Kevättalvella 2009 alkoi Meksikosta levitä maailmalle uusi influenssa, joka on jo johtanut muutaman nuoren kuolemaan. Koska taudin pelätään leviävän pandemiaksi, monissa maissa on otettu uusia menetelmiä taudin leviämisen estämiseksi.
Toukokuussa asuintaloni hissien painonapit peitettiin muovikelmulla, jotta niitä voidaan tehokkaammin puhdistaa. Koska kaikki hississä liikkuvat koskettelevat noita nappuloita sormillaan, on se ilmeinen kohde tartunnan leviämiselle. Nyt ne steriloidaan kahden tunnin välein. Selvästikin taloyhtiö yrittää tosissaan pitää taudin loitolla asukkaistaan.
Kesäkuussa kävin Bostonissa.
Yhdysvalloissa tauti oli levinnyt laajemmalle kuin missään muualla Meksikon ulkopuolella.
Joten oli riski, että Kiinan viranomaiset laittaisivat minut karanteeniin, kun paiaisin takaisin Yhdysvalloista.
Mutta onneksi Pekingin kansainvälisellä lentokentällä ei vielä ollut otettu
käyttöön noin rajuja toimenpiteitä.
Sen sijaan, kaikki ulkomailta tulevat joutuivat täyttämään kaavakkeen,
jossa kertovat matkasuunnitelmansa ja ilmoittavat yhteystietonsa
Kiinassa olon ajaksi seuraavalle seitsemälle päivälle.
Ja ennen koneesta poistumista, kultakin matkustajalta mitattiin lämpö infrapunamittarilla, otsasta.
Käytännössä proseduuri oli aika vaivaton, eikä aiheuttanut ylimääräistä viivettä kymmentä minuuttia enempää.
Bostonista paluuta seuraavana päivänä, puhelimeeni soitti joku kiinalainen. Soittaja ei osannut muuta kuin mandariinikiinaa. Noita väärään numeroon tai lehtiä kaupustelevia soittajia on sen verran paljon, etten kiinnittänyt asiaan sen enempää huomiota.
Seuraavana aamuna tuli uusi soitto, samasta numerosta. Jälleen tyttö ei osannut sanaakaan enklantia, joten taas hän sulki puhelimen. Mutta viitisen minuuttia myöhemmin, jälleen samasta numerosta, soittaa uusi tyttö. Tällä kertaa soittaja osasi enklantia sen verran, että osasi kysyä josko minä puhun enklantia. Keskustelu ei edennyt sen pidemmälle, koska tyttö olisi halunnut sen jatkuvan kiinaksi. Lienee kiinalaisten mielestä loogista kysyä ensin, josko vastapuoli osaa puhua enklantia, ja jatkaa sitten pelkästään kiinaksi?
Ja taas viiden minuutin kuluttua, samasta numerosta soittaa uusi tyttö. Tällä kertaa soittaja osasi puhua enklantia jo selvästi paremmin, joten sain selvää, mitä hän halusi tietää. Kysymys oli yksinkertaisesti "onko teillä normaali lämpö, vai onko teillä kuumetta?" Mitään yhtä absurdia kysymystä en muista viimeaikoina puhelimessa kuulleeni, joten yritin kysyä, miksi hän sellaista tietoa mahtaisi minulta udella. Mutta tytön enklanti ei vastauksen muodostamiseen riittänyt, ja viiden minuutin kuluttua puhelin soi taas uudelleen.
Tällä kertaa soittaja oli mieshenkilö. Tämän soittajan enklanti oli jo sujuvaa, joten pysyimme jonkinlaiseen yksinkertaiseen keskusteluun. Soittaja esittäytyi erään Pekingin sairaalan lääkäriksi, ja kertoi että Kiinan hallitus on antanut heille toimeksiannon seurata ulkomailta tulevien matkustajien ruumiin lämpöä. Ilmeisenä tarkoituksena olisi seurata, josko maahan tulevalle nousee kuume, ja jos niin käy, eristää tuo potentiaalinen H1N1-potilas muusta maailmasta jonnekin sairaalan sokkeloihin. Oletettavasti seurattavat on valittu tulomaan perusteella - ja minun tapauksessani tulomaana oli USA, joka kiinalaisesta näkökulmasta oli kuin suoraan pahuuden akselilta.
No, minä en tietenkään ruvennut mokomiin hölmöihin kysymyksiin puhelimessa ventovieraalle soittajalle vastaamaan. Tein selväksi, että jos hänellä on hallituksen määräys, hän voi toimittaa sen minulle, ja minä mielelläni vastaan esitettyyn kysymykseen. Mutta ilman virallista kehotusta, en todellakaan aio vastata minkäänlaisiin kysymyksiin. Muutaman minuutin jankkauksen jälkeen, soittaja sentään kertoi ymmärtävänsä minua, mutta jatkoi silti samalla kysymyksellä. Jossakin vaiheessa keskustelu meni suurin piirtein seuraavasti:
- [toistoa, vähintään kolmatta kertaa] Kuten jo sanoin, jos teillä on hallituksen määräys esittää jonkinlaisia kysymyksiä, ja jos minulla on velvollisuus niihin vastata, teillä on varmasti tuo määräys kirjallisena? Joten voitte toimittaa tuon kirjallisen määräyksen minulle, ja minä mielellään vastaan kysymyksiinne. Mutta niin kauan kuin tuollaista määräystä ei minulla ole tiedossa, en vastaa mihinkään kysymyksiin ventovieraalle henkilölle, enkä varsinkaan puhelimessa.
- Minä ymmärrän teitä. Teistä tämä on henkilökohtainen kysymys, ettekä halua siihen vastata. Mutta voisitteko kuitenkin vastata kysymykseen, että onko tiellä normaali lämpö vai onko tiellä kuumetta?
- [samat vuorosanat toistuvat uudelleen]...
Jossakin vaiheessa soittaja yritti udella minun kansalaisuuttani. Se(kin) herätti epäisyksiä, sillä jos hän oli saanut tietoni lentokentältä - kuten väitti - olisi hänellä pitänyt olla tiedossaan myös minun kansalaisuuteni.
Kulttuurikonflikti, totesi kiinalainen kollegani nauraen, kun kerroin puhelinkeskustelusta työpaikallani. Pelkkää tehotonta byrokratiaa, lisäsi joku. Tuollaiset puhelimen kautta tehdyt kyselyt eivät tuo todellista suojaa Meksikolaista Influenssaa vastaan - enintään ne tuovat valheellista turvallisuudentuntua. Olisivat mieluummin soittaneet kertoakseen, että "jos teillä on kuumetta, olisitteko hyvä ja ottaisitte yhteyttä lääkäriin". Tai lähettäisivät sairaanhoitajan infrapunamittarilla mittaamaan maahan tulleiden lämpötilan kerran päivässä - kiinassahan työvoima on käytännössä ilmaista, joten ei tuokaan vaihtoehto kallis olisi. Mutta että kyselevät tyhmiä kysymyksiä, joihin vastaaja jo ennakkoon tietää oikean vastauksen - riippumatta onko vastaajalla kuumetta tai ei - kuulostaa typerältä. Sellainen sopii vain Kiinan kommunistihallitukselle.
