vuokrata auton.
Vuokraaminen oli todella helppoa.
Kysyimme hotellin respasta, ja he soittivat vuokraamoon.
Lopulta meidän piti kertoa ainoastaan hotellihuoneen numero, haluttu auton tyyppi, sekä haluammeko vakuutuksen.
Otimme pienimmän saatavilla olevan auton, 35 € per päivä.
Lisäksi - eilisen bussimatkan aikana olimme katsoneet muuta liikennettä - otimme vakuutuksen (10 € per päivä).
Illalla söimme hotellilla.
Buffetti maksoi 15 € per henkilö, mutta ruoka oli koko lailla yhtä mautonta kuin aamiainenkin.
Joten meille se jäi viimeiseksi päivälliseksi tämän hotellin ravintolassa.
2018.10.02. (Tiistai)
Auto tuotiin aamulla hotellille, sovittuun aikaan. Pieni auto, käsivaihteet, melko uusi. Toimi hyvin, mutta kuski valitti raskasta ohjausta ja ykkäsvaihteen päälle saamista.
Ajoimme ensin mutkaisen maisemareitin Olympoksen vuorimassiivin etelärinnettä länteen.
Reitti yhdistää Leptokaryan ja Karyan.
Hyvä reitti - serpentiinit ovat itäpään nousussa - mutta valitettavsti sää aamulla oli pilvinen.
Lisäksi vuoristoteillä vaelteli lehmiä, välillä oikein laumoittain, joten niitä sai varoa.
Vuoristoreitin jälkeen jatkoimme kohti Larissaa, ja sieltä tylsää tasankomaantietä Trikkalaan ja Kalabakaan.
Kalabakaan tullessa Meteora, sen pystysuorat kalliorinteet ja niiden päälle rakennetut luostarit, näkyvät jo kauas.
Vaikka turistikausi oli jo lopuillaan, paikalle tuli koko ajan lisää turistibusseja,
ja teiden varret olivat puolillaan parkkeerattuja autoja.
Myös polkupyöräilijöitä näkyi.
Turistit olivat vuokranneet sähköpyörän jostakin alhaalta, ja ajelivat rinnettä ylös kuin tasaisella ikään -
sen verran helppoa sähköpyörällä on ajaa jyrkkääkin rinnettä ylös.
Aamupäivän mittaan sää oli kirkastunut, ja aurinkoisella ilmalla pystysuorat kalliot
sekä niiden päälle rakennetut luostarit näyttivät upeilta.
Luostareihin pitää nousta portaita pitkin.
Joillakin paikoilla portaita on kuulemma kahdeksankin sataa,
me kävimme vain paikoissa joihin pääsi reilulla sadalla porrasaskelmalla.
Meteora on yksi Kreikan tärkeimmistä nähtävyyksistä.
Eikä syyttä.
Kannattaa käydä.
Sen verran kommentoin teistä, että jos aloittaa tuolla meidän kulkemallamme vuoristotiellä,
tasanko-osuudet voi välttää suuntaamalla kohti Elassonaa ja jatkaa sieltä länteen.
Lounaalla Kastrakissa kuulimme, että vahinkoja sattuu. Olimme nähneet ihmisten kiipeilevän kallioiden huipuille, ja täällä meille kerrottiin, etteivät kaikki yritykset aina lopu onnellisesti. Eli olkaa varovaisia.
Pari huomiota hinnoista:
Luostareihin on pääsymaksut. Kävimme vain yhdessä, sinne lippu maksoi 3 € per henkilö.
Matkalla söimme salaattilounaan. Tyypillinen hinta Kreikassa on noin 8...9 € annos.
Lisäksi euro tai pari leivästä, ja 3...4 € per olut- tai viinilasi.
Mustekala- tai kalamari-ateria maksaa noin 12 €.
Bensa oli 1,6 €/l (E10).
Oluista ehdoton suosikki on Mythos, muita suuria kreikkalaisia olusia ei juuri kannata mainita.
Paitsi ehkä pienempien panimoiden tuotteet.
Hotellimme vieressä oli juomiin erikoistunut liike, ja heillä oli valikoima vähemmän tunnettuja kreikkalaisia olusia.
Parhaiten mieleen jäi ZeoΣ-panimon pilsneri.
Kannattaa kokeilla.
| Leptokarya - Karya road (dangerousroads.org) |
| Meteora (Wikipedia) |
| Zeos Brewery |
| Meteora | N39 43 36 E21 37 40 |
| Tietulli | N39 54 32 E22 37 28 |
2018.10.03. (Keskiviikko)
Eilen illalla päätimme pitää vuokra-autoa vielä toisenkin päivän.
Aamulla ajoimme viereiselle, keskiajalla rakennetulle, Platamonasin linnalle.
Kuten yleensä Kreikassa, parkkipaikka on ilmainen.
Linnaan sisäänpääsy on 2 € per henkilö (eläkeläiselle 1 €).
Näyttävät sisäänpääsymaksut kreikan museoihin ja muualle olevan aina kovin kohtuullisia.
Tuskin ne ainakaan lipputuloilla rikastuvat.
Linnassa ei ollut paljoa nähtävää, muureilta sentään sai katsella maisemia.
Vajaa tunti riittää kiertämään koko paikan.
Seuraavaksi kävimme Leptokaryan kaupungissa. Platamonasissa on tosi hiljaista, joten toivoin läytäväni hiukan enemmän elämää. En löytänyt, hiljaista oli täälläkin. Turistikausi on ohi, vain muutama ravintola ja baari enää auki, rannoilla näkyy kiviä ja tyhjiä rantatuoleja.
Sitten vanhaan kreikkalaiseen kylään nimeltä Palaios Panteleimonas.
Kylä on vuoren rinteellä, noin 450 metrissä.
Kylästä on upeat panoraamat pohjoiseen ja koilliseen, kohti merta ja sen rannalla olevaa alankoa.
Jokainen talo vaikutti olevan ravintola tai turistimyymälä, koko kylä on aito turistikohde.
Sopiva paikka syödä lounas.
Lounaan jälkeen yritin tielle joka veisi jokilaakson kautta alas.
Mutta tie olikin päällystämätön, joten valitsimme toisen reitin.
Koko eilisen ja tämän päivän ajoimme vain päällystetyillä teillä.
Alhaalla tasangolla käännyimme vielä tuohon samaan laaksoon, sen toisesta päästä.
Jokilaakson lehtipuumetsä oli sen verran tiheää, ettei syksyisen ruskan lisäksi juuri muuta näkynyt.
Jossakin vaiheessa tie olisi muuttunut hiekkatieksi,
joten käännyimme takaisin ennen kuin se läksi serpentiineinä nousemaan vuorenrinteille.
Larissaan vievä tie kulkee kauniin, kapean Tempi-laakson kautta.
Laakson pohjalla virtaa Pineos joki.
Luonto on kaunis, tiellä on useita pysähdyspaikkoja,
ja parhaimmalla niistä on kaunis kävelysilta joen toisella puolen olevalle pyhiinvaelluspaikalle.
Useita turistimyymälöitä, näimme myös mainoksia joella värjestettävistä veneristeilyistä.
Tuolla pyhiinvaelluspaikalla oli myös ortodoksikirkko,
ja sen eteisessä pöytä johon halukkaat saivat laittaa maksullisen vahakynttilän jumaliensa hyvittelemiseksi.
Pöydällä oli hiekalla täytetty laatikko, johon palavat kynttilä asetettiin.
Paikalla oli myös kissa, joka oli keksinyt laatikolle ja siinä olevalle hiekalle parempaa käyttöä.
Paluumatkalla, ennen Neu Poria, näimme paikallisen farmarin istuttamassa viiniköynnöksen taimia. Eilen teiden varrella näkyi useita viinitarhoja.
Kahden ajopäivän kokemuksella kuski kertoi, etteivät kreikkalaiset osaa ajaa.
Nopeusrajoituksista, ohituskielloista, stop- tai kaistamerkeistä ei välitetty, eikä oikealta tulevaakaan aina muistettu väistää.
Autot näyttiin parkkeerattavan vähän miten sattui, eikä aina muulle liikenteelle jätetty riittävää tilaa.
Kanssamatkustajasta tuntui, että noinhan ne ajavat Italiassakin.
Ja koska Italia tunnetusti on mopoilijan ihannemaa, ei minulla ollut mitään valittamista.
Matkalla näkyi muutama matkamopoilija.
| Platamon Castle (Wikipedia) |
| Palaios Panteleimonas (Wikipedia) |
| Vale of Tempe (Wikipedia) |
| Platamon linna | N40 00 19 E22 35 54 |
| Palaios Panteleimonas | N39 59 27 E22 34 23 |
| Tempi-laakson pyhiinvaelluspaikka | N39 52 47 E22 35 06 |
2018.10.04. (Torstai)
Torstaina oli pilvistä ja tuulista.
Vaimo halusi rannalle, joten jäimme Platamonasin. Tuuli voimistui päivän mittaan, ja aallokko alkoi olla aikamoista. Siitä huolimatta vaimo pääsi käymään vedessä. Aika kolea päivä, onneksi iltaa kohden tuuli ja aallot tyyntyivät.
Paikkakunnan matkatoimistot olivat jo kiinni, turistikauden loputtua syyskuussa.
Viimeinen toimisto oli auki vielä tämän viikon, ja ostimme matkan huomiselle.
Tarjolla oli vain bussimatka Pozariin (lauantaina olisi retki Thessalonikiin, ja sunnuntaina kauden viimeinen matka Meteoraan).
Normaali hinta olisi ollut 15 € hengeltä, saimme tingittyä hintaan 25 € kahdelle.
2018.10.05. (Perjantai)
Koko päivä paksua pilveä. Aika vilpoista, kylmempi kuin aiemmin tällä viikolla.
Bussin lähtöajaksi oli ilmoitettu 6:30, joten jouduimme heräämään ekstra-aikaisin. Aamiaiseksi saimme hotellilta aamiaisboksin, joka osoittautui hotellin normaaliaamiasta paljon paremmaksi. Leipää, kaakkua, pari hedelmää ja appelsiinimehupurkit.
Bussi tuli lopulta vähän ennen seitsemää, eli kreikkalainen ajankäsitys on pohjoismaalaisittain katsoen "erilainen". Samaa ilmoitettujen aikojen venymistä saimme kokea useampaan kertaan päivän aikana.
Iso turistibussi, jossa matkustajat istuvat yläkerrassa. Meidät haettiin ensimmäisinä, joten saimme parhaat paikat etuikkunan äärestä. Seuraavaksi bussi keräsi matkustajia muista kylistä, ja lopulta auto oli melkein täysi. Kyytiin tuli lähinnä venäläisiä ja romanialaisia.
Ensimmäinen kohde oli Edessan vesiputokukset.
Edessa on pieni kaupunki (20'000 asukasta), vuoren rinteen tasanteella.
Siellä on useampi suuri veiputous, korkeimmillaan vapaata pudotusta kuulemma 70 metriä.
Putoukset olivat isoja ja meluisia.
Tänään kullemma voimakkaampia kuin kertaakaan koko kesänä.
Puisto vaikutti hienolta, varsinkin kesäkuumalla se olisi hieno.
Nyt oli aika kylmä, joten veden lähelle ei ollut miellyttävä mennä.
Kaupungissa olisi ollut muutakin nähtävää, mutta bussiaikataululta emme ehtineet.
Täällä kannattaa käydä, yksi tunti riittää putousten katsomiseen.
Ei sisäänpääsymaksuja.
Päivän toinen pääkohde oli Pozarin kuumat lähteet, Loutrakin kaupungin vierellä, lähellä Makedonian rajaa.
Vesi tulee vuorenrinteestä ja laaksoista, jostakin rajan tuntumasta.
Löytyy sekä kuumaa että kylmää vettä.
Uima-altaaseen pääsy maksoi 3 €.
Paikalla järjestetään myös kylpylähoitoja, hotelleissa näkyi ihmisiä jotka ovat vuokranneet itselleen hoidon koko viikoksi.
Vaatteiden vaihtoon oli kompelöt mutta toimivat pukukopit.
Myös ilmaisia altaita löytyi, ja vaimo kehui niitä paremmaksi kuin nuo maksulliset olivat olleet.
Matkan jälkeen vaimo muisti tämän paikan suosikkikohteena, Meteoran jälkeen.
Eli kannattaa käydä.
Aikaa pitää varata ainakin pari tuntia, jotta ehtii nauttia noista kuumista ja kylmistä lähteistä.
Sitten kommentti aluepolitiikasta.
Kuten tunnettua, Kreikan pohjoisen naapurin nimi on Makedonia.
Kreikka ei halua hyväksyä tuota nimeä, vaan katsoo sen kuuluvan ainoastaan Kreikan samannimiselle maakunnalle.
Tuon maakunnan pääkaupunki on Thessaloniki, ja Thessalonikin lentokentän nimi on - kuinkas muuten - "Makedonia".
Tuo nimikysymys on siis kreikkalaisille poliittisesti arka.
Niin arka, että sen vuoksi ovat estäneet Makedoniaa - siis sitä valtiota - liittymästä Natoon sekä EU:hun.
Koska Pozar oli lähellä Makedonian rajaa, joutui opas väkisinkin mainitsemaan myös tuon maan.
Mutta Kreikassa sitä ei saa kutsua Makedoniaksi.
Joten opas puhui Skopjesta - joka on Makedonian (sen maan) pääkaupungin nimi.
Eli oppaan mukaan Pozar oli lähellä Skopjen rajaa.
Työpaikallani on yksi makedonialainen.
Hänen mielestään koko sotku on venäläisten, serbien ja Stalinin syytä.
Alkujaan alue oli osa Bulgariaa, ja alueen asukkaat etnisesti bulgaareja.
Sitten tulivat venäläiset, jotka halusivat hajoittaa balkanin yhtenäisyyden.
Vuonna 1944 nykyisen Makedonian alueesta tuli oma osavaltionsa serbien johtamassa Jugoslaviassa.
Jugoslavian hajottua Makedonia itsenäistyi omaksi maakseen.
Tuon kollegani mielestä alueen olisi pitänyt liittyä takaisin Bulgariaan.
Makedonialaiset vain eivät ymmärrä omaa etnistä taustaansa,
ja paikalliset poliitikot haluavat pitää kiinni omasta valtiostaan.
Nyt oli puuvillan keruun aika.
Pelloilla näkyi puimureita, ja maanteiden varsilla traktoreita kuljettamassa puuvillasatoa.
Tienvarret olivat valkoisia peräkärreistä pudonneista puuvillatupoista.
Bussin ilmoitetut aikataulut eivät tahtoneet pitää.
Oppaan ilmoittaman lähtöaikana opas itse oli aina jossakin kadoksissa.
Lopulta päätimme, että huomenna menemme Thessalonikiin junalla.
Turistibussilla matka edestakaisin olisi ollut 10 € henkilö, junalla pelkkä menolippu olisi 12 €.
Mutta vaikka matka olisi kalliimpi, saisimme ainakin enemmän joustavuutta.
Voisimme itse päättää milloin haluamme lähteä takaisin hotellille.
| Édessa (Wikipedia) |
| Loutra Pozar (grekaddict.com) |
| Makedonia (Wikipedia) |
| Edessa, vesiputouspuisto | N43 46 10 E06 18 58 |
| Lautra Pozar | N43 46 10 E06 18 58 |
2018.10.06. (Lauantai)
Aamulla otimme taksin lähimmälle juna-asemalle. Maksoi 5 €.
Menopaluulippu junalla Thessalonikiin oli 19,20 € per henkilö (18 € eläkeläinen).
Juna oli siisti, melko tyhjä.
Sellainen paikallisjuna, joka pysähtyy jokaisessa kylässä.
Thessalonikin asemalla ei löytynyt mitää turisti-infoa. Onneksi puhelimen kartat kertoivat, mihin suuntaan mennä. Thessalonikin kuuluisan Valkoisen Tornin edestä otimme turistibussin - sellainen hopon-hopoff bussi - joka maksoi 10 € henkilö. Se tekee edustavan kierroksen kaupungilla.
Sisäänpääsy Valkoiseen Torniin maksoi muutaman euron. Tornissa saa ilmaisen audioguiden, eli pääsylipun lisäksi muita kustannuksia ei synny. Huipulta kohtalaiset näköalat merelle. Mutta suurin osa viereisistä rakennuksista on tornin kanssa yhtä korkeita, rajoittaen näkymiä kaupungin suuntaan.
Laiturissa seisoi muutama antiikkiseen asuun puettu turistialus.
Ne tekivät kierroksia kaupungin lahdella, ja mukaan pääsy oli ilmaista.
Lipun sijaan kyytiläisten odotettiin ostavan joutavaa.
Olusen hinta näkyi olevan 5 €.
Parhaat ruokapaikat löysimme kaupungin rannassa olevalta Aristoteleen Aukiolta alkavan puiston varrelta. Rannasta puisto jatkuu puolisen kilometriä sisämaahan päin, Varsinkin Ermou ja Egnatia katujen välisellä alueella oli paljon kujia, joilla pieniä tavernoja.
Keväällä olimme olleet Ateenassa, ja siellä oli paljon graffiteja.
Niitä oli todella paljon - enemmän kuin olen nähnyt missään muualla - ja jotkut niistä todella hienoja.
Sääntönä näkyy olevan, että antiikin kohteisiin ei kosketa, mutta kaikki uusi ja paikallaan pysyvä on vapaasti maalattavissa.
Samaan tapaan myös Thessalonikissa näkyi paljon graffiteja.
Ei yhtä paljoa kuin Ateenassa, mutta joukossa silti muutama yhtä hieno.
Valitettavasti aikamme ei riittänyt parhaiden etsimiseen.
Parhaiten Thessalonikista jäi mieleen, että se on aika likainen. Kaupungin rannassa on usean kilometrin pituinen, turisteille rakennettu, upea rantakatu. Torni oli aika hieno, ja tietenkin kaupungissa oli valtavan kokoinen Aleksanteri Suuren ratsastajapatsas.
Paluujuna kulki ajallaan, ja loppumatka hotellille meni kävellen.
| Thessaloniki- Larissa Suburban Railway (trainose.gr) |
| Thessalonikin rautatieasema (Wikipedia) |
| Thessaloniki - Aristotelous Square live cam (skylinewebcams.com) |
| Neu Pori, juna-asema | N39 58 33 E22 38 18 |
| Thessaloniki, juna-asema | N39 58 33 E22 38 18 |
| Valkoinen Torni | N40 37 35 E22 56 54 |
2018.10.07. (Sunnuntai)
Hotellilta piti kirjautua ulos klo 12, mutta lentokentälle kuljetus ilmoitettiin tulevan vasta klo 16:30.
Joten läksimme etsimään lounasta Platamonasin keskustasta.
Se osoittautui hankalaksi, sillä halusin gyroksen (grillattuja lihasiivuja ja pieni pitaleipä).
Selvisi, etteivät parempina itseään pitävät ravintolat suostu tarjoilemaan gyrosta, pitävät kai pikaruokana.
Tyrkyttivät sen sijaan souvlakia (grillivarras), joka minusta on turhan raskas lounaaksi.
Opimme, että kaikki kaupungin gyrospaikat olivat keskipäivällä kiinni.
Kauden loppu taisi näkyä niidenkin aukioloajoissa.
Lopulta ostimme konditorialeipomosta sämpylän ja pari kaakunpalaa.
Yllättäen klo 16:30, eli juuri oikeaan aikaan, hotellille ilmestyi kuljettaja. Yllätys oli, että tuli juuri etukäteen ilmoitettuun aikaan. Lisäyllätyksenä saimmekin taksikyydin. Lentokentälle menijöitä oli kuulemma enää viisi pariskuntaa, joten TUI:n ei kannattanut laittaa bussia. Hyvä meille, saimme suoran kyydin lentokentälle, mersun takapenkillä. Matkaan meni tunti ja vartti.
Thessalonikin lentokentän terminaalin ulkopuolella on kahvibaari, ja turvatarkastuksen jälkeen ravintolat löytyy ylemmästä kerroksesta.
Siellä sain haluamani gyroksen.
Paluulento toimi ongelmitta.
